29 joulukuuta 2016

Taikauskoinen?

Älkää ihmiset ikinä rikkoko peiliä. Ei edes vahingossa.

Itseasiassa, älkää edes ajatelko peilin rikkomista! Koska muuten voi olla että ootte samassa jamassa kuin minä.

Rikoin toissapäivänä peilin ja muiden hyvin epäonnisten tapahtumien saattamana löysin itseni yöllä halailemassa pönttöä. Päivän aikana oli hieman nuutunut olo ja iltaa kohden tunsin pientä möyrintää mahassa. Otin varuiksi ämpärin sohvan viereen. Oikeastaan ihan näön vuoksi vain koska en osaa oksentaa. Minä yskin.

Raskauden aikana oli muutaman kerran hieman äklö olo ja menin sitten vessaan "oksentamaan" jospa olo helpottuisi. Silloin se tuntui kivalta oksentaa kun tiesi että se on se pikkuveijari siellä mahassa joka saa olon sellaiseksi. Nämä muutamat kerrat loppui yleensä niin että Marko avaa vessan oven ja kysyy "Oletko yskinyt valmiiksi jo?".

Nåjoo. Mutta pointtini oli, että en ole oksentanut 18 vuoteen! Ja lisäksi voin sanoa, että tässä taudissa ei kyllä ole ollut mitään mukavaa. Osanottoni siis teille jotka osaatte yleensä tämän taidon, ja myös teille jotka kärsitte tästä taudista itseaiheutetusti.

Tämä on ollut rytinätauti. Eilen illalla tauti iski kunnolla, yöstä en halua edes puhua (sattuu jo pelkkä ajatus siitä) ja tämä päivä on mennyt koomailen. Nyt rupeaa jo tuntumaan ihmismäiseltä. En ole syönyt tai juonut mitään eilisen aamupalan jälkeen, joka olis siis banaani... hieman olen hörppinyt mehukeittoa, mutta nyt aion uhmata kohtaloa ja syödä puuroa! Toivottavasti se olisi pelastukseni ja elän toivossa että huomenna olisin taas normaali. Tai siis, oma itseni ehkä olisi parempi ilmaisu ;)




Vaikka sisältö oli mitä se oli, niin tärkein viestä tässä oli: Älä ikinä koskaan milloinkaan edes vahingossa ajattele peilin rikkomista (tai varsinkaan riko...)! Toivotaan että kohdallani epäonni jäisi tähän kahteen päivään eikä jatkuisi seitsemän vuotta...

-Matidla

28 joulukuuta 2016

Mitä tästäkin tulee

Hei vaan, pitkästä aikaa..

Niin kuin olette varmastikin huomanneet, omat tekstini ovat loistaneet poissaolollaan. Nyt sain kuitenkin syyn jotain kirjoittaa, sillä kävin äsken polttamassa viimeisen tupakkani. Olen tätä lopettamista miettinyt moneen otteeseen, olinkin vuosi sitten hetken (haha, viikon) polttamatta, mutta tajusin silloin, etten vielä halunnut röökaamista lopettaakaan ja aloitin homman uudestaan.

Tarkoituksena oli uuden vuoden jälkeen lopettaa (ei mitään Uusi Vuosi - Uusi Minä bullshittiä, vaan siksi, että olisin saanut sauhutella pidempään...) mutta kun lähdin töihin tänään ja jäljellä oli 3 röökiä, päätin olla ostamatta uutta askia matkalla töihin.

Viime viikkoina olen asiaa enemmän miettinyt ja myös huudellut esimerkiksi töissä kovaan ääneen ja tällä kertaa aion onnistua. Ei ole vaihtoehtoja :) Mitään nikotiinivalmisteita en tule käyttämään, siirtäisin riippuvuuden toisesta toiseen.. Kertalaakista ilman mitään taitaa minun kohdalla toimia parhaiten. Mitä viime kerrasta muistan, niin pari-kolme päivää tuntu raskaalta mutta sitten se jo helpottaa.

Seuraavat tänkapå:t ovatkin sitten ne, että mitä käsilläni teen tästä eteenpäin? MITEN olen syömättä kaikkea mitä eteen sattuu?

Otan vastaan kaikki tsemppausviestit ja niksit mitä keksitte!😁

Kuva: google


- Emilia

25 joulukuuta 2016

Joulu 2016


Jouluaatto on vietetty ja arvaatteko missä? -kyllä vain, omassa, uudessa kodissamme. 


Se vaati Markon läsnäoloa talolla 24/7 ja edeltävällä viikolla olin itsekkin yötä myöten paikalla. Jouluksi kotiin haave ei olisi ollut mahdollista ilman meidän mahtavaa tukiverkostoa, kiitos kaikille auttaneille <3


Ymmärrätte siis varmaan miksi minun kirjoittamiseni on hieman kärsinyt tässä :) Talossa on tietenkin vielä tehtävää, mutta kirjoitustahti tulee varmasti tasaantumaan! (Viimeistään tammikuun puolella).


Olemme perheen kesken sopineet että emme osta toisillemme joululahjoja, tämä tarkoitti toisin sanoen sitä, että pikkumies sai senkin edestä lahjoja. Laitan tänne myöhemmin hieman kuvia minkälaista härpäkettä ja tavaraa meidän pikkutonttu sai :)



Tässä nyt kuitenkin muutama kuva tällä erää. 

Pelasimme pictonaryä ja yllä olevassa kuvassa äitini on piirtänyt hyvin selkeän... gorillan.









19 joulukuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä haluaisit oppia / mistä haluaisit oppia lisää?

EMILIA

Historiasta ja psykologiasta. Molemmat ovat aina kiinnostaneet minua, lukiosta oli tarkoitus välivuoden (joo, välivuosi ei ollut järkevä ajatus) jälkeen hakea yliopistoon lukemaan psykologiaa, näin ei kuitenkaan käynyt vaan työelämä vei mennesään.

On tosiaan paljon asioita mistä haluaisin tietää lisää, siis todella sisäistää tietoa, tässä nyt muutama miete:

- Avaruus on todella kiinnostava, en jotenkin jaksa uskoa, että olemme ainoat jotka tätä universumia asustaa.
- Ihmisten ja eläinten evoluutio (ei, en usko Aatamiin ja Eevaan). 
- Matematiikkaa en ymmärrä alkuunkaan, en MILLÄÄN tajua logiikkaa laskujen takana. Ja kuinka joku joskus on vaan määrittänyt, että x + y = z ja asia nyt vaan on näin. Mutta kun siinä kuulemma on ideaa takana, minä en tätä vaan näe enkä ymmärrä. Olisi hauska ymmärtää.
- Haluaisin osata korjata auton itse sen mennessä rikki tai kun siitä kuuluu "joku sellanen ääni" tai "joku lamppu siellä palaa, se näyttää lamppuhengen sellaiselta jutulta".

Näitä voisi jatkaa loputtomiin mutta tuossa nyt muutama.



MATILDA

Miten pitkä tämä lista saa olla? :D  Haluaisin oppia niin paljon kaikkea ja kehittyä niissä asioissa mitkä jo osaan.

Niin kuin siskonikin vastasi, niin psykologia kiinnostaa minuakin. Miksi me ihmiset käyttäydymme niin kuin teemme ja miten käyttäytyminen muuttuu erilaisista tilanteista johtuen. Toisaalta tykkään myös siitä, että en aina ymmärrä miksi joku tekee niin kuin tekee. Välillä haukun näitä ihmisiä tyhmiksi (hehe, muistakaa huono huumorintajuni) tai sitten mielenkiintoni herää että mitenköhän nuo ajatukset tuntuisi omassa päässä. Siitä tulee hauska ja kiinnostava ajatusleikki. Myysteriit ovat aina kivoja!

Vahvempi tieto kemiasta avartaisi omaa maailmaa aika paljon. Taas kerran ymmärrys saisi aikamoisen potkun persuksiin jos tieto- ja taitotaso nousisi tällä saralla.

Olisi hieno osata koneiden ja laitteiden mekaniikkaa. Tai siis. Nähdä ja ymmärtää miten esim. tietotekniikka tai autot toimii, puhua konekieltä. Marko on aivan huippuluokkaa tässä asiassa. Hän on real life McGyver, sellanen superhyvä handyman. Kun itse olen valmis heittämään jonkun laitteen seinään, hän ottaa ruuvarin käteen ja kohta laite pyörii niin kuin pitääkin. Tällaisen taitolokeron haluaisin tuonne omaan päähän myös.

Mutta, aion kuitenkin sanoa että haluaisin oppia laulamaan! Pysyn hyvin nuotissa kun laulan, mutta haluaisin oppia käyttämään ääntäni. Laulaminen ei ole pelkästään nuotissa pysymistä, vaan se on niin paljon enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan muusikiin koko kehossa ja jopa nähdä sen musiikin.
Lauluäänenikään ei ole mikään erikoinen, mutta olen kuullut että lauluääneä voi muokata. Kovalla harjoittelulla lauluäänestä voi tulla aivan erikuuloinen kuin puheäänestäsi. Onko joku vetässyt minua nenästä vai pitääkö tämä paikkansa?

Laulaminen ei ole välttämätöntä elämässä selviytymiseen, mutta se antaa paljon iloa ja lämpöä elämään. Tähän lisäksi voisin mainita että olen niiin mustis sellaisille jotka osaavat soittaa eri soittimia. Ja vieläpä niin että joku sanoo jonkun biisin, ja sitten toinen rupee rämpyttäämään sitä tuosta noin vaan. Tiedän että se on kovan työn takan tuo rämpytys, mutta kun jag vill också kunna.



14 joulukuuta 2016

Östersundom hundskog / Östersundomin koirametsä


50 ha av paradis. Gu vad härlig plats det är. Måst säga att jag vet inte vem njuter mera av att vara där, jag eller hundarna.

Det finns skog, öppna fällt, upp och nedförsbackor, diken och pölar att svalka sej i, soliga ställen åt ägare och det viktigaste – massor av SKUGGplatser åt hundarna. Det är något många hundparker saknar, helt för många. I Mårtensdal finns en hundpark som man just remonterade, fina nya staket kom det och bänkar till ägare men INGE solskydd. 500m2 öppet fält vart solen gassar från alla håll, inga träd och ge skugga heller. Kiva park annars, men den måste glömmas en solig sommardag. Annat är det med Östersundom. Härlig omväxlande terräng.









På sommaren var jag flere gånger hit med mina pojkar. Lillmannen hadde jag i bärsele och väska på ryggen med mellanmål och dricka åt oss tvåbenta, och vatten åt de fyrbenta.




Jag brukade gå vart vinden förde mej. Imellan hade jag ingen aning om var jag var.
Tog ingen stress över det, hade alltid telefon med och allt så man klarar sej fast man skulle yra runt några timmar. Våra utfärder brukade ta ungefär 2 timmar, och när jag kom tillbaka till bilen hade jag ofta en slocknad gosse i bärselen och två nöjda men trötta hundar traskande efter mej.

Ljuvliga dagar!


Rekommenderar att gå och besöka detta ställe, och meddela gärna mej om du far så kommer vi med!

Våren och sommaren samt jultiden är absolut den bästa tiden att besöka denna plats. Nu när det är våta väder så blir platsen lite gäggig på vissa platser. Speciellt gångarna som leder till och från parkeringen. 

Alla besök hit har inte slutat som i sagor. En gång under sensommaren när Marko också var med slutade vår skogsfärd lite dåligt. Zach bestämde sej för att rulla runt i ett jordgetingbo... Han pep och sprang med svansen mellan benen och man ser bara hur hela jäkla getingboet attackerar honom. Gång på gång pånytt. Marko dyker me in i flimret och får på något underligt sätt Zach räddad från situationen. Helt oskadd slapp inte Marko själv ur situationen, ett getingbett i nacken var hans saldo.

 Vi ringde djurakuten och gav sedan två kypakkaus -paket. Vi vet inte hur många bin sist och slutligen stack Zach, men han var helt okej, så det var ingen fara på det viset, somtur!

-Matilda






50 ha unelmaa. Ihana paikka! En tiedä kumpi nauttii enemmän siellä olemisesta, minä vai koirat.

Sieltä löytyy erilaista metsää, aukioita, ylä- ja alamäkiä, ojia ja vesilätäköitä vilvoittamiselle, aurinkoisia paikkoja omistajille ja se tärkein - paljon VARJOpaikkoja koirille. Se on jotakin mitä monesta koirapuistosta puuttuu, varjoa... Martinlaaksossa on koirapuisto joka kävi läpi remontin, siellä on hienot uudet penkit ja aidat mutta ei yhtäkään varjopaikkaa? 500m2 johon aurinko porottaa päivät pitkät. Kiva puisto muuten mutta aurinkoisena päivänä tämän paikan saa kyllä unohtaa. Toista se on Östersundomissa. Ihanaa vaihtelevaa maastoa!














Kesällä tämä koirametsä oli meidän vakipaikka. Pikkumies nökötti mukana kantorepussa ja selän puolella minulla oli reppu jossa oli välipalaa ja juotavaa meille kaksijalkaisille ja vettä noille nelijalkaisille.

Tassuttelin menemään sinne minne tuuli vei minua. Välillä minulla ei ollut hajuakaan missä olen. En kuitenkaan ottanut stressiä siitä, olihan minulla puhelin ja kaikki tarvittava mukana jotta pärjäisimme muutaman tunnin vaikka eksyisimmekin muutamaksi tunniksi metsän perukoille. Yleensä meidän retket olivat parin tunnin mittaiset. Kun käppäilin takaisin autolle päin kantorepussa oli nukkuva poika ja perässäni kulki nätisti kaksi lopen uupunutta koiraa,

Ihania päiviä!

Jos sinulla on koiria ja et ole vielä käynyt täällä niin suosittelen että tutustut tähän paikkaan. Ja ilmoita minullekkin jos olet menossa niin tullaan mukaan!

Kevät, kesä ja jouluaika on ehdottomasti paras aika vierailla täällä. Nyt kun on aika märkiä kelejä niin jotkut paikat tahtovat olla aika mutaisia. Varsinkin ne käytävät pysäköintialueen lähettyvillä.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää satumaata. Loppukesästä kävimme koko perhe retkellä täällä ja se loppu aika huonosti. Zach päätti nimittäin kieriä maa-ampiaispesässä... kuulin vaan hirveetä huutoa ja näin kun koira juoksee häntä koipien välissä päättömänä sinne tänne. Ampiaispilvi seuraa Zachiä ja näen miten ne hyökkäävät kerta toisensa jälkeen. Marko hyökkää mukaan leikkiin ja saa kuin saakin koiran pelastettua tilanteesta - sai kyllä itsekkin ampiaispiston niskaan.

Soitimme eläinlääkärin päivystykseen ja annoimme Zachille kaksi kyypakkausta. Emme tiedä kuinka monta ampiaista ehti pistää häntä, mutta seurasimme koiran vointia ja ei hänelle tullut mitään oireita tuosta. Onneksi selvisimme tästä pelkällä säikähdyksellä!

-Matilda





12 joulukuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietinnät

Miltä unelmien jouluaattosi tänä vuonna näyttää?


EMILIA

Jouluaattona toivoisin herääväni levänneenä. Katsoisin ikkunasta ulos ja huomaisin, että lunta sataa. Aamupalaksi joisin lämmintä kaakaota (ilman minttua, yllätyyyyss!) ja katsoisin lastenohjelmia villasukat jalassa. Telkkarissa onneksi pyörii sellaiset vanhat klassikot mitä omassa lapsuudessaan katsoi, tulee niin lämmin ja nostalginen olo :)

Tämän jälkeen ottaisimme Paavon (yllätysmomentti: Emilialla on avopuoliso, Paavo ei ole mikään pehmolelu) kanssa auton alle ja suuntaisimme Matildan ja Markon vastavalmistuneeseen taloon. Koko sakin voimin sitten ulkoilua ja Lihapullan vetämistä pulkassa. Sitten voisi käydä saunomassa ja juoda muutamat jouluoluet ennen kuin ruokailu alkaisi. Ruokailun jälkeen joulupukki tulisi kylään ja saisimme nähdä pelkääkö Lihapulla pukkia vai istuisiko syliin.. Uskon jälkimmäiseen, kaveri on niin kova halailemaan :)

Ilta olisi lautapelien ja punaviinin aikaa, mukavaa rentoa yhdessäoloa. Siitä on minun unelmien jouluaatto tehty.


MATILDA

Olin jo kirjoittanut oman tekstini kun luin sitten Emilian vastauksen. Ei siinä olisi mitään järkeä laittaa tähän jatkeeksi minun tekstini kun se on täysin samanlainen :D
Tuo Emilian aamu on täysin realistinenkin, meillä todellisuudessa aamu menisi hieman eri meiningeissä. Riisipuroot seinillä ja kaakaota pitkin lattiaa kun juoksisi pikkumiehen perässä... mutta nyt oli kyse unelmajoulusta ja silloin puuro löytäisi vatsaan ja kaakao pysyisi siellä missä pitääkin.

Ehkä saamme toteutettua unelmien joulumme :) toivottavasti.

11 joulukuuta 2016

Rakennusprojektista - Jouluksi kotiin?


Viikon päästä olisi sitten muutto... Miltäs näyttää? :D



Tässä taas viime tilannekatsauksen jälkeen tapahtunut aika paljon. Niin paljon, että viikon päästä olisi muutto! Tavoite on että pääsisimme jouluksi kotiin.

Vaikka olemme jo aivan loppusuoralla niin tämä projekti tuntuu loputtomalta. Jotenkin on vaikea ymmärtää että kohta asumme tuolla talossa. Se päivä, minkä eteen on tsempannut ja tehnyt töitä, on kohta täällä. Se päivä kun saa sanoa - vihdoin kotona.



Yksi asia minua hieman jänskättä. Sähköhommat ovat osittain tehty mutta on tullut pieniä mutkia matkaan. Jotta muuttoluvan saa niin sähköpöytäkirja pitää olla ja sitä ei tietenkään voi tehdä ennenkuin tietyt asiat ovat kunnossa. No, yritän ajatella positiivisesti, kyllä sekin järjestyy jollain tavalla! Pakko...

Mutta tässä hieman kuvia miten meidän taloprojekti edennyt:





Vasemmanpuoleinen kuva on meidän makuuhuoneesta. Sinne on jo levitetty peti ja koirilla se on jo aktiivisessa käytössä :D Markokin on muutaman yön viettänyt siinä. 

Oikealla on työ-/vierashuone. Siellä säilytetään tällä hetkellä niitä kaappeja mitä ei olla vielä kasattu, tyhjentynyt aika hyvin viimeisten kahden viikon aikana...




Leikkihuoneessa liitutaulu maalattu ja listoja vaille valmis. Oikeastaan se on kaikkien makkareiden tilanne. Lattia- ja ikkunalistat puuttuvat vain (meidän makkarikaapin sisälmykset pitää vielä ruuvailla kiinni, mutta siinä nyt ei kauan nokka tuhise).


Sauna ja kylpyhuone on vesieristetty kolmeen kertaan. Tänään Marko sai valmiiksi kylpyhuoneen, eli nyt kaikki pinnat ovat laatoitettu. Lattia on saumattu, huomenna on sitten seinien vuoro.






Eteiskaappi on kasattu ja ainoastaan liukuovet puuttuu. Liesituuletin, jääkaappi ja poreamme tuli tällä viikolla. 



Alla oleva keittiökuva ei ole aivan ajantasalla, mutta tehtävää keittiössä vielä on... ihan tarpeeksi :D


Saarekkeessa on vesipisteet, tiskikone ja allaskaappi, sekä induktiotaso. Saareke on keskeisellä paikalla talossa ja tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Tämän takia päädyimme laittamaan saareken työtasoksi kivitason, kiiltävä musta graniitti. Emme nähneet kyseistä kiveä ennen ostoa, joten hieman jännitimme kyllä sitä miltä se sitten oikeasti näyttää. Onneksi ei tarvinnut katua päätöstämme, se on kyllä upean näköinen tuo kivitaso (joka näkyy todella hyvin tuossa kuvassa kaiken roinan alta...). 

Halusimme hieman pehmeyttä keittiöön joten seinän puoleiseen työtasoon tulee puutaso. Huonekalumme ovat Acaziaa joten keittiön puutaso on samasta puusta.



Puutaso on öljyttävä 2-4 kertaa ostopäivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Äitini hoiti ensimmäisen kierroksen, siskoni toisen ja minä sekä pikkumies sutasimme kolmannen. Äitini ja Marko jäi vielä illaksi talolle joten he varmaan sohivat viimeiset öljyt pinnalle ennen lähtöään.


Kun nälkä yllättää pikkumies hoitaa homman!




On meidän poika mitä mahtavin apuri<3




07 joulukuuta 2016

Arjen valinnat

Viimeisen parin vuoden aikana olen herkistynyt. Nyt en meinaa tunnetasolla että itkisin jokaisesta pienestä kommentista. En myöskään tarkoittanut fyysisellä tasolla, että hyttysenpurema saisi minut pyörimään kivusta tai muuta vastaava.

Vaan olen herkistynyt aivan erilaisella tasolla. En tiedä oikein millä sanalla pystyn kuvailemaan mitä tarkoitan. Herkistynyt kuvaa mielestäni asiaa hyvin, mutta se ei kerro oikeastaan mitään?

Avataakseni, niin herkistymisellä tarkoitan sitä, että näen ympäristöni ja valintani aivan erilaisessa valossa. Ruokailusta ympäristöasioihin aina eläinoikeuksiin saakka.




Olen aina ollut eläinrakas mutta en ole aikaisemmin allekirjoittanut vetoomuksia tai julkisesti ottanut kantaa eläimien oikeuksista ja kohtelusta. Viimeisen parin vuoden aikana en ole kuitenkaan enään voinut katsoa toiseen suuntaan. Ajattelutapa että en kuitenkaan pysty tekemään mitään on haalistunut.

Olemme seurustelleet seitsemän vuotta Markon kanssa ja hän oli innoissaan että taas sai oppia jotakin uutta minusta. Meillä oli nimittäin viime viikolla keskustelu joka alkoi sillä että hän kommentoi, jotakuinkin näin: Ai sussa elää pieni eläinaktivisti.

Tietenkin hänkin on huomannut ne arjen pienet valinnat mitkä ovat muuttuneet, mutta tämä oivallus tuli talvitakin torjumisesta. Minulla kun vielä tämän keskustelun käydessä oli kaikki talvivaatteet varastossa, eri paikkakunnalla, niin en ollut kertakaikkiaan jaksanut tai ottanut aikaa käydä hakemassa niitä. Joten minä olin siihen asti hipsutellut softshell takin kanssa ja tärissyt. Viikonloppuna kävimme koko perheen voimin kyläilykierroksella ja haimme talvivaatteet samalla.

Minulle tarjottiin "väliaikais" takiksi Luhdan takkia jossa oli aito turkis. Olin hyvin vastahakoinen ja piti siinä sitten valaista asiaa miksi olin niin "vaikea". Luhtaa on kritisoitu siitä, että he käyttävät aitoa turkista. Jos et ole lukenut aiheesta niin suosittelen että käyt vilkaisemassa tätä Ylen uutista.
Jos turkista on pakko olla, voi se olla eläinystävällisemmistä materiaaleista tehty. Tämä on mielipiteeni. Itse en tule koskaan ostamaan takkia tai muuta tuotetta joka on tehty aidosta turkista.

Miljoonia eläimiä kasvatetaan karuissa oloissa ja näiden tappamista ei voida tehdä edes myötätunnolla. Hirveä tuo edellinen lause, mutta tarkoitan sitä, että eläin kituu pitkiä jaksoja ennenkuin sydän lakkaa lyömästä. Revitään, hakataan, tökitään, näännytetään you name it. Ihminen on julma.

Minä pärjään ilman turkista, tekoturkis ajaa saman asian.
Oma takki kullan kallis. Vanhahan se on, mutta hoitaa tehtävänsä :)





Nojoo. Ehkä asiani tuli selväksi. Jos joku miettii otinko vastaan kyseisen väliaikais takin niin vastaus on kyllä. Takki on jo ostettu, eli toiminnan tukeminen on jo tapahtunut. Kun käytin takkia, sen viikon ajan, niin mainostin tietenkin kyseistä merkkiä... kylmyys kuitenkin sai minut unohtamaan sen asian.

Kyyneleet nousivat aina kun katsoin takkia, ja näin hupun jossa tuo turkis möllötti, joten otin koko himpatin hupun pois. Kun käytin takkia minulle tuli kaksinaamainen olo, tekopyhä fiilis. Samanlainen olo kuin monessa muussakin tilanteessa. Pari esimerkkiä. Untuvatakin käyttö saa naaman kiristymään ja syödessäni lihaa, jossa en tiedä miten tätä eläintä ollaan kohdeltu, sydäntäni hieman riipaisee.

Mitä yksi pieni ihminen pystyy tekemään? No ei paljoa. Totta.
Mutta kun monta pientä ihmistä tekee jotakin niin silloin sillä alkaa olla jo merkitystä.

Ottaakseni esimerkiksi tämän turkis asian, Sillä että itse en osta takkia jossa eläin on tapettu tämän "hienon" yksityiskohdan takia, niin "pelastan" yhden eläimen . Mietikkää kun tuhannet ihmiset huomaavat että pystyy kuin pystyykin elämään ilman aitoa turkista... turkistuottajat huomaavat sen vuorostaan rahapuseissaan ja kun nykymaailmassa raha määrää niin voitte varmaan laskea 1+1 mihin suuntaan tuotanto menee.

Jos menen ulkomaille, en aio mennä elefanttiajelulle tai eläintarhaan, jos en tiedä miten eläimiä siellä kohdellaan. Norsu on maailman isoin nisäkäs joka asuu maalla. Miten luulette että ihminen saa yliotteen tällaisesta mahtavasta olennosta? Lukekaa tästä ja hämmästykää taas kerran ihmisen julmuudesta... vaikka elefanttiajelu olisi hieno kokemus, niin pystyn elämään ilman sitä. En halua tukea tällaista eläinrääkkäystä.

Kolmas esimerkki voisi olla se että otan yleensä kauppaan mukaan kestokassin. Olen saanut leiman mummeli tämän takia, mutta mikäs siinä :D joka kerta kun jätän ostamatta uutta muovikassia se on yksi vähemmän tuhoamassa luontoa tai kiusaamassa jotain eläintä. Sama homma take away kahvin kanssa. Jos vain pystyn niin olen ottamatta sen muovikannen. Myönnän kyllä että välillä nappaan sellaisen mukaan.... pirun kaksinaamainen muija...

Tiedän että olen monessa arjen asiassa tekopyhä. Itseasiassa nykypäivänä suurin osa on. Uskallan jopa väittää että monet ääriaktivistit kompastelevat vahingossa tälle maaperälle aina välillä. Nykymaailma on niin sekaisin ja täynnä vääryttä että on miltein mahdotonta elää aivan "täydellisesti". Jos ei ole kyse eläinoikeuksista tai ympäristövalinnoista niin lapsityövoima on vahvasti mukana monessa asiassa. Välillä tekisi mielä pyyhkäistä koko maailma tyhjäksi ja aloittaa alusta. Minä tietenkin olisin sanelemassa millä tavalla hommat tulisi hoitaa jatkossa ;)

Summasumarum. En todellakaan ole mikään "hyvä esimerkki" jota pitäisi seurata. Teen pieniä valintoja, kahvikannenuhrauksia ja muovikassien boikottaamista, josta ehkä voi seurata jotakin hyvää. Toisaalta ajan autoa ja muuteenkin nykypäiväinen elämäntyyli kuluttaa luontoa ja ympäristöä aika paljon. Joten olen varma että olen miinuksen puolella jos "hyviä ja huonoja" tekoja ruvettaisiin laskemaan. Miksi siis jaksan edes tehdä näitä pieniä arjen tekoja?

Koska minulle tulee siitä parempi mieli. Kun tiedän että autan yhtä eläintä, ostan tietynlaisia kananmunia tai suljen kaikki sähkölaitteet mikäli niille ei ole käyttöä niin voin paremmin. En ole ottanut maailman parantamista elämän tehtäväkseni, mutta miksi ei tehdä jotain jos siihen on mahdollisuus? Jos itse ei menetä mitään, mutta voi tehdä jotain hyödyllistä samalla, miksi ei sitten tekisi?


-Matilda








05 joulukuuta 2016

Siskosten Maanantai Mietintä

Jos saisit nimetä siskosi uudelleen, minkä nimen antaisit?


EMILIA

Matilda on ilmetty Matilda (Matilda tarkoittaa voimaa ja sitä tässä naisessa on kuin pienessä kylässä) mutta jos joku pitäisi keksiä niin antaisin jonkun lujatahtoisen naisen nimen.. Sellaisen, joka tekee taukoamatta töitä perheensä ja muiden eteen. En vaan keksi ketään tällaista naista, Matilda on one of a kind :) Mutta Prinsessa Madeleine tekee paljon hyvää lasten eteen, joten Madeleine voisi sopia.

Toki 1700-luvun torpan Hilda sopisi myös, Hilda kun lypsi lehmät ja kantoi kauraa nyssyköissä pitkin kyliä.



MATILDA

Emilia nimi juontaa juurensa nimestä Emil ja tarkoittaa vilkasta. Äitimme valikoi nimet harkiten ja pakko sano että ne osuivat kyllä aika nappiin. Minä pullerotyttönen kanniskelin 10kg:n ämpäreitä ennenkuin opin kävelemään ja Emilia kasteli mummin kukat viidessä minuutissa kun muilla se kesti tunnin...

Mutta jos pitäisi antaa jokin toinen nimi siskolle se olisi jokin kaunis nimi. Emilia on täynnä kauneutta, niin ulkopuolelta mutta ennenkaikkea sisältä. Nimi ei myöskään olisi mikään supisuomalainen. En näe tätä naista yhden maan naikkosena, hänellä on vapaa sielu ja nimen pitää kauneuden lisäksi huokua kahlitsemattomuutta.

Ehkä Melody tai Davina?

04 joulukuuta 2016

Disco hammasharja / -tandborste


Meidän iltatoimet menevät yleensä aika mukavasti... hampaiden harjaukseen saakka... 

Tämä "aion vain huutaa ja riuhtoa päätä jos äippä harjaa hampaita -vaihe" alkoi ehkä n. 2-3kk sitten. En osaa sanoa mistä se johtuu, mutta uskon että osittain ainakin siitä, että hän haluaa itse harjata hampaansa. Annan tietenkin hänen harjailla niitä jonkin aikaa, on hyvä että hän haluaa "itsenäistyä", mutta kun se harjaus on enemmänkin hammasharjan pureskelua. Tai sitten jos hän on oikein reipas niin pää heiluu samaa tahtia kuin hampaita harjaava käsi... tämä olisi toimiva taktiikka jos edes käsi pysyisi paikoillaan.

Hampaiden harjaus on siis ollut se epämukavin hetki iltatoimista. Nyt voi olla, ainakin toivon, että löysimme mahdollisen pelastuksen.

Nimittäin, DISCO hammasharja! 




Kun painaa varressa olevaa nappulaa niin punainen vilkkuvalo syttyy. Se vilkkuu kahden minuutin ajan ja sammuu sitten itsestään. Saimme tämän hammasharjan hammaslääkärikäynnin yhteydessä. Nyt olemme käyttäneet kyseistä hamamsharjaa muutaman illan ja poika on niiiiin tyytyväinen! Nököttää vain ja olen saanut kaksi minuuttia (!) harjata hampaita ilman minkäänlaista vastarintaa. 

Yksi toinen ero edelliseen hammasharjaan on harjan pehmeys. Mielestäni tämä uusi on huomattavasti pehmeämpi. Tosin jos pitää veikata kumpi näistä kahdesta, vilkkuvalo vai harjan kovuus, vaikuttaa myönteisesti harjaukseen valitsisin kyllä vilkkuvalon ;) 

Pitäkäähän peukkuja että pikkumiehen mielenkiinto uuteen hammarharjaan säilyy. Säästyn minäkin muutamalta harmaalta hiukselta.

Jos teillä on muita vinkkejä jotka tekevät tästä iltatoimesta vielä mielyttävämmän, otan nämä avosylin vastaan!

-Matilda



Kvällsbestyren går oftast ganska smärtfritt tills det är dags att borsta tänderna. Det ogillar vår lilleman väldigt mycket. Dethär "jag tänker bara skrika och vifta på huvudet så hårt det går då mamma borstar mina tänder -skedet" började ca. 2-3 månader sen. Jag antar att det har och göra med att han vill bli mera självständig. Det är ju iofs en bra sak, men när borstandet är i verkligheten mer tuggande på borsten. Visst renar det ju också, men inte tillräckligt. Ja, eller då han är riktigt bussig, så viftar huvudet i samma takt med handen som borstar tänderna. Det ser ju super effektivt ut :D skulle ju vara det om ens handen var på plats. Söta pojk <3

Men nu kan det hända, iaf hoppas jag, att vi har hittat en lösning. Nämligen DISCO tandborste!

När man trycker på knappen i skaftet börjar en röd blinkande lamppa lysa. Den blinkkar i 2 minuter och efter det stänger den av sej själv. Denna tandborste fick vi i samband med lillemannens tandläkarbesök. Annan skillnad mellan denna och hans föredetta tandborste är borstens mjukhet. Nuvarande är mjukare och lite mindre än den vi hade innan. Men om jag måste välja av dessa två skillnader, mjuk borste eller en röd blinkeffekt i skaftet, skulle jag tippa på blinkljuset ;)

Håll tummarna att han i fortsättningen också sitter hypnotiserad av sin nya tandborste så behöver jag inte räkna hur många nya gråa hår det kommit efter en kväll.

Om ni har några andra tips hur tandborstningen kan bli mer löpande, tar jag imot dem med öppna armar!

-Matilda

01 joulukuuta 2016

Kommelluksia Emilian elämästä part 6

- Asuin aikoinaan Töölössä asunnossa, jossa ei ollut omaa parveketta, tupakointihommat hoidettiin siis kerroksen omalla parvekkeella. Parvekkeella törmäsi lähes aina naapureihin. Kerran naapurit tulivat lauantaisaunasta (elettiin joulukuuta) pyyhkeisiin kietoutuneena. Juteltiin siinä hetki ja lähdin sisälle. Tuntia myöhemmin olin lähdössä kauppaan ja kauhukseni näin, että naapurit olivat edelleen parvekkeella. Olin lukinnut heidät sinne lähtiessäni eikä kukaan ollut kuullut heidän avunhuutoja... Voin kertoa, että hävetti aika paljon :)

- Tämäkin tapahtui samaisessa rapussa. Olin hirveällä vauhdilla lähdössä töihin ja avasin oven aika voimalla ja vauhdilla. Kuului hirveä kolahdus ja "AI SAATANA" huuto ja näin kuinka postinjakaja pitelee päätään. En tiedä miksi oli kyykistyneenä oven edessä mutta olin kuitenkin paukauttanut oven päin pläsiä. Väkersin jotain tyylillä "no mut saat ainakin nyt sairaslomaa, anteeksi kauheasti".

-Emilia