Östersundom hundskog / Östersundomin koirametsä

50 ha av paradis. Gu vad härlig plats det är. Måst säga att jag vet inte vem njuter mera av att vara där, jag eller hundarna.

Det finns skog, öppna fällt, upp och nedförsbackor, diken och pölar att svalka sej i, soliga ställen åt ägare och det viktigaste – massor av SKUGGplatser åt hundarna. Det är något många hundparker saknar, helt för många. I Mårtensdal finns en hundpark som man just remonterade, fina nya staket kom det och bänkar till ägare men INGE solskydd. 500m2 öppet fält vart solen gassar från alla håll, inga träd och ge skugga heller. Kiva park annars, men den måste glömmas en solig sommardag. Annat är det med Östersundom. Härlig omväxlande terräng.

På sommaren var jag flere gånger hit med mina pojkar. Lillmannen hadde jag i bärsele och väska på ryggen med mellanmål och dricka åt oss tvåbenta, och vatten åt de fyrbenta.

Jag brukade gå vart vinden förde mej. Imellan hade jag ingen aning om var jag var.

Tog ingen stress över det, hade alltid telefon med och allt så man klarar sej fast man skulle yra runt några timmar. Våra utfärder brukade ta ungefär 2 timmar, och när jag kom tillbaka till bilen hade jag ofta en slocknad gosse i bärselen och två nöjda men trötta hundar traskande efter mej.

Ljuvliga dagar!

Rekommenderar att gå och besöka detta ställe, och meddela gärna mej om du far så kommer vi med!

Våren och sommaren samt jultiden är absolut den bästa tiden att besöka denna plats. Nu när det är våta väder så blir platsen lite gäggig på vissa platser. Speciellt gångarna som leder till och från parkeringen. 

Alla besök hit har inte slutat som i sagor. En gång under sensommaren när Marko också var med slutade vår skogsfärd lite dåligt. Zach bestämde sej för att rulla runt i ett jordgetingbo... Han pep och sprang med svansen mellan benen och man ser bara hur hela jäkla getingboet attackerar honom. Gång på gång pånytt. Marko dyker me in i flimret och får på något underligt sätt Zach räddad från situationen. Helt oskadd slapp inte Marko själv ur situationen, ett getingbett i nacken var hans saldo.

 Vi ringde djurakuten och gav sedan två kypakkaus -paket. Vi vet inte hur många bin sist och slutligen stack Zach, men han var helt okej, så det var ingen fara på det viset, somtur!

-Matilda

50 ha unelmaa. Ihana paikka! En tiedä kumpi nauttii enemmän siellä olemisesta, minä vai koirat.

Sieltä löytyy erilaista metsää, aukioita, ylä- ja alamäkiä, ojia ja vesilätäköitä vilvoittamiselle, aurinkoisia paikkoja omistajille ja se tärkein - paljon VARJOpaikkoja koirille. Se on jotakin mitä monesta koirapuistosta puuttuu, varjoa... Martinlaaksossa on koirapuisto joka kävi läpi remontin, siellä on hienot uudet penkit ja aidat mutta ei yhtäkään varjopaikkaa? 500m2 johon aurinko porottaa päivät pitkät. Kiva puisto muuten mutta aurinkoisena päivänä tämän paikan saa kyllä unohtaa. Toista se on Östersundomissa. Ihanaa vaihtelevaa maastoa!

Kesällä tämä koirametsä oli meidän vakipaikka. Pikkumies nökötti mukana kantorepussa ja selän puolella minulla oli reppu jossa oli välipalaa ja juotavaa meille kaksijalkaisille ja vettä noille nelijalkaisille.

Tassuttelin menemään sinne minne tuuli vei minua. Välillä minulla ei ollut hajuakaan missä olen. En kuitenkaan ottanut stressiä siitä, olihan minulla puhelin ja kaikki tarvittava mukana jotta pärjäisimme muutaman tunnin vaikka eksyisimmekin muutamaksi tunniksi metsän perukoille. Yleensä meidän retket olivat parin tunnin mittaiset. Kun käppäilin takaisin autolle päin kantorepussa oli nukkuva poika ja perässäni kulki nätisti kaksi lopen uupunutta koiraa,

Ihania päiviä!

Jos sinulla on koiria ja et ole vielä käynyt täällä niin suosittelen että tutustut tähän paikkaan. Ja ilmoita minullekkin jos olet menossa niin tullaan mukaan!

Kevät, kesä ja jouluaika on ehdottomasti paras aika vierailla täällä. Nyt kun on aika märkiä kelejä niin jotkut paikat tahtovat olla aika mutaisia. Varsinkin ne käytävät pysäköintialueen lähettyvillä.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää satumaata. Loppukesästä kävimme koko perhe retkellä täällä ja se loppu aika huonosti. Zach päätti nimittäin kieriä maa-ampiaispesässä... kuulin vaan hirveetä huutoa ja näin kun koira juoksee häntä koipien välissä päättömänä sinne tänne. Ampiaispilvi seuraa Zachiä ja näen miten ne hyökkäävät kerta toisensa jälkeen. Marko hyökkää mukaan leikkiin ja saa kuin saakin koiran pelastettua tilanteesta - sai kyllä itsekkin ampiaispiston niskaan.

Soitimme eläinlääkärin päivystykseen ja annoimme Zachille kaksi kyypakkausta. Emme tiedä kuinka monta ampiaista ehti pistää häntä, mutta seurasimme koiran vointia ja ei hänelle tullut mitään oireita tuosta. Onneksi selvisimme tästä pelkällä säikähdyksellä!

-Matilda