Pojat on poikii?

Pojat on poikii. Ne nyt on vaa sellasia. Pojat on energisempiä. Ne jaksaa riehuu. Koulussa ne sit puhuu tunneilla ja herkemmin häiritsee muita. Pojat on rääväsuita. Autot ja painimiset kiinnostaa niitä. Tunteilu on hömpötystä ja pojathan ei itke.

Tytöt taas on rauhallisia ja tottelevaisia. Tykkää hoivaleikeistä ja mekoista. Koulussa ne tahtoo pärjätä paremmin ja harvemmin on myöskään siellä takarivin häirikköporukassa. Tytöt on herkempiä ja heidän tunteita pitää vaalia.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. 

...ai niin, ja sit on tietty ne poikatytöt. (mut huom. ei mitään tyttöpoikia!)

Karrikoidusti... mutta mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Itse nyökkäillen ja pudistelen päätä vuorotellen kun luen noita "väittämiä". Ja siis pää pyörii kaikkiin suuntiin samassa väittämässä. 

Asiahan on niin, että jokainen on ainutlaatuinen yksilö. Kukaan ei ole täysin samanlainen kenenkään kanssa. Tätä kukaan, missään ta milloinkaan, ei voi kumota. Ja se on riippumatta sukupuolesta. Jokainen tyttö, ja jokainen poika, on omanlaisensa. 

Mutta... se mitä itse olen pohtinut on, että painostaako yhteiskunta tyttöjä ja poikia lokeroitumaan. Tai siis, lokeroiko kanssaihmiset alitajuisesti tytöt ja pojat. Työssäni, jossa olen nähnyt tuhansia lapsia. niin päiväkoti- kuin koulumaailmassa, niin tämä asia nousee jatkuvasti esille. Sukupuolineutraalisuus on tullut vahvasti mukaan lapsen kasvatus-/koulutuselämänkaareen. Henkilökunta joutuu enemmän miettimään miten sukupuolirajoja ja -odotuksia rikotaan tai hämärretään. Miten toiminnassa otetaan huomioon jokainen lapsi yksilönä, ei tyttönä tai poikana. Mielestäni tämä on hyvä asia. Lapsella ei pitäisi olla eri odotuksia sukupuolen perusteella. Mutta asiaa ei saa viedä liiallisuuksiin. Kun on nähnyt sellaisiakin tapauksia missä tytöistä puhutaan esim. nimellä kettu ja pojista vaikkapa susi. Mikään toiminassa ei saa viitata sukupuoliin. Tässä pyrittiin siihen että lapset saavat itse rakentaa itselleen persoonallisuutta. Tämä asia varmasti jakaa mielipiteitä... mutta minun mielestäni se jo itsessään jakaa lapset "kahtia" kun heille annetaan erilaiset eläinnimet. Eli asia ei sinänsä muutu miksikään - tarkoitan jos puhutaan tytöistä kettuina ja pojista susina. Whats the different? Näen tämän enemmänkin hämmentävänä tekijänä. Jopa enemmän provosoivana.

Suurin osa lapsista on kuitenkin syntynyt pojaksi tai tytöksi. Se juttu jalkojen välissä ei tule muuttumaan itsestään sanomme, tai teemme, sitten mitä. So embrace it. Tänä päivänä puhutaan paljon siitä että jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Onhan sukupuoli, eli tyttönä tai poikana, eläminen osa itseään.

Mutta tuo kettususi homma meni nyt puoliksi sivuraiteille. Ajatukseni oli enemmänkin pohtia sitä miten yleisesti ottaen käyttäytymisemme ja odotuksemme vaihtelevat sukupuolesta riippuen.

Eli niin kuin kirjoitan tuossa aikaisemmin, niin päiväkoti- ja koulumaailmassa asiaan ollaan pyritty vaikuttamaan toimintasuunnitelmien kautta. Peukku sille.

Eli esimerkiksi päiväkodeissa niin ei pyritä ohjaamaan poikia tietynlaisiin puuhiin, ja tyttöjä toisiin. Askartelutuokioihin mennään pienryhmissä jossa on poikia ja tyttöjä, ja jumpassa ei ole tyttö ja poikaryhmiä erikseen. Joten jumpassa kaikki pojat ja tytöt tanssivat, ja kaikki myöskin pelaavat fudista. 

Joku voi miettiä että eihän asia ole ikinä ollutkaan näin (että toiminta "perustuu" sukupuoleen) mutta voin kertoa, että monessa paikassa toimitaan vieläkin valitettavasti sukupuolijohtaisesti. Onneksi tämä ei ole enään niin yleistä, mutta kyllä sitä vieläkin on nähnyt että tytöt saavat mennä lukupiiriin silloin kun pojat ajelevat mopoilla nukkarissa.

Joten parempaan päin mennään kun toimintasuunnitelmissa otetaan asiaa vahvemmin mukaan. Tosin se ei itsessään muuta mitään että se siellä papereissa lukee. Ja se ei varsinkaan takaa sitä, että toiminnan ulkopuolella huomioimme lapsen tarpeita neutraalisti.

Toiminta on etukäteen suunniteltua joten näinä hetkinä on helppoa olla johdonmukainen ja tasapuolinen. Mutta mites sitten sillai yleisesti ottaen - meidän ensireaktiot vaikkapa?

Spontaanissa leikissä, otatko herkemmin esiin auton tai pallon pojalle, ja jonkun nuken/nallen tai soittimen tytölle? Kaottisessa tilanteessa, jossa on vilskettä ja hälinää, sanooko sitä isommalla todenäköisyydella "nyt pojat rauhoittukaa" vaikka siellä olisikin muutamia tyttöjä mukana.

Annetaanko pojille ehkä hitusen pidempi remmi älämölön kanssa kun tyttöjä hyssytellään herkemmin. Toisin sanoen, kestääkö sitä vähän paremmin pojan vilkkautta kuin tytön?

Tytöillä on keskimmäärin korkeampi arvosana käyttäytymisessä kuin pojilla, voisiko näistä arvosanoista mahdollisesti löytyä ristiriitoja jos niitä lähtisi seulomaan. Ehkäpä juuri edelliseen lauseeseen viitaten?

Esimerkkejä voisi laella loputtomiin.

Itse luulen että sukupuoli vaikuttaa monella käyttäytmismalleihin toisia, varsinkin, lapsia kohtaan. 

Työni kautta olen nähnyt asioita joita olen sitten miettinyt oman lapsen kasvatuksen kohdalla. Ja muutenkin olemme Markon kanssa keskustelleet miten haluamme lähestyä tiettyjä asioita, ja minkälaisia käyttäytmismalleja ja tottumuksia haluamme vahvistaa.

Otetaan yksi esimerkki sukupuolinäkökulman ulkopuolelta. Vaikkapa kätisyys. Helposti sitä törkkää lelut, kynät, pallot ja muut härpäkkeet lapsen oikeaan käteen. Eikö totta? Sitä suosii jotakin tiettyä puolta. Me olemme aivan vauvasta asti tasapuolisesti aktivoitu niin oikeaa kuin vasempaakin kättä. Tästä huolimatta Ale itse suosii vahvasti oikeaa kättään. Joten anamme hänen tietenkin mennä sen mukaan mikä hänelle tulee luonnollisesti... mutta aiomme kuitenkin palloiluissa ja muissa ottaa vasenkin käsi mukaan.

Me olemme myös menneet Alen mielenkiinnon mukaan esim. leluvalinnoissa ja leikeissä. Emme ole tyrkyttäneet mitään tiettyä. Ja oikeastaan sen perusteella mitä on nähnyt työn puolella, ja tietenkin myös omien lasten kanssa, niin uskon siihen että sukupuoli osittain ohjaa tätä mielenkiintoa. Tosin yhteiskunta ja lähipiiri vahvistaa näitä mielenkiinnon kohteita. Ja helposti siinä keskitytään tytön kohdalla niihin tyttöjuttuihin ja pojan kanssa poikajuttuihin - ei siis tietoisesti. Eli vaikka lapsella olisi yhtä vahva mielenkiinto autoleikkiin kuin heppaleikkiin, niin sitä herkemmin kääntyy niihin tiettyihin - jos sitä ei erikseen mieti siinä hetkessä.

Mielenkiinto asioihin tulee ja menee tietenkin. Mutta meidän Ale on kyllä aivan itse innostunut kaikenlaisista ajoneuvoista, painimisesta, pelästyttämisleikeistä, monstereista ja muista ns. poikajutuista. Hän on muutenkin vilkas ja energinen, yleisesti ottaen "poikamainen" poika. Ja tämä tosiaan ilman minkäänlaista ohjausta meiltä. Tosin nyt pikkusiskon myötä hänen hoivaviettinsä on herännyt ja hänkin tykkää hoitaa omaa Babybornia. Vie sen potalle, vaihtaa vaipat, pukee bodyt ja kun minä syötän Adea hän tulee viereen oman vauvan kanssa ja antaa myös tälle tisumaitoa. Yhtenä aikana hän halusi "pampun" hiuksiin, eli pampulan, ja joskus kun minä sudin meikkiä naamaan hänkin haluaa sudin jolla sitten tökkii naamaansa. Roolileikeissä hän haluaa olla Frozen, eli Elsa, ja sen jälkeen hän jakaa muut roolit meille. Eli hänkin, niin kuin varmaan monet lapset, näyttävät mielenkiintonsa vähän kaikenlaiseen. 

Sitä vaan pitää vanhempana, kasvattajana, opettajana, sukulaisena tai muuna henkilönä lapsen arjessa, olla valppaana että sitä ei vahingossa tukahduta lapsen intoa erilaisiin asioihin. Pitäisi aina yrittää nähdä lapsi lapsena, ei sukupuolena. Jos poika haluaa lakata kyntensä ja laittaa pinnit päähän mennessä päiväkotiin, antaa hänen kokeilla sitä. Ja jos hän seuraavan päivänä haluaa höystää lookkiaan mekolla, anti mennä vaan. Samat asiat pätee tietenkin tytön kohdalla. Mutta tiettyyn ikään  asti se on yleisesti ehkä enemmän ok että tytöt ovat hieman poikamaisia, kuin että asia olisi toisinpäin. Jaaaaaa sitä nyt saisi taas muutaman sivun tekstiä, mutta annetaan olla tällä kertaa ;)

Mutta summasumarum. Tällaisia asioita on vaikeeta kiteyttää suhteellisen lyhyeeseen kirjoitukseen. Haluaisin jatkaa vielä tätä ajatusvirtaa, mutta päätän olla fiksu ja lopetella tähän. Tiedän että lopetukseni tulee olemaan toispuoleinen, mutta siinä kiteytyy aika hyvin ajatukseni kokonaisuudessaan:

*Huulipuna käteen ja peilin eteen seisomaan valmiina kirjoittamaan*
Pojat on poikii

-Matilda