Viikonlopun hittituote!

"Fafa hämta muld me lastbil" ja "Leka i muld som fafa hämta"

ja ennenkaikkea

"Tack fafa"

On kuulunut muutaman kerran viikonlopun aikana tuon meidän pikkuherran suusta!

Markon isä toi kuorman multaa perjantaina ja se ei ollut pelkästään meidän karvattoman pojan mieleen, vaan myös karvallisten mielestä ehdottomasti pihan paras paikka! Siellä nuo kaikki kolme on möyriny menemään koko viikonlopun. Vaatteet, kengät ja talo ovatkin olleet sen näköiset... mutta onhan meillä pesukone ja imuri...

Olin minäkin siellä kasassa muutaman otteeseen. Jos kuitenkin päätin ottaa sivusta katsojan roolin hetkeksi niin pikkumies kyllä piti huolta siitä että en puhtaana pääse sisälle. Jos mamma ei tullut multakasaan, niin hän toi sitten multakasan mamman luokse.

Meidän kohta 2 vuotias taapero ilmoitti myös selkeästi että hän on kukkulan kuningas. Kyynärpää taktiilla han sivutti koirat huipulta ja luolamieskarjulla hän sinetöi kuninkuutensa. Olin kuolla nauruun kun hän niin tomerana tönötti multahuipulla ja huuteli menemään mitä milloinkin metsästä kuuluvaan huutokaikuun.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

-Matilda

Hakusana: multa, pihatyöt, koirat, lapsi, kukkulan kuningas

Östersundom hundskog / Östersundomin koirametsä

50 ha av paradis. Gu vad härlig plats det är. Måst säga att jag vet inte vem njuter mera av att vara där, jag eller hundarna.

Det finns skog, öppna fällt, upp och nedförsbackor, diken och pölar att svalka sej i, soliga ställen åt ägare och det viktigaste – massor av SKUGGplatser åt hundarna. Det är något många hundparker saknar, helt för många. I Mårtensdal finns en hundpark som man just remonterade, fina nya staket kom det och bänkar till ägare men INGE solskydd. 500m2 öppet fält vart solen gassar från alla håll, inga träd och ge skugga heller. Kiva park annars, men den måste glömmas en solig sommardag. Annat är det med Östersundom. Härlig omväxlande terräng.

På sommaren var jag flere gånger hit med mina pojkar. Lillmannen hadde jag i bärsele och väska på ryggen med mellanmål och dricka åt oss tvåbenta, och vatten åt de fyrbenta.

Jag brukade gå vart vinden förde mej. Imellan hade jag ingen aning om var jag var.

Tog ingen stress över det, hade alltid telefon med och allt så man klarar sej fast man skulle yra runt några timmar. Våra utfärder brukade ta ungefär 2 timmar, och när jag kom tillbaka till bilen hade jag ofta en slocknad gosse i bärselen och två nöjda men trötta hundar traskande efter mej.

Ljuvliga dagar!

Rekommenderar att gå och besöka detta ställe, och meddela gärna mej om du far så kommer vi med!

Våren och sommaren samt jultiden är absolut den bästa tiden att besöka denna plats. Nu när det är våta väder så blir platsen lite gäggig på vissa platser. Speciellt gångarna som leder till och från parkeringen. 

Alla besök hit har inte slutat som i sagor. En gång under sensommaren när Marko också var med slutade vår skogsfärd lite dåligt. Zach bestämde sej för att rulla runt i ett jordgetingbo... Han pep och sprang med svansen mellan benen och man ser bara hur hela jäkla getingboet attackerar honom. Gång på gång pånytt. Marko dyker me in i flimret och får på något underligt sätt Zach räddad från situationen. Helt oskadd slapp inte Marko själv ur situationen, ett getingbett i nacken var hans saldo.

 Vi ringde djurakuten och gav sedan två kypakkaus -paket. Vi vet inte hur många bin sist och slutligen stack Zach, men han var helt okej, så det var ingen fara på det viset, somtur!

-Matilda

50 ha unelmaa. Ihana paikka! En tiedä kumpi nauttii enemmän siellä olemisesta, minä vai koirat.

Sieltä löytyy erilaista metsää, aukioita, ylä- ja alamäkiä, ojia ja vesilätäköitä vilvoittamiselle, aurinkoisia paikkoja omistajille ja se tärkein - paljon VARJOpaikkoja koirille. Se on jotakin mitä monesta koirapuistosta puuttuu, varjoa... Martinlaaksossa on koirapuisto joka kävi läpi remontin, siellä on hienot uudet penkit ja aidat mutta ei yhtäkään varjopaikkaa? 500m2 johon aurinko porottaa päivät pitkät. Kiva puisto muuten mutta aurinkoisena päivänä tämän paikan saa kyllä unohtaa. Toista se on Östersundomissa. Ihanaa vaihtelevaa maastoa!

Kesällä tämä koirametsä oli meidän vakipaikka. Pikkumies nökötti mukana kantorepussa ja selän puolella minulla oli reppu jossa oli välipalaa ja juotavaa meille kaksijalkaisille ja vettä noille nelijalkaisille.

Tassuttelin menemään sinne minne tuuli vei minua. Välillä minulla ei ollut hajuakaan missä olen. En kuitenkaan ottanut stressiä siitä, olihan minulla puhelin ja kaikki tarvittava mukana jotta pärjäisimme muutaman tunnin vaikka eksyisimmekin muutamaksi tunniksi metsän perukoille. Yleensä meidän retket olivat parin tunnin mittaiset. Kun käppäilin takaisin autolle päin kantorepussa oli nukkuva poika ja perässäni kulki nätisti kaksi lopen uupunutta koiraa,

Ihania päiviä!

Jos sinulla on koiria ja et ole vielä käynyt täällä niin suosittelen että tutustut tähän paikkaan. Ja ilmoita minullekkin jos olet menossa niin tullaan mukaan!

Kevät, kesä ja jouluaika on ehdottomasti paras aika vierailla täällä. Nyt kun on aika märkiä kelejä niin jotkut paikat tahtovat olla aika mutaisia. Varsinkin ne käytävät pysäköintialueen lähettyvillä.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää satumaata. Loppukesästä kävimme koko perhe retkellä täällä ja se loppu aika huonosti. Zach päätti nimittäin kieriä maa-ampiaispesässä... kuulin vaan hirveetä huutoa ja näin kun koira juoksee häntä koipien välissä päättömänä sinne tänne. Ampiaispilvi seuraa Zachiä ja näen miten ne hyökkäävät kerta toisensa jälkeen. Marko hyökkää mukaan leikkiin ja saa kuin saakin koiran pelastettua tilanteesta - sai kyllä itsekkin ampiaispiston niskaan.

Soitimme eläinlääkärin päivystykseen ja annoimme Zachille kaksi kyypakkausta. Emme tiedä kuinka monta ampiaista ehti pistää häntä, mutta seurasimme koiran vointia ja ei hänelle tullut mitään oireita tuosta. Onneksi selvisimme tästä pelkällä säikähdyksellä!

-Matilda

Herra Hömppä esittelyssä

Zachin toinen veli, meidän kolmas koiramme. Tämän lurjuksen nimi on Eddy, mutta kuuntelee oikeastaan kaikkia nimiä – Zach nimeä mukaan lukien. En ymmärrä miten mutta jos sanon vaikka Liisulii niin tämä kaveri juoksee iloisesti luokse – vaikka hän tietää olevansa Eddy. Nåmutta – jokatapauksessa… Minun yleisimmät hellittelynimet tälle 40 kiloiselle kaverille on hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja nupsukka.

Tässä toimin tyynynä, tosin tietämättömänä siitä - löysin Markon puhelimestä tämän salakuvan

Eddy on syntynyt 2.5.14, eli n. 2,5v tällä hetkellä. Koirapuistossa monet ihastelevat Eddyä ja kehuvat tämän ulkonäköä. Meidän hömpällä on pitkät raajat ja useasti tiedustellaan minkä rotuinen kaveri on. Eddyn isä on dobermanin ja rottweilerin sekoitus. Emässä on saksanpaimenkoiraa ja luultavasti jokin neljäs karkeakarvainen rotu – ihan tuosta turkista ja parrasta päätellen. Partaa me kyllä trimmataan, ei ulkonäöllisistä syistä, mutta ihan vaan sen takia että kämppä säästyy vesivahingoilta. 

Rakenteeltaan hän on hyvin atleettinen. Nopeutta ja jopa ketteryyttä löytyy. Kehonhallinta on erinomaista jos vertaa muihin samankokoisiin koiriin. On nimittäin metsässä joutunut juoksemaan ja hyppimään Zachin perässä, niin vähän pakostakin tuo osa-alue on kehittynyt.

Välillä tuntuu et tyyppi ei ymmärrä et on ISO koira. Sohvalla hän voi tulla päälle makaamaan ja änkee väkisin mukaan mitä pienempiin paikkoihin. 

Toisaalta se on kyllä aika kiva. 

Eddy on tosi läheisyydenkipeä, ja parkkeraa useasti kuononsa polvien väliin ja on sitten siinä niin kauan kun jaksaa rapsutella. Haleja ja pusuja pitää saada hurjasti et jaksaa nukkuu ja loikoilla taas vähä lisää. Hän toimii myös hyvin tyynynä, ei kauheasti välitä vaikka mekin loikoilemme hänen päällään. Niin, ja hänen mielestä lusikassa on paras asento nukkua!

Sanoisin että Eddy on hieman varautunut. Uudet tuttavuudet saa useimitten orkesterin soimaan. Vaikka kuulostaa vaaralliselta (ja ulkonäön puolelta näyttää mahdollisesti hieman pelottavalta – tai ainakin ääni ja keho yhdistelmä tuossa vaiheessa voi olla aika jännittävä) niin hän ei kyllä tee yhtikäs mitään – sama lepponen halikaveri siinä vastassa. Antaa kymmenisen minuuttia aikaa jotta hän ehtii totutella henkilön läsnäoloon, niin kohta hän on parkkeeraamassa kuononsa tämän uuden tuttavan polviväliin. Jotkut ihmiset ovat ihan ok alusta asti, yleensä sellaiset jotka hieman ymmärtävät koirakieltä eivätkä yritä "pakottaa" koiraa mihinkään.

Vahtivietti on myös aika vahva. Meidän tontti on selkeästi jo hänen aluetta. Molemmat koirat saavat olla vapaana tontilla ja jos me olemme siinä lähettyvillä he eivät lähde seikkailemaan mihinkään. Tosin jos me olemme työn touhussa talon sisällä ja koirat jäävät ulos niin voi olla että he käyvät kierroksen jossakin, hehe. Onneksi naapureita ei ole kovin lähellä ja se yksi joka on muutaman sadan metrin päässä tykkää vaan jos he käyvät tervehtimässä.

Kun naapurinainen hölkkäilee ohi Eddy menee tontin rajalle haukkumaan - siinä nainen juoksee parin metrin päästä ohi ja koira seuraa perässä tontin rajalla ja kääntyy takaisin kun tonttikulma tulee vastaan. Marjastajat eivät myöskään pääse lähelle tonttia ilman että Eddy on vastassa :D tämä on mielestäni hyvä asia! Ilmoittaa jos joku on tulossa, ja ei päästä tontille jos ei tunne. Kun minä tai Marko mennään sanomaan että saavat tulla pihalle, hän päästää heidät ohitsensa. Ihana Eddy <3 ei tarvitse pelätä vaikka olisi yksin kotona kun on tällainen vartija!

Temppuja hän ei kyllä osaa yhtä paljon kun isoveljensä – mutta ihan riittävästi. Tärkeämpää on että ulkoillessa Eddy pysyy lähellä ja on tosi reipas (kerrostalojen välissä kävelyä ja autotien vieressä lukuunottamatta – silloin stressataan...aika paljonkin välillä.. menee vähän aallottain tuo stressaaminen).

Lintujen ei kannata pitää pokestoppeja koirapuistossa, ne saavat kyllä tulta persusten alle jos erehtyvät tekemään tämän. Kaikki koirat ovat kuitenkin tervetulleita ja on kyllä aina kaikkien kaveri! Sosiaalisesti fiksu jäbä. Ihmisten kanssa hän tarvitse myös koirapuistossa sen hetken että hyväksyy rapsutuksia. Jotkut yrittävät hieman väkisin tutustua häneen, silloin se on selvää että Eddy ei tule lähellekkään tätä henkilöä. Kun antaa hänelle oman aikansa, antaa haistella, menee kyykkyyn ja ei änge päälle, niin silloin hänestä saa oikein hyvän kaverin :)

Maailman paras hömelö lihakimpale, en vaihtaisi pois <3

PS. Vaikka rakastinkin tätä koiraa yli kaiken niin välillä toivoisin että häntä jäisi oven väliin tai jotain. Se on kuin piiska! Edellisen asunnon eteisoveen oli muotoutunut lovi kun häntä hakkasi samaan kohtaan aina kun tulimme kotiin. Silmänikään ei tykkää, ja pikkumies räsähtää selälleen kun hänta tulee poikittain naamaan tai rintakehään.

PS. PS. Muistakaa lukea edellinen PS. pilke silmäkulmassa - en ole eläinrääkkääjä.



-Matilda





Zachs andra bror, vår tredje hund. Denhär lurifaxen heter Eddy, men lyssnar egentligen på alla namn i världen - även på sin brorsas namn. Jag förstår inte varför, men säger jag fast Liisuli så kommer han glatt springande till mej, fast han klart vet att han heter Eddy. Nåmen, hursomhelst, så mina kallningsnamn för denhär 40 kgs buddyn e hönö, hömppä, höhlä, pölkky, eduli, kulta ja nupsukka.

Eddy är född 2.5.14, han är alltså lite ungefär 2,5 år. I hundparken beundras Eddy ofta, han sägs vara en ståtlig hund. Långa ben och spänstig kropp, många är intresserade vad han är för ras. Hans far var en blandning av dobermann och rottweiler. Från moderns sida har han chefer och en fjärde ras, vi tippar på karkeakarvainen(?) ras - med tanke på pälsen och skägget hans. Skägge trimmar vi alltid nu och då med köks saxen, inte pga ytliga skäl, men vi vill inte ha vattenskada i bostaden. 

Han är atletisk. Han har snabbhet men är samtidigt väldigt kvick i tassarna. Kroppskontrollen är superbra om man jämför med andra lika stora hundar. Han har ända sen liten hamnat parkoura efter Zach i skogen, så inte så konstigt att det delområdet har utvecklats.

Imellan känns det att typen inte förstår att han är en STOR hund. Ligger du skönt i soffan kan han komma och tycka att det är ännu skönare om han kastar sej på en. Tränger sej till ställen som definitivt är för trånga för honom, som exempelvis under sängen. Han kommer med vart som helst bara han får ens en smula kärlek. Han är så närhetssjuk. Men samtidigt är det nog ganska härligt. Hans grej är att parkera sitt huvud mellan någons knän och där är han så länge man paijar honom. Att spoona är det bästa han vet!

Såhär kan man också sova

Eddy är somsagt en kärleksfull hund... men inte till främmande. Om någon okänd knackar på får den personen en höra en ordentlig orkester. Det låter grymt farligt (och kombinerat med hans utseende kan det bli en rätt skrämmande situation) men han gör absolut ingenting. Samma kramsjuka kompis är det som håller lite ljud för sej bara. Man ger honom lite tid så är han innom kort och parkera sitt huvud mellan knäna på den nya bekantskapen.

Hård och vakta är han också! Det märks klart att tomten redan är hans område. Vi brukar oftast ha hundarna fria på tomten, vi har nämligen märkt att det inte äventyrar så mycket, speciellt om vi är ute. Om vi jobbar inne i huset kan det hända att de tar en sväng i närterrängen. Somtur finns det inte grannar nära. Den ena grannen som har huset några hundra meter bort tycker bara det är trevligt då de far på ett snabbt besök nångång nu och då.

När grannen gör sin kvällslänk springer Eddy till tomtens gräns och börjar skälla. Han följer henne med tomtrgränsen ända tills vår tomt tar slut, sedan vänder han nöjt om. Bärplockare har inte något att göra nära vår tomt, det ser vår vakt till. Inget negativt med det, en bra reaktion av honom tycker jag. Han släpper nätt och fint till gården dem han känner, men okända har inget att göra där - om inte jag eller Marko far emot och önskar dom välkomna, då släpper han dom förbi sej. Ljuvliga Eddy <3 fastän man är ensam hemma en mörk kväll behöver man inte oroa sig då man har en sådanhär vakt!

Trix kan han inte lika mycket som bror sin - men han kan dedär vanliga grejjerna. Jag anser viktigare dedär att han hålls nära när man är ut och gå, samt förstår vårt kroppspråk fruktansvärt bra.

Höghusområden och bilvägar får honom nuförtiden att bli jätte stressad. Örona faller och man ser att han inte är nöjd. Inget traumatiskt har hänt, det har bara börjat ändrats sådär såsmåningom - trots våra försök att hindra denhär förändringen. Nåväl, det är inte mycket kvar mer, snart har vi flytt framför oss.

Fåglar skall nog inte ha pokestopp i hundparken, de får nog eld i reven om de gör detta misstag. Alla hundar är dock välkomna och han är alltid allas kompis. Socialt smart gosse. Med människor behöver han igen lite tid. Vissa fösöker lite med tvång få honom att gilla sej, ja, då händer precis motsatsen. Då man ger honom tid, far på huk och låter honom närma sej, får man en vän av denär hunden :)

Världens bästa muskelknutte, skulle aldrig någonsin byta bort denhär tåntten<3

-Matilda

OBS. Fastän jag älskar denhär hunden till månen och tillbaka önskar jag imellan att hans svans skulle bli imellan en dörr eller något. Dendär svansen är som en piska! Förra farstudörren blev det en skåra i då hans svans hacka på där allti man kom hem. Mina ögon lider dagligen av den och lillemannen flyger på rygg då den slår till över ansiktet eller bröstkorgen.

OBS. OBS. läs förra OBSen med glimten i ögat - jag är ju då inte en djurplågare.

Lapsi koirapuistossa / Barn i hundpark

Eilisessä postauksessa kerroin olleeni lapseni kanssa koirapuistossa. Monet ovat tätä vastaan ja pakko myöntää että niin olen minäkin osittain.

Yksikseen en todellakaan päästäisi lastani koirapuistoon. En välttämättä ulkoiluttamaankaan. Riippuu tietenkin lapsesta ja koirasta. On kuitenkin kyse lapsen sekä koiran turvallisuudesta, mahdollisesti myös muiden. En nyt lähde laittamaan mitään ikäleimaa milloin on ok ja milloin ei antaa koira lapsen vastuulle.

Miksi en päästäisi lastani yksin koirapuistoon?

Se ei ole turvallista. Koirapuistossa voi olla arvaamattomia koiria. Koira voi myös helpommin nähdä lapsen alistettavana vaikka muuten olisi luotettava. Ja vaikka puistossa olisi pelkästään "kilttejä" koiria hekin voivat innostua ja hypätä lasta kohti. Tai ihan vaan leikintouhussa juosta päin lasta. Minuakin päin koirat ovat törmäilleet kun ovat hääränneet toistensa kanssa - ja olen lentänyt naamalleni. Markolla meni polvilumpio sijoiltaan. Joten sitä tapahtuu aikuisillekkin - mitä tuollaisessa tilanteessa tapahtuisi lapselle?

Lapsella on useasti vaikeampi hallita koiraa. Korjaan, lapsilla on haastavampaa käyttää elekieltä oikealla tavalla ja toisinpäin, ymmärtämään koiran eleitä. Joten lapsi voi antaa ristiriitaisia komentoja omalle koiralle ymmärtämättä sitä itse. Jos omistaja ei hallitse koiraa niin kuka?

Lapsi on lapsi ja innostuu helposti itsekkin, ei lapselta voi vaatia täyttä tunteiden hallintaa ja ympäristön kontrollia. Lapsi voi lähteä juoksemaan koirapuistossa ja sehän loppuu tasan siihen että koirat ovat perässä. Kepin kanssa leikkiminen/heiluminen antaa saman lopputuloksen kuin edelliseen. Puissa kiipeäminen, kiljuminen, liian nopeat liikkeet ovat myös lapselle ominaisia ja huonosti sopeutuvia asioita koirapuistoon.

Jos lapsi on aikuisen kanssa koirapuistossa, mitä eroa?

Jos lapsi on minun mukana niin hyvin paljonkin. Jonkun kanssa ei välttmättä eroa mitenkään. Se riippuu aikuisesta.

Minä tunnen omat koirani, ja he tuntevat meidät. Jos koirapuistossa ei ole ketään niin silloin tiedän että se on hyvin turvallinen paikka olla pikkumiehen kanssa.

Jos puistossa on muita koiria niin ennenkuin edes mietin sisälle menemistä huikkaan omistajan/omistajat portille. Tiedustelen minkälaisia koiria siellä on, ja vähän 'tunnustelen' omistajiakin minkälaisia he ovat - te jotka omistatte koiria ja käytte koirapuistossa ymmärrätte varmasti tuon äskeisen kommentin. Muille voin vain sanoa että omistajia on joka lähtöön, ja omistajasta voi paljonkin arvella onko mahdollisesti tasapainoinen vai arvaamaton koira...

Mikäli minä tai muut omistajat ei näe esteitä sille että tulee lapsen kanssa, astumme sisään.

Minä pidän pojan aina sylissä, ja jos koirat haluvat tulla moikkaamaan menen valmiiksi kyykkyyn. Näin vältän innostuneita koiria hyppimään päälleni ja kynnet ei vahingoita lasta. Piikumies istuu reidelläni ja minä pidän kättäni hänen ympärillä suojana. Toisella kädellä yritän kontrolloida miten koirat tulevat haistelemaan. Rauhallisilla vahvoilla liikkeillä.
> jos koira on liian innokas voi yrittää kääntää hieman kylkeä tätä kohti ja estellä rintakehän kohdalta tämän hyppimistä (yläkautta tuleva käsi voi tuntua uhkaavalta ja epämukavalta, varsinkin kun ennestään tuntematon ihminen tekee kyseisen liikkeen).
Jos koira reagoi tähän halutulla tavalla voi pyytää häntä istumaan jonka jälkeen koira saa halutun huomionsa - silittelyä ja läheisyyttä :)

Vanhempi lapsi voi itse kävellä koirapuistoon, mutta aikuisena kannattaa mennä kyykkyyn lapsen viereen/"ympärille" jotta lapsella olisi turvallisempi olo ja aikuisena pystyt hallitsemaan tilannetta paremmin.

Jos ottaa lapsen mukaan koirapuistoon pitää lapselle kertoa millä tavalla koirapuistossa ollaan. Painottaa sitä että nyt on kyseessä koirapuisto, ei leikkipuisto!

- Koirapuistossa pitää aina liikkua rauhallisesti - ei saa juosta

- Koirapuistossa puhutaan normaalilla äänensävyllä - ei saa huutaa tai kiljua
- Koirapuistossa ollaan koirien tasolla - ei kiivetä puissa
- Koirapuistossa kuunnellaan muita omistajia - ei heitetä palloa/keppiä ilman lupaa

- Koirapuistossa annetaan koirien lähestyä ja haistella - ei yritetä väkisin kaveerata
- Koiria ei saa ikinä säikytellä tai lähestyä takaapäin / suoraan yläpuolelta rapsuttelemaan
- Jos tuntuu epämukavalta niin silloin pitää mennä pois siitä tilanteesta / koirapuiston ulkopuolelle odottelemaan - ei saa purkaa omaa ahdistusta koiriin, ja jos lapsella on 'haavoittuvainen' olo niin koirat voivat tämän aistia ja nähdä kehonkielestä - voi puolestaan luoda ei haluttuja tilanteita

Tärkeintä on, että aikuinen omalla käyttätymisellään näyttä esimerkkiä lapselle! 

Lapsen kanssa kannattaa jutella kotona ja muutaman kerran käydä läpi nämä asiat ennenkuin lapsi tulee mukaan puistoon. Muutenkin kaikki ohjeistuket kannattaa luonnollisesti tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja selkeästi.


Liian usein näkee lapsia, jopa alle kouluikäisiä, yksikseen puistossa koiransa kanssa. Heillä voi olla ystävä mukana ja tehdä juuri noita asioita mitä luettelin että ei välttämättä kannata tehdä. Itse jätän puistoilut suosiolla väliin jos näen tällaisen tapauksen.

Sitäkin näkee harmillisen useasti että lapsi on aikuisen mukana puistossa ja juoksentelee kepin kanssa ympäriinsä ja ihmettelee miksi koirat ei jätä rauhaan. Vanhempi istuu puhelin kourassa.

Tietenkin on niitä vastuullisia vanhempia ja koiraomistajia jotka pystyvät hallitsemaan omia koiriaan ja lasta samaan aikaan. Näitä perheitä olisi vain kiva nähdä useammin :) jos lapsi osaa käyttäytyä turvallisella tavalla koirapuistossa niin tottakai se on hieno asia mennä koko perheen voimin puistoilemaan. Tekee hyvää lapselle ja koirille. Tärkeintä on tosiaan että tilanne on turvallinen kaikille osapuolille!


-Matilda

Betydligt kortare text på svenska, men här nedan är listat saker man bör diskutera med ett barn innan man tar med hen till en hundpark. Lite ytskrapning på dethär ämnet :)

Om du tar ett barn med till hundparken lönar det sej att göra klart för barnet att det är en hundpark, inte en lekpark. Gå tilsammans igenom hur man uppför sej i en hundpark.

- Man rör sej lugnt och sansat, inget springande överhuvudtaget

- Man använder en normal ljudnivå, får inte skrika

- Man rör sej på hundarnas nivå, får inte klättra i träd eller dyl

- Man lyssnar alltid på hundarnas ägare, frågar innan man kastar käpp osv.

- Man lever enligt hundarnas vilkor, får inte tränga sej på hundar utan låter dem närma sej och lukta i lugn och ro innan man möjligtvis får paija

- Man får aldrig skrämma en hund eller smyga sej på bakifrån / komma uppifrån och börja paija

- Om en situation känns obekväm skall man röra sej bort därifrån / gå utanför hunparken och vänta, man får inte ta ut sin ångest på hundarna

Viktigaste är att vuxna visar med eget beteende hur man skall vara i en hundpark!

När du närmar dej en hundpark och har ett barn med, kolla om det finns andra där. Om det finns någon annan där försök få kontakt med dem så de kommer till porten. Diskutera sedan med dem, och kolla är det en sådana hundar/ägare där att du vågar gå in med ett barn.

Om barnet är väldigt litet lönar det sej att ha barnet i famnen då man går in i hundparken. Ifall hundarna vill hälsa på lillmänniskan kan man gå ner på huk med barnet i knät. Då hoppar inte hundarna på dej och klorna kan inte skrapa till barnet.

Då du är på huk håll ena handen runt barnet, handen skyddar barnet samt ger en trygg känsla. Andra handen har du fri, med den kan du lugnt styra hundarnas beteende. Om en hund är väldigt ivrig så kan du försöka vända din sida mot hunden och/eller lugnt men bestämt sätta handen ut så den stöder mot hundens bröstkorg. Om du får önskvärt beteende med det kan du be hunden sitta så ni kan paija hunden tillsammans - får belöning av bra beteende.

Här är det förståss alltid viktigt att ha diskutera med ägaren och kunna läsa situationen. Varje hund är individ och då det inte är din hund kan du aldrig vara helt säker hur den kommer reagera.

Huvusaken är att situationen är trygg för alla!

-Matilda-

Konstiga grejjor / Outo juttu

Idag hände något absurt...

Jag hade gossen i ena handen och hundarna i andra. Vi var ute på en liten promenad. Bestämde mej för att vi skulle gå ett varv till hundparken. När jag närmar mej parken ser jag inga hundar där, men två människoskepnader nog. 

En man och en kvinna sitter på bänken i hundparken. 

Jag går ett snäppe saktare än vanligtvis så de har tid att reagera på mej, eller ja, oss. När jag kommer till porten släpper jag hundarna loss (som man alltså brukar naturligtvis göra då man stiger in i en hundpark...). Våra gossar är glada, och speciellt Zach älskar allt och alla, så han ville förståss fara och hälsa på dehär typerna. Mannens reaktion på detta:

"Dra åt fi***n" och "Gå ti he****e jä**a byrackor"

Därpå vifta händerna så sjutton och fötterna sparka mot hundarna. Somtur förstod våra hundar att hållas på avstånd, annars skulle nog nosen fått en smäll...

Försökte lugnt berätta åt honom att de är snälla och vill bara hälsa. Att de inte kommer göra honom något.

Som svar fick jag en argsint och lång stirrning. Helt klart hade jag gjort något fel då jag hämtade mina hundar till en hundpark. De satt ju där för sig själva, utan hundar, så jag hade säkert förstört stämmningen. Eller något.

För klarhetens skull påpekade jag till mannen "dethär är ju sist och slutligen ändå en hundpark".

Konstig och förvirrande situation på alla vis :D

Mannen var inte full eller på annat vis "yrig". Han var riktigt stiligt klädd och verkade att vara klar i huvudet. Förnuftig skulle jag ändå inte kalla honom, ja, ni förstår.

Så, sådant. Dela gärna med er om ni har haft liknande situationer och har det då i så fall klarnat vad orsaken till ett sådant beteende kan vara?

(En förklaring som jag kom och tänka på var, att han är rädd för hundar. Men om det är the case, så har jag ingen blekblåaning om varför han bestämt sej för att fara och spendera tid på en bänk i en HUNDpark - närmaste bänk utanför hundparken skulle varit sisådär 20 m bort? hmm - uprepar... förvirrande)


- Matilda 

Tänään tällainen insidenssi...

Poika yhdessä kädessä, koirat toisessa. Olimme aamukävelyllä ja päätin sitten että mennään pikavisiitti koirapuistoon. Kun lähestyn puistoa näen että koiria siellä ei ole, mutta kaksi ihmishahmoa näkyy. 

Mies ja nainen istuu yksikseen koirapuiston penkillä. 

Hidastan vauhtia ja annan heille aikaa nähdä meidät. Päästän koirat irti (niin kuin siis yleensä tehdään kun mennään koirapuistoon...). Meillä on iloiset koirat, ja varsinkin Zach rakastaa kaikkia ja kaikkea, joten hän halusi käydä moikaamassa. Miehen reaktio oli seuraavanlainen:

"Painukaa vi***n siitä" ja "Hel****iin nyt siitä sa***na"

Samalla jalat potki kohti koiria ja kädet heilu tuhatta ja sataa. Onneksi meidän kaverit tajusivat pysyä kauempana, muuten kyllä monoa kuonoon olisi tullut...

Yritin siinä rauhallisesti kertoa että killttejä ovat, haluavat vain moikata. Eivät tee mitään pahaa.

Vastaukseksi sain vain vihaisen ja pitkän tuijotuksen. Selkeästi olin tehnyt jotakin väärin kun toin koirani koirapuistoon. He kuitenkin istuvait siellä kahdestaan ilman koiria. Pilasin tunnelman. Tai jotakin.

Tokaisin lopuksi vain että "no koirapuistohan tämä on".

Hämmentävä hetki kaiken kaikkiaan :D

Mies ei ollut humalassa tai "sekaisin". Ainakaan näyttänyt siltä. Siistit vaatteet ja selväjärkiseltä vaikutti. Tai no, en välttämättä selväjärkiseksi sanoisi, mutta ymmärrätte mitä ajan takaa.

Tällaista tänään. Jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia takataskussa, jakakaa mielellään ja kertokaa toki jos tulee mieleen jokin selitys tämän miehen käytökselle?

(Koirapelko minulle tulee mieleen, mutta en kyllä ymmärrä siinä tapauksessa miksi ihmeessä mennään hengaamaan koirapuistoon penkille - kun about 20m koirapuistosta on uudet hienot penkit? hmm - toistan... hämmentävää)


- Matilda 

Huom! Ymmärrän toki että tällaista raatelijakoiraa voi pelätä.

Herra Z esittelyssä / Herr Z

Hönö, rakas, tohelo, säkki, läski, pullukka… rakkaalla lapsella monta nimeä. Tottelee kuitenkin parhaiten sitä oikeaa nimeään, eli Zachiä (Zach, lausutaan tsäk).

Tämä karvaturri oli ensimmäinen perheenlisäyksemme. Hän on syntynyt 28.8.12 – eli syksyllä meidän koiraesikoisemme on ”jo” nelivuotias. Hui. Äskenhän tuo oli sellainen ihanan pieni karvapallero. Ihana hän on vieläkin, ja karvainenkin, mutta pienestä ei ole tietoakaan. On herralla hieman nuo jenkkakahvat kasvanut viimeisen vuoden aikana. Eipä se haittaa, Zach on ihan normaalin kokoinen jässikkä ja kyllä ne kylkiluut siellä alla tuntuu kun vähän noita ihramakkaroita hieroo ees taas. Ja kyllä, ruoka annos on pienentynyt ja liikuntahan lisääntyy kun he rupeavat oleskelemaan enemmän tontilla.

Mitä voisin kertoa Zachistä…

Hän on taitava poika! Osaa paljon temppuja, sellaisia turhia sirkustemppuja ihan vain yhteisen ajan kuluksi. Mutta on myös vahingossa oppinut ihan hyödyllisiä asioita ja komentoja. Kun meillä pelkästään on ollut Zach niin koiraelämä on ollut todella, tarkoitan TODELLA helppoa. Siinä hän kulkee mukana yhtälailla kuin lompakko tai käsilaukku. Hiljainen hiipijä.

Seikkailuhalua ja itsepäisyyttä löytyy. Sanotaan, että koiranpennut pysyvät alusta alkaen omistajan lähellä – että ei tarvitse pitää hihnassa. My ääs. Se oli opetettava tälle. Ekasta päivästä lähtien, kun hän oli 7 viikkoa, hän meni omia teitään. Jos jokin kiinnosti sinne mentiin ihmettelemään. Se vaati paljon työtä että Zach oppi käyttämään korviaan oikealla tavalla. Nykyään kyllä kuuntelee hyvin ja osaa hieman kontrolloida paremmin tuota seikkailemista. Tämä tyyppi nauttii rapsutuksista mutta myös omasta rauhasta.

Sekarotuinen, seropi, sekoitus… kaikki tahtoo ilmaista tuon omalla tavallaan. Mutta joka tapauksessa niin tässä kaverissa on kuusi (6!) eri rotua. Emä collie, beagle, mäyräkoira ja isä labbis, sakemanni ja suomenlapinkoira mixi. (Kun emä odotti pentuja luultiin että naapurin Vilho oli käyny tuikkaamassa, mutta heti pentujen synnyttyä selvisi sitten että omat koirat oli kyllä keskenään hoitanut hommat – Vilho oli nimittäin whippeti ja koirat olivat mustia karvaturreja – niin kuin heidän oma uroskoiransa). Mutta siis, jos joku kysyy sen normi kysymyksen ”Mitäs hänessä on?” niin annan vastauksen ”Tää on ihan sekalainen, löytyy saksanpaimenkoirasta mäyräkoiraan”. Muuten iltahan ehtii yllättää ennen kuin saa kaikki rodut sanottua.

Tähän voisin vielä lisätä että Zach on kiero kuin korkkiruuvi. Ei riko sääntöjä tai komentoja, mutta venyttää niitä kyllä niin paljon kun vain pystyy! Tai jos molemmille koirille antaa aktivointilelut niin Zach onnistuu huijamaan niin että saa molempien herkut itselleen (…mm, outoa että maggarat lisääntyy). Jos toinen karvakamu on ottanut sohvan parhaan paikan niin se ei ole ongelma Zachille, hänellä on aina jokin ässä hihassa, ja onnistuu kuin onnistuukin saamaan sen paikan itselleen.


Meidän Herra Z ei ole koira eikä ihminen vaan jotakin siltä väliltä. Rakas pikku pullukkani <3

-Matilda

Herr Z

Hönö, rakas, tohelo, säkki, läski, pullukka… kärt barn har många namn. Han lyder dock bäst sitt riktiga namn, alltså Zach. (Uttalas ”tsäk”)

Denna lurvboll var min och Markos första egna familjemedlem. Från två till tre. Han är född 28.8.12 – fyller på hösten ”redan” 4 år. Herregyyy. Just var han ju en härlig liten hårboll. Härlig är han ju fortfarande, hårig också, men ordet liten får man inte satt i samma mening mera med denhär killen. Han har nämligen packat på sej några korvar under det gångna året. Men det är inte så farligt, han är ännu innom friska mått och när man lite masserar på korvarna fram och tillbaka känner man nog revbenen dit under. Lite som att vara arkeolog. Och jo, vi har minskat matportionerna, plus att nu kommer motionsmängden öka rejält då de vistas mera på tomten.

Vad skulle jag kunna berätta om Zach...

Han är en duktig pojke! Kan mycket trix, såndär onödiga saker som man kan skratta till och bara göra för att spendera tid tillsammans. Men han har också imisstag lärt sej nyttiga trix och kommandon. När Zach har varit ända hunden i hushållet har hundlivet varit väldigt, och då menar jag VÄLDIGT, lätt. Han kommer med lika lätt som en handväska eller plånbok. Tyst och snällt, lite för duktigt.

Trots att han är en duktig hund så har han en gnista, ja eller snarare en låga... va ljuger jag, en MEGAbrand, av äventyrslust. Han är också en envisbesse. Man säger ju att valpar hålls nära ägaren, man kan ha dem utan koppel och de far inte långt. My ääs. Den kunskapen hade inte Zach, inte sen alls – det var heltidsarbete att skola det åt honom. Genast första dagen for han sina egna vägar. Om det var en god doft som lockade honom, lät han sej lockas. Fick honom sist och slutligen skolat så nu kan han kontrollera sin äventyrslust lite bättre. Han gillar att bli paijad men älskar också egen space.

Blandras, blandning, mångrasig... hur man nu vill säga det. Men hur som helst, så har vår pojke sex (6!) olika raser i sig. Mamman var en blandning av collie, beagle och tax, medan pappan hade labrador, chefer och finsk lapphund i sig. (När mamma hunden var gravid trodde ägarna att grannhunden Vilho hade vari på besök, men då valparna föddes var det inte oklart. Det var nog riktigt egna hundar som hade ”finish the deal”. Vilho var nämligen whippet, men valparna var helt miniatyrer av deras egna hundar). Den vanliga frågan man får tex i hundpark är ”Vad finns det i honom då?”, då svarar jag allti ”Dethär är en ras-soppa, finns allt mellan chefer och tax”. Tänk nu om jag skulle varje gång börja rabla upp alla raser, det hinner byta månad innan jag är färdig.

Kunde ännu tillägga att Zach är klurig som en korkskruv (dedär låter ju lite fel på svenska :D – men är alltså en riktig lurifax).  Han bryter inte regler eller kommandon, men töjer på dem nog så mycket det går! Eller om man ger aktiveringsleksak åt båda hundarna, så på något sätt lyckas han få bådas godsaker (..mm, inte så konstigt att midjan blir bredare). Också om soffans bästa plats är tagen av vår andra hund så har han alltid några trollkonster han lyckas nappa platsen åt sej själv med.

Vår herreman är inte en hund, inte heller en människa, men något där imellan nog. Vår kära tjockis <3

-Matilda