Nää helvatan äitiryhmät

Niinhän siinä vaan kävi, että mun kirjoitukset tuntuu lähinnä käsittelevän raskautta/äitiyttä tai muuten vaan äiti-ihmisiin liittyviä asioita. Minkäs teet, tämä asia nyt sattumoisin on minun elämässä ainoa edes vähän kiinnostava asia 😃 Ja tämä kirjoitus on sellainen joka on saatava kirjoitettua pois mielestä, niin kovasti alkoi eilen korvien välissä kiehumaan.

Kuulun facebookissa erääseen suureen äitiryhmään. Ryhmän tarkoitus on ymmärtääkseni vaihtaa kokemuksia, jakaa vinkkejä tai muuten vaan antaa tukea toinen toiselle. Ja nimenomaan näin asian pitäisi ymmärtääkseni olla, todellisuus on välillä jotain ihan muuta.

Palataanpa sen verran vielä juurille, että mun mielestä äiti-ihmiset on ihan oma lajikkeensa, joka voisi puolestani kuolla vaikka sukupuuttoon. Nämä on näitä jotka ovat syyttävällä sormella osoittamassa JOKA IKISTÄ joka tekee asiat toisin kuin he omana täydellisinä itsenään tekevät.

Samaan aikaan kuin naiset nousevat barrikaadeille huudellen tasavertaisuuden peräään (ja jotkut siinä ohimiennen vielä mainitsevat kuinka kamalia miehet osaavat sanoineen olla), olemme me naiset toistemme pahimpia vihollisia ja tuomitsijoita. Jotta aitoa muutosta voidaan saada aikaan, pitää meidän naisten (ja äitien) pitää yhtä eikä lytätä toinen toistamme - vain tällä tavalla muutosta voidaan saada aikaan.

Mutta tosiaan, palataakseni tämän kirjoituksen alkuperäiseen ideaan.. Tässä ryhmässä kirjoitti eräs tuleva äiti omista peloistaan ja tuntemuksistaan avoimesti toivoen vertaistukea, häntä huoletti haluaako hän sittenkään tosiaan lasta vaikka suunniteltu olikin (voin kertoa, että samoja ajatuksia kävi täälläkin mielessä vaikka todellisuudessa tiesin vain hormoonien puhuvan) mutta mitä hän saakaan osakseen? Ihan KAMALIA kommentteja siitä, millainen hän on ihmisenä ja äitinä (otetaan nyt huomioon, että ryhmässä on n. 8000 henkilöä, rohkenen epäillä, ettei kovin moni tätä tyttöä oikeasti tunne). Kyllä, aikuiset naiset kirjoittivat seuraavalla tyylillä:

"no jos et ole varma haluatko lapsia, olisit vittu pitänyt jalkas kiinni"

Siis ihan oikeasti, voitteko kuvitella? Ravasin ympäri kämppää kun teki mieli ravistaa jokaista yhtälailla idioottia suustaan päästävää naista oikein kovaa. Mitä helvettiä siellä korvien välissä liikkuu kun kokee oikeudekseen tuollaista sanoa toiselle ihmiselle, vai liikkuuko yhtään mitään. 

Jokainen voi omalla kohdallaan muistella sitä tunteiden vuoristorataa mitä on käynyt läpi raskauden aikana, olisitko omalle kohdallesi toivonut tällaisia kommentteja? Itse kun tosiaan ajattelen tällaisten ryhmien olevan vertaistukea, en lynkkaamista, varten. Hormoonimyrskyt kuuluu raskauteen kyllä, mutta se ei anna kenellekään oikeutta laukoa suustaan mitä sylki suuhun tuo. 

Ugh, olen puhunut.

- Yks todella ärsyyntynyt Emilia