Mikä on kaunein asia joka sinulle on sanottu?
EMILIA
Monta kaunista asiaa on sanottu, kun perhe tai Paavo sanoo rakastavansa, on se aina kaunista ja ihana kuulla. Mutta jos ei näitä lasketa on se ehdottomasti se kerta, kun olin vaihtanut työpistettä ja entisen pisteen esimies sanoo minulle "Emppu, nyt kun oot lähtenyt, täältä puuttuu palanen. Pidit jengin aina kasassa ja jaksoit hymyillä ja naurattaa muita". Itkin muutaman kiitollisuuden kyyneleen :) Tällaiset asiat on tärkeä esimiehen kertoa alaisilleen, tällaiset motivoi tehdä työ hyvin ja olla hyvä työkaveri!
Toinen ihana oli kun uusi ja vanha esimies tapasivat ja keskustelu kääntyi siihen, olenko ollut tälle uudelle bossille sitä mitä vanha lupasi. Uusi tokaisi "on ollut ja niin paljon enemmän!" Tämäkin sai hymyn huulille.
MATILDA
Haluaisin olla omaperäinen ja repäistä jotakin odottamatonta. Mutta. Aion nyt kuitenkin kallistua Markon sanoihin.
Marko muistuttaa minua päivittäin kuinka kaunis olen. Ei pelkästään ulkokuoresta, vaan myös siitä siäisestä kauneudesta mitä hän näkee minussa. Se on mielestäni älyttömän hienoa että hän jaksaa huomioida minua tällä tavalla vielä näinkin monen vuoden jälkeen. Useasti sitä pitää itsestään selvyytenä, tai ajatellaan että sen sanominen jollain tapaa kuluttaa sen merkitystä. Ei pidä paikkaansa, ainakin minun mielestäni. Ja päivittäin nyt ehkä on hieman liioteltua, kyllä meillä on niitäkin päiviä kun se rakkauden ilmaisu on enemmänkin viiltävä katse, hehe :D
Kun tuntee itsensä rönsyisäksi, ja ei missään nimessä halua nähdä itseään peilistä, niin sen toisen sanat ovat älyttömän tärkeitä. Kun hiukset ovat pystyssä ja naama kaikkea muuta kuin naaman näköinen, ja se toinen tulee antamaan suukon ja kuiskaamaan kuinka upea olet, niin kyllä siinä joka kerta sydän lämpeää. Tai kun tulet suihkusta uitetun kissan näköisenä ja vastassa on "pyyhehali" ja sanat "oletpa söpö" niin hymyhän leviää korviin.
Sitä kaikkein kauneinta asiaa on kuitenkin vaikea valita. Tällä kertaa aion kuitenkin valita sen, mitä ei tule päivittäin, mutta aina silloin tällöin ja minulle niiin oikeissa tilanteissa.
Se kun hän sanoo: "Du är min prinsessa" - eli, "Sinä olet minun prinsessani".
30 tammikuuta 2017
25 tammikuuta 2017
Keskiviikko
Pikkumies on ollut kipeä niin tänään hän oli aivan innosta piukeena kun lähdimme ajelemaan kohti päiväkotia. Kurvasin siis päiväkodin kautta mihin dumppasin tuon pojan ja jatkoin siitä töihin. Minulla oli rauhallinen toimistopäivä. Ei palavereita tai muita pakollisia ajelemisia. Välillä tällaisetkin työpäivät ovat ihan tervettulleita vaikka se sotiikin minun työminääni vastaan.
Työpäivän jälkeen hipsimme pojan kanssa mummolaan missä vietimme mommo ja motte aikaa. Mommo oli hankkinut sellaisen ybermakeen lentsikkakeinujutun. Lentsikkakeinohevonen? Nomutta, se oli oikein hieno ja poika rupesi heti "tuunaamaan" konetta.
Mummolassa taisi vierähtää pari tuntia. On se muuten aika jännää miten lapsi saa kolme aikuista naista ryömimään ja kierimään pitkin lattioita... ja vieläpä hymysuin.
Illemmalla oli kiva tulla kotiin siivottuun taloon. Markolla oli myös ylläri pojalle - hän oli rakentanut tosi siistin junaradan! Oooo! Siinäpä he sitten aikansa leikki junilla ja minä hekottelin oviaukossa kun he olivat vain niin kertakaikkisen söpöjä<3
Poika simahti samantien sänkyyn ja me laitoimme tulen takkaan ja nappasimme glögilasit käteen. Jospa nyt katsoisi yhden jakson jotakin sarjaa ja menisi sitten ajoissa nukkumaan.
Rauhallista iltaa kaikille!
-Matilda-
22 tammikuuta 2017
Siskosten maanantai mietintä
Jos sinun pitäisi menettää yksi viidestä aististasi, mikä se olisi?
EMILIA
Jouduin googlaamaan, mitä kaikkia aisteja meillä ihmisillä on. Seitsemän nähtävästi josta yhtenä oli seuraava:
"Asentoaisti: Lihasten ja nivelten välittämät aistiärsykkeet pitävät aivot jatkuvasti ajan tasalla eri ruumiinosien sijainnista. Näin ihminen tietää koko ajan, missä hänen jalkansa ovat, ja onko hänen suunsa auki vai kiinni."
Minulla on muutenkin irtisanoutunut joku osa tuosta yhtälöstä sillä en aina tiedä, mikä ruumiinosa sijaitsee missäkin. Enkä aina löydä jalkoja tai tiedä, onko suu auki vai kiinni. Joten valitsen siis sen.
MATILDA
Makuaisti! Haju- ja makuaistin välillä on linkki, ja makuaistin menettäisin ainoastaan jos se ei vaikuttaisi hajuaistiin :) hihi.
EMILIA
Jouduin googlaamaan, mitä kaikkia aisteja meillä ihmisillä on. Seitsemän nähtävästi josta yhtenä oli seuraava:
"Asentoaisti: Lihasten ja nivelten välittämät aistiärsykkeet pitävät aivot jatkuvasti ajan tasalla eri ruumiinosien sijainnista. Näin ihminen tietää koko ajan, missä hänen jalkansa ovat, ja onko hänen suunsa auki vai kiinni."
Minulla on muutenkin irtisanoutunut joku osa tuosta yhtälöstä sillä en aina tiedä, mikä ruumiinosa sijaitsee missäkin. Enkä aina löydä jalkoja tai tiedä, onko suu auki vai kiinni. Joten valitsen siis sen.
MATILDA
Makuaisti! Haju- ja makuaistin välillä on linkki, ja makuaistin menettäisin ainoastaan jos se ei vaikuttaisi hajuaistiin :) hihi.
19 tammikuuta 2017
Britax Römer Dualfix 360
Havahduin alkukesästä siihen että pikkuisemme ei ole enään niin pikkuinen. Meillä oli vielä turvakaukalo käytössä 11,5kk iässä, joten oli jo aika laittaa se sivuun ja hankkia "isojen poikien" istuin. Siinä meni taas muutama tunti koneella kun yritin selvitellä mikä nyt olisi se oikea valinta. Kun niitä turvaistuimia on m u u t a m i a.
Oikean turvaistuimen löytäminen on vaikeampaa kuin mukavien rintisikoiden löytäminen. Ja se on jo paljon sanottu.
Epäilen, että olemme ainoat vanhemmat jotka painivat tämän vaikean, ja tärkeän, kysymyksen sekä valinnan kanssa. Jokainen vanhempi varmasti tuskailee tämän asian kanssa. Sillä onhan kyse oman elämän tärkeimmän aarteen turvallisuudesta. Joten on se sen tuskahien arvoista.
Me päädyimme tosiaan tuohon otsikossa olevaan istuimeen. Ajattelin rustailla tähän miksi päädyimme siihen.
Aloitimme sillä, että teimme Markon kanssa listan. Meidän kriteerit turvaistuimelle. Näin saimme karsittua suurimman osan pois, ja vaihtoehdoiksi jäi ne oikeasti meille oikeat vaihtoehdot.
Meidän lista näytti tältä:
- ISOFIX - kiinnitysmahdollisuus (eli istuin kiinnittetään suoraan autorunkoon, ei vöitä laisinkaan)
- Istuimen saa selkä- sekä kasvot menosuuntaan
- Hyvä tuki päälle, hyvin pehmustettu
- Reilut sivusuojat
- Tilaa jaloille matkustaessa selkä menosuuntaan
- Mukava istuskella (hieman vaikea tietenkin itse hypätä siihen istuimeen kokeilemaan tai saada tuotearvostelua 1 vuotiaalta, mutta silmämääräisesti, näyttääkkö että herra viihtyy istuimessa)
.
Turvaistuimet jotka eivät täytä meidän listan kriteerejä ovat varmasti myös hyviä. Mutta tämä oli se mitä me haimme. Alla olevat kolme turvaistuinta pääsivät meidän TOP 3:seen (huomatkaa siis että se istuin mikä meillä nyt on, ei ole tässä listassa mukana). Lähdimme sitten kaupoille hipelöimään näitä.
Maxi Cosin ja Besafe Izi Combi olivat ihan hyviä, mutta jalkatila tuntui hieman ahtaalta kun ne olivat selkä menosuuntaan käännettynä. Klippanilla oli mielestämme enemmän tilaa.
Klippan on suomalainen ja sitä voi käyttää 36kg:n saakka. Klippanissa oli tosin sellainen huono puoli, että selkänojaa ei pystynyt säätämään autossa. Siinä oli kaksi asentoa ja istuimen alla oli sellainen "tanko" joka piti vetää ulos. Tämän takia pitää siis otta istuin irti. Hieman tönkköä, mutta ajattelimme että pystymme elämään sen kanssa.
Olimme melkeinpä tehneet päätöksen jo kun ajatelimme vertailun vuoksi kokeilla Britaxin Römer Dualfix 360:stä.
Te jo tiedätte miten siinä kävi.
Siitä että alunperin mietimme käytettyjä 100€ turvaistuimia, käteen jäi sitten tuo...
Huomiona tähän! Jos ostaa käytetyn turvaistuimen niin pitää olla varmaa tietoa siitä että se on kolaroimaton. Kaverilta/tuttavalta tai muulta luottetavalta henkilöltä kannattaa siis hankkia istuin mikäli aikoo ostaa käytetyn.
Tämä Britaxin turvaistuin kääntyy yhtä nappia painamalla 360 astetta, ja sitä voi kiertää vaikka tuhat kertaa samaan suuntaan. Lapsen saa kätevästi autoon kun istuimen saa käännettyä oviaukkoa päin.
Myös selkänojan asentoa saa säädettyä ajon aikana, kolmeen eri asentoon. Jos lapsi nukahtaa niin painamalla kahta nappia istuin liukuu makuasentoon. Todella käytönnöllistä.
Kirjoitin tämän tekstin ehkä viikon käytön jälkeen. Nyt kun meillä on ollut se n. 8kk käytössä ja siihen on tottunut, en vaihtaisi sitä mihinkään.
Kun meillä oli vielä turvakaukalo käytössä niin yli 20 minuutin ajomatka ei onnistunut. Tai onnistui, mutta 20 minuutin jälkeen takapenkiltä alkoi kuulumaan kitinää. Tässä istuimessa hän ainakin näyttää viihtyvän. Nyt hänellä on enemmän tilaa ja istuimesta näkee paremmin ulos. Nyt äiti sekä poika nautti enemmän pidemmistäkin matkoista.
Vaikka minä olen totaalisen ihastunut tähän niin löytyy kyllä yksi asia mitä voisi 'kritisoida'. Kyseisessä turvaistuimessa on tosiaan isofix kiinnitys, ja tässä istuin on kiinteenä kiinni telakassa. Eli sitä ei saa napsautettua pois ja laitettua turvavöillä kiinni johonkin toiseen autoon, eikä myöskään pysty hankkimaan erillistä telakkaa toiseen autoon mihin istuimen voi kiinnittää. Tämän kanssa pitää ottaa koko kapistus mukana. Joten jos on kaksi autoa joita käyttää yhtä paljon lapsen kanssa, niin tämä istuin ei välttämättä sovi siihen tarkoitukseen. Silloin löytyy siihen tilanteesen varmasti sopivimpia malleja.
Toinen asia on että istuin on aika tilaa vievä. Kaksi matkustajaa menee mukavasti, mutta jos takapenkillä joutuu istumaan keskellä niin sillä henkilöllä pitää kyllä olla aika pieni peppu.
Turvaistuimen painosuositus on 0-18kg, eli vastasyntyneestä nelivuotiaaksi. Vastasyntyneelle löytyy oma lisätyyny mukavuuden lisäämiseksi. Turvaistuin testeissä kyseinen istuin ei ole saanut 5 tähteä juuri tämän painosuosituksen takia. Istuin soveltuu siis myös vastasyntyneelle, itsellä ei ole tästä kokemusta, mutta ainakin tuotearvosteluiden perusteella niin löytyy turvallisempia vaihtoehtoja perheen pienimmälle nyytille. Itse käytimme turvakaukaloa kunnes pikkumies oli noin vuoden ikäinen. Kun lapsi on saavuttanut 9kg:n rajan Britax Römer Dualfix 360 onkin 5 tähden arvoinen istuin.
Tuotearvosteluita, ja suosituksia näiden perusteella, ei nyt välttämättä kannata noudattaa niin orjallisesti. Meidän tapauksessa käytimme turvakaukaloa niin kauan kunnes poika kasvoi siitä "ulos" jonka jälkeen hankimme turvaistuimen. Jokainen tavallaan.
Turvaistuin maksaa lähempää 600€ mutta minä näen tämän investointina. Seuraavan lapsen kohdalla on sitten valmiiksi jo toimiva turvaistuin. Niin kuin sanon jo alussa, niin kyse on elämämme arvokkaimaasta lastista, turvallisuudesta ei tingitä. Viiskymppiä tai enemmän, se ja sama, kunhan on turvallinen ja toimiva :)
-Matilda
Oikean turvaistuimen löytäminen on vaikeampaa kuin mukavien rintisikoiden löytäminen. Ja se on jo paljon sanottu.
Epäilen, että olemme ainoat vanhemmat jotka painivat tämän vaikean, ja tärkeän, kysymyksen sekä valinnan kanssa. Jokainen vanhempi varmasti tuskailee tämän asian kanssa. Sillä onhan kyse oman elämän tärkeimmän aarteen turvallisuudesta. Joten on se sen tuskahien arvoista.
Me päädyimme tosiaan tuohon otsikossa olevaan istuimeen. Ajattelin rustailla tähän miksi päädyimme siihen.
Aloitimme sillä, että teimme Markon kanssa listan. Meidän kriteerit turvaistuimelle. Näin saimme karsittua suurimman osan pois, ja vaihtoehdoiksi jäi ne oikeasti meille oikeat vaihtoehdot.
Meidän lista näytti tältä:
- ISOFIX - kiinnitysmahdollisuus (eli istuin kiinnittetään suoraan autorunkoon, ei vöitä laisinkaan)
- Istuimen saa selkä- sekä kasvot menosuuntaan
- Hyvä tuki päälle, hyvin pehmustettu
- Reilut sivusuojat
- Tilaa jaloille matkustaessa selkä menosuuntaan
- Mukava istuskella (hieman vaikea tietenkin itse hypätä siihen istuimeen kokeilemaan tai saada tuotearvostelua 1 vuotiaalta, mutta silmämääräisesti, näyttääkkö että herra viihtyy istuimessa)
Isofix kiinnitys
.
Turvaistuimet jotka eivät täytä meidän listan kriteerejä ovat varmasti myös hyviä. Mutta tämä oli se mitä me haimme. Alla olevat kolme turvaistuinta pääsivät meidän TOP 3:seen (huomatkaa siis että se istuin mikä meillä nyt on, ei ole tässä listassa mukana). Lähdimme sitten kaupoille hipelöimään näitä.
 |
| Maxi Cosi 2 way pearl n.560 € telakalla |
 |
| Besafe Izi Combi x3 n.500 € telakalla |
 |
| Klippan Triofix Recline Comfort n. 500 € telakalla + kiilalla |
Maxi Cosin ja Besafe Izi Combi olivat ihan hyviä, mutta jalkatila tuntui hieman ahtaalta kun ne olivat selkä menosuuntaan käännettynä. Klippanilla oli mielestämme enemmän tilaa.
Klippan on suomalainen ja sitä voi käyttää 36kg:n saakka. Klippanissa oli tosin sellainen huono puoli, että selkänojaa ei pystynyt säätämään autossa. Siinä oli kaksi asentoa ja istuimen alla oli sellainen "tanko" joka piti vetää ulos. Tämän takia pitää siis otta istuin irti. Hieman tönkköä, mutta ajattelimme että pystymme elämään sen kanssa.
Olimme melkeinpä tehneet päätöksen jo kun ajatelimme vertailun vuoksi kokeilla Britaxin Römer Dualfix 360:stä.
Te jo tiedätte miten siinä kävi.
Siitä että alunperin mietimme käytettyjä 100€ turvaistuimia, käteen jäi sitten tuo...
Huomiona tähän! Jos ostaa käytetyn turvaistuimen niin pitää olla varmaa tietoa siitä että se on kolaroimaton. Kaverilta/tuttavalta tai muulta luottetavalta henkilöltä kannattaa siis hankkia istuin mikäli aikoo ostaa käytetyn.
Myös selkänojan asentoa saa säädettyä ajon aikana, kolmeen eri asentoon. Jos lapsi nukahtaa niin painamalla kahta nappia istuin liukuu makuasentoon. Todella käytönnöllistä.
Kirjoitin tämän tekstin ehkä viikon käytön jälkeen. Nyt kun meillä on ollut se n. 8kk käytössä ja siihen on tottunut, en vaihtaisi sitä mihinkään.
Kun meillä oli vielä turvakaukalo käytössä niin yli 20 minuutin ajomatka ei onnistunut. Tai onnistui, mutta 20 minuutin jälkeen takapenkiltä alkoi kuulumaan kitinää. Tässä istuimessa hän ainakin näyttää viihtyvän. Nyt hänellä on enemmän tilaa ja istuimesta näkee paremmin ulos. Nyt äiti sekä poika nautti enemmän pidemmistäkin matkoista.
Vaikka minä olen totaalisen ihastunut tähän niin löytyy kyllä yksi asia mitä voisi 'kritisoida'. Kyseisessä turvaistuimessa on tosiaan isofix kiinnitys, ja tässä istuin on kiinteenä kiinni telakassa. Eli sitä ei saa napsautettua pois ja laitettua turvavöillä kiinni johonkin toiseen autoon, eikä myöskään pysty hankkimaan erillistä telakkaa toiseen autoon mihin istuimen voi kiinnittää. Tämän kanssa pitää ottaa koko kapistus mukana. Joten jos on kaksi autoa joita käyttää yhtä paljon lapsen kanssa, niin tämä istuin ei välttämättä sovi siihen tarkoitukseen. Silloin löytyy siihen tilanteesen varmasti sopivimpia malleja.
Toinen asia on että istuin on aika tilaa vievä. Kaksi matkustajaa menee mukavasti, mutta jos takapenkillä joutuu istumaan keskellä niin sillä henkilöllä pitää kyllä olla aika pieni peppu.
Turvaistuimen painosuositus on 0-18kg, eli vastasyntyneestä nelivuotiaaksi. Vastasyntyneelle löytyy oma lisätyyny mukavuuden lisäämiseksi. Turvaistuin testeissä kyseinen istuin ei ole saanut 5 tähteä juuri tämän painosuosituksen takia. Istuin soveltuu siis myös vastasyntyneelle, itsellä ei ole tästä kokemusta, mutta ainakin tuotearvosteluiden perusteella niin löytyy turvallisempia vaihtoehtoja perheen pienimmälle nyytille. Itse käytimme turvakaukaloa kunnes pikkumies oli noin vuoden ikäinen. Kun lapsi on saavuttanut 9kg:n rajan Britax Römer Dualfix 360 onkin 5 tähden arvoinen istuin.
Tuotearvosteluita, ja suosituksia näiden perusteella, ei nyt välttämättä kannata noudattaa niin orjallisesti. Meidän tapauksessa käytimme turvakaukaloa niin kauan kunnes poika kasvoi siitä "ulos" jonka jälkeen hankimme turvaistuimen. Jokainen tavallaan.
Turvaistuin maksaa lähempää 600€ mutta minä näen tämän investointina. Seuraavan lapsen kohdalla on sitten valmiiksi jo toimiva turvaistuin. Niin kuin sanon jo alussa, niin kyse on elämämme arvokkaimaasta lastista, turvallisuudesta ei tingitä. Viiskymppiä tai enemmän, se ja sama, kunhan on turvallinen ja toimiva :)
-Matilda
16 tammikuuta 2017
Siskosten maanantai mietintä
Kieriikö teillä vessapaperi myötä -vai vastapäivään?
MATILDA
Häntä on ulospäin seinästä, joten... vastapäivään kai. Sehän riippuu kummalta puolelta sitä katsoo. Mutta häntä on jokatapauksessa aina poispäin seinästä!
EMILIA
Meidän taloudessa on lattialla pönöttävä tappi, jossa on neljä rullaa päällekäin. Meidän residenssissä ei tästä asiasta väännetä (olisin kuitenkin oikeassa) 😉 MUTTA tässä tappihommassa voi myös tehdä väärin, uskokaa tai älkää. Tappiin mahtuu tosiaan neljä rullaa ja tapissa on aina oltava myös neljä rullaa. Minnuu häiritsee aivan suunnattomasti jos menen vessaan ja näen vain kolme rullaa. Se ei miellytä silmää ollenkaan ja mulle kasvaa näppyjä otsaan (en tiedä muistatteko, mutta kerroin joskus olevani tietyissä asioissa aika friikki - tässä taas oiva esimerkki).
Mutta jos meillä olisi paperi seinässä, kuuluisi hännän olla ulospäin. Muita vaihtoehtoja ei ole. 🙂
MATILDA
Häntä on ulospäin seinästä, joten... vastapäivään kai. Sehän riippuu kummalta puolelta sitä katsoo. Mutta häntä on jokatapauksessa aina poispäin seinästä!
EMILIA
Meidän taloudessa on lattialla pönöttävä tappi, jossa on neljä rullaa päällekäin. Meidän residenssissä ei tästä asiasta väännetä (olisin kuitenkin oikeassa) 😉 MUTTA tässä tappihommassa voi myös tehdä väärin, uskokaa tai älkää. Tappiin mahtuu tosiaan neljä rullaa ja tapissa on aina oltava myös neljä rullaa. Minnuu häiritsee aivan suunnattomasti jos menen vessaan ja näen vain kolme rullaa. Se ei miellytä silmää ollenkaan ja mulle kasvaa näppyjä otsaan (en tiedä muistatteko, mutta kerroin joskus olevani tietyissä asioissa aika friikki - tässä taas oiva esimerkki).
Mutta jos meillä olisi paperi seinässä, kuuluisi hännän olla ulospäin. Muita vaihtoehtoja ei ole. 🙂
09 tammikuuta 2017
Luonnon oma aika
Pimeä ja valoisa aikaa on seuraus siitä kun maapallo kiertää oman akselinsa ympäri. Ihminen kutsuu tätä yöksi ja päiväksi, ja tätä yhdistelmää kutsutaan vuorostaan vuorokaudeksi.
Lämpimän ajan jälkeen ilma kylmenee ja puiden lehdet tippuvat. Kun lehtisade on loppunut taivaalta leijailee alas jotakin muuta, valkoisia hiutaleita. Kun valkoinen peite on koristanut maata hetken ajan, niin auringon säteet tuntuvat yhä lämpimämmältä ihoa vasten. Ruoho kurkistaa lumen alta kunnes linnut laulaa ja tuttu lämmin ajanjakso on takaisin. Ihminen kutsuu tätä vuodenajoiksi.
Vuodenajat sisältävät kuukausia. Kuukaudet määrittyvät kuun kierron mukaan. Kahdentoista kuunkierron jälkeen maapallo on kiertänyt auringon ja silloin vuosi on vierähtänyt. Kuka näin on päättänyt, kuka on päättänyt että yhtä kuunkiertoa ruvetaan kutsumaan kuukaudeksi?
Ihminen. Itse aika, niin kuin me sen ymmärrämme ja näemme, on ihmisen keksimä. Luonnon oma aika vain on, se ei ole varttia vaille kolme.
Kun ihminen oli vielä sillä tasolla että elämän tarkoitus oli päivästä toiseen selviytyminen, ja suurin tavoite ja päämäärä oli lisääntyminen, niin ei ollut muuta kuin juuri luonnon oma aika. Ei sitä laskettu kuinka monta vuotta on, sitä vain eli ja sitten kuoli kun oli sen aika.
Ihminen kuitenkin kehittyi ja aika, samankaltaisessa muodossa minä me tänäpäivänä sitä ymmärrämme, on jo aika vanha keksintö. Aikahan on keksintö, yhtälailla kuin sähkö tai rengas.
Nykypäivänä elämme 'meidän' keksimämme ajan mukaan. Lähdemme kotoa klo. 7.00, viemme lapset päiväkotiin klo. 7.30, saavumme töihin klo. 7.45 jotta ehdimme aamupalaveriin joka alkaa klo. 8.00 eikä klo. 8.05.
Töissä olemme kahdeksan tuntia ja se 35 minuuttia mitä teimme ylityötä merkataan ylös jotta joku päivä voimme lähteä töistä klo. 15.25 sen klo. 16.00 sijaan. Ymmärrätte yskän. Aika, ja tietty raha, määrää tahdin ja pyörittää tätä puljua jota kutsutaan maapalloksi.
Minähän olen monessa asiassa ajan (super)orja. Sen myönnän. Siskoni saa harmaita hiuksia kun haluan aina arvion miten kauan mikäkin tulee kestämään.
E: Olen metrossa, hyppään sitten autoon ja lähden ajelemaan sinne, kiva nähdä Lihapulla kohta
M: Okej, eli olet täällä noin 42 minuutin päästä?
Minä voin soittaa siskolleni kertoaakseni että olen siellä 18 minuutin päästä, jos joudun punaiseen aaltoon voi mennä 21 minuuttia.
Joten olen siis ajan orja vaikka välillä unelmoinkin maailmasta "ilman" aikaa. Ajatus siitä että saisi elää pelkästään luonnon oman ajan mukaan tuntuu välillä todella houkuttelevalta.
Palataakseni siis siihen, miksi alunperin lähdin kirjoittamaan tätä, että uudenvuodenaatto on vain päivä muiden keskellä. Uudenvuodenaatto on päätetty päivä, tarkemmin sanoen Julius Ceaser päätti tämän pari tuhatta vuotta sitten.
Vuodenvaihde on monelle ahdistavaa ja jopa pelottavaa, sehän kuvastaa jonkin ajan loppumista. Joillekkin uusi vuosi voi taas tarkoittaa uutta alkua.
Uudenvuodenaattona 'pitää' olla jotakin hienoa suunniteltuna. Taivaalle räjäytellään miljardeja euroja. Koirat paskovat housuun ja pienet lapset heräävät koviin paukahduksiin. Uusi vuosi tarkoittaa hikoilemista virallisia papereita täyttäessä kun pitää muistaa että sen 9.1 jälkeen pitää kirjoittaa 2017 eikä 2016. Sitten kun sen on juuri sisäistänyt pitääkin jo harjoittaa numeroiden 2018 yhdistämistä 2017 sijaan.
Voi kun tuo Matilda on niin masentava ;) kaikki mitä äsken kirjoitin on toki totta, mutta löytyy tästäkin kolikosta se toinen puoli.
Uusi vuosi voi tosiaan kuvastaa uuden alkua. Uudenvuodenaattona tehdään lupauksia, ja lupaukset ovat useasti jonkin asian kehittämistä tai parantamista elämässään. Tavoitteiden ja unelmien laatimista. Halutaan tehdä seuraavasta vuodesta hitusen parempi kuin edellisestä. Ei ollenkaan huono asia. Saamme sen tunteen että pöytä on raivattu tyhjäksi, nyt voimme täyttää sen millä haluamme. Ja toisaalta, vaikka mikään tavotteista tai lupauksista ei olisi täyttynyt niin onhan aina seuraava vuosi...
Kun aloittaa esimerkiksi dietin tai jonkun treenihaasteen, lopettaa röökin polton tai päättää että nyt tämä asia muutetaan, niin se useasti aikataulutetaan seuraavan kuukauden alkuun tai todetaan että "aloitetaan sitten maanantaina". Harvemmin dieetti tai treenihaaste on jokin ns.epämääräinen aika. Se on, joko ennalta asetettu tavoite tai matkan varrella esiin noussut päämärä, joka muodostaa ajanjakson. Tämä ajanjakso alkaa useasti jonkin käsitteen "alussa" ja loppuu jonkun käsitteen "lopussa". Vaikka teemaviikko, kuukausihaaste, kevätkausi tai vuoden projekti. Ihminen tarvitsee alkuja ja loppuja. Jotkut enemmän kuin toiset. Ajanjaksot ovat elämänlukuja jotka saavat ihmisen painamaan eteenpäin tässä elämässä. Jos kaikki olisi pelkkää jatkuvaa ja loputonta aikajanaa, niin ihminen ei olisi onnellinen. Jokainen loppuun saatettu ajanjakso on tietynlainen voitto joka antaa energiaa. Loppuun saatetut luvut antavat ihmiselle tunteen että elämä on merkityksellistä. Minä osaan, minä olen hyvä. Ne antavat itseluottamusta ja jopa toivoa. Miksi ei onnellisuuttakin. Aika on siis tärkeä ihmisen terveydelle, mutta niin on myös välillä sen unohtaminen.
Uusi vuosi on siis "end of the grand chapter".
Olen sellainen ihminen joka aina välillä jää ajattelemaan jotakin tiettyä asiaa, ja kun on hiljainen hetki miettiä, niin palaan tänne omaan mielipalatsiini ja pyörittelen asiaa kaikessa hiljaisuudessa. Vaikkapa autoa ajaessa niin harvemmin nykyään kuuntelen radiota, käyn mielummin vierailemassa omassa mielessä. Tunnen, ja tiedän, että mieleni tarvitsee sitä että tasasin aikavälein erkaannun tästä kehosta ja katson asioita ulkopuolisesta, ja neutraalista näkökulmasta. Vaikka näillä 'hetkillä' ei olisi minkäänlaista vaikutusta omaan arkeen tai muuttaisia tapaani elää, niin se on hyvin tervetullutta. Se on terapeuttista ymmärtää että kaikki on niin paljon isompaa kuin mitä me näemme ja elämme. Terapeuttista, mutta samalla hyvin turhauttavaa.
Suosittelen joskus että käytte vierailemassa omassa mielessänne. Se on kaunista ja vapauttavaa. Vain olla siellä omassa paikassaan missä mikään ajatus ei ole väärä ja tunteet ovat vain. Mikään ei saa sydäntä pursuamaan yli, ja mikään ei pysty repimään sielua kahtia.
Oma mielipalatsi on pieni hengähdystauko kaikesta. Se saa ajan muuttumaan merkityksettömäksi.
-Matilda
Lämpimän ajan jälkeen ilma kylmenee ja puiden lehdet tippuvat. Kun lehtisade on loppunut taivaalta leijailee alas jotakin muuta, valkoisia hiutaleita. Kun valkoinen peite on koristanut maata hetken ajan, niin auringon säteet tuntuvat yhä lämpimämmältä ihoa vasten. Ruoho kurkistaa lumen alta kunnes linnut laulaa ja tuttu lämmin ajanjakso on takaisin. Ihminen kutsuu tätä vuodenajoiksi.
Vuodenajat sisältävät kuukausia. Kuukaudet määrittyvät kuun kierron mukaan. Kahdentoista kuunkierron jälkeen maapallo on kiertänyt auringon ja silloin vuosi on vierähtänyt. Kuka näin on päättänyt, kuka on päättänyt että yhtä kuunkiertoa ruvetaan kutsumaan kuukaudeksi?
Ihminen. Itse aika, niin kuin me sen ymmärrämme ja näemme, on ihmisen keksimä. Luonnon oma aika vain on, se ei ole varttia vaille kolme.
Kun ihminen oli vielä sillä tasolla että elämän tarkoitus oli päivästä toiseen selviytyminen, ja suurin tavoite ja päämäärä oli lisääntyminen, niin ei ollut muuta kuin juuri luonnon oma aika. Ei sitä laskettu kuinka monta vuotta on, sitä vain eli ja sitten kuoli kun oli sen aika.
Ihminen kuitenkin kehittyi ja aika, samankaltaisessa muodossa minä me tänäpäivänä sitä ymmärrämme, on jo aika vanha keksintö. Aikahan on keksintö, yhtälailla kuin sähkö tai rengas.
Nykypäivänä elämme 'meidän' keksimämme ajan mukaan. Lähdemme kotoa klo. 7.00, viemme lapset päiväkotiin klo. 7.30, saavumme töihin klo. 7.45 jotta ehdimme aamupalaveriin joka alkaa klo. 8.00 eikä klo. 8.05.
Töissä olemme kahdeksan tuntia ja se 35 minuuttia mitä teimme ylityötä merkataan ylös jotta joku päivä voimme lähteä töistä klo. 15.25 sen klo. 16.00 sijaan. Ymmärrätte yskän. Aika, ja tietty raha, määrää tahdin ja pyörittää tätä puljua jota kutsutaan maapalloksi.
Minähän olen monessa asiassa ajan (super)orja. Sen myönnän. Siskoni saa harmaita hiuksia kun haluan aina arvion miten kauan mikäkin tulee kestämään.
E: Olen metrossa, hyppään sitten autoon ja lähden ajelemaan sinne, kiva nähdä Lihapulla kohta
M: Okej, eli olet täällä noin 42 minuutin päästä?
Minä voin soittaa siskolleni kertoaakseni että olen siellä 18 minuutin päästä, jos joudun punaiseen aaltoon voi mennä 21 minuuttia.
Joten olen siis ajan orja vaikka välillä unelmoinkin maailmasta "ilman" aikaa. Ajatus siitä että saisi elää pelkästään luonnon oman ajan mukaan tuntuu välillä todella houkuttelevalta.
-.-.-.-.-.-.-.-.-
Palataakseni siis siihen, miksi alunperin lähdin kirjoittamaan tätä, että uudenvuodenaatto on vain päivä muiden keskellä. Uudenvuodenaatto on päätetty päivä, tarkemmin sanoen Julius Ceaser päätti tämän pari tuhatta vuotta sitten.
Vuodenvaihde on monelle ahdistavaa ja jopa pelottavaa, sehän kuvastaa jonkin ajan loppumista. Joillekkin uusi vuosi voi taas tarkoittaa uutta alkua.
Uudenvuodenaattona 'pitää' olla jotakin hienoa suunniteltuna. Taivaalle räjäytellään miljardeja euroja. Koirat paskovat housuun ja pienet lapset heräävät koviin paukahduksiin. Uusi vuosi tarkoittaa hikoilemista virallisia papereita täyttäessä kun pitää muistaa että sen 9.1 jälkeen pitää kirjoittaa 2017 eikä 2016. Sitten kun sen on juuri sisäistänyt pitääkin jo harjoittaa numeroiden 2018 yhdistämistä 2017 sijaan.
Voi kun tuo Matilda on niin masentava ;) kaikki mitä äsken kirjoitin on toki totta, mutta löytyy tästäkin kolikosta se toinen puoli.
Uusi vuosi voi tosiaan kuvastaa uuden alkua. Uudenvuodenaattona tehdään lupauksia, ja lupaukset ovat useasti jonkin asian kehittämistä tai parantamista elämässään. Tavoitteiden ja unelmien laatimista. Halutaan tehdä seuraavasta vuodesta hitusen parempi kuin edellisestä. Ei ollenkaan huono asia. Saamme sen tunteen että pöytä on raivattu tyhjäksi, nyt voimme täyttää sen millä haluamme. Ja toisaalta, vaikka mikään tavotteista tai lupauksista ei olisi täyttynyt niin onhan aina seuraava vuosi...
Kun aloittaa esimerkiksi dietin tai jonkun treenihaasteen, lopettaa röökin polton tai päättää että nyt tämä asia muutetaan, niin se useasti aikataulutetaan seuraavan kuukauden alkuun tai todetaan että "aloitetaan sitten maanantaina". Harvemmin dieetti tai treenihaaste on jokin ns.epämääräinen aika. Se on, joko ennalta asetettu tavoite tai matkan varrella esiin noussut päämärä, joka muodostaa ajanjakson. Tämä ajanjakso alkaa useasti jonkin käsitteen "alussa" ja loppuu jonkun käsitteen "lopussa". Vaikka teemaviikko, kuukausihaaste, kevätkausi tai vuoden projekti. Ihminen tarvitsee alkuja ja loppuja. Jotkut enemmän kuin toiset. Ajanjaksot ovat elämänlukuja jotka saavat ihmisen painamaan eteenpäin tässä elämässä. Jos kaikki olisi pelkkää jatkuvaa ja loputonta aikajanaa, niin ihminen ei olisi onnellinen. Jokainen loppuun saatettu ajanjakso on tietynlainen voitto joka antaa energiaa. Loppuun saatetut luvut antavat ihmiselle tunteen että elämä on merkityksellistä. Minä osaan, minä olen hyvä. Ne antavat itseluottamusta ja jopa toivoa. Miksi ei onnellisuuttakin. Aika on siis tärkeä ihmisen terveydelle, mutta niin on myös välillä sen unohtaminen.
Uusi vuosi on siis "end of the grand chapter".
Olen sellainen ihminen joka aina välillä jää ajattelemaan jotakin tiettyä asiaa, ja kun on hiljainen hetki miettiä, niin palaan tänne omaan mielipalatsiini ja pyörittelen asiaa kaikessa hiljaisuudessa. Vaikkapa autoa ajaessa niin harvemmin nykyään kuuntelen radiota, käyn mielummin vierailemassa omassa mielessä. Tunnen, ja tiedän, että mieleni tarvitsee sitä että tasasin aikavälein erkaannun tästä kehosta ja katson asioita ulkopuolisesta, ja neutraalista näkökulmasta. Vaikka näillä 'hetkillä' ei olisi minkäänlaista vaikutusta omaan arkeen tai muuttaisia tapaani elää, niin se on hyvin tervetullutta. Se on terapeuttista ymmärtää että kaikki on niin paljon isompaa kuin mitä me näemme ja elämme. Terapeuttista, mutta samalla hyvin turhauttavaa.
Suosittelen joskus että käytte vierailemassa omassa mielessänne. Se on kaunista ja vapauttavaa. Vain olla siellä omassa paikassaan missä mikään ajatus ei ole väärä ja tunteet ovat vain. Mikään ei saa sydäntä pursuamaan yli, ja mikään ei pysty repimään sielua kahtia.
Oma mielipalatsi on pieni hengähdystauko kaikesta. Se saa ajan muuttumaan merkityksettömäksi.
-Matilda
08 tammikuuta 2017
Hyvää uutta vuotta vain
Kun tapaat tammikuun ensimmäisellä viikolla kolleegan, asiakkaan, ystävän, sukulaisen tai ihan vaan menet kauppaan niin kuulet, ja luultavasti myös sanot, sanat "Hyvää uutta vuotta".
Uudenvuodenaatto on mielestäni mukava päivä. Hei, sehän on meidän kihlajaispäivä !
Tänä vuonna meillä oli ystäväpariskunta kylässä ja pelailimme lautapelejä. Olimme siis kotona rauhallisissa meinigeissä. Tämä oli Zachin viides uusivuosi ja oikeastaan siitä lähtien kun tämä karvaturri rikastutti perhettämme olemme viettäneet uuttavuotta aika rauhallisesti. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä viettänyt tätä juhlaa hyvinkin erilaisissa meiningeissä, ja nekin ovat ollet oikein mukavia. Aina olen kuitenkin jotenkin uudenvuodenaattoa juhlinut.
Vaikka kyseinen juhlapäivä on kaikin puolin mukava, niin se on aivan samanlainen kuin mikä muukin päivä. Okei, nyt valehtelin. Ei se ole samanlainen kuin kaikki muut päivät, sillä se on siskoni syntymäpäivä <3 mutta jos katsotaan tämän seikan ohi, niin silloin se on mielestäni aivan samanlainen lauantai kuin sitä edellinen tai tänä viikonloppuna.
Huomenna saatte lukea hyvin syvällisen tekstin siitä miksi olen tätä mieltä :D se saa toimia sen viikon maanantai mietintänä...sitä odotellessa.
-Matilda
Uudenvuodenaatto on mielestäni mukava päivä. Hei, sehän on meidän kihlajaispäivä !
Tänä vuonna meillä oli ystäväpariskunta kylässä ja pelailimme lautapelejä. Olimme siis kotona rauhallisissa meinigeissä. Tämä oli Zachin viides uusivuosi ja oikeastaan siitä lähtien kun tämä karvaturri rikastutti perhettämme olemme viettäneet uuttavuotta aika rauhallisesti. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä viettänyt tätä juhlaa hyvinkin erilaisissa meiningeissä, ja nekin ovat ollet oikein mukavia. Aina olen kuitenkin jotenkin uudenvuodenaattoa juhlinut.
Vaikka kyseinen juhlapäivä on kaikin puolin mukava, niin se on aivan samanlainen kuin mikä muukin päivä. Okei, nyt valehtelin. Ei se ole samanlainen kuin kaikki muut päivät, sillä se on siskoni syntymäpäivä <3 mutta jos katsotaan tämän seikan ohi, niin silloin se on mielestäni aivan samanlainen lauantai kuin sitä edellinen tai tänä viikonloppuna.
Huomenna saatte lukea hyvin syvällisen tekstin siitä miksi olen tätä mieltä :D se saa toimia sen viikon maanantai mietintänä...sitä odotellessa.
-Matilda
04 tammikuuta 2017
Yötyöt...
Minä en itse koskaan pystyisi tekemään yötöitä, arvostan unta aivan liikaa.
Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että vaikken itse joudu heräämään keskellä yötä töihin, herään jonkun toisen herätyskelloon (Paavo perkele :)). En ole eläissäni tavannut ihmistä, joka voi olla yhtä välinpitämätön herätyskellon soidessa. Herään itse aina heti kun kello soi ja kun tuo mieheke torkuttaa noin 7 kertaa, tarkoittaa tämä sitä, että "valvon" kesken yöunien noin tunnin.
Viime yön keskustelu meni jotenkin näin:
E: Sun kello on soinut vaikka kuinka pitkään, nouse ylös!
P: *epämääräistä murinaa*
E: Nyt ihan oikeesti, mä en jaksa kuunnella tota enää! (tässä vaiheessa desibelit nousi jo aika pajon)
P: *lisää epämääräistä mutinaa*
E: Nyt jos et vittu nouse, mä tungen ton puhelimen sun kurkkuun!!! Painu helvettiin siitä.
Tämä on nyt johtanut siihen, että kun oma kello soi viiden tai kuuden välillä, herään kyllä pirteänä mutta lounaan jälkeen olisin valmis nukkumaan :D Toissailtana makasin sohvalla ja ajattelin että voisi mennä nukkumaan, pimeetä on ja väsyttää perkeleesti, mutta kun katson kelloa huomaan kauhukseni että se näyttää 18:30..
Kysymys kuuluukin, pitäisikö tässä alkaa nukkumaan korvatulpat korvissa? Heräänkö sitten enää omaan kelloon? Pistänkö herran vierashuoneeseen nukkumaan kun on työvuorot?
Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että vaikken itse joudu heräämään keskellä yötä töihin, herään jonkun toisen herätyskelloon (Paavo perkele :)). En ole eläissäni tavannut ihmistä, joka voi olla yhtä välinpitämätön herätyskellon soidessa. Herään itse aina heti kun kello soi ja kun tuo mieheke torkuttaa noin 7 kertaa, tarkoittaa tämä sitä, että "valvon" kesken yöunien noin tunnin.
Viime yön keskustelu meni jotenkin näin:
E: Sun kello on soinut vaikka kuinka pitkään, nouse ylös!
P: *epämääräistä murinaa*
E: Nyt ihan oikeesti, mä en jaksa kuunnella tota enää! (tässä vaiheessa desibelit nousi jo aika pajon)
P: *lisää epämääräistä mutinaa*
E: Nyt jos et vittu nouse, mä tungen ton puhelimen sun kurkkuun!!! Painu helvettiin siitä.
Tämä on nyt johtanut siihen, että kun oma kello soi viiden tai kuuden välillä, herään kyllä pirteänä mutta lounaan jälkeen olisin valmis nukkumaan :D Toissailtana makasin sohvalla ja ajattelin että voisi mennä nukkumaan, pimeetä on ja väsyttää perkeleesti, mutta kun katson kelloa huomaan kauhukseni että se näyttää 18:30..
Kysymys kuuluukin, pitäisikö tässä alkaa nukkumaan korvatulpat korvissa? Heräänkö sitten enää omaan kelloon? Pistänkö herran vierashuoneeseen nukkumaan kun on työvuorot?
Vaikka nämä kaikki ärsyttävätkin yön pimeydessä suunnattomasti, on silti maailman ihanin tunne kun hän kiireessä kuitenkin tulee hetkeksi halailemaan ja pussailemaan ennen kuin singahtaa ovesta ulos (aina myöhässä). Joka yö kertoo rakastavansa. Ei nämä yötyöt sittenkään ehkä haittaa. ♡
- Emilia
03 tammikuuta 2017
Äidin omaa aikaa
Ensimmäinen työpäivä joululoman jälkeen on nyt takana. Talo siivottu, koirat lenkitetty, poika saatu nukkumaan ja mies häipässyt töihin. Minun paikkani on nyt sohvalla, kädessä lasi valkkaria ja toisessa suklaakookospallo (tai siis monta pallukkaa, jos ihan rehellisiä ollaan).
...to be continued.
Noniin rakkaat lukijat. Tämän, ja edelliseen kappaleen välissä, päivämäärä on ehtinyt vaihtua. Joskus elämä ei ole kuin elokuvissa ja eilinen ilta oli täydellinen esimerkki siitä. Tuo edellisen kappalleen tilanne olisi ollut aikamoista luksusta, mutta unelmaksihan se jäi. Juuri kirjoitettuani sen tekstin valmiiksi, ja otettuani ensimmäisen siemaisun valkkaria, voitte varmaan arvata mitä tapahtui. Pikkurakas heräsi... ja oli hereillä 4 tuntia!
Pikkumies siirtyi tuttipullosta nokkamukiin n. 6-8kk iässä (muistaakseni) ja nokkamukista lasiin siinä vuoden paikkeilla. Yöllä olemme kuitenkin antaneet tuttipullon ja se on ollut hyvin tärkeä meidän pojulle. Yömaito muuttui vedeksi siinä 1v 2kk iässä. Hellävaraisempaa hampaille ja ajattelimme että vedestä on sitten helpompi vieroittaa kuin maidosta. Kun tämänikäinen nassikka ei enään tarvitse maitoa öisin.
Nomutta. Eilen päätimme sitten aloittaa tämän vieroittamisen ja lopputulos lukeekin jo yllä. Nukkumaanmeno meni hyvin, mutta seuraava herätys olikin sitten pidempi. Pääsimme kuitenkin muutaman tunnin jälkeen yhteisymmärrykseen ja poika simahti, niin kuin äitikin. Äidillä vain kädet sätki tunnottomuutta kun oli könkännyt yli 10 kiloa rakkautta muutaman tunnin.
Saisikohan tämä mamma tänään istahtaa sohvalle vähäksi aika ennen nukumaanmenoa?
-Matilda
02 tammikuuta 2017
Siskosten Maanantai Mietintä
Lempi lastenlaulu kautta aikojen?
MATILDA
Luettuani kysymyksen aloin heti miettimään mistä lauluista pikkumies tykkää - ihan sama mikä minun lempilaulu on :D haha. Näin kai se menee kun saa lapsen, aina priorisoi itsensä sinne häntäpäähän. Mutta yritän nyt kuitenkin katsoa näiden tänä päivänä raikuvien lastenlaulujen ohi.
Muutama laulu tulee mieleen omasta lapsuudesta, ja taidan valita "Vem kan segla" ykköseksi. Se on lyhyt mutta voimakas. Tämä oli ensimmäisiä lauluja mitä osasin itse pimputtaa kitaralla :)
EMILIA
Tähän on aika helppo vastata sillä melkein ainoa lastenlaulu mitä lapsuudesta muistan on "Trollmors vaggvisa". Äiti ei ole koskaan ollut erikoisen innoissaan laulamisesta, mutta tätä muistan hänen meille laulaneen. Tästä tulee sellanen "mysig" olo kun sen on nyt aikuisiällä kuullut Matildan laulavan :)
MATILDA
Luettuani kysymyksen aloin heti miettimään mistä lauluista pikkumies tykkää - ihan sama mikä minun lempilaulu on :D haha. Näin kai se menee kun saa lapsen, aina priorisoi itsensä sinne häntäpäähän. Mutta yritän nyt kuitenkin katsoa näiden tänä päivänä raikuvien lastenlaulujen ohi.
Muutama laulu tulee mieleen omasta lapsuudesta, ja taidan valita "Vem kan segla" ykköseksi. Se on lyhyt mutta voimakas. Tämä oli ensimmäisiä lauluja mitä osasin itse pimputtaa kitaralla :)
EMILIA
Tähän on aika helppo vastata sillä melkein ainoa lastenlaulu mitä lapsuudesta muistan on "Trollmors vaggvisa". Äiti ei ole koskaan ollut erikoisen innoissaan laulamisesta, mutta tätä muistan hänen meille laulaneen. Tästä tulee sellanen "mysig" olo kun sen on nyt aikuisiällä kuullut Matildan laulavan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)