12 lokakuuta 2019

Oikeustieteelliseen?

Minulta on kysytty suhteellisen paljon viime aikoina että onko oikeustieteellisen pääseminen ollut pitkäaikainen unelma. Rehellisesti... niin ei. Vasta puolitoista vuotta sitten toive päästä opiskelemaan oikeustiedettä nousi esille.

Ylä-asteella minulle oli selvää että seuraavat askeleet vievät lukioon (mitä ne loppujen lopuksi eivät vieneet), mutta sen jälkeen kaikki oli avointa. Ei mitään ajatusta mitä "minusta tulisi isona". En edes muista lapsuudestani että olisin kauheasti leikkinyt olevani jossain X-ammatissa tai että minulla olisi ollut jokin tietty haaveammatti.







Miksi/miten kiinnostuin sitten tästä kyseisestä ammatista?



No mieheni takia. Hän on jo muutaman vuoden ehdotellut että minun kannattaisi vielä lähteä opiskelemaan ja samalla sitten ehdottellut erilaisia vaihtoehtoja. Mitä milloinkin. Mikään näistä vaihtoehdoista ei oikein ottanut tuulta alleen. Vihdyin sen verran hyvin työssäni ja olin myös erittäin hyvä siinä mitä tein, joten miksi vaihtaa. 

Mutta sitten hän heitti juristi kortin pöydälle. Ensiksi niin nauroin - miten minulla olisi muka aikaa lukea sisäänpääsykokeisiin? Paljoa en tiennyt sisäänpääsykokeista, mutta sen tiesin, että oikeustieteellisen ei ihan noin vain mennä. Se vaatii työtä - ja sitä aikaa. Mutta Marko on Marko - onneksi. En olisi lähdössä opiskelemaan juristiksi jollei minulla olisi häntä vierelläni. Itse ammatti sytytti kyllä kipinän, mutta esteenä oli vielä ne käytännön haasteet ja murheet... eli aika. Mistä löytyy aika lukemiselle?

Joten lähdimme yhdessä pohdiskelemaan tilannetta. Sen tiesimme, vaikka miten pyörittelisimme asiaa, niin minulla ei tulisi olemaan kahtatoista tuntia päivässä lukemiseen. Kun käy töissä, on omakotitalo ja perhe joka koostuu miehestä, kahdesta lapsesta ja kahdesta koirasta niin päivän tunnit hupenevat nopeasti. Tästä huolimatta Marko oli varma että onnistun, ja sen seurauksena minäkin pikkuhiljaa rupesin uskomaan siihen että ehkäpä pystyisinkin siihen. 

Kun pääsimme aika-arvoituksessa eteenpäin keskustelimme taloudestamme, kestääkö talous nykyistä elämäntasoamme jos nyt pääsisin opiskelemaan, oli sitten opiskelupaikka mikä vain. Koska eihän siinä ole mitään järkeä edes hakea opiskelemaan jos esimerkiksi talolainaa ei pysty sen seuraksena maksamaan... Kun pakolliset käytännön asiat oli pureskeltu valmiiksi, alkoi tutustuminen itse ammattiin ja sisäänpääsykokeeseen.

Päätin siis lukea Visa Kurjen kirjan "Haluatko juristiksi?". Kirjan otsikko voi tuoda pienen hymyn kasvoille, mutta se on oikein hyvä otsikko kyseiselle kirjalle, koska tämän luettuani tiesin, että haluan ehdottomasti juristiksi. Kirjassa ei ole pyritty kirjoittamaan hienoilla sanoilla, "vain koska", tai muulla tavalla saada lukijan pään pyöräksi. Tämä on helppolukuinen kirja jonka kautta saa kurkistaa ovenraosta ja lukea pääpointteja esimerkiksi suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja oikeudenaloista. Terminologiaa sekä valmistuneen juristin uramahdollisuuksia ja roolia yhteiskunnassa käydään myös hieman läpi. Minulle ehdottomasti arvokkain osio kirjassa oli se, missä käsitellään itse pääsykoetta. Mitä kysymystyyppejä kokeessa voi olla sekä minkälainen on tulokseellinen kirjoitustekniikka. 


Joten nyt siis tiesin.



Kyllä - taloutemme kestää opiskelun



ja



Kyllä - haluan ehdottomasti juristiksi.






Joten näin ollen päätimme että osallistun seuraavaan sisäänpääsykokeeseen.

Voisin ehkä toisen kerran kirjoittaa siitä miten valmistauduin sisäänpääsykokeisin... ehkä... Katsotaan miten aika riittää - ja löytyykö täältä lukijoita enään näiden pitkien kirjoitustaukojen jälkeen :) 


-Matilda






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!