Täällä mennään raskausviikolla 40 (39+3) ja viime viikon neuvolassa sf-mittaa mitatessa huomattiin, että se on keskikäyrältä pompsahtanut yläkäyrille parissa viikossa. Mitta 36+6 oli 34cm kun taas 38+5 oli jo 37cm. Tämä tarkoitti lisätarkistusta tälle viikolle, muistaakseni torstaille. Mikäli neukkutäti näkee aiheelliseksi, laittaa hän lähetteen tarkempiin tutkimuksiin äitiyspolille.
Vatsa onkin tuntunut kasvavan viimeisillä viikoilla ihan hirveästi, mutten kuitenkaan osaa olla huolissani. Raskausdiabetesta ei ole ja käsikopelolla neuvolatäti sanoi vauvan olevan ihan "normaalin" kokoinen, ei siis mikään jättivauva. Sf-mitan kasvun syyksi arveli minun "pituutta", olen hurjat 162cm pitkä ja kun keskivartaloon lyödään 50 senttiä vauvaa niin ei ole ihme jos mitta kasvaa.
Mitäs muuta tänne meille loppumetreillä kuuluu? Vauva on kiinnittynyt ja todella alhaalla. On täällä liuta muita ennustavia merkkejä synnytyksestäkin ilmassa mutta limasimmat yksityiskohdat jätän kyllä kertomatta (taisin ne nyt kuitenkin mainita). Kipeästi on supistanut jo parisen viikkoa, epäsäännöllisesti tosin. Kahtena yönä olen ollut jo soittamassa Paavoa kotiin töistä että nyt se on menoa - no, ei ole ollut. Olo alkaa olemaan kuin rekan alle jääneellä supikoiralla, sen verran kipeä olen jatkuvasti ja nukutuksi ei saa. Lisäksi huomaan vetäytyväni omaan "kuplaan" enemmän ja enemmän, nyt ei jaksa kyllä yhtään mitään ylimääräistä. Haluan vaan olla Paavon ja perheen lähellä.
Kaikesta huolimatta yritän nauttia viimeisistä päivistä mahan kanssa, laskettu aika on 4 päivän päässä ja kohta tämä "lysti" loppuu enkä enää kuljeta vauvaa vatsassa mukana. Tiedostan jo nyt, että jollain tavalla tätä kaikkea tulee kuitenkin ikävä. Vaikka olen ikionnellinen myös siitä, että pian saan oman kroppani takaisin ja voin unohtaa jokapäiväiset kolotukset :)
 |
| Kuva eiliseltä, muijat junassa 170917 |
- Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!