Pikkumies nousi seisomaan tukea vasten kun hän oli 6kk. Ei mennyt kauan niin hän jo nappasi kävelyvaunut ja lähti hoipertelemaan eteenpäin sen kanssa. Laitoimme kirjoja vaunuun jotta vauhti nyt pysyi jotenkin järkevänä. Äitinä olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia, koska se ei aina ollut kauhean hallitun näköistä se touhu...
Meidän asunnossa oli silloin pitkä käytävä jota pitkin hän käveli edestakaisin. Hän ei saanut kävelyvaunuja itse käännettyä ympäri, joten aikuisen piti aina kävellä mukana ja olla kääntämässä käytävän lopussa. Tuli muutamia kilometrejä kerättyä sillä suoralla.
Kun poika oli 10kk päätin kokeilla yhtä juttua. Meillä oli IKEAsta hankittu, 4 euron jakkara, johon laitoin huopatassut. Ja pakko sanoa, että tämä oli aivan mahtava idea!
Jakkaran korkeus oli täydellinen pojalle, hän sai hyvin kiinni jakkarasta reikien ansiosta ja samalla asento oli ergonominen. Tuolla hän paineli menemään ja eipä aikuisen tarvinnut juosta koko ajan perässä.
Kävelyvaunun kanssa sai säädettyä vauhtia kirjoilla ja renkaita kiristämällä, mutta se oli mielestäni hieman tönkköä. Ja sitäpaitsi se ei aina ollut niin toimivaa. Tuntui että vaikka koko ajan oli kiristämässä renkaita niin vaunut vei poikaa eikä toisinpäin.
Jakkaran kanssa ei ollut tätä ongelmaa. Se oli tukeva ja hän pystyi itse kääntymään sen kanssa jos seinä hyppäsi eteen. Käytännöllinen vaihtoehto, ja myös edullisempi. suosittelen tämän kokeilemista jos se sattuisikin sopimaan oman nyssykän kävelyharjoitteluun.
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!