30 syyskuuta 2016

Ex-numerofriikki

Kuka katsoi Donald Trumpin ja Hilary Clintonin debattia? Eikö herättänytkin kaikenlaisia ajatuksia?

Tekisi kyllä kieltämättä hieman mieli avautua ja kertoa omista näkemyksistäni... mutta aion pysyä vahvana/fiksuna ja olla kirjoittamatta siitä tuon enempää. Olemme sillai aivojen sähköimpullsien tasolla sopineet Emilian kanssa että emme kirjoita tekstejä jotka suoraan käsittelevät politiikkaa tai uskontoa. Keskustelematta tehty yhteinen päätös, syystä ja toisesta.

Joten ajattelin sen sijaan ottaa esille aivan toisenlaisen asian, nimittäin:

Minun,AH niin ihana, symmetrinen ja esteettinen ikä riistetään minulta tänään. Matilda joka oli aivan totaalisen numerofriikki vielä viisi vuotta sitten olisi matkustanut maailmanääriin pysäyttääkseen ajan vain pitääkseen nykyisen 22-vuotiaan iän. Tai siis ei nykyisen, mutta you get the point.

Joten nyt minulla on ruma numero 23 ikänäni.

Juujuu tiiän. Ei saa haukkua numeroita, niilläkin on tunteet, en saa olla huono esimerkki pojalle, miksi haukkua jo muuten kärsineen näköistä numeroa - se varmaan tiedostaa että ei voita missikisoja lähitulevaisuudessa jne jne jne, Asia ymmärretty ja olenkin jo aivan sujut uuden ikäni kanssa. Sanonpa vaan että Matilda viisi vuotta sitten taas ei olisi päässyt asian yli noin nopeasti. Oikeesti. Näin numeroita, numeroyhdistelmiä kaikkialla ja tein tietyt asiat tietyllä tavalla numeroiden ja kellonaikojen takia :D ainakin tuntu siltä aina välillä, olin numeroiden orja. Mutta hei, nyt olen jo normaali! (..jos ei lasketa aakkoskarkkeja mukaan)





Marko hoiti yöheräämiset ja aamutoimet pikkumiehen kanssa, minä sain nukkua pidempään (eli 6.24 asti). Minulle tuotiin aamupala ja synttärilahja sänkyyn. Sain siihen kylkiäisiksi hauskan kortin johon kaikki perheenjäseneni olivat kirjoittaneet oman nimensä, koiratkin olivat tietenkin myös saaneet rustata oman nimmarinsa siihen. Sitten olimme vaan, ja nautimme yhteisestä aamusta kaikki viisi.

Äiti ja sisko lähetti upean duetto synttärilaulun ääniviestillä ja sain itseasiassa myös ystävältä samanlaisen :) vaikka en itse muistanut että syntymäpäiväni oli tänään niin onhan se aina kiva kun sinua muistetaan <3

Nykyisen elämäntilanteen keskellä tuo oma syntymäpäivä on jäänyt taka-alalle. Marko, Emilia ja äiti kyllä puhui siitä pari viikkoa sitten ja havahduin että kohtahan se on. Keskiviikkona sain pre-synttärilahjan Markolta (tightsit kuvassa - ihanaa matskua muuten) ja taas hätkähdin että ylihuomennahan täytän vuosia! Päivässä se unohtui ja torstai oli ihan vain torstai ja aamulla kun heräsin niin ajattelin että tänään on vain perjantai.

Ihmettelin kyllä hieman että MITÄ tuolle yhdelle on tapahtunut kun hän tuo aamupalan sänkyyn ja on ollut kuin mikäkin elokuvamies,,,

"Grattis på födelsedagen vackraste blivande hustru"

Jaaaaaa! Sehän se oli, tänään on syntymäpäiväni :D





Emilialla oli läksiäiset mutta äiti tuli käymään illalla. Siinä sitten vetäisimme hyvin tiivit minikakkukahvit ja se oli oikeastaan tämävuotinen juhla. Hyvä niin. Nyt on hieman liikaa tässä arjessa tekemistä joten olen iloinen että syntymäpäiväni muistettiin, mutta se riittikin! Kiitos kaikille muistaneille <3


Ikää tulee lisää ja ymmärrän olevani aikuinen, mutta samalla tuntuu että olen sama nuori neito kuin 16-vuotiaana. Ja siis olenhan minä sama ihminen, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa?


-Matilda 23v.

















28 syyskuuta 2016

Kohti uusia haasteita

Aloitin työt OP:lla lähes viisi vuotta sitten. Tähän viiteen vuoteen on mahtunut 3 eri konttoria, viimeisessä konttorissa olen työskennellyt kolmen vuoden ajan. Pidemmän aikaa on tuntunut siltä, että kaipaan muutosta, haluan oppia ja tehdä jotain uutta. Te varmasti tunnistatte tunteen kun ei ole mitään uutta opittavaa nykyisissä tehtävissä ja homma alkaa maistumaan puulta?

Nyt onkin tullut aika siirtyä eteenpäin kohti uusia haasteita. Ensi viikolla aloitan nimittäin Vallilassa hommat ja konttorielämä jää taakse. Olen niin innoissani ettei sanoja oikein tahdo löytyä. Tämä on juuri sitä mitä tällä hetkellä kaipaan, pääsen kehittämään itseäni ja kasvattamaan omaa osaamista.

Vaikka olenkin iloinen niin haikein mielin jätän nykyiset työkaverit. Kaikkihan aina kehuvat, kuinka hieno työyhteisö kullakin on, mutta voin vilpittömästi sanoa, ettei huikeempaa jengiä löydy kuin mikä meillä on. Kaikki ovat ystävällisiä toisilleen, kavereita autetaan, nauretaan yhdessä, tehdään reissuja.. Listasta voisi tehdä todella pitkän. Lisäksi olen saanut monta elinikäistä ystävää tämän taipaleen aikana - se vasta on hienoa.

Jottei tämä ihan itkeskelyksi mene niin lopettelen tähän, perjantaina vietetään sitten läksiäisiä :)

Tämä jää taakse...


... Ja tänne matka jatkuu




- Emilia

26 syyskuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietinnät


Jos saisit valita, mitä supervoimia sinulla olisi?


EMILIA:

Aika ajoin tulee mietittyä ihan tosissaan, mitä supervoimia haluaisi itselleen. Varsinkin katsottuaan jonkin sci-fi leffan missä joku herätessään huomaa, että on yön aikana saanu supervoimat, huomaan miettiväni miltä se tuntuisi. Olen myös ehtinyt miettiä mitä hyviä ja huonoja puolia eri supervoimissa on:

Ajan pysäyttäminen
+ jos ahdistuu jossain ihmispaljoudessa (esim. täyteen ammuttu metro, kauppakeskukset yms) voisi vaan pysäyttää ajan ja olla hetken itsekseen
+ kun tuntuu siltä, että elämä menee ohituskaistalla ohi, eikä mitään saa aikaiseksi, olisi ihana pysähtyä hetkeksi

- Miinuksena tosiaan se on mietityttänyt, vanhenenko minä kun aika on pysäytettynä? Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin paljon vanhempi kuin minun ikäiset.

Teleporttaaminen 
+ ei tarvitse istua ruuhkissa (mä olen muutenkin täysin vakuuttunut siitä, että liikenneruuhkat on yhden imbesillin aiheuttamia kun ei osata painaa sitä kaasua)
+ voin päättää lähteä Italiaan pizzalle ja jälkkärille Pariisiin
+ ei tarvitse ravata edes takaisin jonkun unohtuneen esineen perässä

- elämä voisi olla aika stressaavaa kun olisi mahdollista olla missä vaan, milloin vaan.

Ajatusten lukeminen
+ Työhaastattelussa tietäisi, millaisia vastauksia he oikein haluavat kuulla (toimisi myös treffeillä)

-  Muuten en keksi tässä mitään positiivista. Elämä olisi ihan kamalaa, jos voisin kuulla mitä muut joko minusta tai muista ajattelee.

Aikamatkailu
+ olisi hauska kokea elämä jossain linnassa 1700-luvulla (prinsessana tietysti, ei piikana)
+ elää luolassa alkukantaisena ihmisenä
+ leikkiä dinosaurusten kanssa

- kidutusmetodit ennen aikaan oli niin kamalia ja ihmisiä syytettiin tuon tuosta, että pelottaisi liikaa joutua esimerkiksi venytyspöytään.

Sanokaa nyt joku, että olette näitä miettineet?!?




MATILDA

Voi rakas sisko, haha. Kyllä varmaan joku tällä maailmalla on joskus jossain vaiheessa ajattellut tätä... tai mahdollisesti joku meidän galaksissa.. todennäkösesti kuitenkin että joku hippalohirviö maailmankaikkeudessa on antanut sekunnin tai pari tälle mietteelle!

No ei kai :D kyllä minäkin joskus olen tätä mietiskellyt, mutta en ole päässyt mihinkään lopputulokseen.

- Haluaisin kaikki supervoimat.
Vai oliko tässä nyt pakko valita joku tietty?

No, jos olisi aivan pakko valita haluaisin varmaan osata lentää. Uskon että aika moni haaveilee siitä, miksipä ei. Olisihan se aika kiva vain liidellä menemään taivaalla lintujen kanssa.

Jos Emilialla olisi ollut lentäminen mukana hänen listallaan, miinuksena varmaan olisi ollut: metästyskaudella pitää varoa että ei tule kuula kalloon.

Anyways, se olisi minun valinta jos nyt kaikkea ei voi saada!

25 syyskuuta 2016

Baby play-list


Meidän poju tykkää musiikista ja tanssimisesta (eli paikallaan pyörimistä ja steppaamista hoiperrelleen). Tietyt rytmit saa tanssikärpäsen esiin kun toiset lumoavat hänet ihan totaalisesti - eli toisin sanoen rauhoittavat.

Ajattelen että nuo jotka kaappasevat hänet aivan toiseen maailman ovat hänen "lempibiisejä". Näistä on m.m ollut apua kun äiti tai isi ei ole ollut paikalla. Varsinkin ensimmäiset yökyläilyt... kiitän herraa pilvien päällä että Bieber on olemassa! Sillä ehdoton ykkönen, meilkein ensimmäisestä hengenvedosta asti tähän päivään saakka on ollut:

JUSTIN BIEBER - Love yourself

Pelkkä ääni, pelkkä video tai yhdistettynä - kaikki toimii. Mikä ikinä kitinä, huuto, protestointi tai muu olisi päällä, tämän biisin alkaessa se loppuu kuin seinään. Tähän biisin on myös hyvä nukahtaa, toimii niin pienille kuin isoille pojille - todistetusti.


Pikkunen n.2kk

Yritin raskauden aikana aivopestä pikkusta tykkäämään The Piano Guys:in biiseistä - en todellakaan Bieberistä. Ei sillä että tuo olisi huono biisi, ihan hyvähän se on, mutta miljoonannen kerran jälkeen se rupeaa jo tuntumaan hieman kuluneelta - omaan korvaan siis. Pikkumiehen mielestä se on yhtä mahtava kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Joten eiköhän se toinenki miljoona kulu puhki jossain vaiheessa...

Muut biisi meidän Baby play-listillä ovat:

Wiz khalifa ft. Charlie Puth - See you again
One Direction - You and I
Colbie Caillat - Try
Charlie Puth - One call away
Shawn Mendes - Stitches
Shawn Mendes - Treat you better
Justin Bieber - Sorry
Taylor Swift - Wildest dreams

Tiedän että pojillani on myös oma soittolistansa. Nyt en osaa sanoa mitkä biisit siihen listaan kuuluu. Hyviä biisejä ainakin. ZZ Top - I gotsta get paid tyyppisistä biiseistä Zara Larssoniin.

Tämän lisäksi on jonkun verran lauluja jotka toimii tietyssä mielentilassa :D mutta yllä listatut ovat varmoja valintoja!

Ajattelin sunnuntain ja seinillä olevien puurojen kunniaksi kirjoittaa tällaista tänään. Bieber pelasti taas kerran päivän ja auttoi pikkumiestä syömään kunniakkaasti iltapuuron loppuun! Ja vieläpä ison lautallisen. Thank you Justin Bieber!

-Matilda



Vår gosse älskar musik och att dansa (alltså snurra runt på stället och steppa obalansserat omkring). Vissa rytmer gör att han börjar jamma för fulla muggar medan andra förtrollar honom helt totalt - alltså lugnar. Så jag har tacklat dethär i mitt huvud på det viset, att de låtar som för honom till helt andra världar är hans "favoritlåtar".

Låtarna som är listade under har hjälpt på traven då mamma eller pappa inte varit tillgängliga. Speciellt första övernattningarna utan oss... jag tackar den skäggiga gubben uppe på molnen att Bieber finns! För lillemannens absoluta favorit, ja, nästan fr.o.m första andetaget till denna dag har varit:

JUSTIN BIEBER - Love yourself

Denna låt är lösning till alla världens bekymmer. Det är som att vår son har en Bieber knapp inbyggd. Hur sur, lessen eller ont man än har fått, så när denna låt sätts på leker alla sår. En bra låt att somna till också, för både stora och små (som ni ser på bilden ovan).

Under graviditeten försökte jag hjärntvätta vår lilleman att gilla The Piano Guys. Trots mina försök så har vi landat helt någon annanstans i musiksmaken, hmm. Hur som haver, här är andra låtar som man kan kalla lillemannens favoriter:


Wiz khalifa ft. Charlie Puth - See you again
One Direction - You and I
Colbie Caillat - Try
Charlie Puth - One call away
Shawn Mendes - Stitches
Shawn Mendes - Treat you better
Justin Bieber - Sorry
Taylor Swift - Wildest dreams

Jag vet att pojkarna i hushållet har en egen musiklista också. Måste medges att jag faktist inte vet alla låtar som finns på den. Bra låtar vet jag att de lysnnar på. Har imisstag hört att ZZ Top - I gotsta get paid rullar på i bakgrunden när de städar, eller någon Zara Larssons sång.

Utöver dessa finns det en hel del låtar som funkar i ett visst tillstånd :D men listade låtarna funkar garanterat!

Jaaa.. tänkte skriva dethär söndagen till ära, men lika mycket till gröten på väggarna också. Bieber räddade igen en gång dagen och fick lillemannen att äta upp all sin kvällsgröt. En mega portion ännutill. Halleluja! Thank you Justin Bieber!

-Matilda



24 syyskuuta 2016

Kommelluksia Emilian elämästä part 2

Se tunne, kun Facebook muistuttaa kuinka voi kämmäillä päivälleen vuosien varrella:


Hauskaa lauantaita kaikille!

- Emilia

22 syyskuuta 2016

Everyday conversations

Pankkikortit eivät toimineet ja tuskailtiin, miten saadaan ostettua lounaat töihin kun ei juuri kenelläkään ole käteistä.

Minä: Mulla ei ole kuin 5€, eihän sillä mitään saa.

Työkaveri: Mulla on 25€, voin ostaa vaikka mitä.

Minä: Mutta jos me yhdistettäisiin nuo niin meillä molemmilla olisi 15€.

Mun mielestä mä tekisin ihan mielettömän uran talousrikollisena (Ja Fobba, en ole aloittamassa rikollista uraa, no worries)

- Emilia

21 syyskuuta 2016

Kenkätuskailua


Poika kasvaa ja niin tekee jalkakin. Tuskailin kaupassa ja yritin selvittää ajatukseni että saan jotakin selkoa mitä nyt olisi järkevää ostaa. Ravasin varmaan 45 minuttia samojen kenkäparien edessä ja en saanut päätöstä tehdyksi. Outoa kyllä kukaan myyjä ei tullut apuun... toisaalta en usko että sekään olisi auttanut minua - olenhan kuitenkin horoskoopiltani vaaka!

Nykyiset Niken kengät ovat kokoa 21 ja pottuvarpaat ei tahdo enään oikein mahtua. Joten luonnollisesti seuraava kengänkoko on 22. 

MUTTA kysymys kuuluu, mitkä kengät?

Huomasin viime viikolla että nyt voisi olla aika ostaa isommat ja heti oli selvää että ostan täysin samanlaiset, mutta kokoa isommat vain. Joten tänään marssin XXL:n ja nappasin samaiset Niken lenkkarit käteen ja samantien pääni yläpuolelle syttyi valo... syksy - aivan, märät kelit tulossa!

Siitä se tuskailu sitten alkoi.
Niken lenkkarit eivät sovi märkiin keleihin ja en halua että sellaisena perus syyspäivänä kun nyt kaikki on hieman kosteaa herra joutuu töpöstelemään kumpparit jalassa. Eli on hankittava goretex kengät joilla hitusen pidempi varsi - sellaiset maksaa 40-80€! LAPSENKENGÄT. Huhhu, samanhintaiset kuin aikuisten. En tosin raaski laittaa lastani kengittä päiväkotiinkaan joten onhan ne hankittava...

Niken kengät takaisin hyllyyn ja nämä saivat paikan kainalostani:



Söpöt, tyylikkäät ja tarrakengät. Geox Respirat - Goretexia ja sisäpuolella lämmin vuori. Hinta 49.90€ XXL. Varmasti hyvät kengät mutta kyllähän nuo hinnat hieman kirpasee.


Mutta talvikin tekee tuloaan, tai no, ainakin miinuksen puolelle mennään varmaan lähitulevaisuudessa? Kannattaisiko suoraan ostaa talvikengät? Kun nekin maksaa 40-100€. Jos nyt nuo geoxit on vain kuukauden verran käytössä niin eikö pikkuherra voisi suoraan käyttää talvikenkiä? Ei tarvitsisi sitten jättää talon kylpyhuonetta kaakeloimatta...

Heivasin paketteja ees taas, soitin Markolle, kävelin hyllykköjen välissä tuhat kertaa ja päädyin sitten ostamaan kahdet kengät. Nuo Geoxit ja sitten talvisaappaat jotka ovat vielä yhtä kokoa isommat, eli 23:set. Onhan nuo Geoxit kevyemmät jalassa kuin talvisaappaat ja kun en nyt ole mikään ennustaja niin en tiedä onko talvi tulossa huomenna vai vasta helmikuussa....



(Ainiin, sukat ja hanskatkin vahingossa jäi käteen.)


Talvisaappaat olivat myös Goretexia ja varsi oli tukeva sekä korkea. Tuntuivat lämpöisiltä kun tungin kätöseni töppösen sisään. Viking 39.90€ XXL. Edullinen saapas moneen  muuhun verrattuna, mutta en usko että olisin saanut tuplasti paremmat kengät tuplahinnalla. Nämä kelpaavat oikein hyvin.

Kun kengät oli valittu jatkoin vielä jonkun aikaa tuskailua. Nimittäin noitten kokojen kanssa. Mutta en lähde enään avamaan sitä hikoilukierrosta, jääköön se oman sensuurilinjani alle.

Paljoltihan valinnanvaikeus johtui myös hinnoista. Tuntuu jotenkin pöyristyttävältä maksaa tuollaisia summia niin pienistä kengistä. Mutta uutena ne maksaa.

Minä ostan mielelläni lastenvaatteita kirppiksiltä. Löytyy paljon hyväkuntoista tavaraa ja todella edullisesti. Kengät ovat kuitenkin eri asia. Jokaisella lapsella on oma kävelytyylinsä ja varsinkin tällaiset koot kun lapset opettelevat vasta kävelemään kenkien kuluminen on niin yksilöllistä. 

Meidän pikkuherra ei pysy paikoillaan sekuntiakaan, ei sisällä eikä ulkona, joten haluan että hänellä on hyvät kengät jotka tukevat hänen jalkaansa ja askelta. Passivoittaahan se ihmistä jos kengät ovat epämukavat, hiertävät tai eivät tue tarpeksi, eikö totta? Vaikka toivonkin välillä että pikkumies voisi ottaa lyhyen hengähdystauon en halua että epämukavat kengät ovat syy paikalla oloon.

Joten tässä sitä ollaan, lompakko taas hieman kevyeempi. Ajattelin että samaan konkurssiin voin ostaa itselleni myös softshell takin. Edellinen meni rikki joten tarpeen tuli - mutta toisaalta olisin pärjännyt ilmankin :D Takki oli kuitenkin alennuksessa ja samalla se voi toimia pienenä palkintona kun onnistuin tekemään jonkun päätöksen noitten kenkien suhteen. Vaikka nyt kun asia tuli puheeksi niin enhän oikeastaan edes tehnyt mitään päätöstä, otin vain molemmat kengät vaikka oli tarkoitus ostaa jommatkummat...



-En palauta takkia!





-Matilda

19 syyskuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietintä

Jos omistaisit lohikäärmeen, minkälainen se olisi?

EMILIA:

Koska olen hurahtanut Outlander sarjaan, olisi minun lohikäärme gaelia puhuva punaharjainen otus. Lohikäärme olisi samanaikaisesti brutaali herrasmies mutta myös kovin herkkä (ja siis kyllä, ehdottomasti mies.. Terkuin Emilia, sovinistisika). En tiedä miksi, mutta pukisin kyllä oman lohikäärmeen myös kilttiin. Minun lohikäärme ei sylje tulta vaan karjuu gaeliksi täysillä.

Kuva: Google




MATILDA:


Tää on helppo!

Ensinnäkin, minun lohikäärmeeni olisi maailman voimakkain olento ja se kuuntelisi vain ja ainoastaan minua. Voimakkaalla tarkoitan tietty että hänellä olisi myös maagisia voimia (huomatkaa HÄN muoto). Mitä voimia tarkalleen ottaen tarkoitan en aio kertoa. Sillä vähän niinku salaa toivon että joskus omistaisin lohikäärmeen ja en halua jinx it. Jos kertoisin, niin todennäköisesti toiveeni ei toteutuisi.

Hän olisi räikeän lilan värinen joka kimaltelisi auringon alla ja hohtaisi sateessa, silmät olisivat keltamustat. Hän pystyisi muuntautumaan kämmenen kokoisesta kerrostalon kokoiseksi.

Luotettava, oikeudenmukainen, leikikäs mutta itsetietoinen olento. Lohikäärmeeni olisi maagisen kaunis mutta samalla ilkeän ja pelottavan näköinen. 

En laita kuvaa tähän kirjoitukseen, sillä mikään kuva päällä maan ei voisi vetää vertoja siihen mielikuvaan mikä minun päässäni pyörii ;) 

18 syyskuuta 2016

Girls night IN


Viikko sitten kun olin koko jengin kanssa Tiian luona niin rupesimme haaveilemaan tyttöajasta viinin kera. Olin aika varma että siinä vierähtää monta viikkoa ennenkuin tällainen ilta saadan järjestettyä. Ihan siitä syystä että minun ja Tiian työaikataulutmenevät aika täydellisesti ristiin ja pitäähän näissä asioissa ottaa huomioon nuo isot sekä pienet miespuolikkaatkin (unohtamatta karvakamuja).


MUTTA - eipä siinä mennytkään kuin viikko ja me istuimme lasillisen kanssa kahdestaan sohvalla!
 

Emilia ja äiti hyppivät innosta kun saivat katsoa pikkumiehen perään :D he tulivat meille ja me vapaalla olevat äidit saimme käyttää heidän kuningaskuntaa seuraavaan päivään asti. Marko oli parin kaverin kaa tontilla yötä - oma tarinansa sekin haha.





Meillä ei ollut mitään suunnitelmia illalle. Senkun oltiin vaan ja höpöteltiin - nautittiin! Joskus yhentoista aikoihin mietimme että pitäisikö käydä katsomassa mitä Helsingin yöelämällä olisi antaa. Samaan lauseeseen lykättiin toinen vaihtoehto joka oli sänky ja pitkä yöuni. Voitte arvata kumman me valitsimme! :D

Niinpä kahdeltatoista kaksi onnellista ja tyytyväistä äitiä oli käpertyneenä peiton alle.

MadduTiia parivaljakko 9 vuotta sitten olisi nauranut tälle näylle. tuollaisia vaihtoehtoja edes mietitty silloin. Eilen tämä taas tuntui parhaalta vaihtoehdolta ikinä. Onnistuneen illan päälle sai pitkät 11 tunnin yöunet vieläpä ihanan ihmisen vieressä. Hell yeah, I'm happy.

Aamulla kun heräsin niin hymyilin salaa - kuinka ihanaa onkaan että teimme tuollaisen päätöksen. Helposti sitä ajattelee että ne hyvin harvat kerrat kun saa tilaisuuden juoda viiniä että pitäisi jaksaa vetää yön pikkutunneille asti. Se voi mennä suorittamisen puolelle. Sanonpa vaan että onneksi me ollaan me, ja et se me on sama me kun ennen mut toisaalta uusi me. Selkeetä, eikö?






Me molemmat rakastetaan meidän arkea ja ei meillä ollut tarvetta saada "vapaata" siitä, mutta kaipasimme yhteistä aikaa. Ja tällainen ilta oli juuri sopiva irtiotto - luulenpa että molemmat olivat sen tarpeessa :)

Joten tällä kertaa tyttöjen illassa ei hankittu lisää univelkaa vaan kurottiin sitä vähän kiinni ;) aamukahvien ja rupatteluiden jälkeen molemmat lähtivät omien miespuolikkaidensa luokse. Myönettäköön, että olihan molemmilla vähän ikävä noita pieniä miehiä mutta olen ylpeä meistä, sillä jutunaiheet eivät pyörineet koko ajan kakkavaippojen ympärillä. Tietenkin vauvajuttuakin tuli, mutta yllättävän reippaita olimme molemmat ja saimme myös jutella niitä omia tyttöjuttujamme! Hihi. 

Hyvä me!

Kiitos ja näkemiin tältä erää kirjoittelee hyvin pirteä Matilda

16 syyskuuta 2016

Kommelluksia Emilian elämästä part 1

Hei vaan,

mun elämässä sattuu yhtä sun toista. En tiedä miten selviäisin jokapäiväisestä elämästä jos en osaisi nauraa itselleni. Ajattelin, että näitä tarinoita voisi olla ihan hauska jakaa osittain myös tekstin muodossa. En tiedä montako osaa näitä kehtaa kirjoittaa, mutta aloitetaan nyt muutamalla:

- Olin aikoinaan menossa työhaastatteluun (taisin olla 17-vuotias) ja mietin tarkkaan mitä puen päälle ja varsinkin, minkä laukun otan. Olin siis menossa Belizia laukkumyymälän haastatteluun, tai näin ainakin luulin. Ilmottaudun heidän vastaanottoon ja kun haastattelija tulee minua hakemaan meinasin (siis ONNEKSI vaan meinasin) jo sanoa jotain tyyliin "kato nyt, kyllä mut kannattaa töihin teille ottaa kun näin hieno laukku ja kaikki". Siinä tovi rupateltiin niitä näitä kunnes haastattelija katsoo minuun ja kysyy ratkaisevan kysymyksen ja keskustelu meni suurin piirtein näin:

Haastattelija: "Kuinka sinä sopisit töihin Bilteemaan?"

Yritä nyt siinä olla naama peruslukemilla.. Katsoin miestä takaisin ja kysyin:

Minä: "Niin siis anteeksi minne?" Tässä vaiheessa päässä pyörii vaan ajatus että mitä hemmettiä Bilteemaan, mitä siellä edes tehdään.

H: "Bilteemaan, tiedätkö yrityksen toiminnasta?"

M: "Kai siellä jotain veneen moottoreita ja muttereita myydään"

Haastattelu loppui aika lyhyeen tämän jälkeen ja voinette arvata, etten paikkaa saanut. Nyt jälkikäteen olisi toki ollut hauskaa jos olisin kehunut omaa laukkuani haastattelun alkuun, olisi mies ollut hieman ymmällään mitä tyttönen selittää.

Same, same but different. Kuvat: Google

- Toinen tarina kertoo enempi siitä, kuinka äiti ja tytär voivat olla molemmat yhtä lahopäitä.
Tästä on jo vähintään 5 vuotta kun tämä tapahtui, mutta jaksaa silti naurattaa. Oltiin kesää viettämässä Hangossa ja päätettiin sitten lähteä porukalla ulos tanssimaan (mukana mm. täti, serkku, äiti, minä). Baaritiskejä kyseisessä juottolassa ei ollut kuin yksi ja jossain vaiheessa iltaa huomasin, etten löydä pankkikorttia mistään. En älynnyt käydä mistään sitä etsimässä vaan soitin ja kuoletin kortin samantien. Ei siinä ongelmaa, äitihän oli mukana niin hän voi kustantaa loppuillan lystit, näin ainakin luulimme. Äiti huomaa melkein heti minun jälkeen, kuinka hänenkin pankkikortti on kadonnut, eikun soittoa taas sulkupalveluun ja kuoletetaan hänenkin kortti.

Tästä harmistuneina käydään viimeisillä seteleillä hakemassa janojuomaa kun baarimikko kysyy, onko nämä kaksi korttia tuossa tiskillä kenties meidän. Todettiin, että katos perkele, onhan ne. Meillä oli siis jäänyt kortit samaan paikkaan ja varmasti samaan aikaan. Tätä episodia kun tosiaan kesti se vajaa kymmenen minuuttia.

Seuraavana päivänä mentiinkin sitten molemmat kovin nyrpeinä pankkiin jonottamaan käteistä.

- Emilia

15 syyskuuta 2016

Vanhempainilta / Föräldrakväll

Hellou adulthood - tai sit ei. Mutta ensimmäinen vanhempainilta on nyt koettu.

Ajatella että poikamme on jo näin 'iso'. Vanhempainiltoja ja kehityskeskusteluja... vai mikä lie on nimeltään. Mutta pointti oli, että niin nuo lapset kasvaa, ei sille nähtävästi voi y h t ä ä n mitään.

Outoa tämä elämä.  

Jos tämä on yksi etappi aikuistumisen tiellä niin Marko jäi vielä lapsukaisen tasolle. Kyseinen lapsi joutui nimittäin jäämään rakennushommiin. Pelottavaa että olen huushollin ainut aikuinen - mutta onneksi se putki katkeaa piakkoin pojan kehityskeskusteluun ;)


Toisaalta luulen, tai tiedän, että kumpikaan meistä ei ikinä oikeastaan kasva ihan sillai oikeasti aikuiseksi. Me ollaan kyllä ikuisia lapsia molemmat - ainakin sielunsyövereissä vaikka kasvot rypistyykin aikanaan.

Kiitokset minun 'mukamas aikuistumisesta' menee Emilialle joka tuli hoitamaan pikkumiestä vanhempainillan ajan :) hänen sanoin "Lihapullatime".


-Matilda-



Hellou adulthood - eller sen inte. Men första föräldrakvällen är nu check.

Tänka sej att vår son redan är så 'stor'. Föräldrakvällar och utvecklingssamtal. Nog växer de bara dedär små busarna och det är i n g e t man kan göra åt det.

Konstigt dethär livet.

Om dethär är en etapp på vuxenvägen så förblev Marko på barnstigen. Det barnet hamnade nämligen bli och grejja på husbygget. Skrämmande att vara ända vuxna i hushållet, men somtur har vi utvecklingssamtal snart och han kan hoppa med på vuxentåget ;)


Fast egentligen tror jag, eller vet jag, att ingendera av oss kommer någonsin bli sådär påriktigt vuxen. I oss båda bor nog ett evigt litet barn som håller sig med fastän ansiktet får en rynka eller två.

Man får tacka Emilia av mitt 'låtsas bli vuxen steg' då hon kom och sköta lillemannen under föräldrakvällen :) "Köttbullstid" som hon kallar det. 

-Matilda-

14 syyskuuta 2016

Arbete bara / Työtä vain



Igår ordnades det för andra gången School Action Day! Ett evenemang som får 7 000 barn att röra på sej under en dag. Vanda, Esbo och Helsingfors ordnar i sammarbete med idrottsföreningar denna dag. Utöver de tiotals idrottspunkterna var fri brandkåren, polisen och akutvårdagre och presenterade vad de gör. Barnen fick gå in i fordonen och inspektera alla redskap. Plus en halvtimmes show mitt åt dagen var bl.a Duudsonit var och hade eget programnummer ;)

Efter en diskussion med dessa två jappar kunde jag inte låta bli att knäppa en bild på oss, hehe.






Mina arbetskolleger (i princip). De jobbar med Skolan i rörelse, det jag jobbade med innan mammaledigheten.
Vår uppgift under dagen var inte så svår. Att diskutera med människor och göra Vanda stad synligt - och att dricka kaffe!

...mera kaffe.





Dagens program innehöll skolning. Det var Björn- och indianstig samt hur man kan använda naturen och daghemmets omgivning för att aktivera barnen / daghems vardagen. Vi byggde tipin, dansa soldans, målade ansiktsmålnings osv. Allt man kan tänka sej att indianer gör (ända som harmade var att jag inte hade pilbågarna med, matkahuolto hade lyckas tappa bort dem någonstans... kanske imorgon).





-Matilda


-.-.-.-.-.-.-.


Eilen järjestettiin toista kertaa School Action Day. Tapahtuma joka liikuttaa 7 000 lasta päivän aikana. Vantaa, Helsinki ja Espoo järjestävät yhteistyössä urheiluseurojen ja -liittojen kanssa kyseisen tapahtuman. Monen kymmenen liikuntapisteen lisäksi paikalla oli vapaapalokunta, poliisit ja ensihoitajat esittelemässä ajoneuvojaan ja välineitään. Lapset saivat mennä katsomaan ajoneuvojen sisälle ja kokeilemaan välineitä. Tämän lisäksi oli puolituntinen show jossa m.m Duudsonit olivat esiintymässä ;) Minun ja kollegoideni tehtävä oli promota Vantaata ja meidän toimintaa, keskustella ihmisten kanssa. Verkostoitumista ja kahvin nautiskelua. Tärkeää, mutta mukavaa työtä :)

Tänään oli Seikkailuliikuntatyöpaja - koulutus. Ohjasin ryhmälle Karhu- sekä intiaanipolun ja keskustelimme siitä miten luonto ja päiväkodin ympäristöä voi hyödyntää lasten liikuttamiseen ja arjen aktivoimiseen. Rakensimme tipejä, tanssimme aurinkotanssia, teimme 'sotamaalauksia' jne. Minua jäi tosin harmittamaan se että tilaamani jouset eivät ehtineet tähän koulutukseen. Matkahuolto oli onnistunut hävittämään paketin... höh.

Huomenna sama koulutus - toivotaan että matkahuolto löytäisi jouseni jostakin... perjantaina sitten toimin jalkapallo tuomarina! Pitääpä muuten laskea kuinka monta kertaa minulle huudetaan: PUUSILMÄ! :D

-Matilda







12 syyskuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietinnät

Jotta tässä blogin kirjoittamisessa pysyisi jonkun näköinen struktuuri, haluaisimme esitellä teille uuden aiheen:

Siskosten Maanantai Mietinnät

Te varmaan ihmettelette mitä tällainen voisi tarkoittaa, kenellä raksuttaa ajatus maanantaisin? Samaa mietitään täälläkin, mutta päätettiin, ettei tätä oteta turhan vakavasti vaan idea olisi lähinnä oppia tuntemaan meitä hieman paremmin. Juju on siinä, että vastataan molemmat siskokset samaan mietintään/kysymykseen omilla tahoillamme ja lyödään ne kaikkien luettavaksi. 

Tärkeintä tässä on muistaa että maanantaisin eletään mantralla "hauskuus ennen järkeä", joten älkää hyvät ihmiset odottako mitään suuria oivalluksia. Joskus mietinnät tulevat olemaan (ainakin toivottavasti) syvällisesti pohdiskelevia, joskus nämä mietinnät jäävät muutamaan lauseeseen (jos sitäkään).  

Kaikista parastahan olisi, että te lukijat ehdottaisitte mitä mietitään. Mutta eiköhän me myös kaksin jotain keksitä (jos ei muuta niin käännytään vaikka äipän puoleen, äidit osaa aina auttaa!)

Eiköhän anneta mennä sen kummemmin miettimättä, näin Emilia muutenkin elää elämäänsä - tehdään ensin ja mietitään sitten että mitähän vattua :)

Tulukkeehan ensi maanantaina vilkuilemaan!


Sisters vuosimallia 2012


- Emilia & Matilda


11 syyskuuta 2016

Salibandyä Salibandyä


Sunnuntai ja pelipäivä! Tällä kertaa olin tosin katsomon puolella - siis ME olimme, siskoni ja pikkumies oli myös cheerleader jengissä mukana.

Sain vapaaliput työpaikaltani ja päätimme viettää "syskondagia". Onhan salibandy kuitenkin lähellä molempien sydäntä.




Lyhyen puistoulkoilun jälkeen köytimme pikkumiehen turvaistuimeen ja lähdimme ajelemaan Vantaan poikki. Pikkumies vetäsi päikkärit autossa ja me päädyimme Mäkkärin drive in:iin. Terveellinen lounas ennen rankkaa penkkiurheilua, hehe, onnekksi olimme siis kaukalon tuolla puolen. Kun saavuimme Energia Areenalle ensimmäinen erä oli jo puhallettu käyntiin, missassimme ensimmäiset 30 sekuntia ;)

Pikkumies oli aivan haltioissaan ensimmäisen erän. Katseli kun naiset kirmasivat kentällä, mutta myönettäköön että salibandy-aivopesu on vielä kesken, sillä pikkuhiljaa hallin kattovalot veivät voiton. Ne olivat hurjan kiinnostavia. Vaikka lamput olivatkin se juttu, niin pikkumies antoi äidille ja 'motelle' mahdollisuuden katsella peliä suht rauhassa.




Siskoni ja minun analyysi pelistä oli se, että Suomen naiset eivät oikein päässeet vauhtiin. Peli tuntui aika nihkeältä ja tuli paljon sellaisia virheitä mitä ei välttämättä pitäisi tulla - ja yleensä ei tulekkaan... Helppohan se tietenkin on selostaa ja arvostella katsomon puolelta. Mutta kyllähän loppulukematkin kertovat jotakin (10-2 voitto Ruotsille). Me lähdimme jo toisen erän loputtua puistoilemaan.




Harmi että Suomen naiset eivät päässeet omalle tasolleen tänään, mutta kyllä valmetajarinki saa 'paljon' irti häviöstäkin, kuin myös jokainen pelaaja. Seuraavalla kerralla sitten on Suomen vuoro!

Jotkut varmaan tietävätkin että olen osan elämästäni elänyt salibandylle. Tuli pelailtua muutamia vuosia liiga tasolla ja sain ilokseni myös kokea MM-kisat tsekeissä. Pari vuotta sen jälkeen eläköidyn näiltä kentiltä ;) sen jälkeen olen pelannut upean HAHY-joukkuen kanssa 2-divarissa. Vaikka en ole katunut tätä päätöstä kertaakaan, niin olihan minulla aluksi hieman ikävä. Se fiilis kun heräät pelipäivänä ja kaikki mitä teet on valmistautumista peliä varten. Tai se kun astut kentälle Suomi paidassa ja sinikeltainen väri näkyy toisella kenttäpuolsikolla - se tunne.

Aiemmin kun olen ollut katselemassa näitä pelejä olen haahuillut aivan eri maailman ja sydämenni on hakannut tuhatta ja sataa. Haluaisin itse olla siellä kentällä. Koko kroppaa kihelmöi ja se ikävä nousee taas. Mutta ei tänään!

Tänään tunsin itseni pelkäksi katsojaksi. Olin Matilda, sisko ja äiti jolla oli poika lantiollaan.

Kun pikkumies lähti seikkailulle käänsin hymysuin selkäni pelille ja menin mukaan ihastelemaan littaantunutta purkkaa lattiassa.

Mielestäni se on hienoa että jotkut pystyvät pitämään itsensä huippukunnossa vuodesta toiseen ja antamaan niin ison palan itsestään tälle lajille. Onhan tämä aivan mahtavan ihana laji!

Minun kohdallani tämä ei kuitenkaan enään tunnu tärkeältä. Jos en olisi tehnyt päätöstä hypätä sivuun isoilta säbäkentiltä olisin jäänyt niin paljosta paitsi. Salibandy vei valehtelematta kaiken aikani. En tiedä olisko Marko jaksanut taistella huomiostani näin kauan, ja tiedän, että tuo yksi vuotias poika ei olisi mahtunut siihen yhtälöön. Puhumattakaan koirista, en minä olisi pystynyt käydä töissä ja siihen päälle olla 3 tuntia säbähallilla ja samalla hoitaa kahta koiraa. Tai voisihan se olla mahdollista, mutta minä haluan olla tietynlainen koiraomistaja ja en olisi hankkinut koiraa siinä elämäntilanteessa. Plussana tietenkin tuo (toivottavasti) kohta puoli valmistuva omakotitalo. Se olisi ollut unelmaprojekti sitten joskus tulevaisuudessa.

Joten hatun nosto niille jotka jaksavat juosta pallon perässä monta kymmentä tuntia viikossa. Ja hatun nosto minulle kun uskalsin tehdä minulle oikean päätöksen ja hypätä siitä maailmasta pois. Minä saan juosta juuri sopivan määrän reikäpallon perässä tuolla 2-divarissa :) (aivan ihanien joukkuetovereiden kanssa).

Hyvää yötä minun puolesta ja energistä maanantaita kaikille! Emilia kirjoittelee huomenna tänne yhdestä meidän jutusta ;) olkaahana kuulolla.


-Matilda






09 syyskuuta 2016

Metsätoimisto / Skogskontor

Tämä perjantai oli pyhitetty toimisto- ja suunnitteluhommille. Perinteisesti toimistopäivänä istutaan toimistossa, omassa huoneessa ja kerätään niskakipuja.

En sano ettenkö olisi sortunut tähän – siis tekemään ns. normaalia toimistopäivää. Mutta tänään toimistopäiväni näytti tältä:






Lähdin 'oikealta' toimistolta kymmenen aikoihin, kone kainalossa. Suuntasin kohti koulua jossa tulen ensi viikolla pitämään koulutuksia. Kävelin koulun lähimaastossa ja merkitsin itselleni ylös missä aion pitää mitäkin toimintaa koulutusten aikana.

Tämän jälkeen pidin lounastauon. Nautin kanasalaatistani ja kahvistani auringonpaisteessa. Sitten otin koneen esiin ja jatkoin työntekoa kunnes oli aika laittaa kamat kasaan ja mennä hakemaan pikkumiestä päiväkodista.


Totaalisen ihana toimistopäivä! Sain nauttia auringon paisteesta, raikkaasta ilmasta, liikunnasta, vältyin liikaistumiselta ja työtoverit (oravat) pitivät seuraa ja tarjosivat naposteltavaa (käpytynkiä tippuilli aina välillä viereeni). 

Joku voisi/varmasti sanookin että eihän tuo ole työntekoa, että tämä on  ”sluibaamista”. Olen vain täällä metsässä ja nautin elämästä. Työnteko pitää olla raskasta, kiireistä ja saada puhdin pois että illalla ei jaksa mitään muuta kuin vain olla.

En siis vedä tätä hatusta. Monet ovat sitä mieltä että metsätoimisto on väärin.
Voin kumota väitteen, että tämä ei olisi toimivaa. Sillä:

Ensinnäkin, lounastaukoni kesti n. 15 min, huomattavasti lyhyempi kuin muuten. Minulla ei mennyt aikaa siirtymisiin – toimistolta ravintolaan ja takaisin. Tehokasta, eikö?








Toiseksi, raikas ilma pitää ihmisen virkeänä. Monet toimistolla valittavat sitä kun rupeaa väsyttämään kun tuijottaa konetta monta tuntia putkeen. Eikö työnteko sujukin paremmin kuin on virkeä?

Kolmanneksi, työergonomia on parempi ja muuntautuvampi. Toimistolla istut koko päivän, minun työ”asentoni” tänään olivat m.m kävely, kyykkyistunta, seisominen, makuuasento ja lista voisi tosiaan jatkua vielä. Mikä on keholle luonnollisempaa, istuminen vai luova liikkuminen?





Neljänneksi, vaihtelu virkistää. Tämä seikka ei ikinä muutu, se pätee niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Onko se vaihtelu toimistolta-metsään vai metsästä puistoon tai mikä vaan. Onhan se aina kiva kun ei tarvitse samoja seiniä tuijotella?

Viidenneksi se, että oman toimistonsa valitseminen on hauskaa. Eikö tunne siitä että pystyt vaikuttamaan omaan työhön ja työympäristöön ole innostavaa? – Ehkäpä jopa  rupeat odottamaan sitä että pääset taas töihin.

Kuudenneksi voisin laittaa innovatiivinen ajattelu. Ainakin omalla kohdallani se että pääsen eri ympäristöön työskentelemään auttaa uusien näkökulmien löytämisessä. Tämä piirre on arvostettu työnantajien/esimiesten keskuudessa. Jos metsätoimisto voi kannustaa tähän, eikö siihen pitäisi antaa mahdollisuus?

Omalla kohdallani myös se että pääsen koulutuspaikalle suunnittelemaan, se auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa. Kävelin tänään intiaanipolun (Seikkailuliikunta työpajaan liittyen – joka on ensi viikon ohjelmassa) läpi ja pystyin työstämään eri pisteiden sisältöä juuri siinä paikassa missä kyseinen asia toteutuu käytännössäkin. Antaa varmuutta oman työhön.




Lisäksi se että omassa työssäni kannustan johtajia/työntekijöitä, oikeastaan kaikkia jotka tulevat koulutuksiini, irtautumaan niistä ”normaaleista” rutiineista. Vaikka useasti käytetäänkin sanontaa ”Tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen” niin en halua itse tässä asiassa turvautua siihen sanontaan.

Haluan omalla esimerkillä näyttää kaikille että tämä on mahdollista!

Näyttää, että tämä voi olla tehokas työskentely muoto ja painottaa sitä että työnteon voi tehdä hauskalla tavalla. Työnteosta SAA nauttia – sen ei tarvitse olla pakkopullaa.

Siinähän oikeastaan yksi lisä pointti. Kun nauttii työstään ja saa toteuttaa itseään, niin burnoutit ja muut sairaslomapäivät varmasti vähenee! Uskallan väittää että se on jokaisen työnantajan unelma. Iloisia, tehokkaita ja terveitä työntekijöitä tupa täynnä.

En sano että joka päivä pitäisi olla metsätoimistoa. Välillä se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Jos tarvitsee nettiyhteyttä jatkuvasti työssään niin pitää hankkia langaton netti tai puhelin jossa on internet yhteys. Silloin tämä seikka ei ole este. Mikäli internetyhteyden järjestäminen ei onnistu, niin voihan silloin tehdä osittaisen metsätoimisto päivän. Aloittaa aamun poissa toimistolta ja kirjaa ylös tehtävälistalle ne asiat mitkä vaativat internetyhteyden. Problem solved.





Toisaalta, joissakin työpaikoissa tämä ei vain ole mahdollista. Esimerkiksi siskoni työssä – pankissa. Ehkä jonain päivänä joku innovatiivinen pankki ottaa tästä kopin ja lähtee kehittämään ulkopankkeja ;) tai ulkopankkipäiviä/tilaisuuksia, ken tietää – toivottavasti!
Mutta siihen asti niin ehkäpä kehityskeskusteluita, aamupalavereita, ryhmäkokouksia ja muita samantyyppisiä voi pitää toiminnallisesti.

Kehityskeskustelu sauvakävelyn parissa tai ryhmäkokouksia ulkoliikuntapuistossa tms.

Paljon tästä on tietenkin kiinni omasta esimiehestä/työnantajasta. Minun tapauksessani tilanne meni niin että kipaisin esimieheni oviaukolle ja sanoin ”Mä ajattelin mennä mettää pitää toimistopäivän, onks ok?” Sain vastaukseksi: "Hyvä idea, anna mennä vaan!".

Esimieheni ja minä olemme aika samalla aaltopituudella näissä asioissa. Meillä yhteistyö toimii ja hän luottaa minuun työntekijänä ja antaa vastuun tehdä asioita omalla tavallani. Mielestäni tämä on mahtava piirre esimiehessä. Antaa mahdollisuuden työntekijälle toteuttaa itseään. Tämä metsätoimisto idea tukee työtäni kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Jos olet opettaja/esimies tai muussa työssä jossa vastaat jostakin ryhmästä, vie heidät pois toimistolta - haasta heidät kokeilemaan jotakin uutta työskentelytapaa. Tämä antaa sinulle enemmän kun uskotkaan ja epäilen että rivistöstä kuuluisi kauheasti vastalauseita.

Suosittelen siis kyseistä työmuotoa kaikille. Jos et ole kokeillut tätä vielä, anna sille mahdollisuus!

(Jos esimiehesi tyrmää tämän idean sanoppa että hän käy lukaisemassa tämän tekstin. Mikäli sekään ei auta niin laita minut koputtelemaan hänen oventaakse ;D hehe. Käyn nimittäin mielelläni näitä keskusteluita, sillä tiedän kyseisen työskentelytavan hyödyt. Niin oman kokemukseni kautta, mutta todistanut tämän toimivuuden parissa muussakin paikassa - oman työni kautta)


Eipä tässä muuta - hyvää viikonloppua kaikille! :)

- Matilda





Kontorsfredag med planering och pappersarbete. Vanligtvis är man på kontoret, vid sitt bord, sittande på en stol och skaffar nackspärr åt sej.

Visst har jag själv också fallit i denna fälla, att sitta på en stol och stirra på skärmen i evigheter. Men idag såg min kontorsdag ut såhär:





Jag lämnade ’riktiga’ kontoret kring tio med datorn under armen. Tog riktningen mot en skola som jag skall nästa vecka fara och ha några skolningar vid. Skolan har fina utevistelse platser och fin skogsterräng helt bredvid. Jag gick omkring i skogen och märkte ner åt mej var jag skall ha programpunkter under mina kommande skolningsdagar.

Efter dethär höll jag en lunchpaus. Njöt av min hönssallad och drack en kopp kaffe i solenskenet. Sen drog jag fram datorn och börja knappra tills det var dags att lämna skottan och gå till dagiset för att söka min lilla guldklimp!

Otroligt härlig kontorsdag! Jag fick njuta av solen, frisk luft, motionera, behövde inte vara med om sittdöden och arbetskamraterna (ekorrar) höll mej sällskap och bjöd på snacks alltid imellan (gnagade kottbitar föll ner från träden).





Det finns personer som anser att dethär inte är ordentligt arbete, att man ”sluibar”. Att jag bara är i skogen för att ta det lugnt och njuta av livet. Arbete måste vara jobbigt, stressigt och suga all livslust av en, så man inte orkkar annat än rasa ner på soffan efter en arbetsdag.

Jag drar inte dethär från hatten. Många är av den åsikten att kontorarbete skall göras på kontoret, ingen annanstans för att det är oeffektivt. Jag kan mosa, stamppa och riva den tanken nu genast, att dethär inte skulle vara ett fungerande arbetssätt. För:

Först och främst, min luchpaus räckte inte mer än 15 min, betydligt kortare än vanligtvis. Plus att det inte for tid till att ta sig från kontoret till en restaurang och sedan tillbaka igen. Dethär är effektivt, inte sant?

För de andra så håller ju frisk luft en pigg. Man hör väldigt ofta på kontoret gnäll om hur trött man blir av att sitta inne hela dagen och stirra på en datorskärm. Fungerar inte hjärnan bättre då man känner sig pigg?

En tredje sak är arbetsergonomin. I kontoret har du alternativ att sitta eller sitta – vilket väljer du? Medan idag tex. gick jag, satt på huk, stod, lå på mage och listan kan göras ännu längre. Vad är naturligare för kroppen, att sitta eller få vara i kreativ rörelse under dagen?




Som fjärde sak tar jag upp att omväxling är uppfriskande. Det är en fakta som stämmer på både barn och vuxna. Hurdan förändring det är inte det som gäller, bara det sker en omväxling, från kontoret till skogen eller från skogen till en park, vad som helst. Ingen kan väl säga emot om jag påstår att det är roligare med olik omgivning istället för att sitta och stirra på samma fyra väggar året runt?

Femte grejjen är att det är ju skit kul att välja vart man ska ta sej följande gång. Känslan att kunna påverka sitt eget arbete och arbetsomgivningen är ju fruktansvärt skön känsla. Om du får den känslan kanske du t.o.m kan börja vänta på följande arbetsdag?

Sjätte och en av de (i min åsikt) viktigaste pointterna är: innovativt tänkande. I mitt fall hjälper en omväxlande omgivning att se saker från nya vinklar, med andra ögon liksom. Jag blir kreativ och innovativ. Fantasin och hjärnan får en boost. 
Kreativa och innovativa människor är något arbetsgivare/förmän efterlyser. Ett drag som är uppskattat. Om skogskontor kan uppmuntra till detta, borde man inte ge det en chans då?

I mitt fall, då jag idag planerade skolning, hjälper det att vara på skolningsplatsen för att uppfatta helheten bättre. Indianäventyrsbanan (som är en del av nästa veckas skolningsprogram) har punkter utspritt på ett område, så  de att jag fick gå igenom vart jag sätter punkterna och var jag gör/säger vad hjälpte otroligt mycket. Jag fick en säker känsla – "dethär blir jäkla bra!"

I mitt arbete uppmuntrar jag förmän/arbetare, egentligen alla som deltar på mina skolningar att bryta ut sej från sina rutiner. Man brukar ju ofta använda uttrycket ”Gör som jag säger, inte som jag gör”, i detta fall vill jag inte ta mej till denna fras.


Jag vill med eget exempel visa till alla att detta är möjligt!





Visa, att skogskontor kan vara effektivt arbetssätt och att arbetet behöver inte vara tråkigt – man FÅR ha roligt på jobbet. Man FÅR njuta av en arbetsdag.

Där har vi ju faktist en ny point att lägga till listan. När man njuter av sitt arbete och har möjlighet att påverka sitt eget arbetssätt, minskar burn outs och andra sjukledighetsdagar. Jag vågar också påstå att det är en dröm hos arbetsgivare/förmän. Glada, effektiva och friska arbetare.

Jag säger nu inte att varje dag borde vara skogskontor. Imellan är det helt enkelt inte möjligt. Om man behöver internet konstant i sitt arbete måste man skaffa trådlös internet eller ha en telefon med sej som har netti. Då är inte internet heller ett hinder. Men om man inte har möjlighet att fiksa det på detdär viset kanske man kan tackla det från ett annat håll. Att det blir en halv dag i skogen och andra på kontoret var man har internet sen. Man börjar dagen i skogen och skriver upp de saker som görs senare på kontoret. Problemet löst va?

Sen igen, på vissa arbetsplatser är dethär inte bara möjligt. Som exempel min systers arbete – hon jobbar på banken. Kanske någon bank i framtiden bestämmer sej för att tänka utanför lådan och grundar utebanker eller utebanksdagar/-tillställningar ;) vem vet – hoppeligen!
Men till dess så kan man kanske på sådana platser använda sej av funktionella utvecklingssamtal, rörliga möten och utomhus morgonprat osv.

En stavgångsrutt under utvecklingssamtalet eller möten i idrottsparker/utomhusgym.

Mycket är förståss fast i arbetsgivaren/förmannen. I mitt fall gick situationen så, att jag skutta iväg till min förmans rum och sa ”Jag tänkt fara ti skottan och ha en kontorsdag där, e de ok?”. Jag fick som svar ”Bra ide, klart du får, låt fara bara”.

Sammarbetet med min förman fungerar utmärkt. Han litar på mej och ger utrymme att föverkliga mej i mitt arbete på eget sätt. Jag får ansvar över mitt eget arbete och arbetssätt. Ett fantastiskt drag hos en förmän, en sak som skiljer en förman från massan – i positivt syfte.

Plus att skogskontoret stöder mitt arbete på alla de vis.

Om du är lärare/förman eller i ett arbete som du har ansvar över en grupp människor, för dom bort från kontoret/klassen – uppmana dem att testa på ett nytt arbetssätt/-omgivning. Dethär ger dej helt säkert mer än du kan förvänta dej, och jag tror inte att gruppen protesterar alltför mycket i alla fall.

Rekommenderar alltså detta till alla. Om du inte har testat dethär ännu, ge det en möjlighet!

(Om din förman slår ner iden genast, säg åt hen att komma och läsa denhär texten. Ifall det inte hjälper kommer jag gärna och knacka bakom personen i frågans dörr ;D hehe. Jag går mer än gärna den diskussionen eftersom jag vet hur mycket positivt det kan ge. Har egen erfarenhet inom området, men också har jag varit och bevittnat via mitt arbete att detta fungerar)


Det var allt för idag – ha ett super veckoslut! :)


-Matilda












06 syyskuuta 2016

10 syytä rakastaa syksyä




Ensinnäkin, syksyä rakastetaan noin kolmen viikon ajan, tämän jälkeen uutuudenviehätys kaikkoaa kuin pieru Saharaan ja syksy ei olekaan enää kiva. Mutta tähän kolmeen viikkoon mahtuu silti kivoja asioita jotka liittyy syksyyn:

- Kynttilät

- Tuhat ja sata eri teepussia

- Nuo kaksi yhdistettynä. Olen niin kliseinen, että rrrrakastan sytytellä syksyn tullen kynttilöitä palamaan ja muutenkin ottaa taas käyttöön "tunnelmavalaisimet". Tämä minun kyseinen tunnelmavalaisin on seinästä irti huhtikuusta syyskuuhun, mutta nyt päässyt taas oikeuksiinsa. Ja mikä onkaan sen parempaa kuin käpertyä sohvalle imemään teetä kynttilänvalossa ja joku hyvä kirja vielä kaverina. 

Kuva viime syksyltä, mutta ajankohtainen taas


- Kirjoista puheen ollen, olen pitkään vastustanut E-kirjoja. Minun mielestä, jotta saa täydellisen lukijakokemuksen, pitää kirjaa pystyä hipelöimään ja taivuttelemaan käsissä mutta kuinka väärässä olinkaan. Luen itse mieluiten ruotsiksi, joten latasin Nextory sovelluksen Appstoresta ja siis apua, olen koukussa! Kirjaa ei voi "unohtaa" pakata mukaan kun se kulkee puhelimessa mukana missä ikinä olenkaan (puhelin ei koskaan unohdu kotiin kun esimerkiksi lähtee töihin :)). Kirjoja on ihan mieletön määrä ja tällaisena lukutoukkana kirjat ei ihan heti lopu kesken.

- Aurinkoiset syyspäivät ja kaikki mahtavat värit. Kuinka ihana onkaan astua ovesta ulos sellaiseen kirpakkaan syysilmaan aurinkolasit silmillä?

- Sateiset syyspäivät on myös omalla tavallaan upeita, kunhan ei tarvitse ulkona hirveästi taapertaa. Tähän on kuitenkin lisättävä, että vaikka sade onkin ihan ok, niin tuulta en voi sietää. Tuuli sotkee hiukset huulikiiltoon/-punaan ja hiuksiin meinaa tukehtua.  

- Nyt kun Lihapulla on sen verran iso, voidaan myös riehua lehtikasoissa, se on syksyssä myös hienoa. Mä liputan lehtikasojen puolesta!

- Syysvaatteet! Saappaat, trenssit, kaulahuivit ja minun ah niin ihanat nahkahanskat. Jos minun pitää valita lemppari vuodenaika pukeutumisen suhteen on se ehdottomasti syksy (ja kevät..). Pipoa ei vielä tarvitse ja naama ei valu hiestä pelkästä hengittämisestä kuten kesällä on tapana.

- Syksyllä on myös ihan hyväksyttävää vaan olla sisällä tekemättä mitään. Katsoa vaikka sarjoja, kaivaa napanöyhtää, kirjoittaa elämänkertaa, you name it. Kesällä on aina hirveä paine carpe diemmaa ja elää jokaista päivää kuin se olisi viimeinen, aina pitäisi olla tekemässä jotain koska "kesä on niin lyhyt". 

- Viimeisin, muttei vähäisin, salibandykausi alkaa!


Tällaisia mietteitä heräsi näin äkkiseltään. Hyvää alkanutta viikkoa!

Tämäkin viime syksyltä, lehtikasat on myös aika kivoja.

- Emilia