Zachin toinen veli,
meidän kolmas koiramme. Tämän lurjuksen nimi on Eddy, mutta kuuntelee
oikeastaan kaikkia nimiä – Zach nimeä mukaan lukien. En ymmärrä miten mutta jos
sanon vaikka Liisulii niin tämä kaveri juoksee iloisesti luokse – vaikka hän
tietää olevansa Eddy. Nåmutta – jokatapauksessa… Minun yleisimmät
hellittelynimet tälle 40 kiloiselle kaverille on hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja
nupsukka.
Tässä toimin tyynynä, tosin tietämättömänä siitä - löysin Markon puhelimestä tämän salakuvan |
Eddy on syntynyt 2.5.14, eli n. 2,5v tällä hetkellä. Koirapuistossa monet ihastelevat Eddyä ja kehuvat tämän ulkonäköä. Meidän hömpällä on pitkät raajat ja useasti tiedustellaan minkä rotuinen kaveri on. Eddyn isä on dobermanin ja rottweilerin sekoitus. Emässä on saksanpaimenkoiraa ja luultavasti jokin neljäs karkeakarvainen rotu – ihan tuosta turkista ja parrasta päätellen. Partaa me kyllä trimmataan, ei ulkonäöllisistä syistä, mutta ihan vaan sen takia että kämppä säästyy vesivahingoilta.
Rakenteeltaan hän on hyvin atleettinen. Nopeutta ja jopa ketteryyttä löytyy. Kehonhallinta on erinomaista jos vertaa muihin samankokoisiin koiriin. On nimittäin metsässä joutunut juoksemaan ja hyppimään Zachin perässä, niin vähän pakostakin tuo osa-alue on kehittynyt.
Välillä tuntuu et tyyppi ei ymmärrä et on ISO koira. Sohvalla hän voi tulla päälle makaamaan ja änkee väkisin mukaan mitä pienempiin paikkoihin.
Toisaalta se on kyllä aika kiva.
Eddy on tosi läheisyydenkipeä, ja parkkeraa useasti kuononsa polvien väliin ja on sitten siinä niin kauan kun jaksaa rapsutella. Haleja ja pusuja pitää saada hurjasti et jaksaa nukkuu ja loikoilla taas vähä lisää. Hän toimii myös hyvin tyynynä, ei kauheasti välitä vaikka mekin loikoilemme hänen päällään. Niin, ja hänen mielestä lusikassa on paras asento nukkua!
Sanoisin että Eddy on hieman varautunut. Uudet tuttavuudet saa useimitten orkesterin soimaan. Vaikka kuulostaa vaaralliselta (ja ulkonäön puolelta näyttää mahdollisesti hieman pelottavalta – tai ainakin ääni ja keho yhdistelmä tuossa vaiheessa voi olla aika jännittävä) niin hän ei kyllä tee yhtikäs mitään – sama lepponen halikaveri siinä vastassa. Antaa kymmenisen minuuttia aikaa jotta hän ehtii totutella henkilön läsnäoloon, niin kohta hän on parkkeeraamassa kuononsa tämän uuden tuttavan polviväliin. Jotkut ihmiset ovat ihan ok alusta asti, yleensä sellaiset jotka hieman ymmärtävät koirakieltä eivätkä yritä "pakottaa" koiraa mihinkään.
Vahtivietti on myös aika vahva. Meidän tontti on selkeästi jo hänen aluetta. Molemmat koirat saavat olla vapaana tontilla ja jos me olemme siinä lähettyvillä he eivät lähde seikkailemaan mihinkään. Tosin jos me olemme työn touhussa talon sisällä ja koirat jäävät ulos niin voi olla että he käyvät kierroksen jossakin, hehe. Onneksi naapureita ei ole kovin lähellä ja se yksi joka on muutaman sadan metrin päässä tykkää vaan jos he käyvät tervehtimässä.
Kun naapurinainen hölkkäilee ohi Eddy menee tontin rajalle haukkumaan - siinä nainen juoksee parin metrin päästä ohi ja koira seuraa perässä tontin rajalla ja kääntyy takaisin kun tonttikulma tulee vastaan. Marjastajat eivät myöskään pääse lähelle tonttia ilman että Eddy on vastassa :D tämä on mielestäni hyvä asia! Ilmoittaa jos joku on tulossa, ja ei päästä tontille jos ei tunne. Kun minä tai Marko mennään sanomaan että saavat tulla pihalle, hän päästää heidät ohitsensa. Ihana Eddy <3 ei tarvitse pelätä vaikka olisi yksin kotona kun on tällainen vartija!
Välillä tuntuu et tyyppi ei ymmärrä et on ISO koira. Sohvalla hän voi tulla päälle makaamaan ja änkee väkisin mukaan mitä pienempiin paikkoihin.
Toisaalta se on kyllä aika kiva.
Eddy on tosi läheisyydenkipeä, ja parkkeraa useasti kuononsa polvien väliin ja on sitten siinä niin kauan kun jaksaa rapsutella. Haleja ja pusuja pitää saada hurjasti et jaksaa nukkuu ja loikoilla taas vähä lisää. Hän toimii myös hyvin tyynynä, ei kauheasti välitä vaikka mekin loikoilemme hänen päällään. Niin, ja hänen mielestä lusikassa on paras asento nukkua!
Sanoisin että Eddy on hieman varautunut. Uudet tuttavuudet saa useimitten orkesterin soimaan. Vaikka kuulostaa vaaralliselta (ja ulkonäön puolelta näyttää mahdollisesti hieman pelottavalta – tai ainakin ääni ja keho yhdistelmä tuossa vaiheessa voi olla aika jännittävä) niin hän ei kyllä tee yhtikäs mitään – sama lepponen halikaveri siinä vastassa. Antaa kymmenisen minuuttia aikaa jotta hän ehtii totutella henkilön läsnäoloon, niin kohta hän on parkkeeraamassa kuononsa tämän uuden tuttavan polviväliin. Jotkut ihmiset ovat ihan ok alusta asti, yleensä sellaiset jotka hieman ymmärtävät koirakieltä eivätkä yritä "pakottaa" koiraa mihinkään.
Vahtivietti on myös aika vahva. Meidän tontti on selkeästi jo hänen aluetta. Molemmat koirat saavat olla vapaana tontilla ja jos me olemme siinä lähettyvillä he eivät lähde seikkailemaan mihinkään. Tosin jos me olemme työn touhussa talon sisällä ja koirat jäävät ulos niin voi olla että he käyvät kierroksen jossakin, hehe. Onneksi naapureita ei ole kovin lähellä ja se yksi joka on muutaman sadan metrin päässä tykkää vaan jos he käyvät tervehtimässä.
Kun naapurinainen hölkkäilee ohi Eddy menee tontin rajalle haukkumaan - siinä nainen juoksee parin metrin päästä ohi ja koira seuraa perässä tontin rajalla ja kääntyy takaisin kun tonttikulma tulee vastaan. Marjastajat eivät myöskään pääse lähelle tonttia ilman että Eddy on vastassa :D tämä on mielestäni hyvä asia! Ilmoittaa jos joku on tulossa, ja ei päästä tontille jos ei tunne. Kun minä tai Marko mennään sanomaan että saavat tulla pihalle, hän päästää heidät ohitsensa. Ihana Eddy <3 ei tarvitse pelätä vaikka olisi yksin kotona kun on tällainen vartija!
Temppuja hän ei kyllä osaa yhtä paljon kun isoveljensä – mutta ihan riittävästi. Tärkeämpää on että ulkoillessa Eddy pysyy lähellä ja on tosi reipas (kerrostalojen välissä kävelyä ja autotien vieressä lukuunottamatta – silloin stressataan...aika paljonkin välillä.. menee vähän aallottain tuo stressaaminen).
Lintujen ei kannata pitää pokestoppeja koirapuistossa, ne saavat kyllä tulta persusten alle jos erehtyvät tekemään tämän. Kaikki koirat ovat kuitenkin tervetulleita ja on kyllä aina kaikkien kaveri! Sosiaalisesti fiksu jäbä. Ihmisten kanssa hän tarvitse myös koirapuistossa sen hetken että hyväksyy rapsutuksia. Jotkut yrittävät hieman väkisin tutustua häneen, silloin se on selvää että Eddy ei tule lähellekkään tätä henkilöä. Kun antaa hänelle oman aikansa, antaa haistella, menee kyykkyyn ja ei änge päälle, niin silloin hänestä saa oikein hyvän kaverin :)
Maailman paras hömelö lihakimpale, en vaihtaisi pois <3
PS. Vaikka rakastinkin tätä koiraa yli kaiken niin välillä toivoisin että häntä jäisi oven väliin tai jotain. Se on kuin piiska! Edellisen asunnon eteisoveen oli muotoutunut lovi kun häntä hakkasi samaan kohtaan aina kun tulimme kotiin. Silmänikään ei tykkää, ja pikkumies räsähtää selälleen kun hänta tulee poikittain naamaan tai rintakehään.
PS. PS. Muistakaa lukea edellinen PS. pilke silmäkulmassa - en ole eläinrääkkääjä.
-Matilda
Zachs andra bror, vår tredje hund. Denhär lurifaxen heter Eddy, men lyssnar egentligen på alla namn i världen - även på sin brorsas namn. Jag förstår inte varför, men säger jag fast Liisuli så kommer han glatt springande till mej, fast han klart vet att han heter Eddy. Nåmen, hursomhelst, så mina kallningsnamn för denhär 40 kgs buddyn e hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja nupsukka.
Eddy är född 2.5.14, han är alltså lite ungefär 2,5 år. I hundparken beundras Eddy ofta, han sägs vara en ståtlig hund. Långa ben och spänstig kropp, många är intresserade vad han är för ras. Hans far var en blandning av dobermann och rottweiler. Från moderns sida har han chefer och en fjärde ras, vi tippar på karkeakarvainen(?) ras - med tanke på pälsen och skägget hans. Skägge trimmar vi alltid nu och då med köks saxen, inte pga ytliga skäl, men vi vill inte ha vattenskada i bostaden.
Han är atletisk. Han har snabbhet men är samtidigt väldigt kvick i tassarna. Kroppskontrollen är superbra om man jämför med andra lika stora hundar. Han har ända sen liten hamnat parkoura efter Zach i skogen, så inte så konstigt att det delområdet har utvecklats.
Imellan känns det att typen inte förstår att han är en STOR hund. Ligger du skönt i soffan kan han komma och tycka att det är ännu skönare om han kastar sej på en. Tränger sej till ställen som definitivt är för trånga för honom, som exempelvis under sängen. Han kommer med vart som helst bara han får ens en smula kärlek. Han är så närhetssjuk. Men samtidigt är det nog ganska härligt. Hans grej är att parkera sitt huvud mellan någons knän och där är han så länge man paijar honom. Att spoona är det bästa han vet!
Imellan känns det att typen inte förstår att han är en STOR hund. Ligger du skönt i soffan kan han komma och tycka att det är ännu skönare om han kastar sej på en. Tränger sej till ställen som definitivt är för trånga för honom, som exempelvis under sängen. Han kommer med vart som helst bara han får ens en smula kärlek. Han är så närhetssjuk. Men samtidigt är det nog ganska härligt. Hans grej är att parkera sitt huvud mellan någons knän och där är han så länge man paijar honom. Att spoona är det bästa han vet!
Såhär kan man också sova |
Eddy är somsagt en kärleksfull hund... men inte till främmande. Om någon okänd knackar på får den personen en höra en ordentlig orkester. Det låter grymt farligt (och kombinerat med hans utseende kan det bli en rätt skrämmande situation) men han gör absolut ingenting. Samma kramsjuka kompis är det som håller lite ljud för sej bara. Man ger honom lite tid så är han innom kort och parkera sitt huvud mellan knäna på den nya bekantskapen.
Hård och vakta är han också! Det märks klart att tomten redan är hans område. Vi brukar oftast ha hundarna fria på tomten, vi har nämligen märkt att det inte äventyrar så mycket, speciellt om vi är ute. Om vi jobbar inne i huset kan det hända att de tar en sväng i närterrängen. Somtur finns det inte grannar nära. Den ena grannen som har huset några hundra meter bort tycker bara det är trevligt då de far på ett snabbt besök nångång nu och då.
När grannen gör sin kvällslänk springer Eddy till tomtens gräns och börjar skälla. Han följer henne med tomtrgränsen ända tills vår tomt tar slut, sedan vänder han nöjt om. Bärplockare har inte något att göra nära vår tomt, det ser vår vakt till. Inget negativt med det, en bra reaktion av honom tycker jag. Han släpper nätt och fint till gården dem han känner, men okända har inget att göra där - om inte jag eller Marko far emot och önskar dom välkomna, då släpper han dom förbi sej. Ljuvliga Eddy <3 fastän man är ensam hemma en mörk kväll behöver man inte oroa sig då man har en sådanhär vakt!
Hård och vakta är han också! Det märks klart att tomten redan är hans område. Vi brukar oftast ha hundarna fria på tomten, vi har nämligen märkt att det inte äventyrar så mycket, speciellt om vi är ute. Om vi jobbar inne i huset kan det hända att de tar en sväng i närterrängen. Somtur finns det inte grannar nära. Den ena grannen som har huset några hundra meter bort tycker bara det är trevligt då de far på ett snabbt besök nångång nu och då.
När grannen gör sin kvällslänk springer Eddy till tomtens gräns och börjar skälla. Han följer henne med tomtrgränsen ända tills vår tomt tar slut, sedan vänder han nöjt om. Bärplockare har inte något att göra nära vår tomt, det ser vår vakt till. Inget negativt med det, en bra reaktion av honom tycker jag. Han släpper nätt och fint till gården dem han känner, men okända har inget att göra där - om inte jag eller Marko far emot och önskar dom välkomna, då släpper han dom förbi sej. Ljuvliga Eddy <3 fastän man är ensam hemma en mörk kväll behöver man inte oroa sig då man har en sådanhär vakt!
Trix kan han inte lika mycket som bror sin - men han kan dedär vanliga grejjerna. Jag anser viktigare dedär att han hålls nära när man är ut och gå, samt förstår vårt kroppspråk fruktansvärt bra.
Höghusområden och bilvägar får honom nuförtiden att bli jätte stressad. Örona faller och man ser att han inte är nöjd. Inget traumatiskt har hänt, det har bara börjat ändrats sådär såsmåningom - trots våra försök att hindra denhär förändringen. Nåväl, det är inte mycket kvar mer, snart har vi flytt framför oss.
Höghusområden och bilvägar får honom nuförtiden att bli jätte stressad. Örona faller och man ser att han inte är nöjd. Inget traumatiskt har hänt, det har bara börjat ändrats sådär såsmåningom - trots våra försök att hindra denhär förändringen. Nåväl, det är inte mycket kvar mer, snart har vi flytt framför oss.
Fåglar skall nog inte ha pokestopp i hundparken, de får nog eld i reven om de gör detta misstag. Alla hundar är dock välkomna och han är alltid allas kompis. Socialt smart gosse. Med människor behöver han igen lite tid. Vissa fösöker lite med tvång få honom att gilla sej, ja, då händer precis motsatsen. Då man ger honom tid, far på huk och låter honom närma sej, får man en vän av denär hunden :)
Världens bästa muskelknutte, skulle aldrig någonsin byta bort denhär tåntten<3
Världens bästa muskelknutte, skulle aldrig någonsin byta bort denhär tåntten<3
-Matilda
OBS. Fastän jag älskar denhär hunden till månen och tillbaka önskar jag imellan att hans svans skulle bli imellan en dörr eller något. Dendär svansen är som en piska! Förra farstudörren blev det en skåra i då hans svans hacka på där allti man kom hem. Mina ögon lider dagligen av den och lillemannen flyger på rygg då den slår till över ansiktet eller bröstkorgen.
OBS. OBS. läs förra OBSen med glimten i ögat - jag är ju då inte en djurplågare.
OBS. OBS. läs förra OBSen med glimten i ögat - jag är ju då inte en djurplågare.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!