Ristiäiset ja nimipolitiikka

Kuukauden alkupuolella meillä oli prinsessamme ristiäiset!

Kun asuu pienemmällä paikkakunnalla sillä on hyvät, ja tietenkin myös, huonompia puolia. Ristiäisten järjestely mielessä se oli iso plussa asua täällä keskellä metsää.

Avaimet seurakuntatalolle saimme hakea jo alkuviikosta. Kävimme Markon ja lasten kanssa päivää ennen juhlia koristelemassa paikat ja valmistelemassa kaikki. Olimme seurakuntatalolla 3 tuntia perjantaina... leivoin paljon itse juhliin joten jääkaappitila kotona ei olisi riittänyt kaikelle, joten huokaisin helpotuksesta kun pystyimme roudamaan myös ison osan ruuista perjantaina paikan päälle. Lauantaille ei siis jäänyt kauheasti tehtävää ja saimme (melkein) rauhallisen aamupäivän. Minä hieman innostuin ja pyysin Markoa laittamaan puolapuut leikkihuoneessa kondikseen - joten olimme sitten kuitenkin vartin verran myöhässä minun laatimasta "aikataulusta" :D. Jos kiirettä ei ole se pitää hankkia(kö?).

Ehdimme kuitenkin hyvin seurakuntalolle tsekkaaman tilanne ja apukäsiä viimeisten valmisteluiden kanssa tuli aivan pyytämättä.

Itse kaste alkoi silloin kuin pitikin. Meidän typyllä oli silmätulehdus ja yskää joten hieman puolikuntoisena piti jaksaa kastetilaisuuden läpi. Kaiken kukkuraksi niin tämä äippä päätti olla syöttämättä häntä ennen kastetta...siis mitä... Nå, hienosti hän tsemppasi alkupuolen, mutta sitten serkukset molemmat (siis minun, ja siskon lapsi) aloittivat huutokilpailun. Vaikka lapsen itku ei ole mitenkää erikoisen kiva asia (äiti sydämmeen tämä sattuu aina) niin tuo tilanne oli samalla jotenkin hellyttävä. 

Meidän tytöllä on kuitenkin niin rauhallinen tapa kitistä että ei se elämää haitannut. Ja vaikka oliskin kovaa ääntä, meteliä, härdelliä ja lapsia juoksemassa ympäriinsä niin se ei haittaisi! Se on sitä oikeeta elämää ja mielestäni se saa, ja pitää näkyä. Olkoon paikka ja tilanne mikä tahansa,

Esikoinen leikki kirkonpenkkien välissä kummityttömme kanssa. Ihanaa että he viihdyttivät toisiaan siellä jalkojen seassa <3 olivat kyllä niin reippaita! Ja isoveli tuli sitten pyytäessä eteen ja kuivasi pikkusiskonsa pään, hän hoiti sen tehtävän kunnialla.

Kasteen jälkeen kaikki siirtyi seurakuntatalolle joka oli hyvin lyhyeen kävelymatkan päässä. Minä jäin syöttämään tyttöä kirkolle ja menin sitten perässä.

Siellä oltiin jo kannettu kaikki ruuat esiin ja meitä odoteltiin. Suolaisessa menuussa oli Markon äidin tekemiä tuoreita sämpylöitä ja "fröbröödiä", äitini fetasalaattia, siskoni tekemää piirakkaa, katkarapuleipiä ja iso voileipäkakkua. Lisäksi oli kaksi täytekakkua, sitruuna valkosuklaa täytteellä joka oli minun tekemäni ja sitten Markon siskon tekemä suklaakakku jossa kinuskivaahtoa päällä! Sitten kahvipöydässä vielä itse tehtyjä kookospalloja, valkosuklaaturkinpippuri konvehteja ja valkosuklaaglasyyrikakkakikkareita vai mitä ne nyt sitten olikaan.

Pakko sanoa tähän väliin että olen niin kiitollinen minun ja Markon perheestä. Oman perheeni kanssa olen tietenkin puolueellinen, he ovat minulle niin rakkaita. Mutta olen onnellinen että Markon mukana ei tullut kasa kahjoja - vaan uskomattoman ihana lössi erilaisia tyyppejä. Heistä on kasvanut hyvin tärkeä osa elämääni. Olemme onnistuneet myös Markon kanssa ympäröimään itsemme mahtavilla ystävillä, en vahtaisi heistä yhtäkään.

Halusin nyt tähän väliin avautua hieman - se on nyt tehty joten jatketaanpa...

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Bileet onnistui mielestäni hyvin ja tytön ensimmäinen juhla on nyt paketissa.

Nimeä en tule julkaisemaan täällä. Niin kuin ehkä olettekin huomanneet niin en ole esikoistakaan täällä blogin puolella esitellyt nimellä. Vaikka tämän blogin seuraajamäärä ei ole päätä huimaava niin haluan varjella heidän yksityisyyttään. Tästä syystä en ole myöskään julkaisut kuvia jossa kasvot näkyvät. 

En siis aio pitää heitä "off the grid" ikuisesti. Pyrin käyttämään sellaista ideologiaa, että mitä itse haluaisin pystyä lukemaan ja näkemään itsestäni netistä nyt aikuisiällä. niin ainoastaan sellaisia asioita aion jakaa lapsistani. Maailma muuttuu koko ajan, ja on muuttunut minunkin aikana paljon, ja tiedän että jollain taholla ajattelutapani on ehkä vanhanaikaista. Samalla kuitenkin sanon että maailmassa on yksi jos toinen liikaa sekopäitä joten myös turvallisuuden takia olemme Markon kanssa tehneet päätöksen olla julkaisematta nimiä ja kuvia.

Olen kuitenkin huomannut että kirjoittaessani blogia lapset ovat tietenkin isosti mukana täällä. Ja on mielestäni hieman sekavaa välillä kun kirjoittelen esikoisesta miljoona eri "nimellä", ja asiahan ei tule helpottumaan nyt kun on kaksi kenestä kirjoittelen. Joten aion tästä eteenpäin helpottaa asiaa, niin minun kun teidän lukijoidenkin kannalta.

Esikoisesta puhun tästä eteenpäin Ale nimellä, ja pikkuprinsessasta Ade nimellä.

Hyvin lähellä toisiaanhan nuo "nimet" ovat, mutta eiköhän me näillä pärjätä.
Miten olen päätynyt näihin nimiin jokainen voi spekuloida itsekseen ;)

-Matilda

365 päivää

Nyt on mennyt 365 päivää siitä kun muutimme meidän uuteen taloon... 22.12.2016 oli päivämäärä kun saavutimme sen minkä eteen olimme tehneet kovasti töitä - saimme nyt ruksata yli yhden kohdan meidän unelmista, ja tavotteista, jonka laitoimme meille vuosia sitten!

Eihän talo ja piha ole vieläkään 100% valmis, mutta sitä se ei vissiin ikinä tule olemaankaan. Omakotitalossahan sitä aina on jotakin tekemistä, ja jos ei ole niin sitä keksitään.

Tässä alla kuva viikko ennen muuttoa - ja täältä voit lukea sen ajan fiiliksiä.

Miksi halusin kirjoittaa tänään tällaisen lyhyeen tekstin, missä vain totean että vuosi tässä on vierähtäny, on kai että haluan sanoa äneen: hei me ollaan yhdessä vielä!

Tunnetusti talon rakentaminen vie monet parit omille teilleen. Meidän hiekkatien varressa on juuri pari tällaista tapausta. Monelle taas talon rakennus voi olla yhdistävä ja vahvistava tekijä. Meidän tapauksessa se oli juurikin tuo jälkimmäinen. Mutta eipä siitä sen enempää.

Tämän päivän kunniaksi olemme saunoneet ja nyt lasten nukkuessa lysähdämme sohvalle sylikkäin - ehkä jopa yksi huurteinen kädessä....

Tässä vielä pari fiilistelykuvaa lopuksi. Hyvää yötä ja mukavaa joulun odotusta kaikille!

Pikkumiehen tekemät "savi"koristeet - harmillisesti piparkakkumummosta on tullut päätön.

-Matilda

Makuhuoneet

Jatketaan siis remppakirjoituksella :)

Makuhuoneet löytyivät tämän käytävän oikealla puolella. Siinä oli kolme ovea rivissä. Se tuntui hieman ahtaalta ja meillä ei silloin ollut tarvetta kolmelle makuhuoneelle.

Meidän ratkaisu tähän oli purkaa yksi huone - joten meille jäi kaksi makuhuonetta käyttöön ja iso avara tila jossa oli olohuone ja avokeittiö. 

Yhdessä makuuhuoneessa oli sama laminaattilattia kuin eteisessä, kun toisessa oli muovimatto. Niin kuin näette niin muovimatto ulottui laminaatin alle, en tiedä mitä tuossa on ajateltu kun laminaatti on vain pätkästy ennen makuhuonetta?

Purettua laminaatin niin me poistimme kyseisen muovimaton koko asunnosta ja hioimme betonilattian. Periaatteesa muovimaton olisi voinut jättää ja jopa käyttää uuden laminaatin alla tuplexin sijaan ja tällä tavoin säästä hieman kustannuksissa. Me kuitenkin halusimme rempata asunnon kunnollisesti, joten välttääksemme mahdolliset hajuhaitat päätimme tehdä tuon "pitkän kaavan kautta".

Laitoimme koko asuntoon tuplexia laminaatin alle ja maalasimme seinät sekä katon. Meidän makuuhuoneeseen ostimme myös liukuovikaapin jossa oli meidän tarpeisiimme suunniteltu sisältö.

Ikkunalistat ja patterit maalasimme myös. Samoiten verhotankojen etulevyt. Pienet yksityiskohdat tekevät paljon kokonaisuudessa.

Seinät ehkä näyttävät hieman tylsiltä, mutta siihen on selitys. Me tosiaan remppasimme tämän jotta saisimme mahdollisuuden omakotitaloon. Eli tiesimme että kahta vuotta enempää emme tule kyseisessä asunnossa asumaan, joten valkoiset neutraalit seinät olivat siinä mielessä järkevä vaihtoehto. Emme myöskään halunneet porailla reikiä seinään kun seuraava asukas ei välttämättä olisi halunnut tauluja tai muita seinähärpäkkeitä samoihin paikkoihin kuin me. Valkoinen nyt yleisesti ottaen mielyttää monen silmää, ja jos ei miellytä, niin valkoisen päälle on helppo lähteä työstämään oman näköistä pintaa.

Alla meidän makuuhuone muodonmuutoksen jälkeen.

Sitten tässä alla on vieras- / työhuone.

Seuraavassa remppapostauksessa vilkaisemme kylpyhuonetta.

-Matilda

Eteinen ja pieni wc

Eteisessä oli ohutta laminaattia joka näytti jo aika kärsineen näköiseltä. Eteiskaappi oli kellastunut ja epäkäytännöllinen. Kaikki asunnon väliovet ja kahvat olivat myös nähneet parhaat päivänsä.

Laatoitimme eteisen mustalla isolla laatalla ja maalasimme seinät sekä katon. Eteiseen ostettiin liukuovikaapisto peiliovilla. Kaapin sisältö oli myös suunniteltu meidän tarpeisiimme. Eteieskalustoon kuului kenkäkaappi ja siihen yhteensopiva penkki. Avainkaappi ja lehtiteline löysi myös oman paikkansa eteisestä.

Lattian saumat eteisessä piti oikeastaan olla tummat, tummanharmaat, mutta niin kuin kuvassa näkyy niin ne ovat vaaleanharmaat. Äitini oli saumaamassa ja hän hämmästyi hieman väriä kun tiesi että olimme keskustelleet tummasta saumasta. Hän kuitenkin hoiti saumauksen kunnialla loppuun ja selvisi sitten myöhemmin että kyseisessä pakkauksessa oli ollut pigmenttivirhe... olimme saaneet virheellisen tuotteen. Tämä tosin oli onni onnettomuudessa tässä tapauksessa. Minä nimittäin tykäistyin tuohon tummaan laattaan ja valeaan saumaan. Muuten eteisrempassa ei tullut muita mutkia :)

Asunnossa oli kaksi vessaa. Pikku vessa oli eteisen yhteydessä. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla seinällä oleva ovi vei tähän wc tilaan.

Wc oli hyvin vanhanaikainen ja todellakin muutoksen tarpeessa. Sieltä löytyi ränsistynyt wc-istuin sekä allas ja hana jotka hädin tuskin toimivat. Kaapistoja ei ollut laisinkaan, ainoastaan yksinäinen avohylly mollotti seinällä.

 Revimme kaikki pois täältä ja rakensimme seinävessan. Koteloimme telineen ja jätimme kaapistojen taakse tyhjän kolon johon pystyi laittamaan paperirullat piiloon mutta helposti saataville. Eteislattia jatkui tähän tilaan ja seinät sekä katto maalattiin.

Kalustimme tilan isolla allaskaapilla ja kahdella seinäkaapistolla. Ostimme isokokoisen valopeilin joka toimi myös wc:n valolähteenä. Hanaksi hankimme vesiputous hanan joka vaihtoi väriä veden lämpötilan mukaan.

Tilassa oli myös väriä vaihtava led-nauha. Se oli tuolla kotelon päällä takareunassa jotta ollessaan päällä se valaisi tuon päätyseinän.

Seuraavassa remppapostauksessa näytän makuhuoneiden muodonmuutoksen.

-Matilda

Koirat ja vauva

Monet kyselevät meiltä miten koirat ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen. Ja vastaus on samanlainen kuin esikoisen kanssa - eipä mitenkään erikoisesti.

Esikoisen kanssa pidimme vaatekappaletta hänen lähellään ja Marko vei sitten tämän vaatteen kotiin koirille haisteltavaksi. Näin he saivat tutustua vauvan tuoksuun ennenkuin nyytti tulisi kotiin. Hän olisi jo jollain tavalla tuttu koirille. Tällä kertaa emme ehtineet edes ajatella tämän tekemistä kun olimme niin pika visiitin sairaalassa. 

Mutta molemmilla kerroilla kun olemme kantaneet uuden perheenjäsenen kotiin niin koirat eivät ole olleet moksiskaan. Tottakai he ovat haistelleet tätä pikkuista ihmistä ja tutustuneet omalla tavallaan tähän. 

Kun nyytti on tullut paremmin tutuksi he ovat kyllä hakeutuneet hänen lähelleen. Samoin he tekivät esikoisen kanssa. Eli voivat mennä viereen makoilemaan ja tulevatkin useasti sohvalla niin ihan kiinni. 

Meillä on kaksi suhteellisen isoa koiraa, joten alussa pitää olla hyvinkin tarkkana miten koirat reagoivat tilanteeseen. Tottakai pienemmänkin koiran kanssa(!), mutta eritoten isompien kanssa. Koska iso koira ei välttämättä tarkoita tehdä pahaa, mutta ihan pelkästään koonsa takia jotakin voi sattua. 

Mitään varsinaisia vaaratilanteita meillä ei ole ollut. Yhden kerran Eddy tosin yritti tassulla saada minulta huomiota, ja jos en olisi laittanut kättä väliin tassu olisi osunut pikkuista päähän. Korotin ääntä ja annoin pienen murinan perään - tämän jälkeen samaa tilannetta ei ole toistunut. Tiedän että Eddy halusi vain rapsutuksia eikä yrittänyt millään tavalla kohdistaa tassun nostoa pikkuiseen, eli olisi ollut täysi vahinko, mutta kun 40kg:n koiran tassu voi tehdä aika pahaa jälkeä 5kg:n ihmiselle. Siksi reagoin vahvasti vaikka hän ei tehnyt mitään "pahaa". Hän ymmärsi reaktiostani että se mitä hän teki ei ollut toivottavaa, joten nykyään kun minulla on pienoikainen sylissä ja hän haluaa rapsutuksia niin hän tulee kuonolla nostelemaan kyynärpäätäni :) on Eddy niin ihana. Muutenkin meidän koirista Eddy on se joka on enemmän kiinnostunut lapsistamme - Zach ei kauheasti välitä. Tulee lähelle jos tietää että hän itsekkin hyötyy siitä - eli saa rakkautta ja rapsutuksia :D

Olemme mielestäni onnistuneet hyvin koirien koulutuksessa. He ovat tasapainoisia ja heillä on hyvä luottamussuhde ihmisiin. En ole kertaakaan tuntenut että heistä olisi vaaraa lapsillemme tai että olisin huolissani miten arki sujuu karvakamujen ja pikkuistemme kanssa. 

He ovat omaksuneet lapset osaksi laumaa ja tietävät että molemmat ovat heidän yläpuolellaan. Tästä huolimatta niin koiramme eivät ole ylisuojelevia heitä kohtaan. Muut saavat ottaa syylin ja leikkiä lastemme kanssa. Eivät he tästä välitä. Uskon tosin että jos minä tai Marko antaisimme merkin koirille että tilanne on uhkaava he kyllä suojelesiviat meitä kaikkia. Minun kohdallani tämä on koettu ja he toimivat esimerkillisesti joten olen kyllä varma että he pitäisivät meistä kaikista samanlaista huolta jos tilanne sen vaatisi.

Olen niin ylpeä meidän koirista, he ovat meille niin kovin rakkaita. Vaikka meillä on nyt kaksi ihmislasta jotka vievät suurimman osan meidän ajasta, niin kyllä meidän koiralapsetkin ovat meille aivan yhtä tärkeitä. Tämä on mielestäni hyvä kombo mikä meillä on tällä hetkellä. Kaksi plus kaksi :)

- Matilda