Ensimmäinen kevätjuhla

Koko huusholli heräsi tänään pirteänä kuuden aikoihin. Pikkumies odotti kovasti päiväkotiin menoa koska oli ollut melkein viikon kotosalla - ei kipeänä, mutta ihan muuten vain. Me vanhemmat puolestaan odotimme kevätjuhlia mikä sai meidät pomppaamaan innokkaana ylös sängystä.

Pojan päiväkodissa on perinne että kevätjuhlat pidetään aamulla. En ole aikaisemmin törmännyt (teen siis tiiviisti töitä päiväkotien kanssa) tällaiseen käytäntöön, mutta mielestäni se oli oikein toimiva konsepti. Muutenkin juhlat ja merkkipäiviä on juhlittu tässä päiväkodissa juurikin aamulla.

Niin kuin varmasti jokainen vanhempi joka möllötti tänä aamuna päiväkodin pihalla, niin minäkin tunsin ylpeyttä. Tuntui että sydän poksahtaa onnesta ja rakkaudesta.Vaikka oli suhteellisen kylmä aamu, niin olisin voinut seistä katsomassa heidän esityksiä koko päivän.

Poskiin sattui oikein kun en pystynyt olla nauramatta meidän maailman ihanimmalle pojalle. Kaikki muut lapset istuivat ja hämmästelivät isoa ihmismäärää. He olivat kuin pieniä patsaita penkillä.

Meidän poika sen sijaan päätti vetää omaa showta kaikille! Kun isommat lapset lauloi niin hän hyppäsi ylös penkiltä ja lähti tanssimaan keskelle estraadia. Pyörähteli, naureskeli ja vetäsi muutaman tanssiaskeleen jonka jälkeen hän suuntasi takaisin omalle paikalle. Hän ei istunut yhtäkään kokonaista laulua, vaan jokaisen laulun kohdalla tannsijalka alkoi vipattamaan!

Minä pidättelin kyyneleitä, olin niin onnellinen. 

Esitysten jälkeen oli kahvia ja pientä purtavaa tarjolla. Sain tässä vaiheessa kuulla kasvattajilta että he olivat antaneet luvan lapsille mennä tanssahtelemaan jos näin halusivat. 

Pakko sanoa että on meillä aika rohkea poika! En kyllä itse tuossa iässä olisi uskaltanut vallata koko estraadia. Minä olisin juurikin ollut se pikkupatsas joka ihmettelee että mitä nuo kaikki aikuiset oikein tujottavat.

Sanonpa vielä kerran... on meillä vaan niin mahtava poika. Miten olemmekaan onnistuneet luomaan tuollaisen aarteen? <3

- Matilda

Hakusana: kevätjuhla, tanssija, onnellinen, vanhemmuus, rohkea poika

Lomatapola, Alvettula ja kauden päättäjäiset

Me pelataan koko poppoo (minä, Matilda ja meidän äitee) samassa salibandyjoukkueessa. Viime viikonloppuna meillä olikin kauden päätösjuhlat. Meillä oli onni kun yksi joukkueesta pyörittää Lomatapolaa (kotisivu aukeaa nimeä klikkaamalla) ja heillä sattumoisin yksi mökki vapaana. Eikun nokka kohti Alvettulaa ja menoksi!

Matilda ei päässyt töiden takia mukaan, mutta minä ja äiti lähdettiin perjantaina ajelemaan. Helsingistä näytti navi vajaa 1,5h ajomatkaa, tunnissa oltiin tosin perillä (äiti on aina sanonut, että mulla on painava kaasujalka).

Perjantaina vaan istuttiin 7 naisen voimin juomassa kaljaa neljään asti yöllä. Tätä porukkaa kun näkee juttua riittää eikä edes tajua, että väsyttää. Lauantai aloitettiin yhteisellä aamupalalla laiturilla auringonpaisteessa. Muut nautti mimosaa ja minä appelsiinimehua. Oli minullekin tottumuksesta tehty mimosa, ei muuten yhtään harmittanut olla juomatta ;)

Näkymät aamuskahdeksalta, kyllä kelepas

Perinteisiin kuuluu myös meillä LEIKIT ja KISAILU. Nämä kaksi sanaa on pakko kirjoittaa capslockilla, sillä meininki menee välillä aika överiksi 😁 Jokainen on kerran vuorollaan leikkienjohtaja/tuomari, tämän jälkeen ei enää uudestaan halua olla. Pelin henki on sabotaasi ja sääntöjen vääntely ja kääntely niin pitkälle kuin mahdollista - niin tänäkin vuonna.

Vähän osviittaa meiningeistä antaa se, että esimerkiksi minä jouduin kävelemään 30 senttinen puukyrpä mukanani kylillä, Ida puolestaan käveli puolitoista metriä pitkän itseaskarteleman puumiehen kanssa, Melinalla oli tennispalloilla varustettu Tuksu-nukke mukanaan.. Kreisin hauskaa meillä oli!!

Erinäisiä parikisoja oli myös, osallistujat joutuivat muunmuassa syömään raakaa kananmunaa (tämän raakuuden he tosin huomasivat siinä vaiheessa kun heittivät munan maahan kuoriakseen sen, oli aikamoinen näky, kun yrittää kaapia suuhunsa raakaa kananmunaa viltiltä tai kun toinen kisailija heittää raan kananmunan sellaisenaan suuhun ja rouskuttaa sen poskiinsa), tulista chilia suoraan Dubaista (tämän syönti taas näkyi siinä, että seuraavan yön ja aamun vessa oli hyvin varattu :)) ja sardiineja..

Äh, tästä tekstistä tulee todella pitkä jos kirjoitan kaiken hauskan mitä sattui. Mutta päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus, kiitollisuus siitä, että minulla on elämässä tällaisia ihmisiä. Kuinka elän tällä kyseisellä viikonlopulla pitkään, naurun määrää ei voi millään mittapuulla mitata. Ja suurkiitos Idalle ja Lomatapolalle, en voi kuin suositella kyseisiä mökkejä vuokrattavaksi - lisäksi emäntä on ihan huippuluokkaa! 

Kannustettiin myös Suomea... Mukana kuvassa muutaman Temptation Island Lomatapola deitit

- Emilia

Aivon ja sydämmen yhteismietteitä

Abortti. Se pitäisi kieltää koska se on jumalan lahjan torjumista. Entä olisitko valmis tappamaan pienen vauvan, abortti on sama asia. Jokainen elämä on samanarvoista. Älä harrasta seksiä jos et ole valmis saamaan lasta. Adoptio on aina mahdollisuus jos itse ei ole valmis lapsen kasvattamiseen.

Abortti. Jokaisella naisella on oikeus päättää omasta kehostaan,  Mitä jos nainen/pari ei pysty huolehtimaan lapsesta, heille pitää suoda mahdollisuus aborttiin. Nainen on raiskattu, onko se ollut hänen valinta raskautua.

Oma kantani on, että aborttia ei pitäisi kieltää, mutta en myöskään kannata tätä vaihtoehtoa. En halua tehdä tästä julkaisusta faktaruutua, mutta pohjustukseksi... Käypähoito sivuston mukaan Suomessa raskauden keskeytyksiä tehdään n. 10 500 vuodessa ja 90 prosenttia näistä tehdään "sosiaalisin perustein". Reilusta kymmenestä tuhannesta niin 200-300 keskeytystä tehdään mahdollisen tai todetun poikkeavuuden perusteella. Käypähoidossa myös kerrotaan että viime vuosina toistuvien raskauden keskeytyksiä tehneiden määrä on noussut.

Me olemme aikuisia ja päätämme itse kenen kanssa harrastamme seksiä ja miksi. Samalla teemme päätöksen miten kyseinen seissio toteutetaan - tässä viittaan nyt ehkäisyyn. Abortti ei missään nimessä ole ehkäisykeino. Tilastot kuitenkin osoittavat että suureneva joukko näkee abortin hyvin eri valossa kuin vaikkapa minä.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Kyllä, jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan - ainakin pitäisi olla. Kyllä, jokainen elämä on samanarvoista. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ei tiedä miten kondomia tai muuta ehkäisyä käytetään, ei ole valmis harjoittamaan tätä lajia.

Joku voi kuitenkin vasten toisen tahtoa riistää tämän oman kehon päätösvallan. Tai sitä voi harrastaa seksiä vastuullisesti, mutta kondomi menee rikki ja kumpikaan osapuolista ei tätä huomaa. Pillerit ja muut ehkäisykeinot ei myöskään ole 100% varmoja.

Tilanteita on monia ja asiat ei välttämättä ole aina mustavalkoisia.

Minä olen tällä hetkellä viikolla 21 ja meidän pieni matkustaja on ilmoittanut olostaan jo reilu kuukausi sitten. Makoilin sohvalla ja paijalin masua kun meidän katkarapu päätti antaa kunnon potkasun. Hän tykitti muutaman kunnon mäjäyksen ja siirtyi sitten möyrintään. Siinä sitten loppuillan tunsin kun kaveri keikkaili ees taas vatsassa. Se on kyllä yksi mahtavimmista tunteista! Se kun tuntee miten siellä toinen elävä olento polskuttelee sisälläsi.

Sitä rakentaa uutta elämää!

Minä olin toki jo ennen tätä rakastunut tyyppiin, mutta tämän kokemuksen jälkeen olin aivan myyty. Meidän lapsi, minun tyttö/poika.

Ja tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut oikeastaan jakaa mitään erityistä mielipidettä abortista. Mutta kun luin käypähoitoa ja näin että viikkolla 20 saa vielä tehdä abortin niin suu loksahti auki. Viikolla 20 siellähän asuu jo oikea vauva! Herranjestas, nuorin kohdun ulkopuolella selvinnyt vauva oli 21 viikkoinen, ja 23 viikon jälkeen mahdollisuudet selviytyä, ja kasvaa normaalisti on jo huomattavasti paremmat.

Minä leikin meidän neidon/pojan kanssa päivittäin. Painan vatsaa tietystä kohtaa ja kohtapuoli sieltä napsahtaa vastaus. Viikolla 21 lapsi ei ole pelkästään fyysisesti kehittynyt vaan hänellä on jo jonkinlaisia vuorovaikutustaitoja. Lapsi reagoi tietynlaiseen musiikkiin ja osaa jo vierastaa hänelle tuntemattoman tuntoista kättä tai kosketusta. Puhumattakaan minkälainen tunneside äidin ja lapsen välissä tässä vaiheessa on...

Ei minulla ollut mitään tiettyä agendaa tätä kirjoitessani. Joku voi nähdä tämän kannanottona jompaan kumpaan suuntaan, mitä se siis ei ole. Minulla vaan silmät kostuvat kun mietin näitä asioita. Sydämmeen sattuu. En tiedä mitä tekisin jos minulla ei yhtäkkiä olisikaan pikkuista möyrivää katkarapua vatsassa...


-Matilda

Hakusana: raskau, Matildan mietteitä, abortti

Morsdag

Eilinen aamu alkoi sillä että kaksi merirosvoa toi minulle lahjan, kortin ja aamupalan sänkyyn. He olivat vesiväreillä maalanneet äitienpäiväkortin ja olivat sitten siinä samalla innostuneet maalailemaan omia kasvojaankin. Haha - miten suloista. Pikkumies halusi myös että äiti maalataan joten minusta tuli hänen sanoin "kisumisu".

Emilia ja äiti tuli meille puolen päivän aikoihin viettämään äitienpäivää. Grillasimme, ulkoilimme ja herkuttelimme. Meidän äippä ei ole mikään leipuri, mutta hän halusi tehdä juustokakun äitienpäivän kunniaksi. Pakko sanoa että hän kyllä yllätti ainakin minut, oli kyllä todella hyvä kolmen suklaan juustoakku - namnam.

Kun siskoni ja äitini lähti niin tuo isompi mies talossa halusi jatkaa vesiväreillä lotraamista. Hän ehdotti pikkumiehelle että käytetään äidin naamaa maalausalustana... 

Kun heidän mestariteos oli valmiina pikkumies totesi hymysuin "mamma ingen kisumisu" :D 

Rennoissa meiningeissä meni tämäkin viikonloppu. Kuvia ei kauheasti tullut taaskaan otettua, mutta onneksi tuo kasvotaide saatiin ikuistettua...

Toivottvasti teillä muillakin äideillä oli onnistunut äitienpäivä :)

-Matilda

Hakusana: Äitienpäivä, kasvotaide

Rv 20 (19+0)

Raskauden puoliväli häämöttää jo - oho då! Samalla tuntuu että on ollut raskaana ikuisuuden, mutta toisaalta aika on tuntunut menevän nopeasti. Voi olla että kaikilla raskaana olevilla on samankaltaiset fiilikset, mutta uskon että minulla "olomuutos" vaikuttaa paljon. Alku oli hyvin raskas ja nyt viimeiset viikot ovat olleet hyviä. Eli nämä hyvät viikot jättää hieman varjoo tuon "pitkän raskaan periodin".

Mutta joo, tulee niitä äkkiäklötyksiä vieläkin - onneksi se ei ole päivittäistä, vaan itseasiassa aika harvoin... oikeastaan ainoastaan silloin jos olen laiminlyönyt ateriarytmiä.

Eilen juuri töissä tuli tällainen äkkilähtö vessaan. Silmät kostuivat kun oli niin ilkeä olo ja kipitin tuhatta ja sataa toimistokäytävillä. Harmikseni molemmat vessat olivat varattu - hanat valuen molemmissa kopeissa. 

Mikä juttu sekin on? 

Jos olet kusella tai paskalla, miksi pitää valuttaa hanaa samaan aikaan?  "Jotta ei kuulu kun pisu valuu pönttöön tai kakka plösähtää alas" - C'MOON - eiks se just ole se mihin vessat on tarkoitettu? Kusemiseen ja kakkaamiseen? (Ja oksentamisen tietty). 

En tiedä, kai se on joku naisjuttu... vai tekeekö miehetki sitä? 

Nojoo. Olin just nappaamassa roskista kun kuulin hanan sulkeutuvan ja tiesin että nyt pisut on sielä tehty. Jaksoin ne muutamat sekunnit vielä ja lysähdin sitten pöntön viereen yskimään. Olo helpottikin pian ja olin sitten entistä pirteämpi.

Olo on kuitenkin pääsäntöisesti hyvä ja nyt kropankin kanssa rupeaa olemaan  ihan 'sinut'. Uhkailin tilaavani äitiysvaatteita ja sainkin sen tehtyä - ihanaa kun kaikki ei purista ja vältyn napan vilauttelusta töissä.

Neuvolan ykköspuntarin mukaan olen laihtunut 4kg ensimmäisestä neuvolakerrasta, kun taas heidän varapuntari näytti että olen lihonut 9kg raskauden aikana. Haha. Mitä nyt sitten uskoa? Itse en usko kumpaakaa lukemaa. On isohko olo mutta ei nyt +9kg fiilistä. Pitäisi kai ostaa vaaka kotiin... 

Meidän möyhämaija ilmoitti itsestään reilut 3 viikkoa sitten. Ensimmäisen, minun tuntemani, jumppatuokion aikana hän ei tyytynyt pelkkään joogailuun vaan päätti vetää kunnon cardio treenit. Esikoisen kanssa tuntemukset alkoivat sellaisella kuplivalla tunteella, sitten se muuttui selkeäksi möyrinnäkksi ja vasta tämän jälkeen tuli ne selkeät potkut. Tämä tyyppi taas päätti hypätä parin vaiheen ohi. "Äääh, pistetää toi mamma heti tajuamaa et oon täällä".

-.-.-.-.-.-.-.-

Haluan viikottain "virallisen" raskauviikko kuvan, se on kiva sitten jälkeenpäin nähdä miten raskaus on muuttanut kehoa viikko viikolta. 

Niistä neljästä kuvasta mitä tuli tänä aamuna otettua niin kaikissa on jotakin häppenikiä menossa. Jos pikkumies ei ole ajamassa auton kanssa vatsan päällä, niin Eddy on vaatimassa rakkautta. Mutta hyvinhän tuo yllä oleva kuva kuitenkin täyttää tehtävänsä.

-Matilda

Hakusana: rv, rv 20, 19+0, raskausviikko, raskaus, Matildan raskaus

Ripaus taikuutta

Kun minulla on ollut vaikeeta, paha mieli tai olen ollut surullinen, niin minä tarvitsen ripauksen taikuutta elämääni. Se parantaa oloa, ainakin hetkeksi.

Marko on jo oppinut että jos olen huonolla päällä tai jokin muu asia kalvaa minua, hän kaivaa esiin Harry Potterit tai muun elokuvan jossa on taikuutta. Nyt kirjoitan tämän sillä riskillä että romutan Markon miehuuden, mutta hän on katsonut Harry Potteria kanssani varmasti sata kertaa! :D  Hän tietää että joskus se on se lääke mitä tarvitsen, joten suostuu näitä katsomaan kerta toisensa jälkeen. Aika söpöä jos minulta kysytään.

Ja vielä selvennykseksi niin en kävele kaapu päällä kotona tai harrasta Harry Potter larppausta muussakaan määrin. Minulla ei myöskään ole taikasauvaa, ja talomme huoneita ei ole nimetty tupien mukaan.

Sitä en kuitenkaan kiellä että Harry Potter sarja on mahtavaa katsottavaa!

Olen miettinyt sitä miksi taikuus ja yliluonnolliset voimat saavat minut hetkellisesti unohtamaan itkemisen tai muussa tunteessa rämpiminen. Ja olen tullut siihen tulokseen, että se on vain keino karata tästä maailmasta. Vaikka tiedän että keppiä heilauttamalla en saa asioita leijumaan niin tämä on tapa karata edes hetkeksi pois kaikesta.

Aikuisena omiin mielikuvituksiin uppoaminen, ja varsinkin mielikuvituksen ruokkiminen, on harvinaista. Miten useasti sitä antautuu vain mielikuvituksen vietäväksi?

Siitä tulee pieni hengähdystauko kaikkeen. Saa palata siihen aikaan kun ei ollut vastuuta tai muita asioita huolehdittavana. Saa hetken aikaa olla "lapsi". Huolet haalistuvat ja nykyisyys murenee sellaisena kuin sillä hetkelle sen näkee.

Nyt joku miettii että kuka vaihtoi minun tuntemani Matildan tuohon naiseen. En ehkä saa selitettyä pointtiani niin kuin haluaisin, mutta yritinpä ainakin :D eli taikuus kunniaan!

Ps. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, ja juuri nyt en tarvitse taikuutta elämääni - eli se ei ollut syy tähä kirjoitukseen. Uskon että kaikilla on parempia ja vähemman parempia ajanjaksoja elämässään, en usko että kukaan tallaa elämänsä läpi ilman yhtäkään vastoinkäymistä, ja kun minulla on ollut vaikeeta niin taikuus on auttanut. Ajattelin vain jakaa tämän pienen outouden kanssanne.


-Matilda

Hakusana: Harry Potter, taikuus, mietteitä, Matildan juttuja