RV 38 (37+2) ja ajatuksia raskauden loppuvaiheesta

Täällä alkoi perjantaina raskausviikko 38 mikä tarkoittaa sitä, että lapsi on nyt täysiaikainen ja valmis syntymään milloin tahansa. Käytännössähän tämä meinaa sitä, että olen raskaana enää korkeintaan vajaa viisi viikkoa mikäli mini ajatteli yliaikaiseksi mennä.

Ajatukset raskauden loppuvaiheesta ovat tavallaan ristiriitaiset. Olen todellakin kurkkua myöten (kirjaimellisesti, koko ajan oksettaa ja/tai närästää) täynnä raskaana olemista mutta silti tiedän, että raskausvatsaa ja vauvan liikkeitä tulee ikävä kun tämä on ohi. Yritän siis todellakin nauttia viimeisistä hetkistä ennen tämän loppumista.

Nauttimisesta tekee vaikeaksi kaikki nämä loppuajan vaivat. Päivittäin supistelee kipeästi, vessassa saa ravata jatkuvasti ("vatsatautia" kestänyt 1,5 viikkoa), paikat lonksuu ja poksuu kuin vanha Lada konsanaan, selkään ja alapäähän särkee ja jomottaa, käsiä ja jalkoja hieman turvottaa (tämän suhteen olen kyllä päässyt helpolla!), nukuttua ei saa yhtään... Lista on aika pitkä. Mutta uskomattoman ja pitkän matkan olemme minin kanssa tehneet päästääksemme tähän pisteeseen, olen kiitollinen siitä, että pienellä vaikuttaisi kaikki olevan hyvin ja hän on kovaa vauhtia tulossa maailmaan. 

Supistuskivut ovat kuitenkin ns. hyvää kipua sillä se kertoo siitä, että meidän vauva on kohta meidän sylissä. Jokainen särky ja kipu tuo hänet lähemmäksi meitä.

Tiedostan siis sen, että kunhan tästä urakasta selvitään niin ikävä tätä kaikkea tulee. On se kuitenkin ihan uskomatonta ajatella, että minun sisällä kasvaa pieni ihmisenalku ja hän on kulkenut mukanani jo yhdeksän kuukauden ajan! Olin missä vaan niin pieni on ollut mukana monottamassa minua kylkiin ja rakkoon. Vielä jännempää on ajatella, että kohta pääsemme ihan aidosti tutustumaan tähän pieneen ihmiseen - millainen hän on, miltä hän näyttää. Se on hullua kuinka meidät erottaa tällä hetkellä pelkkä kohtu (ja hieman myös läski) mutta pian me jo saamme hänet syliin. ♡

Joten hei minimuija, voisitko nyt ulostautua, äiti olisi ainakin hyvin valmis jo jakautumaan vaikka olet ihana ollut jo masussakin. Äiti ja isä odottaa sinua jo kovasti!

- Emilia