Ensimmäinen työpäivä joululoman jälkeen on nyt takana. Talo siivottu, koirat lenkitetty, poika saatu nukkumaan ja mies häipässyt töihin. Minun paikkani on nyt sohvalla, kädessä lasi valkkaria ja toisessa suklaakookospallo (tai siis monta pallukkaa, jos ihan rehellisiä ollaan).
...to be continued.
Noniin rakkaat lukijat. Tämän, ja edelliseen kappaleen välissä, päivämäärä on ehtinyt vaihtua. Joskus elämä ei ole kuin elokuvissa ja eilinen ilta oli täydellinen esimerkki siitä. Tuo edellisen kappalleen tilanne olisi ollut aikamoista luksusta, mutta unelmaksihan se jäi. Juuri kirjoitettuani sen tekstin valmiiksi, ja otettuani ensimmäisen siemaisun valkkaria, voitte varmaan arvata mitä tapahtui. Pikkurakas heräsi... ja oli hereillä 4 tuntia!
Pikkumies siirtyi tuttipullosta nokkamukiin n. 6-8kk iässä (muistaakseni) ja nokkamukista lasiin siinä vuoden paikkeilla. Yöllä olemme kuitenkin antaneet tuttipullon ja se on ollut hyvin tärkeä meidän pojulle. Yömaito muuttui vedeksi siinä 1v 2kk iässä. Hellävaraisempaa hampaille ja ajattelimme että vedestä on sitten helpompi vieroittaa kuin maidosta. Kun tämänikäinen nassikka ei enään tarvitse maitoa öisin.
Nomutta. Eilen päätimme sitten aloittaa tämän vieroittamisen ja lopputulos lukeekin jo yllä. Nukkumaanmeno meni hyvin, mutta seuraava herätys olikin sitten pidempi. Pääsimme kuitenkin muutaman tunnin jälkeen yhteisymmärrykseen ja poika simahti, niin kuin äitikin. Äidillä vain kädet sätki tunnottomuutta kun oli könkännyt yli 10 kiloa rakkautta muutaman tunnin.
Saisikohan tämä mamma tänään istahtaa sohvalle vähäksi aika ennen nukumaanmenoa?
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!