Taikauskoinen?

Älkää ihmiset ikinä rikkoko peiliä. Ei edes vahingossa.

Itseasiassa, älkää edes ajatelko peilin rikkomista! Koska muuten voi olla että ootte samassa jamassa kuin minä.

Rikoin toissapäivänä peilin ja muiden hyvin epäonnisten tapahtumien saattamana löysin itseni yöllä halailemassa pönttöä. Päivän aikana oli hieman nuutunut olo ja iltaa kohden tunsin pientä möyrintää mahassa. Otin varuiksi ämpärin sohvan viereen. Oikeastaan ihan näön vuoksi vain koska en osaa oksentaa. Minä yskin.

Raskauden aikana oli muutaman kerran hieman äklö olo ja menin sitten vessaan "oksentamaan" jospa olo helpottuisi. Silloin se tuntui kivalta oksentaa kun tiesi että se on se pikkuveijari siellä mahassa joka saa olon sellaiseksi. Nämä muutamat kerrat loppui yleensä niin että Marko avaa vessan oven ja kysyy "Oletko yskinyt valmiiksi jo?".

Nåjoo. Mutta pointtini oli, että en ole oksentanut 18 vuoteen! Ja lisäksi voin sanoa, että tässä taudissa ei kyllä ole ollut mitään mukavaa. Osanottoni siis teille jotka osaatte yleensä tämän taidon, ja myös teille jotka kärsitte tästä taudista itseaiheutetusti.

Tämä on ollut rytinätauti. Eilen illalla tauti iski kunnolla, yöstä en halua edes puhua (sattuu jo pelkkä ajatus siitä) ja tämä päivä on mennyt koomailen. Nyt rupeaa jo tuntumaan ihmismäiseltä. En ole syönyt tai juonut mitään eilisen aamupalan jälkeen, joka olis siis banaani... hieman olen hörppinyt mehukeittoa, mutta nyt aion uhmata kohtaloa ja syödä puuroa! Toivottavasti se olisi pelastukseni ja elän toivossa että huomenna olisin taas normaali. Tai siis, oma itseni ehkä olisi parempi ilmaisu ;)

Vaikka sisältö oli mitä se oli, niin tärkein viestä tässä oli: Älä ikinä koskaan milloinkaan edes vahingossa ajattele peilin rikkomista (tai varsinkaan riko...)! Toivotaan että kohdallani epäonni jäisi tähän kahteen päivään eikä jatkuisi seitsemän vuotta...

-Matidla

Mitä tästäkin tulee

Hei vaan, pitkästä aikaa..

Niin kuin olette varmastikin huomanneet, omat tekstini ovat loistaneet poissaolollaan. Nyt sain kuitenkin syyn jotain kirjoittaa, sillä kävin äsken polttamassa viimeisen tupakkani. Olen tätä lopettamista miettinyt moneen otteeseen, olinkin vuosi sitten hetken (haha, viikon) polttamatta, mutta tajusin silloin, etten vielä halunnut röökaamista lopettaakaan ja aloitin homman uudestaan.

Tarkoituksena oli uuden vuoden jälkeen lopettaa (ei mitään Uusi Vuosi - Uusi Minä bullshittiä, vaan siksi, että olisin saanut sauhutella pidempään...) mutta kun lähdin töihin tänään ja jäljellä oli 3 röökiä, päätin olla ostamatta uutta askia matkalla töihin.

Viime viikkoina olen asiaa enemmän miettinyt ja myös huudellut esimerkiksi töissä kovaan ääneen ja tällä kertaa aion onnistua. Ei ole vaihtoehtoja :) Mitään nikotiinivalmisteita en tule käyttämään, siirtäisin riippuvuuden toisesta toiseen.. Kertalaakista ilman mitään taitaa minun kohdalla toimia parhaiten. Mitä viime kerrasta muistan, niin pari-kolme päivää tuntu raskaalta mutta sitten se jo helpottaa.

Seuraavat tänkapå:t ovatkin sitten ne, että mitä käsilläni teen tästä eteenpäin? MITEN olen syömättä kaikkea mitä eteen sattuu?

Otan vastaan kaikki tsemppausviestit ja niksit mitä keksitte!😁

Kuva: google

- Emilia

Joulu 2016

Jouluaatto on vietetty ja arvaatteko missä? -kyllä vain, omassa, uudessa kodissamme. 

Se vaati Markon läsnäoloa talolla 24/7 ja edeltävällä viikolla olin itsekkin yötä myöten paikalla. Jouluksi kotiin haave ei olisi ollut mahdollista ilman meidän mahtavaa tukiverkostoa, kiitos kaikille auttaneille <3

Ymmärrätte siis varmaan miksi minun kirjoittamiseni on hieman kärsinyt tässä :) Talossa on tietenkin vielä tehtävää, mutta kirjoitustahti tulee varmasti tasaantumaan! (Viimeistään tammikuun puolella).

Olemme perheen kesken sopineet että emme osta toisillemme joululahjoja, tämä tarkoitti toisin sanoen sitä, että pikkumies sai senkin edestä lahjoja. Laitan tänne myöhemmin hieman kuvia minkälaista härpäkettä ja tavaraa meidän pikkutonttu sai :)

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva tällä erää. 

Pelasimme pictonaryä ja yllä olevassa kuvassa äitini on piirtänyt hyvin selkeän... gorillan.

Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä haluaisit oppia / mistä haluaisit oppia lisää?

EMILIA

Historiasta ja psykologiasta. Molemmat ovat aina kiinnostaneet minua, lukiosta oli tarkoitus välivuoden (joo, välivuosi ei ollut järkevä ajatus) jälkeen hakea yliopistoon lukemaan psykologiaa, näin ei kuitenkaan käynyt vaan työelämä vei mennesään.

On tosiaan paljon asioita mistä haluaisin tietää lisää, siis todella sisäistää tietoa, tässä nyt muutama miete:

- Avaruus on todella kiinnostava, en jotenkin jaksa uskoa, että olemme ainoat jotka tätä universumia asustaa.
- Ihmisten ja eläinten evoluutio (ei, en usko Aatamiin ja Eevaan). 
- Matematiikkaa en ymmärrä alkuunkaan, en MILLÄÄN tajua logiikkaa laskujen takana. Ja kuinka joku joskus on vaan määrittänyt, että x + y = z ja asia nyt vaan on näin. Mutta kun siinä kuulemma on ideaa takana, minä en tätä vaan näe enkä ymmärrä. Olisi hauska ymmärtää.
- Haluaisin osata korjata auton itse sen mennessä rikki tai kun siitä kuuluu "joku sellanen ääni" tai "joku lamppu siellä palaa, se näyttää lamppuhengen sellaiselta jutulta".

Näitä voisi jatkaa loputtomiin mutta tuossa nyt muutama.



MATILDA

Miten pitkä tämä lista saa olla? :D  Haluaisin oppia niin paljon kaikkea ja kehittyä niissä asioissa mitkä jo osaan.

Niin kuin siskonikin vastasi, niin psykologia kiinnostaa minuakin. Miksi me ihmiset käyttäydymme niin kuin teemme ja miten käyttäytyminen muuttuu erilaisista tilanteista johtuen. Toisaalta tykkään myös siitä, että en aina ymmärrä miksi joku tekee niin kuin tekee. Välillä haukun näitä ihmisiä tyhmiksi (hehe, muistakaa huono huumorintajuni) tai sitten mielenkiintoni herää että mitenköhän nuo ajatukset tuntuisi omassa päässä. Siitä tulee hauska ja kiinnostava ajatusleikki. Myysteriit ovat aina kivoja!

Vahvempi tieto kemiasta avartaisi omaa maailmaa aika paljon. Taas kerran ymmärrys saisi aikamoisen potkun persuksiin jos tieto- ja taitotaso nousisi tällä saralla.

Olisi hieno osata koneiden ja laitteiden mekaniikkaa. Tai siis. Nähdä ja ymmärtää miten esim. tietotekniikka tai autot toimii, puhua konekieltä. Marko on aivan huippuluokkaa tässä asiassa. Hän on real life McGyver, sellanen superhyvä handyman. Kun itse olen valmis heittämään jonkun laitteen seinään, hän ottaa ruuvarin käteen ja kohta laite pyörii niin kuin pitääkin. Tällaisen taitolokeron haluaisin tuonne omaan päähän myös.

Mutta, aion kuitenkin sanoa että haluaisin oppia laulamaan! Pysyn hyvin nuotissa kun laulan, mutta haluaisin oppia käyttämään ääntäni. Laulaminen ei ole pelkästään nuotissa pysymistä, vaan se on niin paljon enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan muusikiin koko kehossa ja jopa nähdä sen musiikin.
Lauluäänenikään ei ole mikään erikoinen, mutta olen kuullut että lauluääneä voi muokata. Kovalla harjoittelulla lauluäänestä voi tulla aivan erikuuloinen kuin puheäänestäsi. Onko joku vetässyt minua nenästä vai pitääkö tämä paikkansa?

Laulaminen ei ole välttämätöntä elämässä selviytymiseen, mutta se antaa paljon iloa ja lämpöä elämään. Tähän lisäksi voisin mainita että olen niiin mustis sellaisille jotka osaavat soittaa eri soittimia. Ja vieläpä niin että joku sanoo jonkun biisin, ja sitten toinen rupee rämpyttäämään sitä tuosta noin vaan. Tiedän että se on kovan työn takan tuo rämpytys, mutta kun jag vill också kunna.

Östersundom hundskog / Östersundomin koirametsä

50 ha av paradis. Gu vad härlig plats det är. Måst säga att jag vet inte vem njuter mera av att vara där, jag eller hundarna.

Det finns skog, öppna fällt, upp och nedförsbackor, diken och pölar att svalka sej i, soliga ställen åt ägare och det viktigaste – massor av SKUGGplatser åt hundarna. Det är något många hundparker saknar, helt för många. I Mårtensdal finns en hundpark som man just remonterade, fina nya staket kom det och bänkar till ägare men INGE solskydd. 500m2 öppet fält vart solen gassar från alla håll, inga träd och ge skugga heller. Kiva park annars, men den måste glömmas en solig sommardag. Annat är det med Östersundom. Härlig omväxlande terräng.

På sommaren var jag flere gånger hit med mina pojkar. Lillmannen hadde jag i bärsele och väska på ryggen med mellanmål och dricka åt oss tvåbenta, och vatten åt de fyrbenta.

Jag brukade gå vart vinden förde mej. Imellan hade jag ingen aning om var jag var.

Tog ingen stress över det, hade alltid telefon med och allt så man klarar sej fast man skulle yra runt några timmar. Våra utfärder brukade ta ungefär 2 timmar, och när jag kom tillbaka till bilen hade jag ofta en slocknad gosse i bärselen och två nöjda men trötta hundar traskande efter mej.

Ljuvliga dagar!

Rekommenderar att gå och besöka detta ställe, och meddela gärna mej om du far så kommer vi med!

Våren och sommaren samt jultiden är absolut den bästa tiden att besöka denna plats. Nu när det är våta väder så blir platsen lite gäggig på vissa platser. Speciellt gångarna som leder till och från parkeringen. 

Alla besök hit har inte slutat som i sagor. En gång under sensommaren när Marko också var med slutade vår skogsfärd lite dåligt. Zach bestämde sej för att rulla runt i ett jordgetingbo... Han pep och sprang med svansen mellan benen och man ser bara hur hela jäkla getingboet attackerar honom. Gång på gång pånytt. Marko dyker me in i flimret och får på något underligt sätt Zach räddad från situationen. Helt oskadd slapp inte Marko själv ur situationen, ett getingbett i nacken var hans saldo.

 Vi ringde djurakuten och gav sedan två kypakkaus -paket. Vi vet inte hur många bin sist och slutligen stack Zach, men han var helt okej, så det var ingen fara på det viset, somtur!

-Matilda

50 ha unelmaa. Ihana paikka! En tiedä kumpi nauttii enemmän siellä olemisesta, minä vai koirat.

Sieltä löytyy erilaista metsää, aukioita, ylä- ja alamäkiä, ojia ja vesilätäköitä vilvoittamiselle, aurinkoisia paikkoja omistajille ja se tärkein - paljon VARJOpaikkoja koirille. Se on jotakin mitä monesta koirapuistosta puuttuu, varjoa... Martinlaaksossa on koirapuisto joka kävi läpi remontin, siellä on hienot uudet penkit ja aidat mutta ei yhtäkään varjopaikkaa? 500m2 johon aurinko porottaa päivät pitkät. Kiva puisto muuten mutta aurinkoisena päivänä tämän paikan saa kyllä unohtaa. Toista se on Östersundomissa. Ihanaa vaihtelevaa maastoa!

Kesällä tämä koirametsä oli meidän vakipaikka. Pikkumies nökötti mukana kantorepussa ja selän puolella minulla oli reppu jossa oli välipalaa ja juotavaa meille kaksijalkaisille ja vettä noille nelijalkaisille.

Tassuttelin menemään sinne minne tuuli vei minua. Välillä minulla ei ollut hajuakaan missä olen. En kuitenkaan ottanut stressiä siitä, olihan minulla puhelin ja kaikki tarvittava mukana jotta pärjäisimme muutaman tunnin vaikka eksyisimmekin muutamaksi tunniksi metsän perukoille. Yleensä meidän retket olivat parin tunnin mittaiset. Kun käppäilin takaisin autolle päin kantorepussa oli nukkuva poika ja perässäni kulki nätisti kaksi lopen uupunutta koiraa,

Ihania päiviä!

Jos sinulla on koiria ja et ole vielä käynyt täällä niin suosittelen että tutustut tähän paikkaan. Ja ilmoita minullekkin jos olet menossa niin tullaan mukaan!

Kevät, kesä ja jouluaika on ehdottomasti paras aika vierailla täällä. Nyt kun on aika märkiä kelejä niin jotkut paikat tahtovat olla aika mutaisia. Varsinkin ne käytävät pysäköintialueen lähettyvillä.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää satumaata. Loppukesästä kävimme koko perhe retkellä täällä ja se loppu aika huonosti. Zach päätti nimittäin kieriä maa-ampiaispesässä... kuulin vaan hirveetä huutoa ja näin kun koira juoksee häntä koipien välissä päättömänä sinne tänne. Ampiaispilvi seuraa Zachiä ja näen miten ne hyökkäävät kerta toisensa jälkeen. Marko hyökkää mukaan leikkiin ja saa kuin saakin koiran pelastettua tilanteesta - sai kyllä itsekkin ampiaispiston niskaan.

Soitimme eläinlääkärin päivystykseen ja annoimme Zachille kaksi kyypakkausta. Emme tiedä kuinka monta ampiaista ehti pistää häntä, mutta seurasimme koiran vointia ja ei hänelle tullut mitään oireita tuosta. Onneksi selvisimme tästä pelkällä säikähdyksellä!

-Matilda

Siskosten Maanantai Mietinnät

Miltä unelmien jouluaattosi tänä vuonna näyttää?


EMILIA

Jouluaattona toivoisin herääväni levänneenä. Katsoisin ikkunasta ulos ja huomaisin, että lunta sataa. Aamupalaksi joisin lämmintä kaakaota (ilman minttua, yllätyyyyss!) ja katsoisin lastenohjelmia villasukat jalassa. Telkkarissa onneksi pyörii sellaiset vanhat klassikot mitä omassa lapsuudessaan katsoi, tulee niin lämmin ja nostalginen olo :)

Tämän jälkeen ottaisimme Paavon (yllätysmomentti: Emilialla on avopuoliso, Paavo ei ole mikään pehmolelu) kanssa auton alle ja suuntaisimme Matildan ja Markon vastavalmistuneeseen taloon. Koko sakin voimin sitten ulkoilua ja Lihapullan vetämistä pulkassa. Sitten voisi käydä saunomassa ja juoda muutamat jouluoluet ennen kuin ruokailu alkaisi. Ruokailun jälkeen joulupukki tulisi kylään ja saisimme nähdä pelkääkö Lihapulla pukkia vai istuisiko syliin.. Uskon jälkimmäiseen, kaveri on niin kova halailemaan :)

Ilta olisi lautapelien ja punaviinin aikaa, mukavaa rentoa yhdessäoloa. Siitä on minun unelmien jouluaatto tehty.


MATILDA

Olin jo kirjoittanut oman tekstini kun luin sitten Emilian vastauksen. Ei siinä olisi mitään järkeä laittaa tähän jatkeeksi minun tekstini kun se on täysin samanlainen :D
Tuo Emilian aamu on täysin realistinenkin, meillä todellisuudessa aamu menisi hieman eri meiningeissä. Riisipuroot seinillä ja kaakaota pitkin lattiaa kun juoksisi pikkumiehen perässä... mutta nyt oli kyse unelmajoulusta ja silloin puuro löytäisi vatsaan ja kaakao pysyisi siellä missä pitääkin.

Ehkä saamme toteutettua unelmien joulumme :) toivottavasti.

Rakennusprojektista - Jouluksi kotiin?

Viikon päästä olisi sitten muutto... Miltäs näyttää? :D

Tässä taas viime tilannekatsauksen jälkeen tapahtunut aika paljon. Niin paljon, että viikon päästä olisi muutto! Tavoite on että pääsisimme jouluksi kotiin.

Vaikka olemme jo aivan loppusuoralla niin tämä projekti tuntuu loputtomalta. Jotenkin on vaikea ymmärtää että kohta asumme tuolla talossa. Se päivä, minkä eteen on tsempannut ja tehnyt töitä, on kohta täällä. Se päivä kun saa sanoa - vihdoin kotona.



Yksi asia minua hieman jänskättä. Sähköhommat ovat osittain tehty mutta on tullut pieniä mutkia matkaan. Jotta muuttoluvan saa niin sähköpöytäkirja pitää olla ja sitä ei tietenkään voi tehdä ennenkuin tietyt asiat ovat kunnossa. No, yritän ajatella positiivisesti, kyllä sekin järjestyy jollain tavalla! Pakko...

Mutta tässä hieman kuvia miten meidän taloprojekti edennyt:

Vasemmanpuoleinen kuva on meidän makuuhuoneesta. Sinne on jo levitetty peti ja koirilla se on jo aktiivisessa käytössä :D Markokin on muutaman yön viettänyt siinä. 

Oikealla on työ-/vierashuone. Siellä säilytetään tällä hetkellä niitä kaappeja mitä ei olla vielä kasattu, tyhjentynyt aika hyvin viimeisten kahden viikon aikana...

Leikkihuoneessa liitutaulu maalattu ja listoja vaille valmis. Oikeastaan se on kaikkien makkareiden tilanne. Lattia- ja ikkunalistat puuttuvat vain (meidän makkarikaapin sisälmykset pitää vielä ruuvailla kiinni, mutta siinä nyt ei kauan nokka tuhise).

Sauna ja kylpyhuone on vesieristetty kolmeen kertaan. Tänään Marko sai valmiiksi kylpyhuoneen, eli nyt kaikki pinnat ovat laatoitettu. Lattia on saumattu, huomenna on sitten seinien vuoro.

Eteiskaappi on kasattu ja ainoastaan liukuovet puuttuu. Liesituuletin, jääkaappi ja poreamme tuli tällä viikolla. 

Alla oleva keittiökuva ei ole aivan ajantasalla, mutta tehtävää keittiössä vielä on... ihan tarpeeksi :D

Saarekkeessa on vesipisteet, tiskikone ja allaskaappi, sekä induktiotaso. Saareke on keskeisellä paikalla talossa ja tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Tämän takia päädyimme laittamaan saareken työtasoksi kivitason, kiiltävä musta graniitti. Emme nähneet kyseistä kiveä ennen ostoa, joten hieman jännitimme kyllä sitä miltä se sitten oikeasti näyttää. Onneksi ei tarvinnut katua päätöstämme, se on kyllä upean näköinen tuo kivitaso (joka näkyy todella hyvin tuossa kuvassa kaiken roinan alta...). 

Halusimme hieman pehmeyttä keittiöön joten seinän puoleiseen työtasoon tulee puutaso. Huonekalumme ovat Acaziaa joten keittiön puutaso on samasta puusta.

Puutaso on öljyttävä 2-4 kertaa ostopäivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Äitini hoiti ensimmäisen kierroksen, siskoni toisen ja minä sekä pikkumies sutasimme kolmannen. Äitini ja Marko jäi vielä illaksi talolle joten he varmaan sohivat viimeiset öljyt pinnalle ennen lähtöään.

Kun nälkä yllättää pikkumies hoitaa homman!

On meidän poika mitä mahtavin apuri<3

Arjen valinnat

Viimeisen parin vuoden aikana olen herkistynyt. Nyt en meinaa tunnetasolla että itkisin jokaisesta pienestä kommentista. En myöskään tarkoittanut fyysisellä tasolla, että hyttysenpurema saisi minut pyörimään kivusta tai muuta vastaava.

Vaan olen herkistynyt aivan erilaisella tasolla. En tiedä oikein millä sanalla pystyn kuvailemaan mitä tarkoitan. Herkistynyt kuvaa mielestäni asiaa hyvin, mutta se ei kerro oikeastaan mitään?

Avataakseni, niin herkistymisellä tarkoitan sitä, että näen ympäristöni ja valintani aivan erilaisessa valossa. Ruokailusta ympäristöasioihin aina eläinoikeuksiin saakka.

Olen aina ollut eläinrakas mutta en ole aikaisemmin allekirjoittanut vetoomuksia tai julkisesti ottanut kantaa eläimien oikeuksista ja kohtelusta. Viimeisen parin vuoden aikana en ole kuitenkaan enään voinut katsoa toiseen suuntaan. Ajattelutapa että en kuitenkaan pysty tekemään mitään on haalistunut.

Olemme seurustelleet seitsemän vuotta Markon kanssa ja hän oli innoissaan että taas sai oppia jotakin uutta minusta. Meillä oli nimittäin viime viikolla keskustelu joka alkoi sillä että hän kommentoi, jotakuinkin näin: Ai sussa elää pieni eläinaktivisti.

Tietenkin hänkin on huomannut ne arjen pienet valinnat mitkä ovat muuttuneet, mutta tämä oivallus tuli talvitakin torjumisesta. Minulla kun vielä tämän keskustelun käydessä oli kaikki talvivaatteet varastossa, eri paikkakunnalla, niin en ollut kertakaikkiaan jaksanut tai ottanut aikaa käydä hakemassa niitä. Joten minä olin siihen asti hipsutellut softshell takin kanssa ja tärissyt. Viikonloppuna kävimme koko perheen voimin kyläilykierroksella ja haimme talvivaatteet samalla.

Minulle tarjottiin "väliaikais" takiksi Luhdan takkia jossa oli aito turkis. Olin hyvin vastahakoinen ja piti siinä sitten valaista asiaa miksi olin niin "vaikea". Luhtaa on kritisoitu siitä, että he käyttävät aitoa turkista. Jos et ole lukenut aiheesta niin suosittelen että käyt vilkaisemassa tätä Ylen uutista.
Jos turkista on pakko olla, voi se olla eläinystävällisemmistä materiaaleista tehty. Tämä on mielipiteeni. Itse en tule koskaan ostamaan takkia tai muuta tuotetta joka on tehty aidosta turkista.

Miljoonia eläimiä kasvatetaan karuissa oloissa ja näiden tappamista ei voida tehdä edes myötätunnolla. Hirveä tuo edellinen lause, mutta tarkoitan sitä, että eläin kituu pitkiä jaksoja ennenkuin sydän lakkaa lyömästä. Revitään, hakataan, tökitään, näännytetään you name it. Ihminen on julma.

Minä pärjään ilman turkista, tekoturkis ajaa saman asian.
Oma takki kullan kallis. Vanhahan se on, mutta hoitaa tehtävänsä :)

Nojoo. Ehkä asiani tuli selväksi. Jos joku miettii otinko vastaan kyseisen väliaikais takin niin vastaus on kyllä. Takki on jo ostettu, eli toiminnan tukeminen on jo tapahtunut. Kun käytin takkia, sen viikon ajan, niin mainostin tietenkin kyseistä merkkiä... kylmyys kuitenkin sai minut unohtamaan sen asian.

Kyyneleet nousivat aina kun katsoin takkia, ja näin hupun jossa tuo turkis möllötti, joten otin koko himpatin hupun pois. Kun käytin takkia minulle tuli kaksinaamainen olo, tekopyhä fiilis. Samanlainen olo kuin monessa muussakin tilanteessa. Pari esimerkkiä. Untuvatakin käyttö saa naaman kiristymään ja syödessäni lihaa, jossa en tiedä miten tätä eläintä ollaan kohdeltu, sydäntäni hieman riipaisee.

Mitä yksi pieni ihminen pystyy tekemään? No ei paljoa. Totta.
Mutta kun monta pientä ihmistä tekee jotakin niin silloin sillä alkaa olla jo merkitystä.

Ottaakseni esimerkiksi tämän turkis asian, Sillä että itse en osta takkia jossa eläin on tapettu tämän "hienon" yksityiskohdan takia, niin "pelastan" yhden eläimen . Mietikkää kun tuhannet ihmiset huomaavat että pystyy kuin pystyykin elämään ilman aitoa turkista... turkistuottajat huomaavat sen vuorostaan rahapuseissaan ja kun nykymaailmassa raha määrää niin voitte varmaan laskea 1+1 mihin suuntaan tuotanto menee.

Jos menen ulkomaille, en aio mennä elefanttiajelulle tai eläintarhaan, jos en tiedä miten eläimiä siellä kohdellaan. Norsu on maailman isoin nisäkäs joka asuu maalla. Miten luulette että ihminen saa yliotteen tällaisesta mahtavasta olennosta? Lukekaa tästä ja hämmästykää taas kerran ihmisen julmuudesta... vaikka elefanttiajelu olisi hieno kokemus, niin pystyn elämään ilman sitä. En halua tukea tällaista eläinrääkkäystä.

Kolmas esimerkki voisi olla se että otan yleensä kauppaan mukaan kestokassin. Olen saanut leiman mummeli tämän takia, mutta mikäs siinä :D joka kerta kun jätän ostamatta uutta muovikassia se on yksi vähemmän tuhoamassa luontoa tai kiusaamassa jotain eläintä. Sama homma take away kahvin kanssa. Jos vain pystyn niin olen ottamatta sen muovikannen. Myönnän kyllä että välillä nappaan sellaisen mukaan.... pirun kaksinaamainen muija...

Tiedän että olen monessa arjen asiassa tekopyhä. Itseasiassa nykypäivänä suurin osa on. Uskallan jopa väittää että monet ääriaktivistit kompastelevat vahingossa tälle maaperälle aina välillä. Nykymaailma on niin sekaisin ja täynnä vääryttä että on miltein mahdotonta elää aivan "täydellisesti". Jos ei ole kyse eläinoikeuksista tai ympäristövalinnoista niin lapsityövoima on vahvasti mukana monessa asiassa. Välillä tekisi mielä pyyhkäistä koko maailma tyhjäksi ja aloittaa alusta. Minä tietenkin olisin sanelemassa millä tavalla hommat tulisi hoitaa jatkossa ;)

Summasumarum. En todellakaan ole mikään "hyvä esimerkki" jota pitäisi seurata. Teen pieniä valintoja, kahvikannenuhrauksia ja muovikassien boikottaamista, josta ehkä voi seurata jotakin hyvää. Toisaalta ajan autoa ja muuteenkin nykypäiväinen elämäntyyli kuluttaa luontoa ja ympäristöä aika paljon. Joten olen varma että olen miinuksen puolella jos "hyviä ja huonoja" tekoja ruvettaisiin laskemaan. Miksi siis jaksan edes tehdä näitä pieniä arjen tekoja?

Koska minulle tulee siitä parempi mieli. Kun tiedän että autan yhtä eläintä, ostan tietynlaisia kananmunia tai suljen kaikki sähkölaitteet mikäli niille ei ole käyttöä niin voin paremmin. En ole ottanut maailman parantamista elämän tehtäväkseni, mutta miksi ei tehdä jotain jos siihen on mahdollisuus? Jos itse ei menetä mitään, mutta voi tehdä jotain hyödyllistä samalla, miksi ei sitten tekisi?


-Matilda

Siskosten Maanantai Mietintä

Jos saisit nimetä siskosi uudelleen, minkä nimen antaisit?


EMILIA

Matilda on ilmetty Matilda (Matilda tarkoittaa voimaa ja sitä tässä naisessa on kuin pienessä kylässä) mutta jos joku pitäisi keksiä niin antaisin jonkun lujatahtoisen naisen nimen.. Sellaisen, joka tekee taukoamatta töitä perheensä ja muiden eteen. En vaan keksi ketään tällaista naista, Matilda on one of a kind :) Mutta Prinsessa Madeleine tekee paljon hyvää lasten eteen, joten Madeleine voisi sopia.

Toki 1700-luvun torpan Hilda sopisi myös, Hilda kun lypsi lehmät ja kantoi kauraa nyssyköissä pitkin kyliä.



MATILDA

Emilia nimi juontaa juurensa nimestä Emil ja tarkoittaa vilkasta. Äitimme valikoi nimet harkiten ja pakko sano että ne osuivat kyllä aika nappiin. Minä pullerotyttönen kanniskelin 10kg:n ämpäreitä ennenkuin opin kävelemään ja Emilia kasteli mummin kukat viidessä minuutissa kun muilla se kesti tunnin...

Mutta jos pitäisi antaa jokin toinen nimi siskolle se olisi jokin kaunis nimi. Emilia on täynnä kauneutta, niin ulkopuolelta mutta ennenkaikkea sisältä. Nimi ei myöskään olisi mikään supisuomalainen. En näe tätä naista yhden maan naikkosena, hänellä on vapaa sielu ja nimen pitää kauneuden lisäksi huokua kahlitsemattomuutta.

Ehkä Melody tai Davina?

Disco hammasharja / -tandborste

Meidän iltatoimet menevät yleensä aika mukavasti... hampaiden harjaukseen saakka... 

Tämä "aion vain huutaa ja riuhtoa päätä jos äippä harjaa hampaita -vaihe" alkoi ehkä n. 2-3kk sitten. En osaa sanoa mistä se johtuu, mutta uskon että osittain ainakin siitä, että hän haluaa itse harjata hampaansa. Annan tietenkin hänen harjailla niitä jonkin aikaa, on hyvä että hän haluaa "itsenäistyä", mutta kun se harjaus on enemmänkin hammasharjan pureskelua. Tai sitten jos hän on oikein reipas niin pää heiluu samaa tahtia kuin hampaita harjaava käsi... tämä olisi toimiva taktiikka jos edes käsi pysyisi paikoillaan.

Hampaiden harjaus on siis ollut se epämukavin hetki iltatoimista. Nyt voi olla, ainakin toivon, että löysimme mahdollisen pelastuksen.

Nimittäin, DISCO hammasharja! 

Kun painaa varressa olevaa nappulaa niin punainen vilkkuvalo syttyy. Se vilkkuu kahden minuutin ajan ja sammuu sitten itsestään. Saimme tämän hammasharjan hammaslääkärikäynnin yhteydessä. Nyt olemme käyttäneet kyseistä hamamsharjaa muutaman illan ja poika on niiiiin tyytyväinen! Nököttää vain ja olen saanut kaksi minuuttia (!) harjata hampaita ilman minkäänlaista vastarintaa. 

Yksi toinen ero edelliseen hammasharjaan on harjan pehmeys. Mielestäni tämä uusi on huomattavasti pehmeämpi. Tosin jos pitää veikata kumpi näistä kahdesta, vilkkuvalo vai harjan kovuus, vaikuttaa myönteisesti harjaukseen valitsisin kyllä vilkkuvalon ;) 

Pitäkäähän peukkuja että pikkumiehen mielenkiinto uuteen hammarharjaan säilyy. Säästyn minäkin muutamalta harmaalta hiukselta.

Jos teillä on muita vinkkejä jotka tekevät tästä iltatoimesta vielä mielyttävämmän, otan nämä avosylin vastaan!

-Matilda

Kvällsbestyren går oftast ganska smärtfritt tills det är dags att borsta tänderna. Det ogillar vår lilleman väldigt mycket. Dethär "jag tänker bara skrika och vifta på huvudet så hårt det går då mamma borstar mina tänder -skedet" började ca. 2-3 månader sen. Jag antar att det har och göra med att han vill bli mera självständig. Det är ju iofs en bra sak, men när borstandet är i verkligheten mer tuggande på borsten. Visst renar det ju också, men inte tillräckligt. Ja, eller då han är riktigt bussig, så viftar huvudet i samma takt med handen som borstar tänderna. Det ser ju super effektivt ut :D skulle ju vara det om ens handen var på plats. Söta pojk <3

Men nu kan det hända, iaf hoppas jag, att vi har hittat en lösning. Nämligen DISCO tandborste!

När man trycker på knappen i skaftet börjar en röd blinkande lamppa lysa. Den blinkkar i 2 minuter och efter det stänger den av sej själv. Denna tandborste fick vi i samband med lillemannens tandläkarbesök. Annan skillnad mellan denna och hans föredetta tandborste är borstens mjukhet. Nuvarande är mjukare och lite mindre än den vi hade innan. Men om jag måste välja av dessa två skillnader, mjuk borste eller en röd blinkeffekt i skaftet, skulle jag tippa på blinkljuset ;)

Håll tummarna att han i fortsättningen också sitter hypnotiserad av sin nya tandborste så behöver jag inte räkna hur många nya gråa hår det kommit efter en kväll.

Om ni har några andra tips hur tandborstningen kan bli mer löpande, tar jag imot dem med öppna armar!

-Matilda

Kommelluksia Emilian elämästä part 6

- Asuin aikoinaan Töölössä asunnossa, jossa ei ollut omaa parveketta, tupakointihommat hoidettiin siis kerroksen omalla parvekkeella. Parvekkeella törmäsi lähes aina naapureihin. Kerran naapurit tulivat lauantaisaunasta (elettiin joulukuuta) pyyhkeisiin kietoutuneena. Juteltiin siinä hetki ja lähdin sisälle. Tuntia myöhemmin olin lähdössä kauppaan ja kauhukseni näin, että naapurit olivat edelleen parvekkeella. Olin lukinnut heidät sinne lähtiessäni eikä kukaan ollut kuullut heidän avunhuutoja... Voin kertoa, että hävetti aika paljon :)

- Tämäkin tapahtui samaisessa rapussa. Olin hirveällä vauhdilla lähdössä töihin ja avasin oven aika voimalla ja vauhdilla. Kuului hirveä kolahdus ja "AI SAATANA" huuto ja näin kuinka postinjakaja pitelee päätään. En tiedä miksi oli kyykistyneenä oven edessä mutta olin kuitenkin paukauttanut oven päin pläsiä. Väkersin jotain tyylillä "no mut saat ainakin nyt sairaslomaa, anteeksi kauheasti".

-Emilia

Siskosten Maanantai Mietintä

Jos Emilia saisi valita reagoisiko hän ensin tunteella vai järjellä tilanteisiin, kumman hän valitsisi?


MATILDA

Jos hän saisi valita...hmm.. jos ensin vastaan siihen, millä hän useimmiten reagoi - no tunteella :D ja ne on voimakkaita tunteita. Emilia sanoo ja tekee asiat, oikeastaan hän elää, tunteella tai tunteiden kautta. Tiedättekö ne tilanteet kun suurimalla osalla on sama mielipide ja sitten joku voi varovasti kommentoida jotakin joka viittaa että olisi erimieltä, ja hell is loose? Emilia ei olisi se varovainen kommentoija, "mitä jos ajattelisi asian näinpäin", vaan hän ilmaisisi kovaan ääneen mitä hän tuntee ja ajattelee asiasta. Ei olisi ollenkaan mahdotonta jos mielenosoitusparaati kävelisi ohi ja huutelisi omaa asiaansa, että Emilia löytyisi yhtäkkiä hännän jatkeena huutamassa vastakkaista. No, ehkä hieman vedin yli, mutta siis tunteella hän reagoi.

Jollain tapaa haluaisin uskoa että hän myöskin valitsisi tämän. Varmasti tunteella ajatteleva ihminen toivoisi voivansa vaihtaa sen järkinappulaan ja vastaavasti toisinpäin. Tämä osa Emiliaa kuitenkin tekee hänestä sen ihanan räväkkään ihmisen mikä hän on, niin uskon että hän valitsisi tunteen ennen järkeä :)


EMILIA

Hän haluaisi reagoida järjellä mutta menneisyys tietää kertoa, että järki on tästä neitokaisesta kaukana. Reagoin aina tunteella ensin ja sitten vasta järjellä. Lukemattomat kerrat on tullut jotain tehtyä ja jälkikäteen sitä on sitten ihmetelty että mitäköhän äsken tapahtui :)

Vaikka reagoin tunteella myös keskusteluissa on mielestäni tärkeää osata perustella asiansa. Vaikka välillä tekisi mieli huutaa jollekin "vatun vajakki, mielipiteesi on ihan juntti" en näin kuitenkaan tee (okei, auton ratissa en perustele, huudan vaan :)).

Kaikkien aikuisten vastuu

"Läde vi***n täältä" , "Tää on yksitysaluetta, lähe menee" , "Haista vi**u sa*****n läski"


Tällaiset korvia hellivät sanat raikuivat kun tulin leikkipuiston porteista sisään.

Kaksi n. 6-7 vuotiasta poikaa yrittivät häätää raskaana olevaa naista ja hänen puolitoista vuotiasta poikaa leikkipuistosta. Anteeksi, heidän leikkipuistosta.

Parkkeerasin vaunut aidan viereen ja annoin banaanin pikkumiehelle. Näiden kahden käytös yltyi ja he seurasivat tätä äitiä kun hän yritti siityä hieman kauemmas heistä. Tässä vaiheessa olin kuullut tarpeeksi ja päätin puuttua heidän käytökseensä.

Sanoin jotakin suuntaan: "Kuulkas pojat, tuo nyt ei ole kovin mukavaa käyttäytymistä"

Sainpa ainakin heidän huomion sillä tämän jälkeen heidän sana-arkut suuntautuivat minua kohti. Olin kuulemma tyhmä ja lapsellinen monen muun asian ohella. Ärräpäät lenteli tietenkin  myös kahta kauheammin kommenttini jälkeen.

Olen tehnyt paljon töitä tämän ikäisten lasten kanssa. Minulla on tullut vastaan hankalia tapauksia, vaiketa tilanteita, oikuttelevia lapsia, vaikeasti hallittavia rymiä jne. Mutta tämä oli jotakin aivan muuta!

Yleensä pystyn pelaamaan tällaiset tilanteet edukseni. Käytin kaikki kikkakolmoset mitkä tiedän ja jopa ne kuuluisat ässät hihassa, mutta tilanne ei tahtonut raueta.

Pojat avasivat kaikki puiston portit ja lähtivät aitojen ulkopuolelle hengailemaan. Tässä vaiheessa lähestyin tätä raskaana olevaa naista, joka kieltämättä näytti hieman järkyttyneeltä. Lyhykäisyydessään hän kertoi että tilanne oli lähtenyt siitä, että nämä pojat olivat käyneet potkimassa kahta samanikäistä poikaa. Hän oli puuttunut tähän ja sen jälkeen naisen puistoretki ei ollutkaan enään niin mukava. Nainen kiitteli minua siitä että uskalsin tulla siihen väliin, muut olivat ainoastaan katselleet  vierestä tätä farssia.
(Yhtä poikaa jopa kiellettiin puhumasta minulle tämän jälkeen, luultavasti koska tämän isovanhemman mielestä ei ollut minun asiani puuttua poikien käyttäytymiseen. Kun eivät ole omia lapsiani. En tiedä, mitä muita syitä voisi olla?)

Mielestäni tämä on naurettavaa. Mihin tämä maailma on menossa? Ehkä tuo oli hieman dramaattisesti muotoiltu, mutta mitä on siis ihan oikeasti tapahtunut ihmisten arvomaailmalle?

Vaikka paikalla oli monta aikuista niin kukaan muu kuin tämä nainen, ei reagoinut siihen että nämä pojat kävivät potkimassa muita. Eikä kukaan muu aikuinen antanut minkäänlaista tukea tälle naiselle. Katselivat vierestä ja leikkivät tietämättömiä. "Ei kuulu minulle".

No tottavie kuuluu.

Lapset ovat lapsia, aikuset ovat aikuisia. Tuollainen käytös ei kuulu tuon ikäisille pojille, korjataakseni itseäni, tuollainen käytös ei siis kuullu yhdellekkään lapselle, eikä aikusellekaan sen sijaan.

Lasten ei pidä pelätä leikkipuistoon menemistä, heillä ei kuulu olla turvaton olo kun ovat ulkona leikkimässä ilman aikuista, heidän ei pitäisi tarvita arpoa kuka pitää heidän puoliaan jos ei itse pysty/uskalla. Lasten on nähtävä että aikuiset välittävät, näyttävät mitä on oikein ja väärin ja regoivat epäoikeudenmukaisuuteen. Heidän on pystyttävä luottamaan siihen että, me, aikuset emme käännä selkäämme ja karta yhteydenottoja.

Ymmärrän että tässä tapauksessa varmasti on kyse muustakin kuin huonosta leikkipuisto käyttäytymisestä. Tällainen viha, piittaamattomuus ja arvostuksen puute johtuu jostakin syvemmästä.

Samalla kun sisälläni kuohui ja pidin rauhallista imagoa yllä, niin olisin halunnut istuttaa pojat ja kysyä "Miten sinä voit, onko sinulla kaikki hyvin?".

Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista 'kontakia' poikiin ja luottamus oli kaukana tuosta tilanteesta, joten siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Mutta sitä suuremalla syyllä näen että ainut oikea ratkaisu oli rikkoa heidän fantasiansa siitä että voivat tehdä ihan mitä haluavat.

Rauhallisesti ja lempeästi mutta samalla hyvin napakasti yritin saada heidät ymmärtämään miltä tuo käytös oikein näyttää ja miten se vaikuttaa kaikkiin muihin. Näen että se olisi ollut karhunpalvelus heille jos olisin vain katsonut toiseen suuntaan. 

Vaikka en pystynyt vaikuttamaan käytöksen perimmäiseen syyhyn niin pystyin kuitenkin tekemään jotain.

Pystyin tukemaan tätä naista, pystyin tekemään muille lapsille puistoilusta turvallisen, pystyin osoittamaan näille pojille että huonoon käyttäytymiseen puututaan, pystyin selventämään heille että tämä ei ole heidän puisto vaan kaikki ovat tervetulleita, pystyin illalla katsomaan peiliin ja olla ylpeä itsestäni.

-Matilda

Siskosten Maanantai Mietintä

Jos Matildalla heikentyisi huomattavasti jompikumpi seuraavista taidoista, kumman hän itse mielummin haluaisi heikentyvän?  Koordinaatiokyvyn vai tasapainon?


EMILIA

Hei voi apua kuinka vaikea kysymys. Hän ei varmaan haluaisi kummankaan heikentyvän mutta raskaana ollessaan molemmat taidot olivat olemattomat, varsinkin kordinaatiokyky :) Oli kyllä tasapainokin, muistan niin hyvin kun hän kellahti sohvalla ykskaks eikä millään päässyt ylös. Nauroin kippurassa ja hän yritti jotain minulle sohvan pohjalta murista.


Mutta valitaan nyt noista kahdesta kuitenkin se tasapaino, hän voi aina nojata minuun jos tarve tulee <3



MATILDA

Nuo kaksi kävelee kyllä niin käsi kädessä että on tietenkin mahdotonta että toinen heikentyisi ihan olemattomiin ilman että se vaikuttaisi toiseen mitenkään. Mutta toisaalta olette varmaan huomanneet että harvemmin nämä meidän mietinnät ovat mitään järkeviä tai todellisuuteen pohjautuvia :D

Raskaana ollesani molemmat kyllä heikentyivät kieltämättä aika paljon. Sanoisin ehkä kuitenkin että näin epäraskaana (eikö tuo epä ole mainio sana, sopii kaikkiin sanoihin täydellisesti) niin valitsisin että koordinaatiokyky heikentyisi. Kaikki yhden jalan liikehdinnät, ristiliikkeet, alaskyykkäykset jne. ovat kiinni tasapainosta. En voisi kuitenkaan tehdä mitään jalan koordinaatioharjotteita jos tasapaino olisi surkea. Tietenkin käsi-silmä motoriikka on liitetty taas enemmän koordinaatiokykyyn kuin tasapainoon niin siltä kantilta mietittynä kannattaisi valita toisin. Huono käsi-silmä motoriikka vaikeuttaisia aika paljon niinkin arkista asiaa kuin vaikka syömistä. Toisaalta pystyisin samaistumaan pikkumieheen paremmin jos meidän ruokailuhetket näyttäisi samanalaisilta...

Vaikka tiedän että Emilia olisi nojatukenani niin pakko kyllä sano koordinaatiokyky.

Superpeuhat ja ajanpuute

Tiedän että Superpeuha nimen voi ymmärtää monella eri tapaa, mutta tässä nyt oli kyse päiväkotilaisten liikuntatapahtumasta.

Aioin jo viime perjantain kirjoitella kyseisetä tapahtumasta mutta nyt on pakko sanoa lause joka varmasti tulee jossain vaiheessa elämää jokaisen suusta... nimittäin on vain ollut niin paljon kaikkea muuta. Tasapainottelu työn, arjen, ja rakennusprojektin kanssa on vienyt kaiken ajan ja voiman. Haluamme myös olla hyviä koiranomstajia, joten sekin vaatii oman panoksensa. Siihen päälle haluaa tietenkin olla hyvä ja läsnä oleva vanhempi pienelle taaperolle.

Noiden sanojen kirjoittaminen nyt ei vie muutamaa sekuntia enempää ja sanoina ne ei ehkä kuulosta siltä että ne täyttäisi päivän. Ne kuitenkin ovat aika isoja kokonaisuuksia jo itsekseen, varsinkin tuo rakennusprojekti.

En kuitenkaan valita. Me olemme aivan itse tehneet päätöksen aloittaa talon rakentaminen ja tiesimme että se vie aikaa ja voimia. Emme kadu sitä päätöstä hetkeäkään, mutta halusin tästä mainita muutaman sanan jotta ette ihmettele jos julkaisuja tulee hieman harvemmin. Ja useimmiten vain yhdellä kielellä...

Vaikka taloprojektissa on paljon vielä tehtävää niin olemme jo loppusuoralla :)

Mutta takaisin Superpeuhoihin.

Viime perjantaina järjestin kyseisen tapahtuman päiväkotilapsille. Isompiakin tapahtumia on järjestetty, mutta tämä oli sellainen pieni piristys lapsille ja kasvattajille näinä pimeinä aikoina ;)

Isossa liikuntasalissa oli monta eri toimintapistettä. Lapset saivat kiertää vapaasti pisteitä ja kokeilla erilaisia välineitä. Löytyi kaikkea perusmotoristen taitojen harjoittelusta hengästyttävään liikkumiseen.

Top 3:seen kuuluvat toimintapisteet olivat ehdottomasti Eazyroller pyörät, mega pomppupatja ja temppurata.

Tämän lisäksi löytyi futsalia, säbää, korista, pallorallia, leikkivarjo, sirkusvälineitä, mahalaudat, rakennuspalikat, hämähäkinverkko sekä naruja ja renkaita roikkumiseen. 

Vantaan Kaupungin Liikuntapalvelut järjestää Perhepeuhoja jotka ovat samankaltaisia tapahtumia, mutta ne ovat suunnattu perheille. Ikähaarukka on yhdestä vuodesta kymmenenteen ikävuoteen saakka. Tapahtuma on maksuton ja niitä järjestetään itä- sekä länsivantaalla. Jos asustelet Vantaalla niin suosittelen että käyt Vantaan Liikuntapalveluiden sivuilla katsomassa päivät jolloin nämä järjestetään :) ihan vaan pikku vinkkinä.

-Matilda

Kommelluksia Emilian elämästä part 5

- Olin töissä Finlandia talolla nuoruudessani lämpiötyöntekijänä. Työ sisälsi siis kakkupalojen, kahvin, viinin ja/tai skumpan esillepanoa nautittavaksi kun näytöksessä oli väliaika. Väliaika oli jo alkanut ja ihmisiä oli ihan mieletön määrä kun yritän salin puolelta toiselle kärryllä viedä skumppaa ja laseja.. Tässä kaiken härdellin ja ihmisten keskellä yritän pujotella sellasen hervottoman kärryn kanssa ja osun pylvääseen. Huudahdan vaistomaisesti kovaan ääneen "Voi vittu!!" kunnes tajuan, että ihmiset hiljenivät ja katseet suuntautuivat minuun. Teki mieli vajota maan alle mutta hymyilin vaan nätisti.

- Kesällä oli jäänyt pyörät kylille kun taksilla oli kotimatka taittunut. Näitä ei tietenkään jaksanut fillaroida kotiin vaan ne piti hakea autolla ja sellaisella ihme härvelillä joka pistetään auton peräkoukkuun kiinni ja johon fillarit sitten nätisti ripustetaan. Ensinnäkin sen härvelin kiinni saaminen peräkoukkuun saatiin kulutettua vartti keskustelun kuulostaessa tältä:

- Pitäisikö se takakontti pistää kiinni ennenkuin tuon kiinnittää?
- No ei tarvii, kyllä se menee.

Voinette arvata, menikö kiinni. Joten eikun koko homma alusta uusiksi takakontin ollessa kiinni. Päästiin sitten hakemaan pyörät ja voitiin todeta, että kiinnitysnauhat ovat takakontissa. Takakonttia ei saa tietenkään auki, kun siinä on se härveli tukkeena. Ainoa tie konttiin on takapenkin kautta. Tarkemmin sanoen, penkit pitää laskea. Tehokkaana tyttönä sanoin hoitavani tämän. Ongelma oli vaan siinä, että kivuttuani takapenkille en tiennyt mistä ne saa auki. "No paina siitä vivusta!" kuului ohjeistus. Painoin ja voi jösses, penkki lähti minun alta ja ykskaks olin taitettuna penkin välissä jalan sojottaessa ovesta ulos. En pystynyt liikkumaan ollenkaan ja en saanut naurultani edes pyydettyä apua. Rävistelin siinä tovin kuin kala kuivalla maalla mutta lopulta pääsin irti.

Hauskinta tässä on varmaan se, että kaksi herrasmiestä seurasivat tätä episodia koko tapahtumaketjun ajan, eivätkä kyllä pystyneet pitämään pokkaansa :)

- Emilia

Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä et ikinä pukisi yllesi?


EMILIA

Haaremihousut. Siis kuka ja miksi tällaiset on edes keksitty?! Jengi näyttää siltä, että olisi täysi paskavaippa housuissa kun noilla tuolla vetelee. Ja sitten toki mietin, miten hipsterit pystyvät tuollaisilla edes pyöräilemään? Miten sen satulan saa väkerrettyä hanurin alle kun on niin paljon löysää lakanaa?


MATILDA

Sukkia jotka ovat maggaralla. Jos sukassa on edes pienen pieni ryppynen kun kenkä sujautetaan jalkaan, niin kenkä kyllä lentää jalasta samantien. Ihan pienestä pitäen nämä sukkarypyt ovat olleet vihollisiani. Tämän lisäksi en pukisi ylleni aitoa turkkista. En vaikka minulle maksettaisiin siitä.

Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä et ikinä pukisi yllesi?


EMILIA

Haaremihousut. Siis kuka ja miksi tällaiset on edes keksitty?! Jengi näyttää siltä, että olisi täysi paskavaippa housuissa kun noilla tuolla vetelee. Ja sitten toki mietin, miten hipsterit pystyvät tuollaisilla edes pyöräilemään? Miten sen satulan saa väkerrettyä hanurin alle kun on niin paljon löysää lakanaa?


MATILDA

Sukkia jotka ovat maggaralla. Jos sukassa on edes pienen pieni ryppynen kun kenkä sujautetaan jalkaan, niin kenkä kyllä lentää jalasta samantien. Ihan pienestä pitäen nämä sukkarypyt ovat olleet vihollisiani. Tämän lisäksi en pukisi ylleni aitoa turkkista. En vaikka minulle maksettaisiin siitä.

Kirjamania / Bokmani

Kun tämä poju oli 10kk hän hiffasi kirjat. Varsinkin Mauri Kunnaksen äänikrijat olivat ylipääsemättömän mahtavia. Niitä luettiin aivan koko ajan.

Pikkumiehen täytettyä yksi hän hurahti aivan täysin kirjoihin ja nyt 1v 5kk peli on jo menetetty.

Kirjat on plärätty läpi tuhat miljoona kertaa ja potallekkaan ei voi mennä ilman kirjaa. Hän osaa itse käydä hakemassa kirjat kirjahyllystä ja sitten tuo ne aikuiselle ja pakittaa itse sitten syliin. Tietyt kirjat pitää teholukea kun toisia taas voidaan lukea 20 kertaa, kannesta kanteen, peräkkäin.

Itse olen, harmillisesti, todella 'huono' lukemaan. Ei se siitä johdu etten tykkäisi. Kun löytyy hyvä kirja niin kyllä minä saan sen tuhottua aika nopeasti. Mutta kun aina olisi jotain muuta tekemistä niin on vähän nihkeetä lähteä hakemaan sitä hyvää kirjaa mitä jaksaisi sitten lukea.

Joten minä en ole, ja oikeastaan Markokaan, vaikuttanut pikkumiehen kirjamaniaan. Ainakaan tietoisesti.

Suuri osa lapsistahan pitää kirjoista. Onhan niissä kivoja värikkäitä kuvia ja kirjojen avulla saa kätevästi osalistettua aikuisen mukaan "leikkiin". En kuitenkaan näe "normaalina" kirja kiinnostuksena sitä että pikkumiehellä on hullunkiilto silmissä kun hän lähestyy kirjahyllyä :D näkisittepä! Hauskan pelottavaa.

-Matilda

När denhär gossen var 10 månader hiffade han böckerna. Speciellt Mauri Kunnas ljudböcker var olidligt spännande, tur att de inte smalt fast i handen på honom som de var i bruk.

Vid ett års åldern var han helt besatt av böcker och nu vid 1år 5mån är spelet ren förlorat. Han är helt tokig i böcker! GALEN rättare sagt.

Alla böcker i hushållet är igenom bläddrade miljontalsgånger och pottan går han inte ens nära om han inte har en bok med sig. Han kan själv gå till bokhyllan och välja vilken bok han vill läsa. Sen hämtar han den till en vuxen och backar själv i famnen och tar en bekväm ställning åt sej. Vissa böcker intensivläses medan andra kan läsas 20 gånger efter varandra, från pärm till pärm.

Jag och Marko är båda hemskt "dåliga" på att läsa. Så vi influerar eller uppmuntra inte detta beteende, i alla fall medvetet. Tänker inte tala för Markos del, men i mitt fall så är det minimala läsandet inte fast vid att jag skulle ogilla det. Jag bara hittar på en massa annat så jag inte får till stånd att söka upp dendär bra boken som jag skulle kunna sluka i mej på en sekund.

Största delen av barnen gillar ju böcker. De innehåller fina färgglada bilder och det är lätt att få med en vuxen i "leken" via bokläsning. Jag skulle kanske inte ändå kalla det "normalt" bokintresse om barnet närmar sej bokhyllan med en totalt galen och spänd blick. Bra att det inte kommer skum från munnen när han närmar sej sina böcker :D det är faktist roligt skrämmande hur han har blivit så fascinerad av dem.

-Matilda

Kumminpäin?

Kumminpäin laittaisitte laatat?

Minulle valinta oli päivänselvä siihen asti kunnes yksi vierailija tuli ja ehdotti toista "kuviota". 

Ovi joka näkyy ylemmässä kuvassa on meidän pääovi. Siitä jatkuu pieni käytävä eteenpäin ja sen päässä on saareke vastassa ja keittiö oikealla puolella, saman käytävän päästä aukeaa myös olohuone vasemmalle. Keittiö, ruokailutila ja olohuone on avointa tilaa.

Vierailija ehdotti laattojen laittamista pituus suuntaisesti (alempi kuva). Hänen näkemyksensä oli tämä koska olohuoneen pituus on hieman lyhyempi kuin sen leveys. Jos laatat laittaisi pituus-suntaisesti se "pidentäisi" huonetta. Kuulemma helppo tapa huijata aivoja...

Pähkäilimme asiaa Markon kanssa ja päädyimme kuitenkin siihen mitä olimme alunperinkin miettineet. Eli vaakasuuntaisesti aiomme laatoittaa käytävän, josta se jatkaa sitten samalla kuviolla olohuoneeseen.

Tämä kuvio tuntuu paremmalta. Sitä on mukavampi katsella ja se tuntuu ns. luonnolliselta. Ehkä se johtuu siitä että sitä kuviota näkee enemmän? Mutta kyllä minä voisin elää sen toisenkin kuvion kanssa, hehe.

Olohuone on leveä, mutta on sillä pituuttakin ihan tarpeeksi. Joten lähdimme ihan siitä minkä kuvion silmämme 'hyväksyy paremmin'. 

Vaikka päädyimme siihen mitä alunperin olimmekin miettineet, niin olen iloinen että tämä vierailija antoi tämän huomion. Enhän minä ollut ajatellut edes tällaista mahdollisuutta. Siitä rupesin miettimään muita samankaltaisia "loukkuja". Sellaisia asioita mitä nyt vain tekee koska se yleensä tehdään niin tai koska edellisessä asunnossa oli näin niin mennään samalla. Ihan hyvä tänka på oli kyllä :) Toisaalta, miksi ei tehdä samanlaisia valintoja kuin aikaisemmin jos ne ovat olleet hyviä? :D 

Haha, voi apua.

Huom! Olen vaaka horoskoopiltani!

-Matilda

Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä mieltä olet ensitreffit alttarilla ohjelmasta?


MATILDA

Tässä mietinässä uskon että minun ja siskoni mielipiteet ovat aika samat.

Itse en ole katsonut kyseistä ohjelmaa, mutta olen kuullut sellaisilta jotka tätä seuraa, mitä jaksoissa oikein tapahtuu. Toisaalta ohjelman nimi itsessään kertoo jo aika paljon.

Tämä varmasti voi olla viihdyttävää ja katsojille mielenkiintoista, mutta itse bojkottaan kyllä tällaista viihdettä.

Oikeastaan pistää vähän jopa vihaksi.

Samaan aikaan kun tällaista ohjelmaa tehdään niin maailmalla, ja täällä kotosuomessakin, on tulikuumaa keskustelua siitä että samaa sukupuolta omaavien avioliitto on syntiä. Että se häpäisee avioliiton tarkoituksen.

Eikö olekkin hieman surkuhupaisaa?

Homoparin jolla voi olla monta vuotta yhteistä taivalta, niin heidän avioliitto on "väärin". Pelkästään se että naimisiinmeno on mahdollistettu samaa sukupuolta omaaville on ollut aikamoisen hullunmyllyn takana. Kun taas kaksi ihmistä, tai siis mies ja nainen, sano samaan lauseseen ensimmäistä kertaa hei ja tahdon, niin se on ihan ok ja jopa viihdyttävää. Koska avioliitto on naisen ja miehen välinen asia. Eikö naimisiin mennä rakkaudesta eikä sukupuolen perusteella?


Tiedän että on sellaisia jotka ovat samaa mieltä kanssani mutta silti katsovat tätä ohjelmaa. "Se on hauskaa ja tulee niin myötähäpeä".
Vaikka en itse näe aviolittoa ehkä sillä "perinteisellä" tavalla, niin mielestäni sen kuitenkin pitäisi olla enemmän kuin hupia. Sen pitäisi olla kaunis asia ja juhla jossa naimisiin menevä pariskunta saa jakaa rakkautensa läheistensä kanssa. Sana "tahdon" pitäisi oikeasti tarkoittaa jotakin (enemmän kuin se että sanan jälkeen vaaditaan parin olevan yhdessä x-määrä aikaa ennenkuin saa luvalla hakea avioeroa). Avioliiton tarkoitus häviää "kokeillaan nyt mitä tästä tulee" ajatuksella.

Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksenkin kun olisi vaikka kuinka paljon vielä sanottavaa! Ehkä jätän Emiliallekkin jotakin kirjoitettavaa :)


EMILIA

Minä olen tästä aiheesta jo hieman kirjoittanutkin
Hanko Pride 2016 julkaisussa.

Rakennusprojektista

Mitäs edellisen tilannekatsauksen jälkeen on tapahtunut...

Muistatteko että annoin siunauksen ensilumelle edellisessä kirjoituksessa? No seuraavana päivänähän se sitten tulikin. Aika täydellinen ajoitus tuon puuhamajan katon kanssa.

Viimeksi kerroin että ensimmäinen pohjamaalaus alkoi. Kun kaikki seinät oli pohjamaalattu ne hiottiin, kitattiin uudestaan, hiottiin, pohjamaalattiin kittauskohdat ja joiden seinien/kattojen kohdalla tämä tehtiin kahdestikkin, jonka jälkeen oli pintamaalin vuoro. Nyt suurin osa kaikista seinistä ja katoista ovat saaneet valmiin pinnan! Markon veljen kaveri joka on ammattimaalaja oli auttmassa yhden päivän ajan. Luulisi että maalaaminen on vain värin rullaamista ylös alas, mutta voin kertoa että pienillä jutuilla ja nikseillä saa huomattavasti paremman lopputuloksen.

Tiesittekö muuten että valkoisia värejä on tuhatsatamiljoonaa. Kun kävimme rautakaupassa valitsemassa väriä selailimme monta lehteä ja väripalettia läpi, kaikki valkoisia mutta erisävyisiä. Jotkut enemmän harmaita ja sinertäviä kun toiset olivat lumenvalkoisia tai hieman kellertäviä. Sitten värin lisäksi pitää vielä valita mihin maaliin kyseinen pastaväri sekoitetaan ja onko se kiiltävä vai himmeä tai jotakin siltä väliltä....

Halusimme alunperin ottaa Lumi maalin, mutta se oli melkein neljä kertaa kalliimpi kuin aivan perus valkoinen maali mitä "yleensä" käyetään. Joten otimme saman perusmaalin mitä olemme aikaisemminkin käyttäneet ja siihen sävytimme "Paperi" valkoisen. Joten nyt meidän talossa möllöttää puolihimmeät paperinväriset seinät. Kattoon otimme myyjän ehdotuksen perusteella täyshimmeän pohjamaalin (sanoi että kyseinen pönikkä on huomattavasti halvempi kuin "oikea" kattomaali mutta on aivan yhtä toimiva. Sama myyjä on aikaisemminkin palvelleet meitä joten luotamme häneen sanaan - ja uskon että tämä kyllä pitää paikkansa, miksi hän muuten yrittäisi myydä halvempaa tuotetta?).

Meidän talo ja sisustus tulee olemaan nykyaikaista/modernia, miten sen nyt muotoilisi? Kiinteät päävärit ovat musta, valkoinen ja harmaa. Huonekalut ovat acaziaa. Mielestäni tällainen sisustus on tyylikästä ja helposti muokattavissa eri tehosteväreillä.

Meidän ja pikkumiehen huone on kuitenkin saanut/on saamassa tehosteseinän/-seinät. Molemmissa huoneissa tehosteväri tulee olemaan sininen. Pikkumiehen huoneessa väriksi valikoitui Tikkurilan päiväuni jota tulemme myös käyttämään leikkihuoneessa. Meidän huoneeseen olin alunperin unelmoinut sellaista värikästä mutta tyylikästä lilan väristä seinää. Löysimme jopa hyvän lilasävyisen maalin kun hieman vahingossa kompastuimme Taika helmiäismaaliin.

Lilan sijaan ostimme purkillisen sinertävää helmiäismaalia ja leveän siveltimen kuviointiin.

Suht pienen purkin (nyt en muist litramäärää...) hinta oli vajaa 100€, kallista maaliahan se on, mutta ehdottomasti sen arvoista. Maalissa on metallinen hohto ja väri vaihtelee valaistuksen mukaan. Värisävyt saavat eri vivahteita myös riippuen mistä ja miten sitä katselee.

Pohjamaalin päälle maalasin ensin yhden kerroksen helmiäismaalia. Annoin kuivua jonka jälkeen aloitin pinnan työstämisen. Ensin tietenkin kulmat, ja sitten maalasin toisen kerroksen maalia noin metrin eteenpäin jonka jälkeen otin tekokuitusiveltimen. Hieman maali siveltimeen ja sitten vetoja ristiin rastiin. Se mikä tässä vaiheessa oli haastavaa oli saada pinta siistiksi mutta ei liian siistiksi. Meinaan, vedot eivät saa näyttää kaavamaiselta vaan ne pitää olla tyylikkäästi sikinsokin. Kuulostaa helpommalta kuin mitä se oli. Mutta sainpa tehtyä ja pakko myöntää että olen kyllä tyytyväinen :) näin Matti Meikäliselle joka ei ole maalari tai taitelija niin se onnistu kyllä yllättävän hyvin.

Kuvat ei anna seinälle, tai siis värille, oikeutta. Otin myös kuvan myöhään ja hunolla valaistuksella. Eikä sekään auta että kaksi koiraa tuli heijastaamaan omaa varjoonsa seinälle :D haha, ihanat raksakaverit!

 Leikkihuoneeseen olisin halunnut todella kirkkaat värit, neontyyppiset värit! Ensiksi tämä oli vain salainen toive, jotenkin tuntui että seinien on pakko olla neutraalit?

Ajatus muhi hetken ja uskalsin sitten ottaa asian puheeksi  Markon kanssa :D Vastaanotto ei ollut ensiksi sitä mitä toivoin, mutta selvensin ajatustani, näytin muutaman kuvan ja kerroin minkälaista kokonaisuutta olin ajatellut. Hänkin lämpeni tälle ehdotukselle ja saimme yhdessä valittua värit.

Sininen, vihreä ja keltainen! Tikkurilan päiväuni, tikkurilan wasabi ja tikkurilan banaani. Nämä kolme sulautuvat hyvin yhteen (yllä oleva kuva vääristää kyllä noita värejä). Koko lattialle tulee tatami joka sitten puolestaan saa hillitymmän värin (harmaa/musta?) ja tekee kokonaisuudesta yhtenevän. Mielestäni leikkitilan pitää olla leikkiin ja liikkeeseen kannustava lapsen näkökulmasta. Tylsäähän se olisi ollut laittaa valkoiset seinät tai vaikka harmaata. Huone toimii samalla aikuisten urheilutilana, mutta ensisijaisesti haluan että se tehdään lasten takia. Heidän leikkitilaksi.

Neonvärejä en saanut, Markolta tuli hyvä pointti että ne pomppaa silmille ja niihin ehkä kyllästyy nopeammin kuin hieman hillitympiin väreihin. Kaksi sinistä seinää on maalattu ja toivon mukaan pääsen ensi viikolla tekemään vihreän seinän (ikkunaseinä) ja keltaisen.

Työ-/vierashuoneessa on jo laminaatit. Lähipäivinä meidänkin huoneen lattia valmistuu. Tämä ihan sen takia että saamme "valmiita" huoneita ja samalla varastotilaa. Keittiö, khh ja vaatekaapistot tulivat myös tällä viikolla. Se oli itseasissa syy miksi alunperin meillä oli hieman kiire saada yksi huone valmiiksi.

Mitäs muuta. Tänään LVI-vastaava kävi ja hän teki omia taikojaan ja jos ymmärsin oikein niin nyt pystymme jo ottamaan vettä sisäpuolelta. Jippie.

Ensi viikolla Sydänmuuraus tulee ja viimeistelee takan. Toivon mukaan laatoitustyötkin alkaisivat ensi viikolla! Laatoittamistahan on jonkun verran...

Poistoilmalämpöpumppu tyyppien piti tulla jo tällä viikolla, mutta pumpun toimituksen kanssa oli jotakin häikkää. He lupasivat tarkastaa pumpun tilanteen ja tulevat sitten kytkemään sen ensi- tai sitä seuraavalla viikolla.  Tämä sopii meille oikein hyvin. Olisi hienoa jos ehtisimme saada kaikki laatoitettavat lattiat valmiiksi ennen kun he tulevat. Lattialämmitystä ei voi nimittäin (tai kannata) laittaa päälle ennenkuin laatat ovat saanet olla muutaman päivän.

Keittiön kivitaso, poreamme, hanoja, sohva, led-nauhoja ja muuta on tilattu. Osa on tullut osa odottaa toimituspäivää. Rahaa vain menee ja menee vaikka sitä yrittääkin hieman pihistellä! How is that possible :)

Tässä siis olemme nyt... Valmista pintaa on jo paljon ja tuntuu jo että olemme loppusuoralla. Samalla kuitenkin tuntuu että tämä on loputonta ja on ihan hirveestä tehtävää vielä... mikä siis on tottakin.

-Matilda