Ristiäiset ja nimipolitiikka

Kuukauden alkupuolella meillä oli prinsessamme ristiäiset!

Kun asuu pienemmällä paikkakunnalla sillä on hyvät, ja tietenkin myös, huonompia puolia. Ristiäisten järjestely mielessä se oli iso plussa asua täällä keskellä metsää.

Avaimet seurakuntatalolle saimme hakea jo alkuviikosta. Kävimme Markon ja lasten kanssa päivää ennen juhlia koristelemassa paikat ja valmistelemassa kaikki. Olimme seurakuntatalolla 3 tuntia perjantaina... leivoin paljon itse juhliin joten jääkaappitila kotona ei olisi riittänyt kaikelle, joten huokaisin helpotuksesta kun pystyimme roudamaan myös ison osan ruuista perjantaina paikan päälle. Lauantaille ei siis jäänyt kauheasti tehtävää ja saimme (melkein) rauhallisen aamupäivän. Minä hieman innostuin ja pyysin Markoa laittamaan puolapuut leikkihuoneessa kondikseen - joten olimme sitten kuitenkin vartin verran myöhässä minun laatimasta "aikataulusta" :D. Jos kiirettä ei ole se pitää hankkia(kö?).

Ehdimme kuitenkin hyvin seurakuntalolle tsekkaaman tilanne ja apukäsiä viimeisten valmisteluiden kanssa tuli aivan pyytämättä.

Itse kaste alkoi silloin kuin pitikin. Meidän typyllä oli silmätulehdus ja yskää joten hieman puolikuntoisena piti jaksaa kastetilaisuuden läpi. Kaiken kukkuraksi niin tämä äippä päätti olla syöttämättä häntä ennen kastetta...siis mitä... Nå, hienosti hän tsemppasi alkupuolen, mutta sitten serkukset molemmat (siis minun, ja siskon lapsi) aloittivat huutokilpailun. Vaikka lapsen itku ei ole mitenkää erikoisen kiva asia (äiti sydämmeen tämä sattuu aina) niin tuo tilanne oli samalla jotenkin hellyttävä. 

Meidän tytöllä on kuitenkin niin rauhallinen tapa kitistä että ei se elämää haitannut. Ja vaikka oliskin kovaa ääntä, meteliä, härdelliä ja lapsia juoksemassa ympäriinsä niin se ei haittaisi! Se on sitä oikeeta elämää ja mielestäni se saa, ja pitää näkyä. Olkoon paikka ja tilanne mikä tahansa,

Esikoinen leikki kirkonpenkkien välissä kummityttömme kanssa. Ihanaa että he viihdyttivät toisiaan siellä jalkojen seassa <3 olivat kyllä niin reippaita! Ja isoveli tuli sitten pyytäessä eteen ja kuivasi pikkusiskonsa pään, hän hoiti sen tehtävän kunnialla.

Kasteen jälkeen kaikki siirtyi seurakuntatalolle joka oli hyvin lyhyeen kävelymatkan päässä. Minä jäin syöttämään tyttöä kirkolle ja menin sitten perässä.

Siellä oltiin jo kannettu kaikki ruuat esiin ja meitä odoteltiin. Suolaisessa menuussa oli Markon äidin tekemiä tuoreita sämpylöitä ja "fröbröödiä", äitini fetasalaattia, siskoni tekemää piirakkaa, katkarapuleipiä ja iso voileipäkakkua. Lisäksi oli kaksi täytekakkua, sitruuna valkosuklaa täytteellä joka oli minun tekemäni ja sitten Markon siskon tekemä suklaakakku jossa kinuskivaahtoa päällä! Sitten kahvipöydässä vielä itse tehtyjä kookospalloja, valkosuklaaturkinpippuri konvehteja ja valkosuklaaglasyyrikakkakikkareita vai mitä ne nyt sitten olikaan.

Pakko sanoa tähän väliin että olen niin kiitollinen minun ja Markon perheestä. Oman perheeni kanssa olen tietenkin puolueellinen, he ovat minulle niin rakkaita. Mutta olen onnellinen että Markon mukana ei tullut kasa kahjoja - vaan uskomattoman ihana lössi erilaisia tyyppejä. Heistä on kasvanut hyvin tärkeä osa elämääni. Olemme onnistuneet myös Markon kanssa ympäröimään itsemme mahtavilla ystävillä, en vahtaisi heistä yhtäkään.

Halusin nyt tähän väliin avautua hieman - se on nyt tehty joten jatketaanpa...

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Bileet onnistui mielestäni hyvin ja tytön ensimmäinen juhla on nyt paketissa.

Nimeä en tule julkaisemaan täällä. Niin kuin ehkä olettekin huomanneet niin en ole esikoistakaan täällä blogin puolella esitellyt nimellä. Vaikka tämän blogin seuraajamäärä ei ole päätä huimaava niin haluan varjella heidän yksityisyyttään. Tästä syystä en ole myöskään julkaisut kuvia jossa kasvot näkyvät. 

En siis aio pitää heitä "off the grid" ikuisesti. Pyrin käyttämään sellaista ideologiaa, että mitä itse haluaisin pystyä lukemaan ja näkemään itsestäni netistä nyt aikuisiällä. niin ainoastaan sellaisia asioita aion jakaa lapsistani. Maailma muuttuu koko ajan, ja on muuttunut minunkin aikana paljon, ja tiedän että jollain taholla ajattelutapani on ehkä vanhanaikaista. Samalla kuitenkin sanon että maailmassa on yksi jos toinen liikaa sekopäitä joten myös turvallisuuden takia olemme Markon kanssa tehneet päätöksen olla julkaisematta nimiä ja kuvia.

Olen kuitenkin huomannut että kirjoittaessani blogia lapset ovat tietenkin isosti mukana täällä. Ja on mielestäni hieman sekavaa välillä kun kirjoittelen esikoisesta miljoona eri "nimellä", ja asiahan ei tule helpottumaan nyt kun on kaksi kenestä kirjoittelen. Joten aion tästä eteenpäin helpottaa asiaa, niin minun kun teidän lukijoidenkin kannalta.

Esikoisesta puhun tästä eteenpäin Ale nimellä, ja pikkuprinsessasta Ade nimellä.

Hyvin lähellä toisiaanhan nuo "nimet" ovat, mutta eiköhän me näillä pärjätä.
Miten olen päätynyt näihin nimiin jokainen voi spekuloida itsekseen ;)

-Matilda