Synnytysajatuksia

Nyt tulee paljon raskausjuttuja meiltä molemmilta - ja asia ei varmasti tule muuttumaankaan ennenkuin lapsoset ovat sylissämme. Loppusuoralla kun ajatukset tahtovat jatkuvasti olla uudessa tulokkaassa, niin luonnollisesti tämä asia näkyy sitten täälläkin.
...ja uskallan ehkä jopa arvailla, että kun lapset ovat syntyneet niin jutut tahtovat enimmäkseen kiertää lapsiarjen pyörittämisessä. Mikä siis myöskin, luultavasti, tulee näkymään täällä hyvin vahvasti.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin että tuleva synnytys ei itsessään jännitä, mutta että on yksi asia joka kuitenkin luo pienen paineen minulle. Ja tämä asia koskee sitä, ettei voi etukäteen tilata synnytyspäivää. Tämä nyt ei ole mikään uutinen... jos luvassa ei ole suuniteltu sektio tai synnytyksen käynnistys, niin tämä ajankohta on jokaiselle mysteeri. Nuo pikkupirpanat päättävät tulla tasan silloin kun haluavat.

Esikoinen syntyi alateitse ja meidän vatsassa oleva lapsi on tällä hetkellä ns. oikeissa lähtöasemissa. Tämän viikon neuvolassa hän arvuutteli että lapsi olisi nyt n. 3500g, "normaali synnytyskokoinen" hänen sanojensa mukaan. Hän sanoi, että jos synnytys menee lasketun ajan paikkeille, niin sieltä olisi tulossa hieman keskivertoa isompi tyyppi. Tosin näin neuvolassa sanottiin esikoisenkin kanssa, vaikka hän sitten loppujen lopuksi olikin keskivertoa pienempi. Ymmärrettäväähän se on että tuo koon arviointi on aika haasteellista... mutta otin siis asian esille vain siksi, että lapsen koko ei ole hälyttävän iso, eli ei todenäköisesti vaadi käynnistämistä. Merkit ovat siis, ainakin vielä, suotuisia ns. luonolliseen/"normaaliin" synnytykseen.



Ja seuraavat asiat siis jännittävät minua:

Ensinnäkin asumme täällä keskellä metsää - meillä on vajaa tunnin matka synnytyssairaalaan.

Toiseksi Markon loma loppuu kuun vaihteessa, eli jos lapsi ei synny ennen laskettua aikaa niin on mahdollista että rulianssi pyörähtää käyntiin minun ollessa yksin kotona.

Kolmanneksi (varsinkin toisen kohdan huomioon ottaen) niin meidän/minun on saatava lapsi- ja koiravahti paikalle ennenkuin lähtö sairaalaan on mahdollista. Äitini on lupautunut olemaan standby-tilassa, mutta jos hän on töissä niin hälysoitosta hänellä menee noin tunti ennenkuin on täällä perillä (sama hälyaika Markollakin jos hän sattuu olemaan töissä).

Joten parhaassa -pahimmassa- tapauksessa voi mennä n. 2 tuntia siitä että tunnen "nyt olisi hyvä lähteä" siihen että olen synnytyssalissa. Jos synnytyssairalaan menee liian aikaisin, niin sinut käännytetään pois. Mutta en tosin  haluaisi synnyttää autoonkaan.

Joskus kovat ja tasaiset, suhteellisen tiheät, supistukset voivat olla vääräkin hälytys. Ne voivat loppua kuin seinään. Niin minun pitäisi osata ennakoida pari tuntia etukäteen miten homma etenee... mistä tiedän milloin minun (oikeasti) kannattaisia soittaa ratsuväki apuun?

Kyseessä on toinen synnytykseni, joten ehkä osaan kuunnella kehoa "paremmin"?

Esikoisen kanssa synnytys ei lähtenyt liikkeelle vesien menosta eikä supistuksilla. Hänen kanssa lapsivettä rupesi tihkumaan, sikiöpussiin oli edellispäivän keittiöremontin jäljiltä tullut pieni reikä. Lapsiveden tihkumisen takia käynisteltiin synntystä kolmella eri tavalla ennenkuin hommat lähtivät kunnolla käyntiin. Joten jos tällä kerta homma lähtee supistuksilla olen aika newbie... osaanko siis oikeasti kuunnella kehoani milloin olisi oikea hetki soittaa avut jotta pääsemme ajoissa lähtemään?

Tuossa yllä olevassa kuvassa olemme juuri menossa kättärille esikoista tuomaan maailmaan. Olen useasti katsonut tuota kuvaa ja miettinyt että olinpa minä intoa ja odotusta täynnä - olisittepa nähneet minut pari päivää myöhemmin :D

Mutta tämän lisäksi minulla ei ole sen suurempia murheita, jos nyt noita yllä olevia asioita voi varsinaisesti murheiksi sanoa.

Keskustelimme Markon kanssa ennen ensimmäistä synnytystä toiveista ja olemme myös tässä raskaudessa keskustelleet tulevasta. Olemme edelleen samalla fiiliksillä ja ajatuksella menossa synnyttämään.
Mitään erityisiä toiveita synnytykseen meillä ei ole. Jos koen että pärjään ilman  kivunlievityksiä niin hienoa, jos taas en, niin otan kaikki avut mitä siinä tilanteessa tuntuu oikealta. Muutenkin aiomme elää tilanteen mukaan. Tehdään niin kuin siinä hetkessä koetaan hyväksi, ei yritetä väkisin mennä minkään ennalta tehdyn toivelistan mukaan. Kukin tavallaan, ja me koemme tämän toimivaksi.

Aiomme myös ottaa tukea kätilöiltä. He ovat kuitenkin olleet mukana huomattavasti suuremassa määrässä synnytyksiä kuin me, ja luotamme siihen että heiltä saa neuvoja ja näkemyksiä tarpeen vaatiessa.

Yksi toive minulla on, ja se on sellainen johon kukaan ei voi vaikuttaa. Ja itseasiassa, tämä toiveeni tekee tuosta murheengryynistä, eli ajankohdasta, isomman.
Toivoisin että tämä synnytys lähtisi luonnollisesti käyntiin- että välttyisin noilta käynnistyshommeleista....

Kaiken kaikkiaan niin hyvin mielein olemme menossa synnyttämään, ja innolla odottelemme tässä josko olisi kohta aika :)

-Matilda