Oijärven reissu

Hei,

aiemmin kirjottelinkin, että pohjoiseen eksyin. Sieltä olen kylläkin jo viikko sitten kotiutunut, mutta tämä kirjoittelu aina vaan jää..

Lähdettiin äipän kanssa ajelemaan viikko sitten sunnuntaina kohti isovanhempien mökkiä. Matkaa sinne sai tosiaan tehdä vajaa 8 tuntia, ei mitään gutaa.

Sunnuntaina ei oikein mitään erikoista tehty, kunhan asetuttiin taloksi ja mentiin nukkumaan. Maanantaina herättiinkin sitten pirteänä uuteen päivään juomaan aamukahveja. Aamukahvin juonnissa noin niinkuin keskellä ei mitään on sitä jotakin, kahvi maistuu niin paljon paremmalta vaikka se sitä samaa Juhlamokkaa olisikin.

Tästä päätimme sitten siirtyä järveen kokeilemaan ukin ostamaa vesiskootteria. Yritykseksi jäi. Härveli ei suostunut meidän käsittelyssä lähtemään käyntiin vaikka "lähinaapurikin" (lähinaapurilla tuolla tarkoitetaan kaveria, joka asuu 50 kilometrin säteellä ;)) kävi kokeilemassa. Todettiin, tai muut totesivat, että tulpan vaihto riittäisi ja päästään sitten tiistaina ajelemaan.

Tiistaina oli vuorossa hieman sukulointia ja reissu Haaparantaan. Käytiin ukin siskon luona ja on kyllä pakko hehkuttaa tuota rautarouvaa, 94-vuotias ja asuu yksin kotona todella isossa kartanossa. Siellä on aikoinaan ollut isot porolaumat hoidettavana ja vanhat navetat yms löytyy vieläkin.

Siitä jatkettiin ukin veljen luokse ja Marttilan maitotilalle. En oikein arvovieras kokenut olevani, sillä Halosen Tarja on myös kyseisellä tilalla vieraillut :) Lehmiä en tällä erää käynyt katsomassa, mutta heidät haistoi kyllä.. Tai heidän tuotokset siellä tuoksui.

Päästiin Haaparantaan ja sieltä kun palattiin mökille oli tarkoitus taas lähteä vesiskootterilla järvelle. Meidän oli äidin kanssa tarkoitus mennä kyytiin molemmat, mutta auta armias kun koko vekotin keikkui pahemmin kuin Viking Amorella syysmyrskyssä, siitä ei vaan tullut yhtään mitään ja nauru raikas kun ei meinattu päästä siitä kyydistä poies. Loppu hyvin, kaikki hyvin, äiti saatiin yksin vesille skootterin kanssa.

Keskiviikkona lähdettiin ajelemaan kotiin. Mutta pakko mainita kuinka ihanaa oli vaan olla ja ihastella yötöntä yötä, aurinko ei missään vaiheessa laskenut ja taivas oli todella kaunis.

Nätti-Jussin tarinat olivat minulle uusi tuttavuus, AIVAN HUIKEITA :) Kuvassa näkyy myös hieman Annikin tilaa. 

- Emilia