Parisuhdeaikaa parhaimillaan

Viime launtaina Emilia tuli meille ja lähdimme sitten pikkumiehen päikkäriaikoihin ajelemaan kohti keskustaa. Meille oli varattu hotellihuone Scandicista. 

Osittain halusi vain olla kotona pikkumiehen kanssa, kun arkena nyt on töissä ja poika päiväkodissa, niin ne tunnit mitä saa viettää yhdessä ei ole päätä huimaavia. Se kuitenkin rauhoitti tietää että hänellä ei ole samaa tunetta, ainakaan samanlailla. Pikkumies nimittäin r-a-k-a-s-t-a-a "mottea". Se oli varmaa, että heillä tulee olemaan hauskaa yhdessä.

Näistä tunteista huolimatta niin odotimme kyllä tätä viikonloppua ihan hirveesti. Siitä on melkein vuosi kun meillä oli viimeksi tällainen parisuhdehetki. Joten oli se kyllä tarpeessakin.

Tosin se juuri, että näitä hetkiä ei ole kauheasti, sai minua hieman jännittämään sitä, että ei väkisin yritetä tehdä siitä ajasta "erinomaista". Molemmilla on univelkoja ja muutenkin tilanteen huomioon ottaen niin tiesin että hyvät yöunet voivat olla aika kova sana. Joten sanoin Markolle suoraan että ei pakoteta mitään, jos halutaan nukkua 24h putkeen niin sitten teemme niin.

Okei, emme nukkuneet 24 tuntia, mutta saimme kuitenkin 11 tunnin yöunet :) !

Kun olimme kirjautunut sisään hotelliin, hieman halailleet ja ihmetellyt hiljaisuutta, lähdimme sitten syömään. Kävelimme Santa Fe ravintolaan ja voi että, oli kyllä törkeän hyvää ruokaa. Olemme aikaisemminkin käyneet täällä ja kyseinen paikka ei ole ikinä pettänyt. Ravintolassa on iha oma tunnelmansa ja ruokakin on todella maistuvaa.

Ajatuksena oli vielä ruokailun jälkeen mennä extempore leffaan mutta päädyimme kuitenkin suuntaamaan kohti hotellia, pari uutta pokkaria mukanamme. Siinä sitten luimme kirjaa toisen kainalossa kunnes nukahdimme. 

Aamulla hotelliaamupalaa ja sitten halusimme jo pikkuhiljaa suunnata kotiin päin. Emme siis tehneet mitään ekstraa, kunhan olimme yhdessä ja teimme sitä mitä halusimme juuri silloin. Joku voisi mieltää tämän tylsäksi, mutta meille se oli täydellinen kokonaisuus.

Kotona odotti hyvin virkeä ja iloinen poika sekä motte. Vastassa oli myös kaksi koiraa joiden hännät vispasivat kun viimeistä päivää. Home sweet home.

Oli ihanaa saada parisuhdeaikaa, mutta parasta on kuitenkin olla perheen kanssa. Olen kyllä niin onnellinen että elämäni on juuri tällainen kuin se on. Välillä sitä tuntuu että puhkeaa onnesta. Toivottavasti sitä ei tapahdu ja meillä olisi vielä monta onnellista vuotta edessäkin.

Ps. Pahoittelut kuvista. En ole vieläkään tottunut siihen että pitäisi muistaa kuvata asioita blogiin. Tässä siis suurin osa kuvista mitä tuli otettua. Heh.

Ruokakuva ei ehkä ole niin taivaallisen näköinen kuin miltä se maistui. Olin jo ahminut puolet pihvistä kun tajusin että ruokakuvahan on pakollinen. Varsinkin kun tiesin että tulen hehkuttamaan sitä.

Minulla on myös harjoittelemista poseeramisessa... kyllä se vielä  joku päivä onnistuu...

-Matilda