Mitä jään kaipaamaan raskausajalta...

Netistä löytyy loputtomasti "Mitä en jää kaipaamaan raskausajasta" - listoja. Voin kyllä samaistua hyvin moneen asiaan näillä listoilla. Ajattelin kuitenkin nyt itse tehdä käänteisen listan, eli mitä jään kaipaamaan.

Jos aloitan alkuraskaudesta (varsinkin tässä raskaudessa) niin on tasan yksi asia mitä jään kaipaamaan. Huonot olot ja zombiejaksot on sellaiset mitä ei todellakaan muistele lämmöllä. Sen sijaan, se ihanaa tunne kun on saanut tietää että muutaman kuukauden päästä maailmaan tupsahtaa uusi aarre, on kuvailemattoman mahtava. Ja se mikä tekee tuosta "kaipaamisen arvoisen" on että aluksi kukaan muu, ei koko maailmassa, tiedä minkälainen onni kuplii oman perheen sydämmissä. Se on kirjaimellisesti perheen pienen pieni salaisuus.

Mitä muuta?

- Tässä on toki kaksi puolta - mutta jään kaipaamaan sitä että näkee miten oma keho muuttuu raskauden myötä. Saa eturivin paikan seurata sitä mihin naisen keho on luotu.

- Jään kaipaamaan niitä hetkiä kun olet ollut liikkeellä koko päivän, ja jalkapohjia särkee, ja päivän päätteeksi vain lösähdät sohvalle ja nostat jalat ylös. Se helpotuksen aalto joka kulkee tuolloin kehon läpi on kyllä peukunnoston arvoinen.

- Kun yrität sulloa itsesi jostain ohi ja mahasi tulee kuin hyökyaaltona jotakin selkään. En siis jää kaipaamaan sitä että joku luulee minun haluavan sumo ottelun hänen kanssaan, vaan sitä, että saan tunteen että "täältä me tullaan". Minä ja hän - tunne että kannat jotakin itseäsi suurempaa.

- Sitä että voit syödä sen yhden ekstra jätskin, vain koska olet niin reipas kun päivästä toiseen jaksat kantaa sitä yhtä nyyttiä mukanasi.

- Kun joku ei ole aikaisemmin koskettanut raskausvatsaa ja pystyt antamaan sen kokemuksen jollekkin. Tiedän, outoa! Mutta se reaktio kun tällainen henkilö laittaa sen käden vatsalle on kyllä muistamisen arvoista. Varsinkin jos lapsi vielä juuri silloin päättää kertoa itsestään.

- Niitä onnellisuusaaltoja mitkä iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakastat elämää, kaikkia ja kaikkea. Sydämmeen ja kehoon sattuu oikein, ja vain siksi että olet niin onnellinen. Eli tämä on myös sellainen jossa on se kääntöpuoli. Hormoonit...

- Saa "hyväksytysti" lähteä vessaan useammankin kerran kokouksen aikana.

- Raskaus on hyvä icebreaker monessa tilanteessa. Ja vielä parempi smalltalk aihe - sinusta tulee monelle helpompi kohde lähestyä.

- Niitä pieniä hymyjä mitä ihmiset antavat sinulle ilman mitään syytä.

- Möyrintää, potkuja, pistoja ja niitä hytkähdyksiä mitä pieni pistää sinut tekemään. Kun laittaa kädet vatsan päälle ja saat tuntea miten siellä pieni ihminen liikkuu.

- Pikkumiehen hellyttävää käyttäytymistä vatsan kanssa - tosin saan varmaan nauttia sitten samaisesta käytöksestä kun pikkunen on vatsan ulkopuolellakin. Toivottavasti ainakin.

- Ajatusleikkejä. Minkä näköinen hän on ja muita mysteerejä mitä et voi tietää kun pallero on vielä työn alla.

- En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti raskausaikaan... mutta ensikohtaamista pienen kanssa. Ensin se odotus ja epätietoisuus että milloin hän nyt oikein päättää tulla - ja sitten kaiken sen "työn" jälkeen näet hänet ensimmäisen kerran. Eli ehkä raskausaikaan liittäen sen voisi muotoilla ehkä näin:

Jään kaipaamaan ajatusta, ajatusta siitä, miltä ensikohtaaminen uuden tulokkaan kanssa tulee olemaan.

Ja viimeiseksi se varmasti selkein...

Jään ehdottomasti kaipaamaan sitä että saan rakentaa uutta elämää kehossani. Se on yksi niitä asioita mitä ei kauhean moni asia tässä maailmassa peittoa.

-Matilda

Hakusana: raskaus, Matildan raskaus, lista, kaipaus, ajatuksia