Paras tietämäsi tuoksu?
MATILDA
Oi kun niitä on niin paljon. On ihanaa nuuskutella Markon tai pikkumiehen niskaa, tai työntää kasvot koirien turkkiin kun niitä halailee (joo tiiän outua, mutta kun ne tuoksuvat niin ihanalle - ei tosin sateen jälkeen...).
Ensimmäisten syyspäivien tuoksu kun ilma vileenee, tai uunissa olevien pullien tuoksu... Miksi ei tuoreen basilikan, tai meren tuoksu voisi olla mitä parhainta juuri sillä hetkellä.
Apua, tämä oli nyt vaikea kysymys.
Jokin luontainen tuoksu se nyt kuitenkin on. Parfyymit ja huulirasvat voivat tuoksua hyvälle, mutta minuun iskevät kyllä luonnon omat tuoksut.
Uskallanko sanoa että juuri leikattu ruoho? Se on kyllä sellainen mikä saa minut pysähtymään ihan missä, mihin ja milloin vain ottamaan syvän henkäyksen.
EMILIA
Mä olen siskoni tapaisesti aikamoinen tuoksifriikki. Yhdistän paljon asioita ja tunteita eri tuoksuihin.
Mutta niin... Uudet autot tuoksuvat niin hyvälle ettei sanotuksi saa, välillä voisin ihan huvikseni kierrellä autokauppoja nuuhkimisen toivossa. Lihapulla tuoksuu myös mitä parhaimmalle. Mutta jos yksi ylitse muiden pitää valita, on se äidin tuoksu. Äitiä kun halaa ja hengittää sisään tulee niin sanoinkuvaamattoman turvallinen ja rakastettu olo - eli äiti on minun paras tietämäni tuoksu :)
31 lokakuuta 2016
28 lokakuuta 2016
Kommelluksia Emilian elämästä part 4
Ja lisää... Näitä tosiaan riittää vaikka kuinka moneen osaan, katsotaan nyt, jaanko näitä jatkossa teidän kanssa :)
- Olin nuorempana kavereiden kanssa rannalla ja joillakin oli snorkkelit mukana. Snorkkelia en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut käytännössä mutta minulle sanottiin, että sen kanssa voi hengittää veden alla. Sanottu ja tehty, puin snorkkelin päähän ja sukelsin. Pohjaan asti. Hengitin sisään ja luulin kuolevani. Räpelsin itseni takaisin pinnalle ja yskin tovin kunnes joku minulle huutaa "niin siis ei pohjaan asti kuulu sukeltaa" No juu hei kiitoksia tästä tiedosta, huomasin kyllä. En ole snorkkelia käyttänyt tämän jälkeen.
- Tämä tapahtui ihan muutamia viikkoja sitten.. Tulin autolla töihin ja heitin sen parkkiin. Työpäivän päättyessä kävelin parkkipaikalle (tässä välissä pakko mainita ettei alue ole kovin iso) enkä kuollakseni muistanut, minne olin auton jättänyt.. Kiertelin parkkia tovin kunnes löysin Kyllin (sanokaa nyt jooko, että te muutkin olette nimenneet autonne?). Hyppäsin autoon ja ihmettelin miksi näkymä on niin erilainen kunnes tajusin, että istun pelkääjän paikalla ja ratti on mun vasemmalla puolella.
- Tämäkin liittyy autoihin ja samaisella parkkipaikalla tapahtui tämäkin. Autoa en joutunut etsimään tällä kertaa vaan löysin Kyllin yllättävän nopeasti. Avasin mielestäni lukituksen ja olin avaamassa ovea (ja jopa kuskinpuoleista ovea) ja ihmettelin kun ei aukea. Aikani siinä räpelsin kunnes katsoin, että auto on ihan väärän värinen ja mallinen. Yritin siis avata väärän auton ovea.
- Olin nuorempana kavereiden kanssa rannalla ja joillakin oli snorkkelit mukana. Snorkkelia en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut käytännössä mutta minulle sanottiin, että sen kanssa voi hengittää veden alla. Sanottu ja tehty, puin snorkkelin päähän ja sukelsin. Pohjaan asti. Hengitin sisään ja luulin kuolevani. Räpelsin itseni takaisin pinnalle ja yskin tovin kunnes joku minulle huutaa "niin siis ei pohjaan asti kuulu sukeltaa" No juu hei kiitoksia tästä tiedosta, huomasin kyllä. En ole snorkkelia käyttänyt tämän jälkeen.
- Tämä tapahtui ihan muutamia viikkoja sitten.. Tulin autolla töihin ja heitin sen parkkiin. Työpäivän päättyessä kävelin parkkipaikalle (tässä välissä pakko mainita ettei alue ole kovin iso) enkä kuollakseni muistanut, minne olin auton jättänyt.. Kiertelin parkkia tovin kunnes löysin Kyllin (sanokaa nyt jooko, että te muutkin olette nimenneet autonne?). Hyppäsin autoon ja ihmettelin miksi näkymä on niin erilainen kunnes tajusin, että istun pelkääjän paikalla ja ratti on mun vasemmalla puolella.
- Tämäkin liittyy autoihin ja samaisella parkkipaikalla tapahtui tämäkin. Autoa en joutunut etsimään tällä kertaa vaan löysin Kyllin yllättävän nopeasti. Avasin mielestäni lukituksen ja olin avaamassa ovea (ja jopa kuskinpuoleista ovea) ja ihmettelin kun ei aukea. Aikani siinä räpelsin kunnes katsoin, että auto on ihan väärän värinen ja mallinen. Yritin siis avata väärän auton ovea.
- Emilia
26 lokakuuta 2016
Farligt nöjd
En dag kan det vara seminarie och officiella möten, medan en annan kan jag tillbringa i skogen och leka indian. Det är det jag älskar i mitt arbete. Ingen dag ser lika ut och innehållet är oftast fast i mej själv. Jag har ett upsatta mål, och jag får själv fundera ut hur jag ska nå dem. Jag är inte gjord för att följa en struktur som upprepar sej från dag idag. Min hjärna kräver omväxling och funktionellt arbete.
Det är dock "farligt" att jag trivs såhär bra i mitt nuvarande arbete. Jag ser inte mej själv på samma arbetsplats om 10 år, men då jag är så nöjd i det läget jag nu är, så har jag inte dendär gnistan att föra mej vidare. Visst är det viktigt arbete jag gör, men nog vill jag något mer. Jag har ingen aning vad, och som sagt, så har jag inte bråttom att ta reda på det heller.
Fastän det är underbart att man är nöjd där man är, så är det snabbt att man liksom nöjer sej med det.
Visst är dethär ett arbete som jag kan göra, ja, så länge tills tänderna faller av. Men samtidit är jag som person väldigt krävande, speciellt mot mej själv. Nuvarande arbete når inte precis till de krav som jag satt för mej själv. Varför jag har behovet att ställa krav på mej själv vet jag inte, och för tillfället är jag så lycklig med helheten, att kraven liksom ligger bara där bak och väntar. De väntar på att hoppa fram medan jag gör mitt allt för att blocka det.
Ska se vem som vinner den kampen och när...
-Matilda
-Matilda
25 lokakuuta 2016
Siskosten Myöhäistynyt Maanantai Mietintä
Aamurutiineista, minkälainen on tyypillinen arkiaamu, entä unelma aamusi?
EMILIA
Vaikka koen itseni aamuvirkuksi, sängystä nouseminen aamuisin on niin äärettömän hanurista ettei sanotuksi saa. Herään lähes aina suoraan kun kello soi, hetken ihmettelen maailman menoa sängyn pohjalta puhelin kädessä ennen kuin nousen keittämään kahvia. Kahvin valmistumista odotan usein olkkarin sohvalla ja tuijotan seinää, tarviin aamuisin hetken hiljaisuutta ennen kuin pistän Huomenta Suomen pyörimään taustalle.
Vihaan stressaamista aamulla ja varaan 1,5 - 2,5 tuntia aamuihin ylimääräistä aikaa ennen ponnahtamista ulko-ovesta töihin. Jos joudun aamulla stressaamaan menee koko päivä pilalle, olen niin tottunut tähän järjestelyyn.
Unelmien aamu olisi sellainen, että saisin herätä meikattuna ja rikkaana omasta sängystä ilman kiirettä mihinkään (aamulla meikkaaminen on niin kauhiaa ja raskasta, silmät rähmässä yrität sutia jotain väriä naamaan - kyllä te naiset (ja miksei miehetkin) tiedätte). Aamupalaksi saisin ehta American pancakeseja vaahterasiirapilla ja Mimosan.
MATILDA
Yleensä minulla ei ole kelloa soimassa sillä tuo lapsukainen yleensä antaa ensimmäiset aamupusut siinä kuuden jälkeen. Välillä jo viideltä, mutta joskus jos oikein onnistaa, niin vasta puoli kahdeksalta. Halailemme ja pusuttelemme vähän aikaa sängyssä kunnes pikkumies kiipeä alas sängystä. Minä/Me, eli minä ja Marko, siirrämme päämme jalkapäätyyn jotta näemme miten pikkumies töpöttelee koirien sängyille ja käy silittelemässä niitä. Zach yleensä lähtee karkuun, mutta Eddy jää nauttimaan rapsutuksista ja halailuista.
Tämän jälkeen pikkumies siirtyy pois makkarista ja silloin on pakko nousta itsekkin. Potta, vaipanvaihto ja pikkumiehelle vaatteet niskaan. Sitten hän menee olohuoneeseen leikkimään ja minä puen vaatteet ja laitan hiukset ponnarille. Sitten pientä purtavaa ja me lähdemme kohti dagista. Marko käy koirien kanssa aamulenkin jonka jälkeen hän ajelee tontille.
EMILIA
Vaikka koen itseni aamuvirkuksi, sängystä nouseminen aamuisin on niin äärettömän hanurista ettei sanotuksi saa. Herään lähes aina suoraan kun kello soi, hetken ihmettelen maailman menoa sängyn pohjalta puhelin kädessä ennen kuin nousen keittämään kahvia. Kahvin valmistumista odotan usein olkkarin sohvalla ja tuijotan seinää, tarviin aamuisin hetken hiljaisuutta ennen kuin pistän Huomenta Suomen pyörimään taustalle.
Vihaan stressaamista aamulla ja varaan 1,5 - 2,5 tuntia aamuihin ylimääräistä aikaa ennen ponnahtamista ulko-ovesta töihin. Jos joudun aamulla stressaamaan menee koko päivä pilalle, olen niin tottunut tähän järjestelyyn.
Unelmien aamu olisi sellainen, että saisin herätä meikattuna ja rikkaana omasta sängystä ilman kiirettä mihinkään (aamulla meikkaaminen on niin kauhiaa ja raskasta, silmät rähmässä yrität sutia jotain väriä naamaan - kyllä te naiset (ja miksei miehetkin) tiedätte). Aamupalaksi saisin ehta American pancakeseja vaahterasiirapilla ja Mimosan.
MATILDA
Yleensä minulla ei ole kelloa soimassa sillä tuo lapsukainen yleensä antaa ensimmäiset aamupusut siinä kuuden jälkeen. Välillä jo viideltä, mutta joskus jos oikein onnistaa, niin vasta puoli kahdeksalta. Halailemme ja pusuttelemme vähän aikaa sängyssä kunnes pikkumies kiipeä alas sängystä. Minä/Me, eli minä ja Marko, siirrämme päämme jalkapäätyyn jotta näemme miten pikkumies töpöttelee koirien sängyille ja käy silittelemässä niitä. Zach yleensä lähtee karkuun, mutta Eddy jää nauttimaan rapsutuksista ja halailuista.
Tämän jälkeen pikkumies siirtyy pois makkarista ja silloin on pakko nousta itsekkin. Potta, vaipanvaihto ja pikkumiehelle vaatteet niskaan. Sitten hän menee olohuoneeseen leikkimään ja minä puen vaatteet ja laitan hiukset ponnarille. Sitten pientä purtavaa ja me lähdemme kohti dagista. Marko käy koirien kanssa aamulenkin jonka jälkeen hän ajelee tontille.
Minä lähden suoraan töihin kun pikkumies on luovutettu parempiin käsiin ;)
Sanoisin että tämä on sellainen "tyypillinen" aamu. Robotteja emme kuitenkaan ole joten kyllähän jokaisessa aamussa on oma twistinsä yleensä :D joskus olemme onnistuneet (pakon edessä kylläkin) hoitamaan nämä toimet alle 20 minuutissa, hehe.
Jaa, sitten piti vielä kertoa unelma aamusta. Hmm. No unelma aamuun kuuluisi ehdottomasti se että saisi nukkua niin kauan kun haluaa. Ei olisi kiirettä töihin vaan saisimme makoilla sängyssä koko perheen voimin niin kauan kuin huvittaa. Aamupalaksi olisi tuoreita mansikoita ja mehukkaita appelsiinipaloja. Eipä sen suurempia haaveita!
Jaa, sitten piti vielä kertoa unelma aamusta. Hmm. No unelma aamuun kuuluisi ehdottomasti se että saisi nukkua niin kauan kun haluaa. Ei olisi kiirettä töihin vaan saisimme makoilla sängyssä koko perheen voimin niin kauan kuin huvittaa. Aamupalaksi olisi tuoreita mansikoita ja mehukkaita appelsiinipaloja. Eipä sen suurempia haaveita!
24 lokakuuta 2016
Hullujen huone
Maanantai mietintä muuttuu "Siskosten myöhäistyneeksi maanantai mietinnäksi" ja tulee siis huomenna. Tänään ajattelin kertoa mitä saimme aikaiseksi tuolla työmaalla.
Minä otin tälle päivälle ylityövapaan ja lähdimme Markon ja kahden hänen luokkakaverin kanssa rakennushommiin.
Marko nappasi miestyövoiman itselleen ja he lähtivät ulos asentamaan kattoa puuhamajalle. Nyt puuhamajan katto on valmis ja ensilumella on nyt minun siunaus. Olemme valmiita, tule kun sinulle sopii.
Marko nappasi miestyövoiman itselleen ja he lähtivät ulos asentamaan kattoa puuhamajalle. Nyt puuhamajan katto on valmis ja ensilumella on nyt minun siunaus. Olemme valmiita, tule kun sinulle sopii.
Minä sain oman käskyläiseni ;) Marko oli valmistellut seinät meille, eli hionut kittauskohdat ja imuroinut seinät. Muutaman kohdan hän oli joutunut kiittaamaan ennen kun eilen lähti kotiin, joten ne jäi sitten meidän hiottavaksi ja imuroitavaksi. Sitten pääsimme maalailemaan!
Leikki-/urheiluhuoneemme oli seuraavana käsittelyssä. Tyhjensin huoneen, hioin seinät, imuroin kaikki pinnat ja merkkasin lattiaan koolausten paikat. Huoneeseen tulee puolapuita ja koukkuja sinnetänne, joten tämän takia meillä pitää olla selkeät merkit missä koolauspuut menevät. Tämän jälkeen pääsin sitten maalailemaan!
Huomiseen ja silloin tarjoamme maanantai mietinnän!
-Matilda
20 lokakuuta 2016
Herra Hömppä esittelyssä
Zachin toinen veli,
meidän kolmas koiramme. Tämän lurjuksen nimi on Eddy, mutta kuuntelee
oikeastaan kaikkia nimiä – Zach nimeä mukaan lukien. En ymmärrä miten mutta jos
sanon vaikka Liisulii niin tämä kaveri juoksee iloisesti luokse – vaikka hän
tietää olevansa Eddy. Nåmutta – jokatapauksessa… Minun yleisimmät
hellittelynimet tälle 40 kiloiselle kaverille on hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja
nupsukka.
 |
| Tässä toimin tyynynä, tosin tietämättömänä siitä - löysin Markon puhelimestä tämän salakuvan |
Eddy on syntynyt 2.5.14, eli n. 2,5v tällä hetkellä. Koirapuistossa monet ihastelevat Eddyä ja kehuvat tämän ulkonäköä. Meidän hömpällä on pitkät raajat ja useasti tiedustellaan minkä rotuinen kaveri on. Eddyn isä on dobermanin ja rottweilerin sekoitus. Emässä on saksanpaimenkoiraa ja luultavasti jokin neljäs karkeakarvainen rotu – ihan tuosta turkista ja parrasta päätellen. Partaa me kyllä trimmataan, ei ulkonäöllisistä syistä, mutta ihan vaan sen takia että kämppä säästyy vesivahingoilta.
Rakenteeltaan hän on hyvin atleettinen. Nopeutta ja jopa ketteryyttä löytyy. Kehonhallinta on erinomaista jos vertaa muihin samankokoisiin koiriin. On nimittäin metsässä joutunut juoksemaan ja hyppimään Zachin perässä, niin vähän pakostakin tuo osa-alue on kehittynyt.
Välillä tuntuu et tyyppi ei ymmärrä et on ISO koira. Sohvalla hän voi tulla päälle makaamaan ja änkee väkisin mukaan mitä pienempiin paikkoihin.
Toisaalta se on kyllä aika kiva.
Eddy on tosi läheisyydenkipeä, ja parkkeraa useasti kuononsa polvien väliin ja on sitten siinä niin kauan kun jaksaa rapsutella. Haleja ja pusuja pitää saada hurjasti et jaksaa nukkuu ja loikoilla taas vähä lisää. Hän toimii myös hyvin tyynynä, ei kauheasti välitä vaikka mekin loikoilemme hänen päällään. Niin, ja hänen mielestä lusikassa on paras asento nukkua!
Sanoisin että Eddy on hieman varautunut. Uudet tuttavuudet saa useimitten orkesterin soimaan. Vaikka kuulostaa vaaralliselta (ja ulkonäön puolelta näyttää mahdollisesti hieman pelottavalta – tai ainakin ääni ja keho yhdistelmä tuossa vaiheessa voi olla aika jännittävä) niin hän ei kyllä tee yhtikäs mitään – sama lepponen halikaveri siinä vastassa. Antaa kymmenisen minuuttia aikaa jotta hän ehtii totutella henkilön läsnäoloon, niin kohta hän on parkkeeraamassa kuononsa tämän uuden tuttavan polviväliin. Jotkut ihmiset ovat ihan ok alusta asti, yleensä sellaiset jotka hieman ymmärtävät koirakieltä eivätkä yritä "pakottaa" koiraa mihinkään.
Vahtivietti on myös aika vahva. Meidän tontti on selkeästi jo hänen aluetta. Molemmat koirat saavat olla vapaana tontilla ja jos me olemme siinä lähettyvillä he eivät lähde seikkailemaan mihinkään. Tosin jos me olemme työn touhussa talon sisällä ja koirat jäävät ulos niin voi olla että he käyvät kierroksen jossakin, hehe. Onneksi naapureita ei ole kovin lähellä ja se yksi joka on muutaman sadan metrin päässä tykkää vaan jos he käyvät tervehtimässä.
Kun naapurinainen hölkkäilee ohi Eddy menee tontin rajalle haukkumaan - siinä nainen juoksee parin metrin päästä ohi ja koira seuraa perässä tontin rajalla ja kääntyy takaisin kun tonttikulma tulee vastaan. Marjastajat eivät myöskään pääse lähelle tonttia ilman että Eddy on vastassa :D tämä on mielestäni hyvä asia! Ilmoittaa jos joku on tulossa, ja ei päästä tontille jos ei tunne. Kun minä tai Marko mennään sanomaan että saavat tulla pihalle, hän päästää heidät ohitsensa. Ihana Eddy <3 ei tarvitse pelätä vaikka olisi yksin kotona kun on tällainen vartija!
Välillä tuntuu et tyyppi ei ymmärrä et on ISO koira. Sohvalla hän voi tulla päälle makaamaan ja änkee väkisin mukaan mitä pienempiin paikkoihin.
Toisaalta se on kyllä aika kiva.
Eddy on tosi läheisyydenkipeä, ja parkkeraa useasti kuononsa polvien väliin ja on sitten siinä niin kauan kun jaksaa rapsutella. Haleja ja pusuja pitää saada hurjasti et jaksaa nukkuu ja loikoilla taas vähä lisää. Hän toimii myös hyvin tyynynä, ei kauheasti välitä vaikka mekin loikoilemme hänen päällään. Niin, ja hänen mielestä lusikassa on paras asento nukkua!
Sanoisin että Eddy on hieman varautunut. Uudet tuttavuudet saa useimitten orkesterin soimaan. Vaikka kuulostaa vaaralliselta (ja ulkonäön puolelta näyttää mahdollisesti hieman pelottavalta – tai ainakin ääni ja keho yhdistelmä tuossa vaiheessa voi olla aika jännittävä) niin hän ei kyllä tee yhtikäs mitään – sama lepponen halikaveri siinä vastassa. Antaa kymmenisen minuuttia aikaa jotta hän ehtii totutella henkilön läsnäoloon, niin kohta hän on parkkeeraamassa kuononsa tämän uuden tuttavan polviväliin. Jotkut ihmiset ovat ihan ok alusta asti, yleensä sellaiset jotka hieman ymmärtävät koirakieltä eivätkä yritä "pakottaa" koiraa mihinkään.
Vahtivietti on myös aika vahva. Meidän tontti on selkeästi jo hänen aluetta. Molemmat koirat saavat olla vapaana tontilla ja jos me olemme siinä lähettyvillä he eivät lähde seikkailemaan mihinkään. Tosin jos me olemme työn touhussa talon sisällä ja koirat jäävät ulos niin voi olla että he käyvät kierroksen jossakin, hehe. Onneksi naapureita ei ole kovin lähellä ja se yksi joka on muutaman sadan metrin päässä tykkää vaan jos he käyvät tervehtimässä.
Kun naapurinainen hölkkäilee ohi Eddy menee tontin rajalle haukkumaan - siinä nainen juoksee parin metrin päästä ohi ja koira seuraa perässä tontin rajalla ja kääntyy takaisin kun tonttikulma tulee vastaan. Marjastajat eivät myöskään pääse lähelle tonttia ilman että Eddy on vastassa :D tämä on mielestäni hyvä asia! Ilmoittaa jos joku on tulossa, ja ei päästä tontille jos ei tunne. Kun minä tai Marko mennään sanomaan että saavat tulla pihalle, hän päästää heidät ohitsensa. Ihana Eddy <3 ei tarvitse pelätä vaikka olisi yksin kotona kun on tällainen vartija!
Temppuja hän ei kyllä osaa yhtä paljon kun isoveljensä – mutta ihan riittävästi. Tärkeämpää on että ulkoillessa Eddy pysyy lähellä ja on tosi reipas (kerrostalojen välissä kävelyä ja autotien vieressä lukuunottamatta – silloin stressataan...aika paljonkin välillä.. menee vähän aallottain tuo stressaaminen).
Lintujen ei kannata pitää pokestoppeja koirapuistossa, ne saavat kyllä tulta persusten alle jos erehtyvät tekemään tämän. Kaikki koirat ovat kuitenkin tervetulleita ja on kyllä aina kaikkien kaveri! Sosiaalisesti fiksu jäbä. Ihmisten kanssa hän tarvitse myös koirapuistossa sen hetken että hyväksyy rapsutuksia. Jotkut yrittävät hieman väkisin tutustua häneen, silloin se on selvää että Eddy ei tule lähellekkään tätä henkilöä. Kun antaa hänelle oman aikansa, antaa haistella, menee kyykkyyn ja ei änge päälle, niin silloin hänestä saa oikein hyvän kaverin :)
Maailman paras hömelö lihakimpale, en vaihtaisi pois <3
PS. Vaikka rakastinkin tätä koiraa yli kaiken niin välillä toivoisin että häntä jäisi oven väliin tai jotain. Se on kuin piiska! Edellisen asunnon eteisoveen oli muotoutunut lovi kun häntä hakkasi samaan kohtaan aina kun tulimme kotiin. Silmänikään ei tykkää, ja pikkumies räsähtää selälleen kun hänta tulee poikittain naamaan tai rintakehään.
PS. PS. Muistakaa lukea edellinen PS. pilke silmäkulmassa - en ole eläinrääkkääjä.
-Matilda
Zachs andra bror, vår tredje hund. Denhär lurifaxen heter Eddy, men lyssnar egentligen på alla namn i världen - även på sin brorsas namn. Jag förstår inte varför, men säger jag fast Liisuli så kommer han glatt springande till mej, fast han klart vet att han heter Eddy. Nåmen, hursomhelst, så mina kallningsnamn för denhär 40 kgs buddyn e hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja nupsukka.
Eddy är född 2.5.14, han är alltså lite ungefär 2,5 år. I hundparken beundras Eddy ofta, han sägs vara en ståtlig hund. Långa ben och spänstig kropp, många är intresserade vad han är för ras. Hans far var en blandning av dobermann och rottweiler. Från moderns sida har han chefer och en fjärde ras, vi tippar på karkeakarvainen(?) ras - med tanke på pälsen och skägget hans. Skägge trimmar vi alltid nu och då med köks saxen, inte pga ytliga skäl, men vi vill inte ha vattenskada i bostaden.
Han är atletisk. Han har snabbhet men är samtidigt väldigt kvick i tassarna. Kroppskontrollen är superbra om man jämför med andra lika stora hundar. Han har ända sen liten hamnat parkoura efter Zach i skogen, så inte så konstigt att det delområdet har utvecklats.
Imellan känns det att typen inte förstår att han är en STOR hund. Ligger du skönt i soffan kan han komma och tycka att det är ännu skönare om han kastar sej på en. Tränger sej till ställen som definitivt är för trånga för honom, som exempelvis under sängen. Han kommer med vart som helst bara han får ens en smula kärlek. Han är så närhetssjuk. Men samtidigt är det nog ganska härligt. Hans grej är att parkera sitt huvud mellan någons knän och där är han så länge man paijar honom. Att spoona är det bästa han vet!
Imellan känns det att typen inte förstår att han är en STOR hund. Ligger du skönt i soffan kan han komma och tycka att det är ännu skönare om han kastar sej på en. Tränger sej till ställen som definitivt är för trånga för honom, som exempelvis under sängen. Han kommer med vart som helst bara han får ens en smula kärlek. Han är så närhetssjuk. Men samtidigt är det nog ganska härligt. Hans grej är att parkera sitt huvud mellan någons knän och där är han så länge man paijar honom. Att spoona är det bästa han vet!
 |
| Såhär kan man också sova |
Eddy är somsagt en kärleksfull hund... men inte till främmande. Om någon okänd knackar på får den personen en höra en ordentlig orkester. Det låter grymt farligt (och kombinerat med hans utseende kan det bli en rätt skrämmande situation) men han gör absolut ingenting. Samma kramsjuka kompis är det som håller lite ljud för sej bara. Man ger honom lite tid så är han innom kort och parkera sitt huvud mellan knäna på den nya bekantskapen.
Hård och vakta är han också! Det märks klart att tomten redan är hans område. Vi brukar oftast ha hundarna fria på tomten, vi har nämligen märkt att det inte äventyrar så mycket, speciellt om vi är ute. Om vi jobbar inne i huset kan det hända att de tar en sväng i närterrängen. Somtur finns det inte grannar nära. Den ena grannen som har huset några hundra meter bort tycker bara det är trevligt då de far på ett snabbt besök nångång nu och då.
När grannen gör sin kvällslänk springer Eddy till tomtens gräns och börjar skälla. Han följer henne med tomtrgränsen ända tills vår tomt tar slut, sedan vänder han nöjt om. Bärplockare har inte något att göra nära vår tomt, det ser vår vakt till. Inget negativt med det, en bra reaktion av honom tycker jag. Han släpper nätt och fint till gården dem han känner, men okända har inget att göra där - om inte jag eller Marko far emot och önskar dom välkomna, då släpper han dom förbi sej. Ljuvliga Eddy <3 fastän man är ensam hemma en mörk kväll behöver man inte oroa sig då man har en sådanhär vakt!
Hård och vakta är han också! Det märks klart att tomten redan är hans område. Vi brukar oftast ha hundarna fria på tomten, vi har nämligen märkt att det inte äventyrar så mycket, speciellt om vi är ute. Om vi jobbar inne i huset kan det hända att de tar en sväng i närterrängen. Somtur finns det inte grannar nära. Den ena grannen som har huset några hundra meter bort tycker bara det är trevligt då de far på ett snabbt besök nångång nu och då.
När grannen gör sin kvällslänk springer Eddy till tomtens gräns och börjar skälla. Han följer henne med tomtrgränsen ända tills vår tomt tar slut, sedan vänder han nöjt om. Bärplockare har inte något att göra nära vår tomt, det ser vår vakt till. Inget negativt med det, en bra reaktion av honom tycker jag. Han släpper nätt och fint till gården dem han känner, men okända har inget att göra där - om inte jag eller Marko far emot och önskar dom välkomna, då släpper han dom förbi sej. Ljuvliga Eddy <3 fastän man är ensam hemma en mörk kväll behöver man inte oroa sig då man har en sådanhär vakt!
Trix kan han inte lika mycket som bror sin - men han kan dedär vanliga grejjerna. Jag anser viktigare dedär att han hålls nära när man är ut och gå, samt förstår vårt kroppspråk fruktansvärt bra.
Höghusområden och bilvägar får honom nuförtiden att bli jätte stressad. Örona faller och man ser att han inte är nöjd. Inget traumatiskt har hänt, det har bara börjat ändrats sådär såsmåningom - trots våra försök att hindra denhär förändringen. Nåväl, det är inte mycket kvar mer, snart har vi flytt framför oss.
Höghusområden och bilvägar får honom nuförtiden att bli jätte stressad. Örona faller och man ser att han inte är nöjd. Inget traumatiskt har hänt, det har bara börjat ändrats sådär såsmåningom - trots våra försök att hindra denhär förändringen. Nåväl, det är inte mycket kvar mer, snart har vi flytt framför oss.
Fåglar skall nog inte ha pokestopp i hundparken, de får nog eld i reven om de gör detta misstag. Alla hundar är dock välkomna och han är alltid allas kompis. Socialt smart gosse. Med människor behöver han igen lite tid. Vissa fösöker lite med tvång få honom att gilla sej, ja, då händer precis motsatsen. Då man ger honom tid, far på huk och låter honom närma sej, får man en vän av denär hunden :)
Världens bästa muskelknutte, skulle aldrig någonsin byta bort denhär tåntten<3
Världens bästa muskelknutte, skulle aldrig någonsin byta bort denhär tåntten<3
-Matilda
OBS. Fastän jag älskar denhär hunden till månen och tillbaka önskar jag imellan att hans svans skulle bli imellan en dörr eller något. Dendär svansen är som en piska! Förra farstudörren blev det en skåra i då hans svans hacka på där allti man kom hem. Mina ögon lider dagligen av den och lillemannen flyger på rygg då den slår till över ansiktet eller bröstkorgen.
OBS. OBS. läs förra OBSen med glimten i ögat - jag är ju då inte en djurplågare.
OBS. OBS. läs förra OBSen med glimten i ögat - jag är ju då inte en djurplågare.
17 lokakuuta 2016
Siskosten Maanantai Mietinnät
Listaa sinun top5 kotieläintä
MATILDA
Tässä nyt oletan että tarkoitetaan viisi erilaista kotieläintä? Oletan myös että kuvittelemme sellaisen tilanteen että ei kertakaikkiaan ole valinnanvaraa, vaan ne on "hankittava".
Tässä minun TOP5
1. Koira
2. Fretti
3. Minipossu
4. Lehmä
5. Koulutettu kirjekyyhky
Yllärpylläri niin ensimmäisenä löytyy koira. Fretti toisena ja minipossu kolmantena - koska oletteko joskus nähneet sellaisia, adorable little creatures!
Lehmä antaa maitoa - loogisena ja käytännöllisenä naisena tämä voisi olla fiksu valinta (kana oli yksi toinen vaihtoehto tälle sijalle).
Koulutettu kirjekyyhky nyt on kaukana logiikasta, mutta eikö olisikin makeeta lähettää pikkuriikkinen rullakirje kaverin ovelle?
EMILIA
1. Laiskiainen
Siskolla ei tänään ollut energiaa kirjoitella vastausta mietintään, joten hän lähetti viestin:
"1.Laiskiainen, koska olen laiska"
Itse en näe sitä laiskuutena, mutta kun tällainen tilanne nyt tuli vastaan ajattelin käyttää sitä hyväkseni. Aion nimittäin arvata mikä olisi hänen TOP5! Hän saa sitten jossain vaiheessa kommentoida miten paljon oikein meni huti.
1. Koira (jos allergia vain soisi, niin se olisi Mopsi)
2. Papukaija
3. Apina koossa XS
4. Kala
5. Kissa
Koiraa ei varmaan tarvitse selittää. Papukaija sen sijaan ei ehkä ole niin itsestään selvä. Minä näin sieluni silmin miten Emilia opettaisi papukaijalleen "ystävällisiä" sanoja joita se voisi huudella naapurille joka käy tasaisin aikavälein valittamassa asiasta jos toisesta.
Kolmonen ei taida olla edes laillinen Suomessa? Söpö ja fiksu pieni nisäkäs.
Kala, tarkentaakseni KULTAkala. Miksi - koska se on tyhmä. Tai en tiedä millä adjektiivillä 10 sek. muistia voisi selkeäämmin kuvailla. Tämä olis hyvä vastapaino miniapinalle.
Emilia haluaisi kultakalan jotta tuntisi aina itsensä todella fiksuksi.
Kissa? En tiedä. Olen kai joskus kuullut hänen sanovan että näkee tulevaisuutensa kissojen ympäröimänä ja naama syötynä. Menipä muuten rajuksi tämä loppu. Mutta näin voisin kuvitella hänen vastaavan :D ehkä saamme joskus tietää osuiko arvaukseni oikeaan... se oli kaikki tältä erää. Kiva kun kävit lukemassa!
MATILDA
Tässä nyt oletan että tarkoitetaan viisi erilaista kotieläintä? Oletan myös että kuvittelemme sellaisen tilanteen että ei kertakaikkiaan ole valinnanvaraa, vaan ne on "hankittava".
Tässä minun TOP5
1. Koira
2. Fretti
3. Minipossu
4. Lehmä
5. Koulutettu kirjekyyhky
Yllärpylläri niin ensimmäisenä löytyy koira. Fretti toisena ja minipossu kolmantena - koska oletteko joskus nähneet sellaisia, adorable little creatures!
Lehmä antaa maitoa - loogisena ja käytännöllisenä naisena tämä voisi olla fiksu valinta (kana oli yksi toinen vaihtoehto tälle sijalle).
Koulutettu kirjekyyhky nyt on kaukana logiikasta, mutta eikö olisikin makeeta lähettää pikkuriikkinen rullakirje kaverin ovelle?
EMILIA
1. Laiskiainen
Siskolla ei tänään ollut energiaa kirjoitella vastausta mietintään, joten hän lähetti viestin:
"1.Laiskiainen, koska olen laiska"
Itse en näe sitä laiskuutena, mutta kun tällainen tilanne nyt tuli vastaan ajattelin käyttää sitä hyväkseni. Aion nimittäin arvata mikä olisi hänen TOP5! Hän saa sitten jossain vaiheessa kommentoida miten paljon oikein meni huti.
1. Koira (jos allergia vain soisi, niin se olisi Mopsi)
2. Papukaija
3. Apina koossa XS
4. Kala
5. Kissa
Koiraa ei varmaan tarvitse selittää. Papukaija sen sijaan ei ehkä ole niin itsestään selvä. Minä näin sieluni silmin miten Emilia opettaisi papukaijalleen "ystävällisiä" sanoja joita se voisi huudella naapurille joka käy tasaisin aikavälein valittamassa asiasta jos toisesta.
Kolmonen ei taida olla edes laillinen Suomessa? Söpö ja fiksu pieni nisäkäs.
Kala, tarkentaakseni KULTAkala. Miksi - koska se on tyhmä. Tai en tiedä millä adjektiivillä 10 sek. muistia voisi selkeäämmin kuvailla. Tämä olis hyvä vastapaino miniapinalle.
Emilia haluaisi kultakalan jotta tuntisi aina itsensä todella fiksuksi.
Kissa? En tiedä. Olen kai joskus kuullut hänen sanovan että näkee tulevaisuutensa kissojen ympäröimänä ja naama syötynä. Menipä muuten rajuksi tämä loppu. Mutta näin voisin kuvitella hänen vastaavan :D ehkä saamme joskus tietää osuiko arvaukseni oikeaan... se oli kaikki tältä erää. Kiva kun kävit lukemassa!
15 lokakuuta 2016
Rakennusprojektista
Noniin, edellisestä tilannekatsauksesta onksin sitten vierähtänit tovi. Viitisen viikkoa tarkentaakseni.
Tämän viiden viikon aikana on tapahtunut paljon sellaista mitä ei välttämättä näe heti päällepäin. Marko on työstänyt sellaisia asioita mitkä vievät aikaa ja ovat talon säilymisen ja toimivuuden kannalta tärkeitä. Tietenkin on myös ulkonäöllisesti tapahtunut jonkin verran.
Nyt voi olla että nämä kuvat ja kertomani asiat eivät mene täysin kronologisessa järjestyksessä. Mutta yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan muistella mitä tapahtui milloinkin jne.
-.-.-.-.-.-.-.-.
Ulko-ovet asennettiin ja saatiin Markon ystävältä lainata lämmitintä. Joten talo on tällä hetkellä lämmitetty ja siellä voi yöpyä hyvin mielin - ei ainakaan kylmä yllätä. Siellä on itseasiassa yövyttykin muutama yö.
Meillä on LED-spotit joten tuo käsittely riitti. Halogeeni spoteille pitää vielä tehdä kotelo erikseen.
Katto ja seinälevytyksen valmistuessa tarkistus kierros joka huoneeseen että kaikki levyt ovat tarpeeksi jämäkästi ruuvattu kiinni.
Sitten kittausta kittausta ja kittausta jonka jälkeen hiomista hiomista ja hiomista josta päästäänkin taas kittaamaan. Tätä tuo äitini on ahertanut siellä yötä myöten nytten ;)
Tämä jäi nyt hieman lyhyeeksi, jätin aika paljon asioita pois. Pitää jatkossa hieman tiuhemmin tehdä näitä tilanneraportteja ettei unohdu. Ehkäpä voisi aina yhdestä vaiheestakin tehdä pienen kirjotuksen tänne.
Mutta first things first... ainakin trampa on jo hankittu!
Tämän viiden viikon aikana on tapahtunut paljon sellaista mitä ei välttämättä näe heti päällepäin. Marko on työstänyt sellaisia asioita mitkä vievät aikaa ja ovat talon säilymisen ja toimivuuden kannalta tärkeitä. Tietenkin on myös ulkonäöllisesti tapahtunut jonkin verran.
Nyt voi olla että nämä kuvat ja kertomani asiat eivät mene täysin kronologisessa järjestyksessä. Mutta yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan muistella mitä tapahtui milloinkin jne.
-.-.-.-.-.-.-.-.
Ulko-ovet asennettiin ja saatiin Markon ystävältä lainata lämmitintä. Joten talo on tällä hetkellä lämmitetty ja siellä voi yöpyä hyvin mielin - ei ainakaan kylmä yllätä. Siellä on itseasiassa yövyttykin muutama yö.
Viime katsauksessa jäätiin sähköhommiin, tarkalleen ottaen johdotukseen. Kun johdotus valmistui niin hankimme suurimman osan valaisimista, kaikki pistorasiat, kytkimet sekä peitelevyt ja muut.
Taisi tuossa vierähtää kolmisen tuntia kunnes saimme kaiken tarvitsemamme. Tuo kärry, maakaapelirulla ja ryhmäkeskus tyhjensi lompakkoa ihan kivasti. Sähökalusteisiin meni reilut 4 000€.
Siinä kun pääsimme törsäilyn makuun hankimme sitten kaikkea muutakin tavaraa. Wc-pöntöistä kaakeleihin. Niin, me tosiaan päädyimme sellaiseen ratkaisuun että laatoitamme aika ison osan talosta. Oikeastaan makuhuoneet ovat ainoat mihin tulee laminaattia, muut lattiatpinnat ovatkin sitten laatoitettu.
Kun piuhat oli vedetty niin oli villoituksen vuoro,jonka jälkeen seinät levytettiin. Voi että se kuulostaa niin pieneltä hommalta kun sen näin kirjoittaa. Muutaman sanaan saa kiteytettyä tuon homman! Mutta voin kertoa, ja Marko sitäkin paremmin, että on aika hel****nmoinen urakka. Itse en ole pystynyt olemaan muutamaa päivää enempää rakennustyömaalla, mutta Marko käytännössä asuu siellä jo :D onneksi on ystäviä ja perhe joka on ojentamassa auttavaa kättää tarvittaessa.
 |
| Pikkumiehen hieno piirrustus näkyy myös tuolla seinässä! Harmi että se on peitettävä... |
Kun seinät oli levytetty siivosimme Markon kanssa talon ja valmistelimme kattolevytystä. Vuokrasimme levyhissin (n.10€/pvä) ja siivotulla työmaalla levyhissin liikuttelu on helpompaa ja näin olleen työnteko on tehokkaampaa. Puhumattakaan hermojen säästämisestä. Samasta paikasta vuokrasimme myös nauharuuvaimen - näin jälkeenpäin ajateltuna niin eihän siitä olisi tullut mitään ilman sitä. Säästimme kyllä hurjasti aikaa sillä. Onneksi mieheni on viisas ja osasi ajatella tätä.
Niin kuin näette tuossa yllä olevassa kuvassa niin koolausten alle on laitettu puunpätkät. Nämä painavat höyrynsulkumuovi ylöspäin ja tekee tilaa spotille. Eli jos spotteja oli se 36 kpl niin voitte laskea siitä kuinka monta tollaista puukalikkaa äitini ja Marko törkkäsi kattoon.
Meillä on LED-spotit joten tuo käsittely riitti. Halogeeni spoteille pitää vielä tehdä kotelo erikseen.
Sähkäri kävi kytkemässä kaapeleita ryhmäkeskukseen ja pisti kytkimiä paikoilleen. Seuraavalla kerralla kun sähkäri tulee saamme mahdollisesti jo valoja toimimaan (siellähän on sähköä, mutta käytämme nyt tuota kelaa, toivottavasti pääsisimme siitä eroon kohta).
Jokaiseen huoneen spotit piirsimme lattiaan pisteenä. Sitten kun kattolevyt olivat paikallaan oli helppoa laittaa laaseri pisteelle joka näytti spotin tarkan paikan ja siihen sitten tehtiin reikä mistä saimme kaapelit vedettyä "ulos". Helpompaa kuin mittanauhalla eestaas veivaaminen.
Sitten kittausta kittausta ja kittausta jonka jälkeen hiomista hiomista ja hiomista josta päästäänkin taas kittaamaan. Tätä tuo äitini on ahertanut siellä yötä myöten nytten ;)
Tämä jäi nyt hieman lyhyeeksi, jätin aika paljon asioita pois. Pitää jatkossa hieman tiuhemmin tehdä näitä tilanneraportteja ettei unohdu. Ehkäpä voisi aina yhdestä vaiheestakin tehdä pienen kirjotuksen tänne.
Mutta first things first... ainakin trampa on jo hankittu!
11 lokakuuta 2016
Sielu lepää / Själen vilar
Eikö se kuulukkin nykyään sanoa että no filter, jos maisemat näyttää tuolta ilman muokkausta?
Tällaisten maisemien saattelemana tulen jatkossa ajelemaan kotiin töistä.
Joka kerta kun tulen tälle hiekkatielle minulle tulee rauhallinen olo - kotoisa olo. En ymmärrä miten pölyinen ja keskeneräinen talo voi jo tuntua kodilta?
Sielu lepää.
-Matilda-
Ska man inte i dagens läge säga no filter om vyerna ser ut såhär utan redigering?
I framtiden kommer jag köra hem från arbete med dessa vyer från bilfönstret.
Varje gång jag vänder in på denna sandväg känner jag en våg av lugn som kastar sej över mej. Jag känner mej hemma. Det är konstigt hur ett dammigt och halvfärdigt hus kan redan kännas som ett hem.
Själen vilar här.
-Matilda-
10 lokakuuta 2016
Siskosten Maanantai Mietinnät
Mikä on mielestäsi maailman paras tv-sarja?
MATILDA
Game of thrones. Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen en todellakaan olisi vastannut näin - silloin olisin ehkä sanonunt Sherlock Holmes (brittiversio)/Chuck/Vikings tai jotain vastaavaa, ja en edes suositellut Game of thronesia.
Mutta kun tsemppaa ekan tuotantokauden läpi ja pääsee juoneen mukaan toisen tuotantokauden aikana niin on koukussa. Tämä on sarja missä ei löydy, ainakaan paljon tai niin merkittäviä, ristiriitoja tarinassa ja varsinkin sen edetessä punainen lanka ei katkea. Paljon yksityiskohtia ja ne on hyvin mietitty läpi ja nivottu yhteen. On kyllä hyvä sarja :)
EMILIA
Ehkä maailman vaikein asia päättää omalta osalta, olen ihan järkyttävä sarjafriikki! Leffoja en katso juuri ollenkaan, ne on minun mielestä tylsiä kun koko juoni survotaan 1,5h pätkään ja kun elokuvalle valitaan juoni, se pysyy samana läpi elokuvan. Sarjoissa kun juonta voi jalostaa läpi jaksojen.
Ja koska olen vähän vastarannan kiiski valitsen kaksi sarjaa. Uskokaa minnuu, yritin kyllä valita näistä toisen mutten pysty.
Band of Brothers on sellainen kymmenosainen sarja mihin en koskaan kyllästy. Taidan osata kaikki replatkin ulkoa. Sarja siis sijoittuu toiseen maailmansotaan ja siinä seurataan Easy-kompanian valmistautumista sotaan ja itse sotaa. Vaikka sarja onkin jenkkituotantoa, ei se mene missään vaiheessa överiksi. Minusta todella kauniisti ja tunteella kuvataan sotilaiden veljeyttä ja kuinka kaveria ei jätetä.
Criminal Minds on toinen sarja minkä puolesta liputan. Ihmisen mieli ja psykologia kiinnostavat minua äärimmäisen paljon ja varmaan siksi tämä sarja on minut koukuttanut alusta asti. Sarjamurhaajat ovat myös niin mielenkiintoisia minun mielestä, kuinka ihminen voi keksiä toista kauheampia keinoja satuttamaan toista.
MATILDA
Game of thrones. Ensimmäisen tuotantokauden jälkeen en todellakaan olisi vastannut näin - silloin olisin ehkä sanonunt Sherlock Holmes (brittiversio)/Chuck/Vikings tai jotain vastaavaa, ja en edes suositellut Game of thronesia.
Mutta kun tsemppaa ekan tuotantokauden läpi ja pääsee juoneen mukaan toisen tuotantokauden aikana niin on koukussa. Tämä on sarja missä ei löydy, ainakaan paljon tai niin merkittäviä, ristiriitoja tarinassa ja varsinkin sen edetessä punainen lanka ei katkea. Paljon yksityiskohtia ja ne on hyvin mietitty läpi ja nivottu yhteen. On kyllä hyvä sarja :)
EMILIA
Ehkä maailman vaikein asia päättää omalta osalta, olen ihan järkyttävä sarjafriikki! Leffoja en katso juuri ollenkaan, ne on minun mielestä tylsiä kun koko juoni survotaan 1,5h pätkään ja kun elokuvalle valitaan juoni, se pysyy samana läpi elokuvan. Sarjoissa kun juonta voi jalostaa läpi jaksojen.
Ja koska olen vähän vastarannan kiiski valitsen kaksi sarjaa. Uskokaa minnuu, yritin kyllä valita näistä toisen mutten pysty.
Band of Brothers on sellainen kymmenosainen sarja mihin en koskaan kyllästy. Taidan osata kaikki replatkin ulkoa. Sarja siis sijoittuu toiseen maailmansotaan ja siinä seurataan Easy-kompanian valmistautumista sotaan ja itse sotaa. Vaikka sarja onkin jenkkituotantoa, ei se mene missään vaiheessa överiksi. Minusta todella kauniisti ja tunteella kuvataan sotilaiden veljeyttä ja kuinka kaveria ei jätetä.
Criminal Minds on toinen sarja minkä puolesta liputan. Ihmisen mieli ja psykologia kiinnostavat minua äärimmäisen paljon ja varmaan siksi tämä sarja on minut koukuttanut alusta asti. Sarjamurhaajat ovat myös niin mielenkiintoisia minun mielestä, kuinka ihminen voi keksiä toista kauheampia keinoja satuttamaan toista.
07 lokakuuta 2016
Tomatti-Pesto-Mozzarella leipä
AH! Niin hyvää, ja vähän turhan helppoa tehdä!
Ainekset: Leipää (vaaleaa - kauratyynyt hyviä), rasvaa, juustoa, tomattia, mozzarellaa, pestoa
Tarvikkeet: Paistinpannu, veitsi
- Laita paistinpannu lämpenemään
- Voitele leivät
- Viipaloi tomaatti ja mozarella valmiiksi. Höylää ohuet juustoviipaleet valmiiksi.
- Laita pieni voinokare pannulle, anna sulaa, paista leivät molemmilta puolilta rapeaksi
- Nosta leivät pois pannulta ja laita juustoviipaleet leivän päälle 'sulaamaan'
- Asettele tomattiviipaleet rasvaiselle pannulle, käännä tomaatit kun 'ala'pinta on saanut väriä.
- Nosta mozzarella viipaleet tomattien päälle
- Kun mozarella juusto on hieman notkistunut asettele tomaatti viipaleet leivän päälle
- Lopuksi lisäät pestoa leivän päälle mielen mukaan
ja VOILA!
06 lokakuuta 2016
Kommelluksia Emilian elämästä part 3
Ja jatketaanpa näiden parissa.. Yllättävän terapeuttista päästä kirjoittamaan näistä :)
Yleiset kulkuvälineet ja syksy ei minun kohdalla toimi sitten millään. Ei syksyssä muuten mitään vikaa, mutta se tuuli.
En tiedä montako Marilynia olen tehnyt pitkin kyliä kun tuuli on napannut hameen mukanaan, eikä siinä mitään, mutta jos sukkahousut on jättänyt kotiin niin näky ei ole kovin mairitteleva.
Kauhein tapaus oli varmasti kun hirveä jono päiväkotilapsia oli minua ohittamassa ja minulta lähti hame lentoon. Tämä oli sitä aikaa kun minulla oli teippipidennykset ja kun tarpeeksi tuuli, nappasin hiuksista kiinni ettei teipit näy kaikille. Ja kun nämä reppana päiväkotilaiset minun ohi menevät ja olen jo pylly paljaana jouduin tekemään päätöksen, suojaanko hanuria vai hiuksia enkä osannut päättää. Heiluin vaan ihan päättömästi. Onneksi minun ratikka tuli ja pääsin tilannetta pakoon.
Ratikoista puheen ollen.. Onko teille käynyt useasti niin, että olisitte menossa keskiovesta ulos, mutta päätättekin lähteä viimeisestä ovesta ja käännytte vauhdikkaasti ja JOKU on sinun väylälle laittanut tolpan? Minulle on. Se on myös aika kiva tilanne kun ratikka on täynnä ja oma naama kolahtaa metalliseen tolppaan.
Ja kun me nyt tolppiin päästiin niin kuinka moni on kävellyt lyhtypylvästä päin? Minäpä olen, useammin kuin kerran. Kerran olin koiran kanssa ulkona ja kattelin taaksepäin kun koira jotain jäi nuuhkimaan ja samalla hivuutin itseäni eteenpäin, käännyin ympäri ja pam. Siihen oli ilmestynyt lyhtypylväs kuin tyhjästä.
On suorasanainen ihme, ettei minulla ole nenä kertaakaan murtunut :)
Yleiset kulkuvälineet ja syksy ei minun kohdalla toimi sitten millään. Ei syksyssä muuten mitään vikaa, mutta se tuuli.
En tiedä montako Marilynia olen tehnyt pitkin kyliä kun tuuli on napannut hameen mukanaan, eikä siinä mitään, mutta jos sukkahousut on jättänyt kotiin niin näky ei ole kovin mairitteleva.
Kauhein tapaus oli varmasti kun hirveä jono päiväkotilapsia oli minua ohittamassa ja minulta lähti hame lentoon. Tämä oli sitä aikaa kun minulla oli teippipidennykset ja kun tarpeeksi tuuli, nappasin hiuksista kiinni ettei teipit näy kaikille. Ja kun nämä reppana päiväkotilaiset minun ohi menevät ja olen jo pylly paljaana jouduin tekemään päätöksen, suojaanko hanuria vai hiuksia enkä osannut päättää. Heiluin vaan ihan päättömästi. Onneksi minun ratikka tuli ja pääsin tilannetta pakoon.
Ratikoista puheen ollen.. Onko teille käynyt useasti niin, että olisitte menossa keskiovesta ulos, mutta päätättekin lähteä viimeisestä ovesta ja käännytte vauhdikkaasti ja JOKU on sinun väylälle laittanut tolpan? Minulle on. Se on myös aika kiva tilanne kun ratikka on täynnä ja oma naama kolahtaa metalliseen tolppaan.
Ja kun me nyt tolppiin päästiin niin kuinka moni on kävellyt lyhtypylvästä päin? Minäpä olen, useammin kuin kerran. Kerran olin koiran kanssa ulkona ja kattelin taaksepäin kun koira jotain jäi nuuhkimaan ja samalla hivuutin itseäni eteenpäin, käännyin ympäri ja pam. Siihen oli ilmestynyt lyhtypylväs kuin tyhjästä.
On suorasanainen ihme, ettei minulla ole nenä kertaakaan murtunut :)
- Emilia
04 lokakuuta 2016
Pipodagar
Ja då var den dagen här - man fick (äntligen?) gräva fram en mössa! Första dagen då jag smattade på mössan och hyllade mina öron med värme. Måste medge att dessa väder kom ganska passligt. Hade nämligen en ganska så b a d h a i r d a y ! Så va passa bättre än att gömma det under ett grannt och fint tyg.
Dagen börja alltså bra, men arbetsdagen sluta inte lika hophejssan.
I mitt arbete går arbetsmängderna i vågor. Imellan är det lugnt medan alltid nu och då kommer det en tsunami. Denhär veckan är det en jämn men stor våg. Större helheter som måste funderas ut, men framförallt mycket smått pjått som tar tid och ork. Så tankarna var ganska splittrade. Bestämde mej för att gå och söka en take away kaffe från R-kiosken innan jag skulle styra mot Heureka, förberedelser inför en skolning.
I R-kiosken kastade jag kaffemuggar omkring på golven varefter väskan tänkte riva ner en ständi full med chokopatukkan. Gick iväg mot bilen och spillde kaffe över mina papper jag hade i handen. När jag väl kom ner till parkeringshallen gick jag och satte min kaffekopp på någon annans bil och började riva i handtaget (exakt samma bil och samma barnstol på baksätet så det tog en stund innan jag fattade vad jag höll på med). Flyttar mej några bilar åt sidan och bestämmer mej sen för att kasta alla papper runt omkring bilen och t.o.m under bilen! Hur är det liksom möjligt ens att få dessa A3:or dit kastade?
Där var jag med rumppan i vädret och samlade mina papper.
Inte väl med det, utan som socker på tårtan så tänkte jag köra på en cyklist som ploppa fram från en buske mitt i allt.
Så ja, vad kan man säga. Det gick ju inte precis som i strömsö den resan från kontoret till bilen :D men såna dagar kommer imellan. Man måste väl hitta någon knapp som re-botar. Min är definitivt lillemannens leende. Glömde hela denna fadirulla när jag steg in på dagisgården och såg min lilla älskade busunge skratta och springa mot mej :)
Skulle ju nog i och för sej vara helt bra att hitta en re-bot knapp man kan använda on the go liksom. Har ni någå förslag? Vad brukar ni göra då allt bara vill, jaa, skita på sej?
I R-kiosken kastade jag kaffemuggar omkring på golven varefter väskan tänkte riva ner en ständi full med chokopatukkan. Gick iväg mot bilen och spillde kaffe över mina papper jag hade i handen. När jag väl kom ner till parkeringshallen gick jag och satte min kaffekopp på någon annans bil och började riva i handtaget (exakt samma bil och samma barnstol på baksätet så det tog en stund innan jag fattade vad jag höll på med). Flyttar mej några bilar åt sidan och bestämmer mej sen för att kasta alla papper runt omkring bilen och t.o.m under bilen! Hur är det liksom möjligt ens att få dessa A3:or dit kastade?
Där var jag med rumppan i vädret och samlade mina papper.
Inte väl med det, utan som socker på tårtan så tänkte jag köra på en cyklist som ploppa fram från en buske mitt i allt.
Så ja, vad kan man säga. Det gick ju inte precis som i strömsö den resan från kontoret till bilen :D men såna dagar kommer imellan. Man måste väl hitta någon knapp som re-botar. Min är definitivt lillemannens leende. Glömde hela denna fadirulla när jag steg in på dagisgården och såg min lilla älskade busunge skratta och springa mot mej :)
Skulle ju nog i och för sej vara helt bra att hitta en re-bot knapp man kan använda on the go liksom. Har ni någå förslag? Vad brukar ni göra då allt bara vill, jaa, skita på sej?
Denna kopp var inte långt ifrån att hitta sej i väggen... oftast brukar en kaffe ge lite lugn och energi samtidigt. Denna gång gav den bara falskt hopp och smutsiga papper.
Bättre arbetsdag imorgon!
-Matilda
03 lokakuuta 2016
Siskosten Maanantai Mietinnät
Mitä tekisit, jos tietäisit, että sinulla on enää yksi päivä elettävänä?
MATILDA
Tämän päivän viettäisin ehdottomasti perheeni kanssa. Aamupäivän aikana äitini ja siskoni olisi mukana meidän kanssamme ja loppupäivän sitten viettäisimme ihan vaan perhen kesken. Joko kotosalla tai sitten keksisimme jotakin hauskaa tekemistä yhdessä. En haluaisi tehdä siitä mitenkään "erikoisen" päivän, vaan haluaisin että se olisi mukava mutta samalla "normaali" päivä muiden seassa.
Yrittäisin olla itkemättä. Ymmärettäväähän tuossa tilanteessa olisi päästää kyynel jos toinen, mutta samalla en haluaisi tuhlata aikaa siihen :D
Oli pakko laittaa hymiö tuohon sillä silmät kostuivat nyt jo täällä päässä! ("Yrittäisin olla itkemättä" - just joo, ei onnistu edes nyt kun vain ajattelen tuollaista tilannetta).
Mutta siis, perhepäivä ja nyt en halua ajatella tuota skenaariota sen enempää, toivotaan että kyseinen tilanne ei ikinä koskaan milloinkaan tulisi vastaan. Hyi.
...olipa muuten iloinen mietintä tänään :D
EMILIA
Jos tämä tieto tavottaisi minut keskellä viikkoa, soittaisin ensimmäisenä kertaa elämässäni saikkua ilman syytä. Niin paljon en työstäni välitä, että siellä viettäisin viimeiset hetkeni ;)
Ensin söisin aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja. Survoisin näiden sekaan niin järjettömät määrät Nutellaa (mistä en edes tavallisesti tykkää, näihin se kuitenkin sopii) ja vaahterasiirrappia, että viettäisin seuraavat kaksi tuntia sokerihumalassa. Sitten lähtisin salille treenaamaan (hah, just kidding).
Tämän jälkeen lisäilisin muutaman lukitun kansion tietokoneelle. Ihan vaan sen takia, että kun joku käy minun konetta läpi kuolemani jälkeen, he voisivat kuvitella kuinka olen toiminut salaisena agenttina koko elämäni ja päivätyö on ollut pelkkä peitetyö. Kone luonnollisesti vietäisi poliisille tutkittavaksi ja kun selviää, että kansiot seisoo tyhjillään, saisin viimeiset nauruni.
Kävisin myös mäkkärissä syömässä niin paljon kuin jaksaisin. Tämän jälkeen kiskoisin viiniä kaksin käsin ja loppuillasta en sitten muistaisi enää mitään.
Ei vaiskaan. Tosielämässä itkisin niin paljon kuin sielusta lähtisi koska a) pelkään kuolemaa kuollakseni (heheeee) ja b) en haluaisi jättää perhettä ja ystäviä. Kun olisin itkuni itkenyt, viettäisin päiväni läheisten kanssa ja kertoisin heille, mitä he minulle merkitsevät. Pelkkä ajatus siitä, että tietäisi kun täältä tulee lähtö, pelottaa minua ihan kamalasti. En halua tällaista tietoa koskaan saada vaan yritän elää elämääni niin kuin joka päivä olisi viimeinen. En halua turhaan kenenkään kanssa riidellä, haluan läheisteni tietävän mitä he minulle merkitsevät ja ennen kaikkea olla kiitollinen niistä ihmisistä, jotka elämääni kuuluvat.
MATILDA
Tämän päivän viettäisin ehdottomasti perheeni kanssa. Aamupäivän aikana äitini ja siskoni olisi mukana meidän kanssamme ja loppupäivän sitten viettäisimme ihan vaan perhen kesken. Joko kotosalla tai sitten keksisimme jotakin hauskaa tekemistä yhdessä. En haluaisi tehdä siitä mitenkään "erikoisen" päivän, vaan haluaisin että se olisi mukava mutta samalla "normaali" päivä muiden seassa.
Yrittäisin olla itkemättä. Ymmärettäväähän tuossa tilanteessa olisi päästää kyynel jos toinen, mutta samalla en haluaisi tuhlata aikaa siihen :D
Oli pakko laittaa hymiö tuohon sillä silmät kostuivat nyt jo täällä päässä! ("Yrittäisin olla itkemättä" - just joo, ei onnistu edes nyt kun vain ajattelen tuollaista tilannetta).
Mutta siis, perhepäivä ja nyt en halua ajatella tuota skenaariota sen enempää, toivotaan että kyseinen tilanne ei ikinä koskaan milloinkaan tulisi vastaan. Hyi.
...olipa muuten iloinen mietintä tänään :D
EMILIA
Jos tämä tieto tavottaisi minut keskellä viikkoa, soittaisin ensimmäisenä kertaa elämässäni saikkua ilman syytä. Niin paljon en työstäni välitä, että siellä viettäisin viimeiset hetkeni ;)
Ensin söisin aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja. Survoisin näiden sekaan niin järjettömät määrät Nutellaa (mistä en edes tavallisesti tykkää, näihin se kuitenkin sopii) ja vaahterasiirrappia, että viettäisin seuraavat kaksi tuntia sokerihumalassa. Sitten lähtisin salille treenaamaan (hah, just kidding).
Tämän jälkeen lisäilisin muutaman lukitun kansion tietokoneelle. Ihan vaan sen takia, että kun joku käy minun konetta läpi kuolemani jälkeen, he voisivat kuvitella kuinka olen toiminut salaisena agenttina koko elämäni ja päivätyö on ollut pelkkä peitetyö. Kone luonnollisesti vietäisi poliisille tutkittavaksi ja kun selviää, että kansiot seisoo tyhjillään, saisin viimeiset nauruni.
Kävisin myös mäkkärissä syömässä niin paljon kuin jaksaisin. Tämän jälkeen kiskoisin viiniä kaksin käsin ja loppuillasta en sitten muistaisi enää mitään.
Ei vaiskaan. Tosielämässä itkisin niin paljon kuin sielusta lähtisi koska a) pelkään kuolemaa kuollakseni (heheeee) ja b) en haluaisi jättää perhettä ja ystäviä. Kun olisin itkuni itkenyt, viettäisin päiväni läheisten kanssa ja kertoisin heille, mitä he minulle merkitsevät. Pelkkä ajatus siitä, että tietäisi kun täältä tulee lähtö, pelottaa minua ihan kamalasti. En halua tällaista tietoa koskaan saada vaan yritän elää elämääni niin kuin joka päivä olisi viimeinen. En halua turhaan kenenkään kanssa riidellä, haluan läheisteni tietävän mitä he minulle merkitsevät ja ennen kaikkea olla kiitollinen niistä ihmisistä, jotka elämääni kuuluvat.