Tällaiset korvia hellivät sanat raikuivat kun tulin leikkipuiston porteista sisään.
Kaksi n. 6-7 vuotiasta poikaa yrittivät häätää raskaana olevaa naista ja hänen puolitoista vuotiasta poikaa leikkipuistosta. Anteeksi, heidän leikkipuistosta.
Parkkeerasin vaunut aidan viereen ja annoin banaanin pikkumiehelle. Näiden kahden käytös yltyi ja he seurasivat tätä äitiä kun hän yritti siityä hieman kauemmas heistä. Tässä vaiheessa olin kuullut tarpeeksi ja päätin puuttua heidän käytökseensä.
Sanoin jotakin suuntaan: "Kuulkas pojat, tuo nyt ei ole kovin mukavaa käyttäytymistä"
Sainpa ainakin heidän huomion sillä tämän jälkeen heidän sana-arkut suuntautuivat minua kohti. Olin kuulemma tyhmä ja lapsellinen monen muun asian ohella. Ärräpäät lenteli tietenkin myös kahta kauheammin kommenttini jälkeen.
Olen tehnyt paljon töitä tämän ikäisten lasten kanssa. Minulla on tullut vastaan hankalia tapauksia, vaiketa tilanteita, oikuttelevia lapsia, vaikeasti hallittavia rymiä jne. Mutta tämä oli jotakin aivan muuta!
Yleensä pystyn pelaamaan tällaiset tilanteet edukseni. Käytin kaikki kikkakolmoset mitkä tiedän ja jopa ne kuuluisat ässät hihassa, mutta tilanne ei tahtonut raueta.
Pojat avasivat kaikki puiston portit ja lähtivät aitojen ulkopuolelle hengailemaan. Tässä vaiheessa lähestyin tätä raskaana olevaa naista, joka kieltämättä näytti hieman järkyttyneeltä. Lyhykäisyydessään hän kertoi että tilanne oli lähtenyt siitä, että nämä pojat olivat käyneet potkimassa kahta samanikäistä poikaa. Hän oli puuttunut tähän ja sen jälkeen naisen puistoretki ei ollutkaan enään niin mukava. Nainen kiitteli minua siitä että uskalsin tulla siihen väliin, muut olivat ainoastaan katselleet vierestä tätä farssia.
(Yhtä poikaa jopa kiellettiin puhumasta minulle tämän jälkeen, luultavasti koska tämän isovanhemman mielestä ei ollut minun asiani puuttua poikien käyttäytymiseen. Kun eivät ole omia lapsiani. En tiedä, mitä muita syitä voisi olla?)
Mielestäni tämä on naurettavaa. Mihin tämä maailma on menossa? Ehkä tuo oli hieman dramaattisesti muotoiltu, mutta mitä on siis ihan oikeasti tapahtunut ihmisten arvomaailmalle?
Vaikka paikalla oli monta aikuista niin kukaan muu kuin tämä nainen, ei reagoinut siihen että nämä pojat kävivät potkimassa muita. Eikä kukaan muu aikuinen antanut minkäänlaista tukea tälle naiselle. Katselivat vierestä ja leikkivät tietämättömiä. "Ei kuulu minulle".
No tottavie kuuluu.
Lapset ovat lapsia, aikuset ovat aikuisia. Tuollainen käytös ei kuulu tuon ikäisille pojille, korjataakseni itseäni, tuollainen käytös ei siis kuullu yhdellekkään lapselle, eikä aikusellekaan sen sijaan.
Lasten ei pidä pelätä leikkipuistoon menemistä, heillä ei kuulu olla turvaton olo kun ovat ulkona leikkimässä ilman aikuista, heidän ei pitäisi tarvita arpoa kuka pitää heidän puoliaan jos ei itse pysty/uskalla. Lasten on nähtävä että aikuiset välittävät, näyttävät mitä on oikein ja väärin ja regoivat epäoikeudenmukaisuuteen. Heidän on pystyttävä luottamaan siihen että, me, aikuset emme käännä selkäämme ja karta yhteydenottoja.
Ymmärrän että tässä tapauksessa varmasti on kyse muustakin kuin huonosta leikkipuisto käyttäytymisestä. Tällainen viha, piittaamattomuus ja arvostuksen puute johtuu jostakin syvemmästä.
Samalla kun sisälläni kuohui ja pidin rauhallista imagoa yllä, niin olisin halunnut istuttaa pojat ja kysyä "Miten sinä voit, onko sinulla kaikki hyvin?".
Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista 'kontakia' poikiin ja luottamus oli kaukana tuosta tilanteesta, joten siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Mutta sitä suuremalla syyllä näen että ainut oikea ratkaisu oli rikkoa heidän fantasiansa siitä että voivat tehdä ihan mitä haluavat.
Rauhallisesti ja lempeästi mutta samalla hyvin napakasti yritin saada heidät ymmärtämään miltä tuo käytös oikein näyttää ja miten se vaikuttaa kaikkiin muihin. Näen että se olisi ollut karhunpalvelus heille jos olisin vain katsonut toiseen suuntaan.
Vaikka en pystynyt vaikuttamaan käytöksen perimmäiseen syyhyn niin pystyin kuitenkin tekemään jotain.
Pystyin tukemaan tätä naista, pystyin tekemään muille lapsille puistoilusta turvallisen, pystyin osoittamaan näille pojille että huonoon käyttäytymiseen puututaan, pystyin selventämään heille että tämä ei ole heidän puisto vaan kaikki ovat tervetulleita, pystyin illalla katsomaan peiliin ja olla ylpeä itsestäni.
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!