Onko muiden lumiukot kokeneet saman karun kohtalon?
Olimme koko perhe, koiria myöten, aivan innoisamme lumesta. Pikkumies sai minut suostuteltua rakentamaan vaikka mitä, mukaanlukien kuvien "Olofin". Olof ei ehtinyt saada edes hattua päähän ennenkuin hän jo menetti nenänsä.
Nenän jälkeen poikamme oli jo valmis paloittelemaan tyypin kokonaan, aloittaen raajoista, Olof raukan käsistä. Sain kuitenkin estettyä tämän karun kohtalon kertomalla että uutta urhia en hänelle enään rakenna, että saa sitten itse pyöritellä kaverin pystyyn. Kiltisti pikkumies sitten lopetti tämän paloittelun. Tyytyväisenä hän haukkasi vielä yhden palan porkkanasta ennenkuin hän sitten kiltisti työnsi sen lumiukon naamaan taas.
Kaikki loppu siis oikein onnellisesti. Pikkumies sai välipalan ja Olof uuden lookkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!