Idyll eller ej

Jag lyssnade på Radio X3M här om dagen, och ämnet var sommaren - och om hur det romantiseras.

Den ena kvinnan tyckte att människor planerar mycket till sommaren, och att väntan på sommaren börjar genast då föregående sommar börjar nå sitt slut.  Hon berättade om sin egen erfarenhet, och om hennes sommarplaner.

På hennes sommarlista fanns det en sak hon inte gjort sen barndomsåren, nämligen teltta. Det var något hon saknat, och denhär sommaren skulle hon göra det. Några dagar innan denhär sändningen hade hon då varit och teltta. Hennes tanke var att det skulle vara mysit och hur trevligt som helst, medan sanningen var den att hon hade inte fått sovet för att en stubbe hade stått upp i ryggen på henne.

Hon menar att en grillkväll med vänner ser bättre ut på instagram än var det i verkligheten är. Att bilden visar inte hur man börjar frysa senare mot kvällen och blir uppäten av mygg.

Jaa.. vad tycker ni? Är sommaren idyllisk eller romantiseras det?

Den frågan jag ställer är, vad är idylliskt då? Jag menar, frågar du någon som kämpar för att leva från dag till dag, eller en som har pengar som gräs, så får man ju antagligen totalt olika svar. Och det behöver ju inte vara sådär från olika verkligheter, bara jag och min syster redan kan ha olika svar på dehär.

Men visst, oberoende vad som antas idylliskt av vem, så kan alltid den bilden romantiseras. Det är klart.

Jag medger att många saker, t.o.m vardagliga saker, kan jag se i mitt huvud som super härliga grejjer. Men sen igen, why not?

Jag är realist, men utan en smula optimism imellan, så vad är livet då. Om man kan ge lite färg till vardagliga gråa sysslor, varför inte göra de? Och imellan kanske den romantiserade smulan inte är så långt från sanningen. Det beror ju på hur man ser på saken.

Som exempel... vi tar nu dendär grillkvällen,

Jag väntar helt otroligt mycket på nästa sommar. Vi har ett eget hus, terass som omger huset, stor gård och en grill på den förhöjda terassen. Vi bjöder över människor vi trivs med och grillar och badar bastu.. Kanske man kan ta ett glas rött man smuttar på samtidit man umgås/spelar något.

Hur idylliskt låter inte detdär?

...och varför skulle det inte vara det. Jag menar vad skiljer sej från dessa ord till verkligheten?

Visst, det kan finnas myggor eller börja regna, men det ändrar ju inte på själva grundsakerna. Maten blir inte sämre fast en mygga landar på din hand och sällskapet förändras väl inte fast du hör regnet i bakgrunden. Jag menar, använd myggspray och sitt under tak om det regnar.


Kanske det är romantiserat, men däremot likväl kan det vara precis som det låter - idyllsikt.

Många grejjer romantiseras nog säkert, av både mej, dej och samhället. Sommaren i Finland är ju så kort, så klart man vill måla upp en bild att det är underbar tid. Och jag tycker att det är inget fel med det. Vardagen är fylld med härliga saker och mycket kärlek, men så är den fylld av kakkablöjor, skrik, trotsande, kaos och hundhår som finns ö v e r a l l t. Så kanske man samtidit kan ge sej lite slack från den stenhårda realiteten och måla upp en bild som är olidligt härlig.

Det är bra att drömma och fantisera, men då man målar upp denhär bilden lönar det sej ändå att sänka sina förväntningar till en jordlig nivå.

Exempelvis idag då vi hade en strandag med lillemannen och min familj. Lite simning och plaskande, sedan päikkärit, soltagning och kaffe. Umgänge med de närmaste. Solsken och glädje. Jag anser dethär som megaidyll, och en dag som är super. Men då jag väntade in min syster och mor, och hade en tanke om hur härligt vi skulle ha det, så visste jag att inga enhörningar kommer flyga över en regnbåge.

Dagen blev precis som jag hade tänkt. Inga enhörningar, och inte fullt solsken hela tiden men so what. I min skala fortfarande idylliskt.

Jag vet inte. Svår fråga, och samtidigt säkert omöjlig att svara på. Jag ska ändå våga mej försöka ge något sorts svar. Det är inte varken "Ja, sommartiden romantiseras definitivt" eller "Nej, det är helt klart idylliskt". Mitt svar är:


Det är fast vid attityden!

Stör myggan dej så mycket att den förstör allt annat, ja, då gör den väl det. Men jag skulle föreslå att skit i den lilla surrande saken och njut av det andra. Om stubben i ryggen gör att du inte får sömn, flytta på dej - eller om stubben är 2 meter bred så flytta tältet till en bättre plats. Eller om solen inte är framme konstant på en stranddag, tackla det med något annat. Ta med en bok, kortpacke, boll eller om du har sällskap så umgås helt enkelt istället för att sola dej just den stunden.

Som så många saker här i livet, så anser jag alltså - det är fast vid din egen attityd vad du gör av situationer. Lite lättare att simma igenom livet med bra attityd, än med det motsatta.


- Matilda

Pottailu urheiluna / Pottövning som träningspass

Päivä alkoi kahdella pissapläntillä lattialla. Kolmas oli sitten onneksi potassa. Isi on nimittäin onnistunut jollain ihmeen kaupalla saamaan sen toisen yllärin osumaan pottaan. Olin päättänyt että tänään on se päivä kun lirut sitten osuu kohdilleen. Ja osuihan ne, mutta oli se kovan työn takana. Jos jollakin on ohjekirja pottailun alkeille niin ideoita otetaan mielellään vastaan. 

Sitten otimme koirat mukaan ja lähdimme koko jengi tontille. Marko rakennushommiin ja me siivous/leikkitehtäviin. 

Minä ja pikkumies sitten lähdimme siitä jatkamaan rannalle. Pitää nyt ottaa kaikki irti näistä keleistä, ja viimeisestä virallisesta äippälomaviikosta. Töihin palaan fyysisesti ma 8.8, mutta suunnitteluhommia ja etätöitä tulee tehtyä jo ensiviikolla - ja pikkusemme aloittaa PÄIVÄKOTIIN TUTUSTUMISEN! Ääääääk!

Ehkä minulta tulee vielä jonkinmuotoinen kriisipostaus tuostakin... voi voi.

Nyt olemme meidän "koti" puistossa ja odottelemme noita lappalaistyttöjä :) kivaa nähdä heitä, tässä on mennyt 4 päivää kun emme ole tavanneet, hyvin harvinaista tällaiset tauot!

Laitan muuten tilanneraporttia tällä viikolla miten tuo rakennusprojekti etenee.

-Matilda




Dagen började med två kisipölar på golvet och en tredje i pottan. Pappa har lyckats pricka en tvåa i pottan så idag hade jag bestämt att vi ska kruksa av de andra också. Och de gjorde vi... hårt arbete belönas. Men om någon har någå råd hur dethär pottande lyckas utan att det blir ett träningspass till mamma så är jag tacksam, alla ideer är hjärtligt välkomna!

Efter moronpasset for vi hela gänget iväg till tomten. Marko och bygga, hundarna och springa, och jag med lillemannen och slöa. Nej inte precis... vi lekte ju faktist också ;) (och städa lite, men de räknas inte)

Nu när det för en gångs skull är bra väder ska man ta allt ur från dessa dagar. Så vi dro till stranden ett varv. Dethär är dessutom sista veckan vi har möjlighet och extempore sticka iväg sådär. Nästa vecka börjar bekantning med DAGIS! Iiiiik. 

Kanske jag sätter ett krisinlägg angående dethär i någå skede... oi ändå...

Nu är vi i vår "hemma" park och väntar på lapplandstjejerna :) det har gått 4 dagar att vi inte setts, det är supersällsynt! Somtur finns de telefon ;)


-Matilda

5. Suunnittelu kaiken A ja O

….meillä se jäi A:han.

No ei kai..  mutta meidän projekti lähti niin räjähdysmäisesti liikkeelle niin sitä suunnittelua on pitänyt tehdä siinä samalla kun projekti etenee. Olisihan se ehkä mielenterveyden kannalta ollut järkevämpää tehdä joitakin asioita ennen kuin koneisto lähti liikkeelle. Mutta eipä siinä mitään, hyvin on kaikki mennyt, ja itseasiassa sekä minä että Marko toimimme paremmin paineen alla joten tämähän oli meille toisaalta vahinko-onnenpotku.

Tiesimme että jossain vaiheessa haluamme rakentaa oman yhteisen kodin, joten suunnittelua on parin viimeisen vuoden aikana tullut vähän ajatuksen tasolla tehtyä. Tiesimme aikalailla mitä haluamme, ja jopa siitä miten se toteutus käytännössä menee. Halleluuja Googlelle.
Joten hieman kieltämättä yli-dramatisoin kun viittasin että emme olleet oikein valmistautuneita.

Tonttioston jälkeen siihen että talon runko on pystyssä… mitä siis pitää ajatella. 
(On muuten paljon tekstiä tällä kertaa ;) )

Jos on metsää niin puidenkaato hommilla pitää lähteä liikkeelle. Nyt en osaa sanoa paljon metsuri veloittaa tällaisista hommista. Ei ole tarvinnut ottaa selvää kun mieheni hoiti tämän rumban itse. Ja ei saa unohtaa talkooapua ;)
Kun puita kaataa niin kannattaa sitten samalla kaataa kaikki puut mitkä haluaa pois. Tämän takia on hyvä miettiä hieman miten ison pihapiirin haluaa. Kyllä niitä voi jälkikäteenkin kaadella, mutta se on kalliimpaa (jos siis käyttää metsuria, yksittäisten puiden kaataminen veloitetaan vissiin kappalehintana).

Mikäli puut eivät tule omaan käyttöön niin pitää selvittää kuka ne hakee pois. Stora Enso haki meidän puut. Meille jäi kustannuksien jälkeen 800€ puista. Kaikkihan on plussaa, mutta ei me noilla puilla eleillä.

Ja ne KANNOT! Kyllä me sitä mietittiin kun laskimme budjettia, mutta onpa se muuten kallista.. siis niiden hävittäminen. Haketus maksaa n. 15€/kanto, ei kuulosta pahalta, mutta sitten kun niitä kantoja on yli 200... silloin puhutaan jo yli 3 000€:sta. Kaatopaikalle saa viedä, mutta siinäkin maksetaan joko kantohinta tai jokin kuormahinta. Kantojen ja risujen nouto tontilta olisi maksanut n. 15€/kuutio. Meidän määrällä se olisi taas ollut aikamoinen summa... n. 2 500€. Ilmaiseksi kuulemma joku hakee, mutta ei ainakaan ne kenelle minä soitin. Pariin lähikuntaan olin yhteydessä että saavat hakea pois mikäli he tarvitsevat purua vaikkapa pururadalle tai fresbeegolfradalle tai jotain. Olisivat muuten mielellään hakeneet, mutta ei ollut juuri silloin tarvetta tai paikkaa missä säilyttää.

Joten osa kannoista on vielä tontilla, vailla kohtaloa. Risut poltetaan kunhan ehditään.

Jotta tästä puu, kanto, risu asiasta ei synny ongelmaa niin kannattaa niiden sävelet olla selvät ajoissa.

Kun nuo ovat ruksattu pois tehtävälistalta pitää aloitaa maatyöt. Onko omat koneet vai käyttääkö urakoitsijaa. Maalla voi hyvinkin olla että naapurilta löytyy koneet ja he tulevat avittamaan juorupalkalla. Eli kannattaa siihenkin vaihtoehtoon tutustua.

Koneiden vuokraus ja kaiviinkoneenkuljettaja ei ole mitään halpaa huvia. Jos on jokin tuttava joka on kaiviinkoneenkuljettaja niin kannattaa kysäistä josko tulisi avuksi kaverihinnalla. Sillä on se pelkkä kaivinkoneenvuokraus halvempaa kuin kone ja kuljettaja pakettihinnalla. Jos koko maatyöurakan/+perustukset teetättää niin urakkahintahan siinä pitää olla.

Kun maatyöt ovat hyvällä mallilla pitää hankkia kiviainesta tontille. Suosittelen ensiksi että soittelee läpi kaikki paikat jotka ovat lähimpinä, Me avasimme tilin NCC:lle, ja heillä ei ollut kuin 8km matka työmaalle. Tähän on muutama syy miksi näin väitän, mutta tärkein on sujuvuus. Lyhyelläkin varoituksella tuonti onnistuu, ja nopealla tahdilla saa lisää soraa. Ja kiviainesta menee yllättävän paljon joten etäisyys on mielestäni yksi hyvä kriteeri kiviaineen tuojan valinnassa.

Sitten, mitä tarpeita omalla perheellä on. Kannattaa tutustua muutamaan talofirmaan, heidän mallistoon, hintatasoon sekä hinnoittelutapaan.
Mallisto ja hintataso termit ei varmasti tarvitse mitään selvittelyä. Hinnoitelutavalla meinaan mistä se loppusumma koostuu. Esim. puutavaratoimitus, asennus, työnjohto, onko suunnitelmia laskettu mukaan jne.
 Kun me olimme yhteydessä eri talofirmoihin monet tarjosivat aika valmiita paketteja, ja ne ovat tietysti hintavampia. Ja itseasiassa pari firmaa antoi ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, joko hyvin kattava paketti- ja työkokonaisuus tai sitten pelkkä tavara ja ei mitään muuta.

Suurin osa oli kyllä valmiita räätälöimään sisältöä ja asennuksen valmiusastetta.

Tässä kannattaa kuitenkin olla tarkka. Kun vertailee eri talofirmojen tarjouksia ei pidä katsoa pelkästään talon kokoa ja hintaa, vaan mitä siihen oikeasti kuuluu. Tarjous- sekä asennussisältö. 


Talomalleja selatessa kannattaa ennen talon ulkonäköä kiinnittää huomiota pohjaratkaisuun. Pohjaa voi todennäköisesti muokata, mutta suurin piirtein, että kyseinen pohjaratkaisu miellyttää ja tuntuu toimivalta. Liikaa ei kannata ruveta muokkaamaan mallien pohjaa, siitä tulee lisäkustannuksia ja toimitusaika voi pidentyä jne. Jos joutuu kauhean paljon sumplimaan niin kannattaa ehkä katsoa toista mallia. Niitä löytyy nimittäin kyllä joka lähtöön. Ei välttämättä juuri samalla toimittajalla, mutta mahdollisesti jollakin muulla.

Meille tärkeimmät asiat talomallia etsiessä oli, että keittiö ja olohuone olisivat yhtenäinen avara tila sekä se että kodinhoitohuoneesta on kulku ulos (lasten ja koirien kanssa aika bueno ratkaisu). Sauna oli myös ehdoton MÅSTE! …kuin myös takka.


Kun tietää talomallin niin kaikkia tarvittavia suunnitelmia voi rupea haalimaan. Eikun kahvi käteen ja koneen ääreen...

Virallisia suunnitelmia mitä vaaditaan on aika paljon. Ja ne tietysti maksavat. Minä olen hoitanut soittelut ja selvittelyt. Joka suunnitelman kohdalla olen ollut yhteydessä n. 10-15 eri paikkaan. Tässä lopputulos:

Jätevesisuunnitelma 400€ 

Perustussuunnitelma 800€ 

+ sama henkilö toimi vastaavana rakennesuunnittelijana 300€ 

= 1 100€ yhteensä 

Sähkösuunnitelma, pistekuvat ja johdotussuunnitelma: 350€

LVI-suunnitelma 450€ 

ja samalta henkilöltä lattialämmityssuunnitelma 150€

Meillä on aina ollut meidän oma suunnitelma jokaisen kohdalla, tai oikeastaan toiveemme ja jokinmoinen pohja mistä suunnittelija sitten voi jatkaa. Joten olemme siinä mielessä olleet ”helppoja” asiakkaita. Tein itseasiassa meidän sähkösuunnitelman pistekuvat aivan itse, taitava minä, saahan sitä yrittää olla insinöörimäinen vaikka kaukana siitä olenkin.

Ei nuo mitään avaruustiedettä ole, mutta hyvä se on että joku asiantuntija nuo tekee. Ei ainakaan sen puolelta tule ylläreitä. Helppo sitten tehdä niitten mukaan.
(Suunnitelmia haaliessa kannattaa kysäistä kuuluuko Dwg-muotoiset liitteet pakettiin)

Kunnan viemäriverkosto vai oma porakaivo vai laitatko sangot katolle? Itse olin tuon sankoidean puolella mutta Marko vastusti joten porakaivoon päädyimme.

Meidän kunnassa viemäriverkostoon liittyminen kaikkineen kustannuksineen olisi maksanut n. 15 000€ (+maatyöt viemäriverkostosta tontille siihen päälle – puhutaan siis tuhansista euroista tässä tapauksessa). Siihen päälle vielä vuosimaksu ja tietenkin kuukausittainen lasku siitä paljon vettä käytät. Maksat puhtaasta vedestä mikä tulee taloon, mutta myös käytetystä ”likaisesta” vedestä. Eli periaatteessa kaksi maksua samasta vedestä ;)

Meidän porakaivo maksoi n. 7 000€. Sieltä saa vettä ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. Tai kun sitä riittää. Välillä vesisuoni kalliossa voi ”kuivua” ja silloin pitää porata uuteen vesisuoneen jotta vesi virtaa taas. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yleinen ongelma, harvinaista mutta aina mahdollista. Käytetty vesi sitten hoituu jätevesisuunnitelman mukaan, meillä on 2-osainen saostuskaivo, umpisäiliö ja imeytyskenttä. Umpisäiliön tyhjennys (riippuen tietty sen koosta ja käytöstä) on n. 1-3 kertaa vuodessa. Tyhjennyksen hinta 100-150€ välillä.

Hyvät ja huonot puolet molemmissa systeemeissä. Mutta taloudellisesta näkökulmasta porakaivo vie ehdottomasti voiton! Ja onhan se ihan kiva että oma vesi on ”riippumaton”.

Pakko vielä lisätä tähän että mikäli tontti on kunnan toiminta-alueen sisäpuolella on pakko liittyä kunnan vesi- ja viemäriverkostoon. Varsinkin jos se on kuulunut toiminta-alueeseen ennen vuotta 2014. Jos toiminta-alue on laajentunut 2014 jälkeen, löytyy kuulemma jokin ”porsaanreikä” jonka takia pystyy kiertämään tämän pakkoliittymisen. Tästä en itse ollut millään tavalla tietoinen, mutta asiantunteva henkilö, kunnan virkamies, valaisi minua tässä asiassa ;) ja samainen henkilö sanoi, että ei kukaan tule koputtelemaan ovelle vaikka ei olisi liittynytkään. Ota nyt sitten selvää miten tuo käytännössä toimii...

Kenen sähköjohdot menee tontin rajalla. Paljon liittyminen maksaa ja mikä on odotusaika kytkennälle.

Perustukset tehdään suunnitelman mukaan, siinä ei ole kauheasti mihin itse pystyy vaikuttamaan ja miettimään. Perustukset tehdään maaperän mukaan.

Lämmitys – sehän olisi aivan kiva näin kylmässä maassa kuin Suomi nyt sattuu olemaan (viime vuonna minulla oli vielä toppatakki käytössä kesäkuussa, hihi). Mikä tsydeemi on (taas kerran) paras niihin omiin tarpeisiin ja käyttöön katsottuna. Sen voin kertoa että pelkkää sähkölämmitystä ei kannata enään tänä päivänä edes miettiä. Kallista kallista.

Meidän top 2 vaihtoehto oli maalämpö ja poistoilmalämpöpumppu. Päädyimme tuohon viimeiseksi mainittuun.

Maalämpö avaimet käteen hinnalla vaihtelee siinä 20 000€ - 25 000€. Poistoilmalämpöpumppu avaimet käteen ajatuksella, pumpun koosta riippuen tottakai, on 10 000€-15 000€ paikkeilla. 

Maalämpö on hieman taloudellisempi käytössä, mutta ei meidän käytössä tule maksamaan itseään takaisin. Joten tämän takia päädyimme kiertoilmatakkaan ja poistoilmalämpöpumppuun (vesikiertoinen lattialämmitys).

Itse talo. Pitkästä tavarasta (meillä ei aikataulun takia tätä tehty), precat (tämän otimme – pystytys paikan päällä ja siellä ne pystyttäjät uurastavat 3-4 viikkoa sen parissa) tai elementtitalo (meidän talomallin takia tämä ei mahdollista – siinä olisi mennyt vaan muutama päivä ja tönö olisi ollut pystyssä). Hirsitaloakin mietittiin mutta sen pystytys olisi kestänyt 8-12 viikkoa…

Ja tosiaan, talomalli vaikuttaa siihen mitä vaihtoehtoja tässä asiassa on.

Mittamiehen käyttö on ainakin meidän tapauksessa ollut hyvin tärkeä. Talon paikasta, väliseinien merkitsemiseen ja vähän kaikkea siltä väliltä. Saman työn pystyy kyllä itsekkin tekemään, mutta nopeammin se menee taitavalta mittamieheltä. Ja todennäköisesti virheltäkin vältytään kun ammattimies käy mittamassa asianmukaisten laitteiden kanssa.

Tämän lisäksi on yhtä sun toista muuta mitä pitää ajatella. Mutta nuo ovat sellaisia isompia asioita mitkä kannattaa olla mietitty hyvissä ajoin.

Taas tämä teksti venyi venyymistään… minulla ei ole tätä kirjoituksen lyhyeenä pitämisen jaloa taitoa. En taida ikinä oppiakaan sitä. Höh. Mutta toisaalta, miten nyt tällaisia asioita saisi kirjoitettua lyhyeesti mutta kuitenkin niin että ne avaavat aihetta ja sisältävät jotakin tietoakin itsestäänselvyyksien lisäksi....

-Matilda

Eksyin pohjosseeen

Hei,

tovi taas kulunut ilman kirjoitteluja, mutta lomamoodi on vienyt mennessään. Loma on puolessa välissä, kaksi viikkoa takana ja kaksi edessä.

Loma alkoi Hankoreissulla. Kelit oli kohdillaan ja aamut aloitettiin suuntaamalla rantsuun pelailemaan beachvolleyta. Mitään kovin erikoista en ole lomalla vielä tehnyt, lomailun voisi kiteyttää kolmeen sanaan: Ysävät, perhe ja suunnittelemattomuus.

Tänään hyppäsin autoon ja tuli Oijärvelle isovanhempien mökille rauhoittumaan pariksi päiväksi. Tänne oli ukki käynyt ostamassa vesiskootterin niin arvata voi, missä vietän päiväni huomenna ;) Pohjoisessa kuulemma paistaa aina aurinko. Matkaa tänne sai tehdä vajaa 8 tuntia, hanuri hellänä tuosta istumisesta. Mainitsin jo ukille, että jos minut haluaa jatkossa vierailemaan, saa vaihtaa mökkiä pikkasen lähemmäksi..

Kuvia piti tähän yhteyteen lisätä, mutta jostain syystä tekniikka ei pelaa yhteen minun kanssa. Tai sitten yhteydet ei täällä periferiassa oikein tahdo toimia ;)

- Emilia

Vattenmonster / Vesihirmu

Det var inte meningen att jag skulle skriva något idag, men för att dehär fungerar lite som dagbok kan jag inte låta bli. 

Jag och lillemannen var en sväng till tomten för att föra några papper åt arbetsgänget. Vi blev en stund och kolla hur huset byggs och lekte lite med våra "tomtleksaker". Hehe, jag har fört egen lekarsenal till tomten, helt för bekvämlighetsskäl. Behöver inte rouda fram och tillbaka på allt.

Efter det for vi till vår närstrand och hänga. DET VAR LILLMANNENS FÖRSTA STRANDDAG! och voi djiisus så han älska vatten!

Där plåska han på och njöt fö fulla muggar. Kan berätta åt er att det inte var frid och fröjd när vi skulle upp från stranden till vår filt på gräset. 

Strandskvalppet rules.

Så med ett insektbett på foten och en ny upplevelse i bagaget så styr vi mot stranden en andra gång imorgon sen! Kul :)

Mitt lilla vattenmonster <3

-Matilda

Tänään ei ollut tarkoitus kirjoitella yhtään mitään. Mutta kun blogi toimii vähän kuin päiväkirjana niin haluan kuitenkin muutaman sanasen naputella.

Minä ja pikkumies veimme kattoristikoiden asennusohjeet asennusporukalle, ja jäimme katselemaan kun he nikkaroi meidän taloa. Leikimme siinä samalla meidän "tonttileluilla". Hehe. Olen vienyt oman leluarsenaalin tontille, ihan mukavuus syistä ettei tarvii joka kerta roudaa kaikkea ees taas.

Tämän jälkeen pörryttelimme lähirannallemme. MEIDÄN PIKKUISEN ENSIMMÄINEN RANTAPÄIVÄ! ja voi jestas kun hän rakasti sitä!

Siinä hän loiski ja ploiski rantavedessä. Nautti kuin viimeistä päivää ja keksi kaikenlaista tekemistä pikkuisen hammastikun kokoisen kepin kanssa. Meillä oli kyllä omat hiekkalelut mukana mutta keppi vei voiton. 
Kun oli aika siirtyä kuivattelemaan niin pikkumies oli eri mieltä. Hän olisi halunnut jäädä vielä, mutta eihän sitä voi jäädä yöksi rannallekkaan :D

Ötökän purema jalassa, ja tämän päivän kokemus vie meidät uudestaan rannalle sitten huomenna. Ihanaa! :)

Minun pieni vesihirmu <3

4. Tontti ostoksille

Olette päättäneet rakentaa talon ja sit tarvis sen pläntin mihin pystyttää se. Tonttiostoon! Jiihaa!

Meidän pihatieltä otettu kuva, selän takana työmaa.

Me käytiin katsomassa kahta tonttia. Ostimme sen mitä kävimme ensiksi katsomassa.

Kaksi viikkoa siitä, kun teimme päätöksen että aloitamme rakentamisen, niin me omistimme jo metsäpläntin. Joten kauhean paljon kokemusta tonttien katselusta minulla ei ole :D mutta voin muutaman pointin tähän heittää mitä me ajattelimme ennen kuin teimme kaupat.

•       Tontin koko

Mikä on sopiva omiin tarpeisiin.

Me halusimme reilun kokoisen tontin, ihan koiria ajatellen ja onhan se kivaa kun on sitä omaa maata mille voit, ja saat tehdä juuri mitä haluat. Me ostimme sitten 1,2ha alueen, hehe.

Onko tontilla voimassa oleva lainhuuto, entä onko valmiiksi lohkottu? Meidän ei ollut joten se on pakko tehdä ja se on aina lisäkustannus. Se menee lohkottavan tontin pinta alan mukaan. Meillä se on 1 200€.

Maasto, eli onko paljonkin rehua ja puskia, vai enemmänkin puustoa tai peltomaista. Ihan siinä mielessä, että paljonko työtä pihan kunnostaminen vaatii. Ja muutenkin ulkonäöllisesti. Onhan siisti piha aina erinäköinen kuin hieman rehua siellä täällä ja jotakin pihan oloista sen keskellä. 

•       Mitä aluetta - onko yleiskaava, asemakaava jne. 

Meidän tontti on kaavoittamattomalla haja-asutusalueella ja rakentaminen vaati suunnittelutarveratkaisua. Meidän projekti kun lähti näin räjähdysmäisesti käyntiin, ja aikataulu oli (ja vieläkin itseasiassa on) hyvin tiukka, niin meillä oli kriteerinä että se on haettu ja myönnetty. Sillä sen hakemisessa ja myöntämisessä menee pari kuukautta. Eli meille jäi ainoastaan tuon rakennusluvan hakeminen, mikä siis aina on rakennuttajan tehtävä.

Kaava-alueilla on yleensä myös tiukemmat vaatimukset kaiken suhteen. Talon väristä ja katon kaltevuudesta jätevesien hoitoon jne. Myös kunnat eroavat tietysti paljon toisistaan!

Haja-asutusalueella millään tuollaisella ei ole oikeastaan väliä. Ja meidän kunnan rakennusvalvonta on myös aika leppoisa ja yhteistyöhaluinen. Helpottaa huomattavasti.

·         Onko kyseisellä tontilla rasitteita?

Rasitteita voi olla hyvin erilaisia, ja erikoisia. Yleisimpiä varmaan on tierasite tai että on jokin sopimus naapurin kanssa. Välittäjällä on velvoite tiedottaa kaikista rasitteista. Mutta kannattaa selvittää ihan perin pohjin mitä se käytännössä tarkoittaa. Miten se vaikuttaa asumiseen ja talouteen.

Tiekustannukset kannattaa tiedustella etukäteen. Meidän vuosittainen tiemaksu on n. 300€, ja sitten se pienempi hiekkatie joka kulkee meidän ja kahden muun tontille niin hoidetaan ”itse”. Eli naapurimme on aikaisemmat vuodet huoltanut sitä ja aurannut talvella. Sitä ei halua olla äshole naapuri, joten jokin korvaus pitää tietty siitäkin maksaa.

•       Onko pohjavesialuetta – entä kunnan viemäriverkostot, missä ne menevät ja mitkä ovat liittymiskustannukset, onko tontti toiminta-alueen sisäpuolella vai onko oma porakaivo mahdollinen.

•       Maaperä! 

Kun kävimme katsomassa meidän tonttia maassa oli vielä lunta. Se on hieman riskaabelia ostaa tontti kun ei näe mitä siellä alla oikeasti on. 

Otimme kuitenkin lapion kainaloon ja Marko kaivoi kuopan ja sillä selvisi että moreenia se taitaa olla. Kovaa maata, hiekka-, multa-, kivisekoitusta, optimaalinen maaperä rakentamista varten – m.m perustuksen teko on edullisempaa. Vertailuksi, niin savimainen maaperä vaati perustuksen paalutuksen, mikä on kalliimpaa ja työläämpää. 

Perustussuunnitelmaan tarvitsee maaperätutkimuksen, tämän hinta on siinä 1 000€ paikkeilla. Meidän tontilla kun oli moreenia ja tiedettiin että kallio tulee viimeistään 1,5m kohdalla vastaan ei ollut tarvetta tälle tutkimukselle. Päävastaavan lausunto maaperästä oli riittävä. Hyvä niin – enemmän rahaa minulle törsäillä muuhun ;)

Kasvustohan myös antaa hieman osviittaa mahdollisesta maaperästä.

[Jos näitä tietoja ei saa välittäjältä, niin kannattaa olla yhteydessä kuntaan ja/tai rakennusvalvontaan/rakennustarkastajaan. Heiltä ainakin saa ajantasalla olevat tiedot.]


Muutama pointti mitä ehkä on hyvä ajatella ennen tontin ostoa. Meillä kävi tuuri kun meille täydellinen tontti löytyy heti ensituikkauksella.

-Matilda

PicNic Party

Alltså vi har nog någon vädergudinna på vår sida. Ruskiga väder dag in och dag ut, men när vi har golvgjutning och picnic kalas så klarnar det upp. Nu regnar det ute igen och jag sitter här och skriver om gårdagens kalas.

Lillemannen fyllde ju ett par veckor sedan, men nu firade vi honom.

Det var klart till både mej och Marko att utefest blir det. Det är såpass lite utrymme var vi bor nu, fastän det endast var närfamiljen och gudförldrär bjudna denhär gången. Men Marko har stor familj så man måste förbereda sej för en arme! :D ..och det är härligt! 

Vi bollade mellan att ha kalaset på tomten, eller i parken bredvid min systers. Det blev det andra nämda, helt enkelt av bekvämlighetsskäl.

Bakade och fiksade in till två på natten dagen innan. Det fanns makaronisallad, batong man fick fylla med egenvald fyllning, knackis, köttbullar och till efterrätt muffins och mockarutor. Därpå hämtade Markos mamma supergod blåbärspaj. Kaffe fanns det två sorter och fyra stora termosar, hehe. Och nej, det tog inte slut. Saften däremot tog. Min mamma och syster var hjältar och gick till Emilias för att söka mer.

Där satt vi på filtar, umgicks och njöt av solen och varandra.

Min favorit var nog skottkärran. För att det skulle finnas någon aktivitet också, så hade vi me en hel del olika utespel, allt från mölkky och kubb till fresbee och ett bens hopprep. Ni vet såndä ring man sätter runt ena benet, så har den ett ca. 50cm rep som har en boll i ändan. Sen är det bara att få bollen att kretsa runt foten ringen är runt. Svårt och förklara, men jag var superbra på det! (...eller jaa, nån kanske kan vara av annan åsikt, men dehär ämnet kan vi sätta pennan i nu :D)

Födelsedaghjälten somnade innan gästerna hade kommit och vaknade en timme senare. Han var lite yrvaken och fundersam. När han somnade var parken tom, och när han vaknade var det fullt med människor. Denhär förvåning ledde till att han var lite fampisku, och mammig. Liksom lite blyg av sej - vilket inte är riktigt lik honom. Han brukar vara en riktig energibomb och filur som vill få alla, speciellt Motte, och skratta. Men det är okej att vara lite blyg imellan, lika söt är han för det <3

Som en parentes kan jag tillägga att jag är urusel på att vara "normal" på bilder. 

Såhär såg det ut då min mamma försökte få en anständig bild på födelsedagsbarnets mor:

Poserandet är något jag tydligen måste öva på... nå, kanske nån dag! :D


-Matilda

Eilen juhlimme pikkumiehen synttäreitä puistossa. Perinteisten synttäreiden sijaan päätimme viettää picniciä. Aurinko paistoi ja meillä oli oikein mukava päivä.

Minä hääräsin edellisiltana yötä myöten kaikkea syötävää. Makaroonisalaatista muffinseihin. Tarjolla oli myös nakkeja, patonkia ja lihapullia jota minä en ollut turmellut ;)

Ruuan ja ihanien ihmisten lisäksi olimme tuoneet aktivitetti kottikärryn puistoon. Sulkkista, fresbeeta, mölkkyä ja vähän jotakin jokaiselle.

Olisin halunnut kirjoitella hieman paremmin myös suomenkielellä, mutta Marko hätistelee minua jo syömään. Kai sitä on mentävä jos käsketään :D

-Matilda

Rakennusprojektista

Jos seuraat meidän facebook sivustoa tiedätkin jo että lattiavalu valmistui maanantaina. Lattiasta tuli todella hyvä, huomaa että nuo kaverit muutaman lattian tehnyt uransa aikana. 

Kelikin oli täydellinen! Aurinko ei paahtanut, mutta ei satanutkaan. Jos on liian lämmin lattiamiehelle tulee kiire tasoittaa ennenkuin betoni jämähtää. Jos sataa niin se pilaa lattian.... joten huh pust jess! Onneksi meillä kävi tuuri.

Lattiavalun valmistuttua hörppäsimme yhdessä kahvit. Marko kun siellä on uurastanut niin tokaisi siinä että olipa mukavaa katsoa kun joku toinen tekee töitä :D

Lattia ei saa kuivua liian nopeasti, silloin pinta luultavasti rupeaa halkeilemaan, joten olemme kastelleet sitä. Tuntuu hieman pöljältä seisoa keskellä taloa ja ruiskuttaa vettä ympäriinsä... eikö yleensä pyritä pitämään juuri lattia kuivana ;)

No mutta. Lattia on hyvässä kunnossa ja tänään aamupäivällä talopaketin runkotoimitus ajettiin pihaan. Myöhemmin tänään tulee kattoristikot!

Sain myös uuden nimen tänään, Madilta! Tosin parempi kun joskus kuulemani Madildo...

Juttelin asennusporukan kanssa ja huomenna pidämme palaverin tontilla. Asentavat kuulemma alajuoksun ja laittavat nosturin tilaukseen kun näkevät minkälainen työmaa on. 

Maanantaina sitten alkaa se varsinainen asennustyö. Siitä noin kolmisen viikkoa ja tönö on pystyssä ulkoverhoukseen asti. Jippie!

Eipä tällä kertaa muuta :)

3. Ostaa vai rakentaa

Suurin osa ostaa. Kaikki talofirmat ja urakoitsijat ovat sanoneet että rakentaminen on hiljentynyt kovasti viimeisten vuosien aikana. 

Ja pakko sanoa, että en ihmettele. Onhan tämä rakentamisprojekti iso homma. Sekä tontilla että työpöydän ääressä.

Kyllä minä tiesin kun lähdettiin tähän että paljon paperihommia tulee olemaan – mutta että NÄIN paljon. Oho sanon vain. En todellakaan kadu sitä että tehtiin tällainen päätös, oikeastaan päinvastoin, joka päivä olen tyytyväisempi meidän ratkaisuun. Mutta ymmärrän että monet karttavat pitkältä tällaista. Vaikka itse sanon niin olen taitava organisoimaan, ja vaikka en ole toimistoihmistyyppiä niin saan jotain kiksejä papereiden järjestelystä. 

Jatkoitko lukemista tuon edellisen lauseen jälkeen?

Hieno homma hei :D

Mutta tosiaan me päädyimme rakentamiseen, omakotitalon ostamisen sijaan. Ja haluan painottaa että rakentamisen voi tehdä eri tavoilla. 

Meiltä on kysytty "Mitkäs teidän loma ja kesäsuunnitelmat ovat?" , vastaan "Me rakennetaan taloa", keskustelu jatkuu:

"Okei, mitä muuta?" ...minä: " niin siis, me rakennetaan taloa". 

Eli ME tosiaan rakennetaan se talo! Se on kokopäivätyötä, tai itseasiassa enemmän. Minä olen meidän toimistoneiti ja hoidan enimmäkseen soittelemisen, tiedustelut, tilaukset, laskujen maksut jne. Marko on se joka sitten tekee sen talon. Omin käsin. Puiden kaadosta kaakelointiin.

Jos budjetti on tarpeeksi iso niin voi laittaa uuden talon tilaukseen. Maksat laskun ja vastineeksi saat valmiin talon. Tai vaihtoehtoisesi voit käyttää urakoitsijoita ja ainoastaan pidät paketin kasassa. Eli olet yhteyshenkilö eri vastaavien, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden välillä. Tällä tavalla ehtii käydä viikon mökillä, tapaamassa ystäviä eri kaupungeissa ja käydä reissaamassa Suomen rajojen ulkopuolella. Ja kyllähän tuo olisi ihanaa, mutta meillä kun budjetti ei pysty tuohon. On nimittäin huomattavasti kalliimpaa rakennuttaa valmis talo.

Ennen tätä päätöstä kävimme kuitenkin katsomassa varmasti 20 taloa. Mikään niistä ei oikein sopinut meidän tarpeisiimme, tai sitten niissä olisi ollut niin paljon peruskorjauksia ja muuta rempattavaa. Tiesimme että meidän budjetti ei riitä uuden talon ostamiseen, joten katselimme ihan tarkoituksella hieman vanhempia. Ja vanhempien talojen kohdalla käyttöiät lähenevät loppuaan ja muitakin huolto- sekä korjaustoimenpiteisiin pitää varautua.

Joissakin oli jopa enemmän sitä fyysistä työtä kuin mitä uuden rakentaminen vaatii.

Kun remontoi taloa niin ensin pitää ottaa vanhat pois ja viedä jäte jonnekin ennen kuin uudet voi mätkästä kiinni. Jätteiden vienti kaatopaikalle maksaa, ja kuljetus myös. Sillä jos remppaa kokonaisen omakotitalon peräkärry ei riitä. Pitää olla lava tai muu vastaava.

Peruskorjauksissahan teet joka tapauksessa juuri ne samat asiat kuin rakentamisprojektissa. Vaikkapa salaojat, se on vieläpä paljon haastavampi työ valmiin talon kanssa kuin juurikin uuden rakentamisessa. Miten tuot työkoneet tontille ilman että tuhoat pihaa ja työskentely on huomattavasti vaikeampaa valmiin talon vierellä kun pitää varoa että ei riko mitään jne.

Myös kustannukset olisivat mahdollisesti tulleet meille liian korkeaksi. Ja vaikka kuinka laskee sen remppausbudjetin niin aina pitää varautua yllätyksiin. Kun itse ei ole ollut rakentamassa ei tiedä miten perustyöt on tehty ja onko mitään tikittäviä pommeja jossakin.

Talo on aina talo – siitä joutuu maksamaan. Ja sitten ne korjaukset maksavat, vaikka itse tekisikin niin materiaalit eivät ole ilmaisia.

Pinta-alahan on myös ratkaiseva tässä hinta asiassa. Mitä isompi sen kalliimpi, niin lähtöhinnassa kuin korjauskustannuksissa. Meidän kokoonpano kun nyt jo on 5 hengittävää möngertäjää niin tilaa tarvitaan.

Joten me laskimme, kaikki nämä seikat huomioon ottaen, että rakentaminen on meille kannattavampaa. Mutta tähän päätökseen vaikutti vielä yksi hyvin tärkeä asia. 

Nimittäin tukiverkosto.

Äitini on itse rakentanut neljä taloa, joten hänellä on kokemusta ja tietämystä – puhumattakaan lihaksista. Vahva naikkonen joka osaa vähän kaikenlaista tuolla rakennusmaalla. Sitten Markon isällä on yhtä sun toista konetta ja on ammattimiehiä. Muutenkin Markon puolelta on noita tekijöitä. Ilman tätä mahtavaa tukiverkostoa en olisi uskaltanut vielä tässä vaiheessa aloittaa tällaista projektia.

Äidilläni ja Markon isällä on luotettavia henkilöitä kenen kanssa voi tehdä yhteistyötä. Se on iso kivi pois sydämeltä kun tietää jo etukäteen että henkilöt varmasti tekee mitä on luvattu!

Eli tukiverkosto ja luotettavat yhteistyökumppanit! Rakennusala on armotonta ja sieltä löytyy yhtä sun toista huijaria. Pari on jo meillä tullut vastaan, tai näin ainakin uskoisin, eihän sitä voi tietää kun ei ole hyväksynyt näitä tarjouksia. Osasimme nähdä varoitusmerkit ajoissa. Nyrkkisääntöni on, että jos jotain on LIIAN hyvää ollakseen totta se luultavasti on, ja triplamäärää ei kannata maksaa "paremmasta laadusta". Olen myös pitänyt linjan että maksan vain tuoduista tavaroista ja tehdystä työstä. Mitään en maksa etukäteen.

Ja yrityksiä voi ja pitää googlata, onko kyseistä henkilöä/firmaa nostettu esille keskustelupalstoilla, tutustua firman internetsivuun, katsoa onko heillä verovelkaa ja ylipäänsä tietysti tarkistaa heidän y-tunnus – että sellainen edes on. Tämä kaikki onnistuu kotikoneelta. Pieni vaiva saada varmuutta päätöksiinsä.

Kun rakentaa omakotitaloa niin kaikki on uutta ja saa juuri sellaisen talon mitä haluaa. Tosiaan, jos ostaa talon rakentamisen sijaan, niin aina on riskejä että jokin pompahtaa esiin. Kun itse ei ole tehnyt niin aina yllätyksiä voi tulla. Mutta hyvä puoli valmiin ostossa on että suoraan pääsee nauttimaan omasta talosta ja pihasta. Ei stressiä, paineita tai harmaita hiuksia. Laatikot sisälle ja voila.

Parisuhdekkin pääse helpommalla! Meillä on hyvin vahva parisuhde Markon kanssa, ja en kyllä olisi lähtenyt tähän jos se ei olisi juuri sellainen kuin se on. Rakastamme toisiamme yli kaiken, mutta kyllä on tullut hetkiä kun haluaisi laittaa toisen roikkumaan pottuvarpaasta parvekkeelta… tai jotakin. Ja tunne on varmasti molemminpuolinen. 

Mutta ne on hetkiä silloin tällöin, ja mielestäni olisi oudompaa jos rakentaminen ei millään tavalla vaikuttaisi parisuhteeseen. Sehän on kuitenkin arkipäivää, ja monet keskustelut päivän aikana on juurikin tuosta rakentamisesta. Budjetista, urakoitsijoista, suunnitelmista, tilauksista, päätöksistä jne. Paljon kaikkea koko ajan.

Minun mielipiteeni sille, ostaa vai rakentaa, on seuraavanlainen:

Jos sinulla on tietämystä talon rakentamisesta, vahva tukiverkosto, hyvät hermot, ja vakaa parisuhde niin rakenna ihmeessä.

Jos taas vastaisit ei kaikkiin yllä mainittuihin asioihin suosittelen harkitsemaan valmiin talon ostoa, tai jos budjetti on tarpeeksi iso niin rakennuttaa talo urakoitsijalla.

Sen voisin vielä sanoa, että jos harkitset valmiin talon ostoa niin suosittelen että aloitat talojen katselun ajoissa. Näkee hieman mitä on tarjolla ja miten hinnat elävät. Oppii myös lukemaan, tai siis tulkitsemaan ja ymmärtämään noita talon kuntoarvoita. Ainakin itse aloitin noin vuoden ennen kun oli edes aikomus tehdä kauppoja. Olen siis hieman fiksumpi nyt kuin ennen sitä. Vaikka emme ostaneet taloa opin paljon uutta.

Kun aloitat katselun ajoissa tulee eri alueiden neliöhinnat tutuksi, ja näkee mikä on talojen vaihtuvuus missäkin. Jos talo ei millään mene kaupaksi monet välittäjät ottavat kyseisen kohteen pois netistä vähäksi aikaa ja lisäävät tämän sitten ”uutena” kohteena. Syy tähän on, että jos jokin talo on ollut kauan myynnissä ostajalla on helpompi tinkiä. Mutta jos ajoissa aloitat katselun näet jos tällaista tulee vastaan. Välittäjän ei nimittäin ole pakko vastata kysymykseen ”Miten kauan tämä on ollut myynnissä”. Ja jos otat tämän neuvon vastaan ei sinun edes tarvitse kysyä tätä, koska tiedät jo vastauksen.

Haluan vielä sanoa, että olen niin älyttömän kiitollinen että meillä on tällaiset mahtavan ihanat ihmiset meidän tukena tässä rakentamisen aikana. Jos vahingossa joku teistä lukee blogia, niin haluan tässäkin vielä kiittää kaikesta avusta! 

-Matilda

Saako kiroilla / Får man svära

Työntekijän vai siivojaan vastuu? Kenen syy vai onko kenenkään?


Lähdin tontille tänään siivoamaan. Halusimme että työmaa on siisti ja kaikkialle on esteetön kulku. Minä pakkasin itseni, pikkumiehen ja koirat autoon ja lähdin tontille. Marko oli töissä, mutta tuli heti vuoron päätyttyä myös sinne.

Pikkunen nukahti sopivasti automatkalla ja nukkui vielä kun pääsimme tontille. Minä olin kuin mikäkin turbosiivoojaa ja sain melkein kaiken kondikseen ennen kuin hän heräsi.

…pieni takaisku tuli kuitenkin. 

Kyllä vain. Ensin tuli syvähuokaus, jonka jälkeen purskahdin nauruun ja jatkoin muita puuhia. Palasin vähän ajan päästä ottamaan kuvan ja rupesin päässäni pyörittelemään "syylistä". Jo, tiedän(!), aivan turhaa, mutta samalla niin kauhian hauskaa! 

Minä sitten laitoin Markolle viestin jossa oli tämä samainen kuva ja kuvateksti ”Vem i hel***e lämnar dethär locket olåst?!” – eli kuka piru vie jättää ruuvilaatikon lukitsematta.

Hehe, typical me, aina syyttävä sormi ojossa!

Mutta niin, siis oikeasti, kuka jättää? :D Marko sanoi että kyllä hän oli laittanut kannen alas, mutta se on nostajan vastuulla tarkistaa että se on lukossa. Minä taas väitän että se joka on käyttänyt kyseistä laatikkoa lukitsee sen käytön jälkeen.

Tai ei ainakaan tee tällaista ansaa - mukamas laittanut kannen kiinni vaan. Olisi sitten mielummin jättänyt sen ihan auki että näkee että ne leviää kun mutakakku jos sen nostaa.

Vai onko niin että käyttäjä lukitsee ja nostaja tarkistaa.

Mielipiteitä?

Marko sano että se joka sählää työmaalla myös siivoaa. Joten minä näpersin nuo ruuvit omiin lokeroihinsa. Oli muuten hieman ärsyttävää kun kahden eri ruuvin välillä oli 1mm ero ja niiden päät oli eri kokoisille päille. Voin kertoa että tämän session jälkeen ruuvit olivat suorassa mutt silmät kierossa.


Tällaisia syviä mietteitä tänään :D


-Matilda




Arbetarens eller städarens ansvar? Vems fel?

Jag packade med mej själv, pojken och hundarna och körde iväg till tomten. Marko var på jobb, men kom genast efter skiftet tog slut. Vi vill att det skall vara städigt och nätt på tomten, samt lätt att röra sej med maskiner. Så det var dagens program, vi var kanske ett par timmar där.

Pojken somnade passligt under bilresan, och fortsatte sin dagssömn ännu när ja kurvade in på tomten. Jag var helt galen, städa så det understa ruttnade. Fick faktist nästan allt fiksat innan han vaknade.

...en liten grej hände dock.


 




Javisstdå. Djup suck, skrattanfall och fortsatte sedan härja med något annat. Kom tillbaka om en stund, tog bilden, och började fundera på den skyldige. Ja, jag vet(!), helt onödigt, men samtidigt så fruktansvärt kul va!

Skickade bilden till Marko med bildtext "Vem i hel***e lämnar dethär locket olåst". Hehe, sååååå jag, alltid med pekfingret uppe - eller då det är frågan om Marko.

Men seriöst, vem lämnar locket olåst? :D Marko sa att han hade satt locket ner, men att det är på dens ansvar som lyfter lådan att kolla om det är låst. Jag säger annat. Jag tycker den som använt skruvlådan ska låsa den efter användningen.

Eller i alla fall inte göra en sånhär fälla. Sätta locket ner så det ser ut att den är fast. Hellre då lämna locket helt upp så man inte kan missta sej.

Eller kanske är det så att användern låser och lyftaren kollar.


Marko övertalade mej om att det är jag som måste räda upp dedär. För den som klåpar på ett bygge är även den som ska fiksa det. Så rumppan fast i gruset och så var det att börja påta. Kan berätta åt er att det inte var så lätt som de ser ut. Små millis kast mellan skruvarna och annars samma skruvar men de var till olika stor torks ändor.

Efteråt var skruvarna rakt och fint men ögorna i kors.

Djupa tankar kvällen till ära :D


-Matilda

Rakennusprojektista

Kovaa vauhtia mennään eteenpäin. Lattiavalu tulee maanantaina ja talopaketti tulee myös ensiviikolla! 


Viime tilannekatsauksessa oli sokkelin muuraaminen vuorossa. Tästä työstä pyysimme muutaman tarjouksen. Jos olisi järkevällä hinnalla saanut ammattimiehen tekemään niin olisimme teettäneet sen jonkun kautta. Sokkelin päällehän se talo tulee, joten aika tärkeä osa talosta on kyse.

Tarjoukset oli mm. yksi muuraaja - 2 päivää ja 2 500€,  kaksi muuraajaa - n. 4 päivää  ja 3 000€ ja toisella tavalla hinnoiteltu, eli 8€/muurattu harkko (meille n. 2 500€).
Kaikki materiaalien hankinnat ämpäreitä myöten, betonimyllyn hankinta ja muurauslaastin tekeminen, harkkojen vienti anturan viereen ja jopa harkkojen nostaminen paikoilleen olisi jäänyt meidän hommaksi. Eli he olisivat tosiaan tehneet pelkästään sitä muurausta.

Vaikka ammattimiehiä onkin, emme todellakaan rupea maksamaan tuollaista summaa sokkelin muuraamisesta. Varsinkaan kun oma työurakka tulisi jokatapauksessa olemaan noin suuri.

Marko ja äitini muurasivat sitten sokkelin. Ja pakko sanoa, että en usko että ammattimies olisi tehnyt tarkempaa jälkeä! Upeeta jälkeä, ja siinä meni nelisen työpäivää. Ostamamme Leca-kelkka (90€), oli iso apu. Se on sellainen laatikko joka vedetääm harkkojen päältä ja se päästää tasaisen määrän laastia koko matkalta.

Sokkelin viimeiselle kierrokselle tuli tartunnat, eli harjaterästangot sojottamaan mihin saa talon törkättyä sitten. Tämän päälle tuli bitumikaistale radonkatkoksi.

Sokkelin sisäpuolelle eristeeksi laitettiin 100mm styrox kerros.

Sokkelin valmistuttua Marko rupesi slammaamaan. Koko sokkeli, ja pilarit hän vetäsi itse. Minäkin sain kokeilla, ja kodinhoitohuoneen ulkopuolella oleva pilari on MINUN pilarini! Ihan itse slammasin sen. Onneksi en muuta tehnytkään sillä olin kieltämättä hieman hidas... ja tuhlaajatyttö.
Mutta minä kävin sitten perässä tasoittelemassa slammausta sieni"laastan" kanssa. Keräsin ylimääräiset smäigät pois anturalta ja tasoitin yläreunan bitumikaistaleen alta. Yhteistyömme onnistui Markon kanssa ;)

Slammauksen kuivattua anturan ja sokkelin alareunaan pistettiin hieman laastia kaadolla poispäin sokkelista. Sillä sokkelin päälle, ja anturan yli, asennettin patolevy. Kaato näiden kohtaamispaikassa takaa sen että vettä ei jää seisomaan kyseiseen paikkaan.

Patolevylistojen asennuksen jälkeen sokkeli näytti oikein nätiltä, jos nyt niin voi sanoa. 

Sadevesijärjestelmä tehtiin tuossa muiden asioiden ohella.

 

Kun Marko oli ollut muuraja, hänestä tuli putkari. Viemäriputket ja ylösviennit oli seuraava työ. Tässä vaiheessa pyysimme meidän mittamiestä tulemaan tontille.  Jos itse olisi mitannut ylöstulot, eli paikat missä wc:t, pesualtaat, tiskikone, poreamme jne. ovat, niin mittanauhalla olisi mennyt hermojen lisäksi monta päivää. Sillä se on tarkkaa työtä, ja sitten kun ne on tuotu ylös lattiavalusta niin ne ovat sitten siinä.

Mittamiehellä on laitteet tähän työhön ja hänellä meni noin tunti tähän. Joten laskimme että se on sen väärtti. Aika on rahaa myös.

Viemäriverkoston valmistuttua soitimme meidän KVV-vastaavalle ja hän tuli tarkistamaan että kaikki on asianmukaisesti tehty. Ja olihan se. 

Kyllä minä sen tiesin, Marko on uskomattoman taitava tällaisissa asioissa :) onneksi...

Vuokrasimme 16 tonnin kaivinkoneen viikoksi ja viikon aikana teimme routaeristeet, talon sisätäytön, levennykset talon ulkopuolelle (Kastelli vaatii 3 m jokaiseen suuntaan työtilaa), ja hieman muuta pihatyötä. Markon veli tuli auttamaan viikonlopuksi, ja voin sanoa että hänen työpanos oli kultaa arvokkaampi. 

Kun sisätäyttö oli tärytetty, ja tasainen, styroxin asennus oli vuorossa. Kolme kerrosta, 100mm 50mm ja 50mm. Eristämisen voi tehdä monella eri tavalla, mutta me menimme rakennesunnitelijan piirrustusten mukaan. 

Takan alle ja märkätiloissa pitää tehdä styroxin asennus hieman eri tavalla. Ja se vaatii jonkun verran miettimistä. Muussa paikoissa se ei sitten ole ydinfysiikkaa.

Styroxiin tehdään "koloja" mihin talon vesiputket vedetään (punaiset ja siniset). Keltaiset muoviputket ovat sähkölle. Pistorasiat ja saarekkeeseen tulevat piuhat vedetään sitten näiden lattiaputkien kautta. Tulee vähemmän johtoja seiniin ja kattoon, mikä siis on hyvä asia.

Styroxin päälle raudoitus, ja raudoituksen päälle lattialämmitys. Sitten kaikenmoista hienosäätöä ja valmistelua lattiavalua varten. Yksi ekstra työ mikä tulee kun tekee lattiavalun ennen taloa on lattiavalumuotti. Meidän ystävä tuli moikkaamaan tontille, ja eihän sieltä pääse pois ennenkuin jokin tehtävä tehtävälistalta saadan ruksattua pois... tervetuloa moikkaamaan vaan ;)

Marko tuli just precis ovesta sisään, ja nyt kaikki on valmiina lattiavalulle. 

Yleisempää on että kaikki tämä työ mitä olemme tehneet sokkelin jälkeen, tehdään vasta kun talo on pystyssä. Mutta aikataulumme takia halusimme tehdä näin. Päävastaava näytti vihreetä valoa, ja vaikka Kastelli oli hieman vastahakoinen hekin hyväksyivät tämän järjestelyn.

Toivotaan vain että maanantaina ei sada jotta lattiavalu onnistuisi mahdollisimman hyvin!

Joten jos osaat jotakin aurinkotansseja sadetanssin sijaan, niin rupeahan tanssahtelemaan :)

-Matilda

MacGyver Maddu

Kävimme taas eilen pikkumiehen kanssa tontilla, niin kuin tänäänkin. Käymme meilkeinpä joka päivä siellä pyörähtämässä. Ei meistä nyt apua ole, mutta kun Marko siellä ahertaa yöt ja päivät niin olemme pojan kanssa sitten seuraneitejä ja ruokalähettejä. Eilen äitini ja Marko oli siellä vesiputkien ja raudoittamisen kimpussa, tänään oli lattialämmityksen ja lattiavalu"muotin" vuoro.

Siitä puheen ollen, pitääpä tällä viikolla tehdä päivitys miten taloprojekti etenee. On tapahtunut aika paljon viime kirjoituksesta ja talopaketti tulee jo ensi viikolla!

Viimeiset päivät ovat olleet aika harmaita ja sateisia. Hoitolaukussa on aina, ainakin yhdet, vaihtovaaattet, ja sänn takia olin pakannut mukaan myös yhdet ekstrat ulkoiluvaatteet. Onneksi!

Meidän herra nimittäin tykkää vesilätäköistä, ja muutenkin matelee pitkin maata ja pyörii missä milloinkin. Joten vaikka ulkoiluvaatteet kestäisikin jonkun verran vettä, niin tällaiseen käsittelyyn niitä ei ole luotu. Sadevaatteet ovat, mutta ne oli tällä kertaa märältä turvassa autossa. Ei siis satanut tuolloin, mutta kyllähän minä tuon pojan jutut tiedän. Olisi pitänyt pukea ne heti alusta, hyvä olla jälkiviisas.

No jokatapauksessa hän oli parin tunnin päästä aivan litimärkä. Menimme autoon vaihtamaan kuivat vaatteet päälle, ja huomasin että toisia paria sukkia ei sitten ollut mukana... mitäs sitten. Kengät olivat läpimärät ja sukista valui vettä. Ja eihän noita pikkutöpöjä voi laittaa paljain märkiin kenkiin.

Parin sekunnin päästä huomasin että olin pujottelemassa kakkapusseja tyypin jalkoihin. 

En tiedä miten aivoni ratkaisi tämän pulman niin nopeasti. Ehkä seikkailukurssit ovat sittenkin jääneet mieleen, tai ainakin piiloituneet jonnekkin alitajuntaan.

Tämä oli pelastuksemme! Ja todella toimiva ratkaisu. Olen tainnut itsekkin joksus käyttää tätä. Ei tosin kakkapusseja kun ovat liian pieniä (vaikka siskoni väittää että minulla on lapsenkokoinen jalka). Tarkistin puolen tunnin päästä töpöjen tilanteen ja ne olivat kuivat ja lämpimät.

Kakkapussit ovat hoitolaukun vakiovaruste, ainakin minulla, joten en usko että on viimeinen kerta kun poikani kävelee kakkapussit jaloissaan. Suosittelen kokeilemaan jos joskus joudutte samanlaiseen tilanteeseen. Itse tai lapsesi. Kuivaa jalka, pussi päälle ja eikun kengän sisälle vaan!

Tiedän että se ei kuulosta kauniilta tai houkuttelevalta, mutta mukavuus ennenkaikkea :)


- Matilda


Vi var igår igen på tomten med lillmannen, som idag också. Vi är nog nästan dagligen en sväng dit. Inte för att vi är nån större hjälp där, men Marko jobbar dag och natt på huset, så vi far och hålla honom sällskap. Ja, och hämtar mat förståss så han inte svälter. Igår var min mamma och Marko och fixade med vattenrören och järn-näten. Idag fiksades golv värmen och en "form" till golvgjutningen. På tal om det så måste jag göra en uppdatering om husbygget. Det är ganska länge sedan jag gjorde förra och det har hänt en hel del efter det. Det blir ett inlägg på finska i och för sej.

De senaste dagarna har varit ganska gråa och ruskiga. Jag packar alltid med, i alla fall, ett par byteskläder i skötväskan, och igår hade jag pga vädret packa med ännu ett par extra utekläder. Vilken tur!

Vår lilleman älskar vattenpölar och brukar annars också kräla omkring på marken. Fastän han har utekläder som håller vatten, så sånthär bruk klarar dom inte av i långa loppet. Regnkläder gör, men de var i bilen i skydd från allt det våta. Det regnade inte, men jag vet ju precis hurdan torvboll vår son är, så man borde bara satt på regnkläderna från början. Bra att konstatera det såhär i efterhand...

Nå hursomhelst så var han totalt genomblöt om ett par timmar. Nappa pojken under armen och gick till bilen för att byta torrt på. När kläderna väl var bytta märkte jag att sockor fattades... jahaa, va sen då. Skorna var våta och sockorna han hade haft på sej droppa det vatten från. Man kan ju inte heller sätta bara futten in i våta doijjor.

Par sekunder senare trär jag på kakkapåsar på typens fötter.

Jag vet inte hur min hjärna lyckades hitta en lösning så snabbt, det kom från ryggmärgen liksom. Kanske äventyrskurserna har gjort sitt.

Detta var vår räddning! och en väldigt fungerande lösning. Jag tror faktist jag någongång själv har använt mej av detta. Helt vanliga påsar dock, kakkapåsar är lite för små åt min fot (fastän min syster tycker jag har lika liten fot som vilket som helst barn).
Kollade lillemannens fötter om en halvtimme och de var torra och varma, succé!

Kakkapåsar är något som alltid finns i skötväskan, eller i vår skötväska i alla fall, så tippar att dethär inte var sista gången vår son går med kakkapåsar på fötterna. Rekommenderar att testa påslösningen om ni hamnar i en liknande situation. Funkar till både sej själv och sitt barn. Torka foten, på med påsen och foten in i skon, thats it!

Jag vet att det inte låter särskilt lockande, men bekvämlighet först :)

-Matilda