04 tammikuuta 2017

Yötyöt...

Minä en itse koskaan pystyisi tekemään yötöitä, arvostan unta aivan liikaa.

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että vaikken itse joudu heräämään keskellä yötä töihin, herään jonkun toisen herätyskelloon (Paavo perkele :)). En ole eläissäni tavannut ihmistä, joka voi olla yhtä välinpitämätön herätyskellon soidessa. Herään itse aina heti kun kello soi ja kun tuo mieheke torkuttaa noin 7 kertaa, tarkoittaa tämä sitä, että "valvon" kesken yöunien noin tunnin.

Viime yön keskustelu meni jotenkin näin:

E: Sun kello on soinut vaikka kuinka pitkään, nouse ylös!
P: *epämääräistä murinaa*
E: Nyt ihan oikeesti, mä en jaksa kuunnella tota enää! (tässä vaiheessa desibelit nousi jo aika pajon)
P: *lisää epämääräistä mutinaa*
E: Nyt jos et vittu nouse, mä tungen ton puhelimen sun kurkkuun!!! Painu helvettiin siitä.

Tämä on nyt johtanut siihen, että kun oma kello soi viiden tai kuuden välillä, herään kyllä pirteänä mutta lounaan jälkeen olisin valmis nukkumaan :D Toissailtana makasin sohvalla ja ajattelin että voisi mennä nukkumaan, pimeetä on ja väsyttää perkeleesti, mutta kun katson kelloa huomaan kauhukseni että se näyttää 18:30..

Kysymys kuuluukin, pitäisikö tässä alkaa nukkumaan korvatulpat korvissa? Heräänkö sitten enää omaan kelloon? Pistänkö herran vierashuoneeseen nukkumaan kun on työvuorot?

Vaikka nämä kaikki ärsyttävätkin yön pimeydessä suunnattomasti, on silti maailman ihanin tunne kun hän kiireessä kuitenkin tulee hetkeksi halailemaan ja pussailemaan ennen kuin singahtaa ovesta ulos (aina myöhässä). Joka yö kertoo rakastavansa. Ei nämä yötyöt sittenkään ehkä haittaa. ♡

- Emilia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!