Painoni oli n. 4kk jälkeen takaisin siinä missä se oli ensimmäisen neuvolakäynnin aikana. Tavoitepainoon on kuitenkin vielä pari kiloa jäljellä. Tosin näistä en ota stressiä, kyllä ne lähtee aikanaan. Tärkeintä on että olo on hyvä ja vahva, ja että peilikuva tyydyttää.
...tosin siihenkin on matkaa - eli että tunnen oloni taas fyysiesti vahvaksi. Peilikuvaan olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen, mutta en tule tyytymään siihen. Haluan saada itseni taas vahvaan kuosiin.
Aloitin n. 3-4 viikkoa synnytyksestä treenaamisen. En tietenkään aloittanut tappotreeneillä, vaan rauhallisesti. Reipasta kävelyä, tasaisen rauhallista juoksulenkkiä, kuntopiiriä kotona... siitä muutama viikko ja lisäilin tehokkuutta treeneihin ja otin mukaan koordinaatiota, tasapainoa ja toiminnallisuutta. 3 kk jälkeen hyppäsin taas mukaan säbäkaukaloon.
Pääsin mielestäni hyvin alkuun treenin kanssa. Iso notkahdus tapahtui kuitenkn ristiäisviikolla... yleensä harjoittelin kun lapset olivat menneet nukkumaan, mutta ristiäisviikolla oli kaikkea muuta mitä piti tehdä, joten treenaus jäi tauolle. Se tauko kuitenkin vaikutta paljon, koska sen jälkeen en ole päässyt samanlaiseen draiviin. Olen liikkunut, mutta en läheskään yhtä aktiivisesti (5-6x/vko) kun alussa. Muuuutta, hankimme tosiaan Markon kanssa salijäsenyyden, joten nyt treenit saa taas uudet tuulet. Ja treenata voi tottakai ilman kuntosalia, mitä olenkin monet vuodet tässä tehnyt, mutta se että rahallisesti panostaa treenaamiseen motivoi myös hyödyntämään sitä etua mistä maksaa - eli salia. Pakotamme molemmat itsemme, ja toisemme, tekemään sitä aikaa myös harjoittelulle.
Kuuntelin kehoani kun lähdin liikkeelle synnytyksen jälkeen, ja en vaatinut siltä enempää kuin mihin se pystyi. Mielestäni ei ole mitään "yhtä oikeata tapaa" lähteä kuntouttamaan itseään raskauden ja synnytyksen jälkeen. Pitää vain olla armollinen itselleen ja kuunnella kehoaan. Tosin armollisuuden ja laiskuuden/tekosyiden raja on häilyvä.
Tässä pari kuvaa palautumisprosessista:
4 päivää synnytyksen jälkeen
2kk synnytyksen jälkeen
Raskausarpia ei tullut kummassakaan raskaudessa. Tai no, pari n. 3cm viirua tuli toiseen reiteen tässä raskaudessa, mutta niitä ei tahdo nähdä enään - uskon siis että ne häviää jossain vaiheessa kokonaan. Iho on palautunut hyvin ja lantionpohjanlihakset ovat nyt paremmassa kuosissa kuin esikoisen synnytyksen jälkeen. Jeij!
Nyt tavoitteena olisi kehittää lihaskuntoa ja nostattaa aerobista kuntoa taas omalle tasolle. Eiköhän se onnistu vielä 2018 vuoden puolella!
Tässä vielä vierekkäin kuvat jossa n. 6 kuukauden ero:
Hämääkö vaatteet, vai onko näissä mitään eroa? Hah.
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!