18 toukokuuta 2017

Aivon ja sydämmen yhteismietteitä

Abortti. Se pitäisi kieltää koska se on jumalan lahjan torjumista. Entä olisitko valmis tappamaan pienen vauvan, abortti on sama asia. Jokainen elämä on samanarvoista. Älä harrasta seksiä jos et ole valmis saamaan lasta. Adoptio on aina mahdollisuus jos itse ei ole valmis lapsen kasvattamiseen.

Abortti. Jokaisella naisella on oikeus päättää omasta kehostaan,  Mitä jos nainen/pari ei pysty huolehtimaan lapsesta, heille pitää suoda mahdollisuus aborttiin. Nainen on raiskattu, onko se ollut hänen valinta raskautua.

Oma kantani on, että aborttia ei pitäisi kieltää, mutta en myöskään kannata tätä vaihtoehtoa. En halua tehdä tästä julkaisusta faktaruutua, mutta pohjustukseksi... Käypähoito sivuston mukaan Suomessa raskauden keskeytyksiä tehdään n. 10 500 vuodessa ja 90 prosenttia näistä tehdään "sosiaalisin perustein". Reilusta kymmenestä tuhannesta niin 200-300 keskeytystä tehdään mahdollisen tai todetun poikkeavuuden perusteella. Käypähoidossa myös kerrotaan että viime vuosina toistuvien raskauden keskeytyksiä tehneiden määrä on noussut.

Me olemme aikuisia ja päätämme itse kenen kanssa harrastamme seksiä ja miksi. Samalla teemme päätöksen miten kyseinen seissio toteutetaan - tässä viittaan nyt ehkäisyyn. Abortti ei missään nimessä ole ehkäisykeino. Tilastot kuitenkin osoittavat että suureneva joukko näkee abortin hyvin eri valossa kuin vaikkapa minä.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Kyllä, jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan - ainakin pitäisi olla. Kyllä, jokainen elämä on samanarvoista. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ei tiedä miten kondomia tai muuta ehkäisyä käytetään, ei ole valmis harjoittamaan tätä lajia.

Joku voi kuitenkin vasten toisen tahtoa riistää tämän oman kehon päätösvallan. Tai sitä voi harrastaa seksiä vastuullisesti, mutta kondomi menee rikki ja kumpikaan osapuolista ei tätä huomaa. Pillerit ja muut ehkäisykeinot ei myöskään ole 100% varmoja.

Tilanteita on monia ja asiat ei välttämättä ole aina mustavalkoisia.





Minä olen tällä hetkellä viikolla 21 ja meidän pieni matkustaja on ilmoittanut olostaan jo reilu kuukausi sitten. Makoilin sohvalla ja paijalin masua kun meidän katkarapu päätti antaa kunnon potkasun. Hän tykitti muutaman kunnon mäjäyksen ja siirtyi sitten möyrintään. Siinä sitten loppuillan tunsin kun kaveri keikkaili ees taas vatsassa. Se on kyllä yksi mahtavimmista tunteista! Se kun tuntee miten siellä toinen elävä olento polskuttelee sisälläsi.

Sitä rakentaa uutta elämää!

Minä olin toki jo ennen tätä rakastunut tyyppiin, mutta tämän kokemuksen jälkeen olin aivan myyty. Meidän lapsi, minun tyttö/poika.

Ja tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut oikeastaan jakaa mitään erityistä mielipidettä abortista. Mutta kun luin käypähoitoa ja näin että viikkolla 20 saa vielä tehdä abortin niin suu loksahti auki. Viikolla 20 siellähän asuu jo oikea vauva! Herranjestas, nuorin kohdun ulkopuolella selvinnyt vauva oli 21 viikkoinen, ja 23 viikon jälkeen mahdollisuudet selviytyä, ja kasvaa normaalisti on jo huomattavasti paremmat.

Minä leikin meidän neidon/pojan kanssa päivittäin. Painan vatsaa tietystä kohtaa ja kohtapuoli sieltä napsahtaa vastaus. Viikolla 21 lapsi ei ole pelkästään fyysisesti kehittynyt vaan hänellä on jo jonkinlaisia vuorovaikutustaitoja. Lapsi reagoi tietynlaiseen musiikkiin ja osaa jo vierastaa hänelle tuntemattoman tuntoista kättä tai kosketusta. Puhumattakaan minkälainen tunneside äidin ja lapsen välissä tässä vaiheessa on...

Ei minulla ollut mitään tiettyä agendaa tätä kirjoitessani. Joku voi nähdä tämän kannanottona jompaan kumpaan suuntaan, mitä se siis ei ole. Minulla vaan silmät kostuvat kun mietin näitä asioita. Sydämmeen sattuu. En tiedä mitä tekisin jos minulla ei yhtäkkiä olisikaan pikkuista möyrivää katkarapua vatsassa...


-Matilda



Hakusana: raskau, Matildan mietteitä, abortti







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!