Hellou adulthood - tai sit ei. Mutta ensimmäinen vanhempainilta on nyt koettu.
Ajatella että poikamme on jo näin 'iso'. Vanhempainiltoja ja kehityskeskusteluja... vai mikä lie on nimeltään. Mutta pointti oli, että niin nuo lapset kasvaa, ei sille nähtävästi voi y h t ä ä n mitään.
Outoa tämä elämä.
Jos tämä on yksi etappi aikuistumisen tiellä niin Marko jäi vielä lapsukaisen tasolle. Kyseinen lapsi joutui nimittäin jäämään rakennushommiin. Pelottavaa että olen huushollin ainut aikuinen - mutta onneksi se putki katkeaa piakkoin pojan kehityskeskusteluun ;)
Toisaalta luulen, tai tiedän, että kumpikaan meistä ei ikinä oikeastaan kasva ihan sillai oikeasti aikuiseksi. Me ollaan kyllä ikuisia lapsia molemmat - ainakin sielunsyövereissä vaikka kasvot rypistyykin aikanaan.
Kiitokset minun 'mukamas aikuistumisesta' menee Emilialle joka tuli hoitamaan pikkumiestä vanhempainillan ajan :) hänen sanoin "Lihapullatime".
-Matilda-
Hellou adulthood - eller sen inte. Men första föräldrakvällen är nu check.
Tänka sej att vår son redan är så 'stor'. Föräldrakvällar och utvecklingssamtal. Nog växer de bara dedär små busarna och det är i n g e t man kan göra åt det.
Konstigt dethär livet.
Om dethär är en etapp på vuxenvägen så förblev Marko på barnstigen. Det barnet hamnade nämligen bli och grejja på husbygget. Skrämmande att vara ända vuxna i hushållet, men somtur har vi utvecklingssamtal snart och han kan hoppa med på vuxentåget ;)
Fast egentligen tror jag, eller vet jag, att ingendera av oss kommer någonsin bli sådär påriktigt vuxen. I oss båda bor nog ett evigt litet barn som håller sig med fastän ansiktet får en rynka eller två.
Man får tacka Emilia av mitt 'låtsas bli vuxen steg' då hon kom och sköta lillemannen under föräldrakvällen :) "Köttbullstid" som hon kallar det.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!