2. Pk-seutu vai maalla

Nämä kaksi ensimmäistä osaa eivät välttämättä anna mitään elämää suurempia oivalluksia. Mutta jos ei muuta, niin saan ainakin harjoitella suomenkielellä kirjoittelemista. Ja ensi viikon maanantaina tulee sitten "ostaa vai rakentaa" teksti, ja uskallan sanoa että ainakin yksi lause siinä tekstissä voi avata silmiä :)

Mutta takaisin tähän kirjoitukseen...

Taas. Sanoisin että mieltymyskysymys. Aivan kuin edellisessä osapostauksessa.

Mikä on pk-seutua ja mikä landee? Vastauksia löytyy varmasti niin monta kun lukijaakin, mutta minä kerron millä tavalla minä olen ajatellut tämän asian tätä kirjoitellessa.

Pääkaupunki seutu on Helsinki-Vantaa-Espoo. Kaikki Kehä 3:sen ulkopuolella on landee. No ei kai :D Mutta itse ajattelen että asuu maalla jos kyseisessä paikassa ei ole kauppakeskuksia, ostareita, kerrostaloalueita, liikennevalorykelmiä jne. Eli kaupungit kuuluu samaan syssyyn pk-seudun kanssa. Tampere ei ole PK-seutua, mutta luuletteko että luokittelen sen landeksi? Vaikka olen huono, siis aivan totaalisen surkea, maantiedossa niin en kuitenkaan millään saa näitä saman otsikon alle. Joten oikea otsikko tähän postaukseen olisi vissiin Kaupunkielämää vai maalla.


Pääkaupunkiseudulla palvelut ovat yleensä kivenheiton päässä. Jos aamukahviin ei ole maitoa niin aika nopeasti sellaisen saat pöydälle. Maalla kun se taas on mutkikkaampaa, pienten hiekkateiden lisäksi, hehe. Lähikauppaan voi olla 20km – meillä nyt tulee olemaan ”vain” 5km. Joten kauppa ei välttämättä ole kävely- tai pyöräilymatkan päässä.

Joten viikon ruokaostokset kannattaa suunnitella etukäteen ja sitten käydä isommassa ruokakaupassa suurshoppailemassa. Maalla kun kaupoilla tuuppaa olemaan hieman korkeammat hinnat, ei tietenkään aina. Myöskin aukioloajat voivat olla erilaiset maalla. Suurketjuilla, ja isoilla kaupoilla, on mahdollisuus pitää pitempiä aikoja kauppaa auki, maalla voi olla että kauppa on 15 tunnin sijaan 10 tuntia auki. Jotkut pienemmät kauppapuodit voivat jopa mennä fiilispohjalta. Tulevat ja menevät vähän omaan tahtiin. Lappu ikkunaan vaan.

Jos tykkää yöelämästä, kiertää kauppoja, istua terdellä tai ylipäänsä menevästä arjesta niin silloin maalla asuminen ei ole oikea paikka. Sellaista siellä ei voi harrastaa. Onhan niitä paikallisia pubeja ja ehkä jopa terassi pubin ulkopuolella. Mutta railakas yöelämä ja Robert´s Cofeessa kahvittelu ei onnistu.

Minä, tai oikeastaan me, emme tosin ikinä ole olleet yöelääjiä tai "oikeita" stadilaisia joten tämä asia ei vaikuttanut millään tavalla meidän valintaan hakeutua poispäin Pk-seudulta. Ja jos kahvitteluhetkiä tulee ikävä niin voin sitten käydä pikkumiehen metsäkahvilassa syömässä käpyjä ja juoda mutavettä.

Leikki- ja koirapuistoja löytyy joka nurkasta pk-seudulla. Maalla niitä ei ole. 
Pikkumiehelle rakkennetaan tietysti jonkinlainen oma leikkialue pihalle, ja koirat saavat juosta vapaana niin paljon kuin sielu sietää. Mutta. Puistoissa tapaa uusia tuttavuuksia, pieniä, isoja, karvaisia. Kaikille hieman sosiaalista kanssakäymistä.

Siskoni ja äitini asuu kuitenkin vielä pk-seudulla, ja olenhan itse töissä Vantaalla, joten me saamme kyllä nämä asiat mahdutettua aika luontevasti meidän viikkoon. Mutta jokatapauksessa tätä asiaa ei välttmättä tule ajateltua. Nyt nimittäin laitan vain pojan vaunuun ja lähden kävelemään, parin kilometrin sisällä on aika monta puistovaihtoehtoa.

Myös urheilusta voi tulla logistiikka kysymys. Jos jalkapallokentälle on 10 km niin laitatko lapsesi, tai itsesi sen sijaan, pyörän selkään? Kyllähän se on mahdollista, mutta onhan siinä aikamoinen urakka. 10 kilsaa treeneihin, 1,5 tuntia rehkimistä ja siihen päälle se 10 kilsaa kotiin. Hui. Ei mahdotonta, mutta rankkaa.

Kun pk-seudulla jos urheilupuisto ei ole siinä vieressä niin bussit kulkee.

Kyllä bussejakin kulkee maalla, mutta huomattavasti harvemmin. Täältä, missä tällä hetkellä asumme, pääsee joka suuntaan bussilla, ja bussit tulee about 10-15 min välein. Pysäkkejä on muutaman sadanmetrin välein. Maalla bussi tulee ehkä kerran tunnissa ja se on yksi pysähdys per kylä.

Seuratoimintaa on paljon pk-seudulla ja he ovat hyvin aktiivisia. Tekevät yhteistyötä kunnan, koulujen, päiväkotien ja monen eri tahon kanssa. Lajeja löytyy saapanheitosta jalkapalloon. Mitä ikinä haluat harrastaa niin melko varmasti pk-seudulla löytyy seura joka tarjoaa kyseistä lajia.

Mitä pienempi paikka niin luultavasti myös seuratarjonta pienenee. 

Hangossa on n. 10 000 asukasta ja kun me asuimme siellä pelasin jalkapalloa siskoni joukkueessa ja salibandyä harjoittelin äitini joukkueessa. Minun ikäryhmälle ei löytynyt joukkuetta, niin kun ei monelle muullekkaan.


Minä ja Marko olemme molemmat pienistä paikoista lähtösin. Minä tosiaan hangosta  ja Marko myrskylästä. Ei meillä ole mitään tätä nykyistä asumista vastaan, mutta kyllä me molemmat olemme ikävöineet sitä metsää ja omaa rauhaa. Kun on koiria, varsinkin kun toinen stressaa tätä ympäristöä, niin siltä näkökulmalta maalla asuminen houkuttaa vielä enemmän. Ja kun keskustelimme lapsista niin tiedettiin että kun sellainen pikkuihminen tupsahtaa tähän maailman meillä on suuntaa pois kehä 3 luota. Ja näinhän nyt tapahtuukin.

Me molemmat olemme asuneet lapsuutemme metsän kupeessa ja haluamme antaa saman meidän lapselle/lapsillemme (ja koirille). Oma piha missä temmeltää, metsä vieressä missä voit rakentaa majaa, poimia kukkia, ihmetellä kaikkia olentoja, syödä matoja ja muurahaisia ja vaikkapa kerätä käpyjä. Talvella oma pulkkamäki missä liukua. Tämä ei ole siis mahdotona pk-seudulla, mutta sanoisinko että helpompaa maalla?

Nomutta, itselle ainakin se oma rauha on isoin asia. Astut ulos pihalle ja et kuule muuta kuin hiljaisuutta, ehkä satunaista linnunlaulua. Ja tietenkin se TÄHTITAIVAS!

Jos asut isossa kaupungissa, vastaappa tähän kysymykseen. Milloin olet viimeksi nähnyt tähtitaivaan? Ja nyt en tarkoita niitä muutamia pilkkuja taivaalla jotka mahdollisesti välillä näkyy jos oikein siristää. Vaan OIKEAN, henkeäsalpaavan TÄHTITAIVAAN. 

Tänä aikana kun olemme asuneet pk-seudulla niin voin sanoa että en ole kauhean useasti tätä nähnyt. Suurkaupungin valot kun tahtovat nielaista tämän maiseman. Joten sitä kaipaan ja odotan. Tummaa taivaspohjaa jossa kirkkaat tähdet ja tähtikuviot makaavat.

En malta siis odottaa että pääsen olemaan maalaisjuntti :)


Löytyyhän niitä eroja vielä kukkasten tuoksuista, ilmanlaatuun ja hevostenvaroituskyltteihin, mutta minulla kun tuuppaa nämä tekstit venyä tosi pitkiksi. En halua häätää lukijoita liialla tekstimäärällä – voi olla että se on jo liian myöhäistä :D mutta tähän lopetan.


Seuravaan kertaan!


-Matilda