MUTTA - eipä siinä mennytkään kuin viikko ja me istuimme lasillisen kanssa kahdestaan sohvalla!
Emilia ja äiti hyppivät innosta kun saivat katsoa pikkumiehen perään :D he tulivat meille ja me vapaalla olevat äidit saimme käyttää heidän kuningaskuntaa seuraavaan päivään asti. Marko oli parin kaverin kaa tontilla yötä - oma tarinansa sekin haha.
Meillä ei ollut mitään suunnitelmia illalle. Senkun oltiin vaan ja höpöteltiin - nautittiin! Joskus yhentoista aikoihin mietimme että pitäisikö käydä katsomassa mitä Helsingin yöelämällä olisi antaa. Samaan lauseeseen lykättiin toinen vaihtoehto joka oli sänky ja pitkä yöuni. Voitte arvata kumman me valitsimme! :D
Niinpä kahdeltatoista kaksi onnellista ja tyytyväistä äitiä oli käpertyneenä peiton alle.
Niinpä kahdeltatoista kaksi onnellista ja tyytyväistä äitiä oli käpertyneenä peiton alle.
MadduTiia parivaljakko 9 vuotta sitten olisi nauranut tälle näylle. tuollaisia vaihtoehtoja edes mietitty silloin. Eilen tämä taas tuntui parhaalta vaihtoehdolta ikinä. Onnistuneen illan päälle sai pitkät 11 tunnin yöunet vieläpä ihanan ihmisen vieressä. Hell yeah, I'm happy.
Aamulla kun heräsin niin hymyilin salaa - kuinka ihanaa onkaan että teimme tuollaisen päätöksen. Helposti sitä ajattelee että ne hyvin harvat kerrat kun saa tilaisuuden juoda viiniä että pitäisi jaksaa vetää yön pikkutunneille asti. Se voi mennä suorittamisen puolelle. Sanonpa vaan että onneksi me ollaan me, ja et se me on sama me kun ennen mut toisaalta uusi me. Selkeetä, eikö?
Aamulla kun heräsin niin hymyilin salaa - kuinka ihanaa onkaan että teimme tuollaisen päätöksen. Helposti sitä ajattelee että ne hyvin harvat kerrat kun saa tilaisuuden juoda viiniä että pitäisi jaksaa vetää yön pikkutunneille asti. Se voi mennä suorittamisen puolelle. Sanonpa vaan että onneksi me ollaan me, ja et se me on sama me kun ennen mut toisaalta uusi me. Selkeetä, eikö?
Me molemmat rakastetaan meidän arkea ja ei meillä ollut tarvetta saada "vapaata" siitä, mutta kaipasimme yhteistä aikaa. Ja tällainen ilta oli juuri sopiva irtiotto - luulenpa että molemmat olivat sen tarpeessa :)
Joten tällä kertaa tyttöjen illassa ei hankittu lisää univelkaa vaan kurottiin sitä vähän kiinni ;) aamukahvien ja rupatteluiden jälkeen molemmat lähtivät omien miespuolikkaidensa luokse. Myönettäköön, että olihan molemmilla vähän ikävä noita pieniä miehiä mutta olen ylpeä meistä, sillä jutunaiheet eivät pyörineet koko ajan kakkavaippojen ympärillä. Tietenkin vauvajuttuakin tuli, mutta yllättävän reippaita olimme molemmat ja saimme myös jutella niitä omia tyttöjuttujamme! Hihi.
Hyvä me!
Kiitos ja näkemiin tältä erää kirjoittelee hyvin pirteä Matilda
Kiitos ja näkemiin tältä erää kirjoittelee hyvin pirteä Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!