Ensimmäinen vauvakuukausi

En haluaisi aloittaa tätä näin, mutta...

Ääk, onpa aika mennyt nopeasti!

Tiedän että tuo on jo loppuun kulunut lause, mutta se ei tee sitä valetta. Koska näiden pienten kanssa aika vain hurahtaa ohi. Yritänkin nyt joka mahdollinen hetki nuuskutella vauvatuoksuja varastoon ja nauttia tuosta pienestä kääröstä, koska kohta vauvamme on jo taapero.

Olettekin varmaan huomanneet että tekstiä tänne blogin puolelle ei ole kauheasti tullut tuotettua. Ja se on siksi että - nyt minun on sorruttava toiseen kuluneeseen lauseeseen - aika ei vain riitä.

Yritän olla mahdollisimman paljon lasten kanssa. Kun käärö nukkuu niin olen aktiivinen pikkumiehen kanssa. Kun molemmilla on vauhti päällä niin pallottelen tietenkin näiden välillä ja pidän heidät tyytyväisenä. Kun Marko tulee kotiin niin haluamme viettää perheaikaa, sitä ei arkipäivisin loppujen lopuksi ole kauheasti. Sitten kun lapset on saatu nukkumaan niin otamme parisuhteelle oman kakkupalan. Tämän jälkeen priorisoin unta. Haluaisin olla aktiivisempi tälläkin puolella, mutta näistä tämänhetkisistä asioista blogi on se joka saa siirtyä hieman taka-alalle. Aion ehdottomasti kirjoitella tänne, mutta tahdista en osaa sanoa. Voihan se olla että jossain vaiheessa löytyy isompi aukko päivässä jonka voin sitten täyttää kirjoittamalla. Jää nähtäväksi.

Mutta nyt mentiinkin hieman asian vierestä - minunhan piti tässä kertoa hieman kuluneista neljästä viikosta :)

Jos aloitan käänteisesti ja kerron ensin tiivistelmän. Kaikki on mennyt todella hyvin, ja olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten elämä kahden kanssa rullaa niin sujuvasti. Ajattelin että tässä olisi enemmän palapelinpalasia saatava paikoilleen kun on päivisin yksin kahden lapsen, ja koirien kanssa. Tottakai monet rutiinit on haettava uudelleen, mutta se nyt on päivänselvää että arki muuttuu toisen lapsen myötä. Mutta meille muutos on tuntunut luontevalta ja olen onnellinen tämänhetkisestä kokoonpanostamme.

Uudenlaisen äitiroolin omakusiminen on tietenkin oma asiansa. Tästä ajattelin kirjoitella muutaman oman sanan jonkun viikon päästä.

Tyttö kasvaa normaalisti ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin. Pikkumiehen kanssa maito nousi jo synnytyssalissa, tällä kertaa sain odottaa kunnollista maidon nousua pari vuorokautta. Ensimmäinen yö kotona menikin tytöllä urheilun puolelle... hän käynnisteli maitomasiinaa 6 tuntia putkeen! Rinnat aristelivat niin kuin imetyksen alussa useasti onkin, mutta toiseen nänniin tuli kolme vesirakkulaa!
Jouduin laittamaan suukapulaa itselleni kun imetin siitä rinnasta, mutta pakkohan sitä oli käyttää että maidon nousu lähtee kunnolla käyntiin silläkin puolella. Vähän oli pakko fuskata tästä vuororintaimetyksestä, koska AU. Menin siis tahdilla 2-1 tai 3-1, ja sain kuin sainkin molemmat rinnat suhteellisen nopeasti taas toimintakuntoon. Voi tätä onnea kun voi ruokkia lastaan purematta omia sormiaan irti sen aikana :D

Raskausaikana kirjoittelinkin siitä että tämä lapsi oli hyvin rauhallinen vatsassa. Liikehti huomattavasti vähemmän kuin esikoinen, ja toivoin että tämä voisi enteillä jotakin luonteesta.

Ja tiedättekö(!), ainakin vielä niin meidän tyttö on kyllä itse rauhallisuus.

Hän on tyytyväinen ja helppo pieni nyssykkä. Nukkuu yöt hyvin, herää 4-6h välein syömään, eli 1-2 kertaa yön aikana. Vertailukohteeksi esikoinen joka heräili yöllä 5-8 kertaa tässä iässä. Vaikka hän on rauhallinen ja hereillä ollessaan ei kauheasti vielä jumppaile, niin hän on skarppi. Katselee innokkaasti ympärilleen ja mielenkiintoa uusin asioihin löytyy. Leikkimatolla ei viihdy kauhean kauan, vaan hän haluaa syliin ja liikkeelle tai leikkihuoneeseen isoveljen huutoa ja leikkejä seuraamaan. En ymmärrä miten hän voi nukahtaa syliin, tai latialla olevalle vauva-alustalle, kun pikkumies huutaa ja kolistelee kattiloita vieressä. Toivotaan että nämä unenlahjat pysyvät mukana hänen kasvaessaan!

Pikkumies on ottanut hyvin siskonsa vastaan. Hän puhuu paljon pikkusiskostaan ja onkin välillä hieman liian innokas hoitaja. En voi jättää pikkuista yksin esim. "kehtositteriin" koska on hyvin mahdollista että tuo yksi yrittää käydä nappaamssa hänet syliin :D ...ja 2-vuotias nyt ei ehkä muista tukea tuota niskaa... joten olemme kehittäneet systeemin tähän. Hän tulee sanomaan minulle jotakuinkin näin "Jag far på soffan, vill ha lillasyster i famnen, mamma kan hämta". Eli hän kertoo että menee nyt sohvalle ja äiti hakee pikkusiskon jotta hän voi ottaa hänet syliin. Haha, voi tuota lurjusta<3.

Jos vauva ääntelee hän tuo heti tutin. Välillä hän käy hakemassa pehmoleluja pikkuiselle ja nukuttaa ne hänen viereensä. Hän tulee näyttämään leluja ja pyytää pikkusiskoa mukaan leikkeihin. Hän haluaa paijailla ja pusailla häntä jatkuvalla syötöllä.
Mitään merkkejä mustasukkaisuudesta ei ole ainakaan vielä noussut esille. Toki se voi tulla myöhemminkin. Ja se on ihan ok. Lapsi saa tuntea mustasukkaisuutta ja otamme sitten tämän vastaan jos se on tullakseen. Olemme keskustelleet tästä jo Markon kanssa. Jatkamme siis samalla tavalla kun tähänkin asti. Osallistamme esikoista mahdollisimman paljon vauvan hoitoon ja me molemmat Markon kanssa varmistamme että annamme aikaamme molemmille tyypeille. Pikkumies arvostaa tällä hetkellä enemmän meidän läsnäoloa, mutta se ei tee yhteisaikaa vauvan kanssa yhtään vähempiarvoiseksi. Päivällä vauva onkin mukana leikeissä ja pikkumies tuntee että teemme asioita yhdessä, että vauva ei estä mitään. Otamme myös puheessamme tämän asian lähtökohdaksi. Pyrimme välttämään pikkusiskon "syyttämistä". Eli jos vaikka imetän ja en juuri silloin pääse katsomaan hänen rakentamaa nosturia, niin en sano "syötän vauvaa/pikkusiskoa, tulen sitten", vaan enemmänkin suuntaan "äidillä on jotakin kesken, tulen aivan kohta" tai "Oi, oletko rakentanut nosturin, tulen kohta katsomaan" ja sitten voi vielä lisätä tehtävän siksi ajaksi kun hän odottaa että joku tulee "valitse joku duploukko ajamaan nosturia". Näin tyyppi lähtee hymysuin ja innokkaana pois tilanteesta. Eli riippumatta mistä asiasta on kyse, vaipanvaihdosta, pukemisesta tai loruttelun saattamisesta loppuun, niin emme ikinä käytä pikkusiskoa/vauvaa syynä siihen ettemme reagoi esikoiseen heti. Pyydämme hänet mukaan siihen mitä on kesken tai taklaamme asian jollakin muulla tavalla. Tämä on ainakin tähän asti toiminut hienosti meillä.

Tässä oli nyt oikestaan päällimmäiset mietteet tällä kertaa. Niin kuin sanotaan, niin eihän nuo pikkuiset tee muuta kuin nuku, syö ja pasko :D

- Matilda