15 huhtikuuta 2018

Nukkumaanmenohärdelli

Niin kuin olen aiemminkin täällä kertonut, niin meidän Ale on vauvasta asti ollut huono nukkuja. Yöt ovat tietenkin parantuneet siitä mitä ne olivat vauva-aikana, mutta vielä pari kolme kuukautta sitten yöt olivat todella vaihtelevia. Joskus hän nukkui yön läpi, kun seuraavana hän päätti olla hereillä 3 tuntia yöllä. Viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin tapahtunut jotakin(?). Toki hän vielä heräilee välillä ja valittelee kasvukipua tms., mutta yöt ovat huomattavasti rauhallisempia. Hän nukkuu useasti myös yön läpi, tai herää sen kerran kun hän köpöttelee minun kainaloon jatkamaan suoraan unia. Eli fingers crossed ja toivotaan että tämä ihme pysyy mukana!

Mutta nyt en ajatellut oikeastaan kirjoitella yöunista, vaan nukahtamisesta.

Ale on myös ollut aina sitkeä saada nukkumaan. Ja pitkän ajan se olikin aivan hirveetä taistelua. Vähän niinku David vs. Goliath jatkuvalla toistolla. Aden synnyttyä tilanne ehkä hieman rauhoittui, mutta ei ollut mitenkään ideaalinen. Joten kolmisen kuukautta sitten kyllästyin tähän ainaiseen taisteluun ja päätin kokeilla jotakin.

Lähdin purkamaan tilannetta hänen mielenkiintoa käyttäen. Hän oli hulluna Frozen elokuviin ja tykkäsi tarroista. Päätin kokeilla siis seuraavaa:


Olaf tarina-/tarra-/tehtävävihko johon saa ostaa tarrapusseja. Tuollaisessa pussissa on aina 5 erilaista tarraa, ja tarrojen takana on numero joka osoittaa mihin kyseinen tarra tulee vihkoon. Olafvihko maksoi muistaakseni 3,95€ (jossa mukana 5 pussia) ja yksi tuollainen tarrapussi on erikseen 0,80€. Joten tähän ratkaisuun upposi reilut 10€. Maksuttomia vaihtoehtoja varmasti löytyy myös, mutta tämä on ehdottomasti ollut tuon kympin väärtti!



Tutustuimme ensin vihkoon ja luimme tarinan läpi pariin otteeseen. Kun hän innostui tarinasta otin mukaan tarrat. Päivän aikaan valmistelin häntä että illalla voidaan lukea Olaf tarina ja sitten jos hän menee nätisti nukkumaan niin voidaan aamulla lätkästä tarra kirjaan. Ja ensimmäinen ilta menikin kuin tanssi. Hän simahti saman tien kun kömpi sänkyyn, ja ensimmäiset sanat aamulla olivat "Nyt voidaan laittaa tarra kun menin niin hienosti nukkumaan". JES!

Uutuden viehätyksen jälkeen niin joutui välillä huomauttamaan että jos hän ei rauhoitu pikkuhiljaa sänkyyn niin emme laita tarraa aamulla. Ja jos hän riehui sängyssä liika muutaman "varoituksen" jälkeen niin tarra jäi laittamatta - seuraavana iltana homma taas meni paremmin.

Nyt emme ole taas hetkeen tarvinneet tätä vihkoa koska homma toimii niin hyvin. Toki välillä on iltoja kun nukahtaminen venyy, mutta se ei ole huutamista, itkemistä, kitisemistä tai muuta "pidän itseni väkisin hereillä" tyyppistä touhua. Kyllähän sitä itsekkin välillä pyörii sängyssä ja ei vain saa unen päästä kiinni. 

Ja jos jollakin muulla siellä ruudun toisella puolella on samankaltaisia "ongelmia", niin haluan vielä alleviivata että me emme siis vaatineet nukahtamista samantien jotta tarroja heru. Nukahtaminen sai toki mielellään tapahtua nopeasti, mutta vaikka hän nukahti vasta 1,5 tunnin päästä niin hän sai sen tarran jos oli ollut rauhallisesti ja nätisti sängyssä. Eli meillä oli juurikin se ongelma että hän ei halunnut rauhoittua illalla sänkyyn vaan keksi aina kaikenlaista muuta. Tällä konstilla saimme hänet lopettamaan kaiken extra häröilyn, mikä johti siihen että uni tulikin suhteellisen nopeasti sitten. Lisään myös että emme suoranaisesti uhonneet tällä tarrameiningillä - "sinä menetät tarran jos et nyt rauhoitu". Eli ei kepillä vaan porkkanalla - aina kun vaikutti siltä että homma lähtee kusemaan niin keskustelupohjalta lähdimme miettimään Alen kanssa mikä on homman nimi. Vuorovaikutteisesti siis :)

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Joten, kiitos Olaf!

-Matilda



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!