Lämpimän ajan jälkeen ilma kylmenee ja puiden lehdet tippuvat. Kun lehtisade on loppunut taivaalta leijailee alas jotakin muuta, valkoisia hiutaleita. Kun valkoinen peite on koristanut maata hetken ajan, niin auringon säteet tuntuvat yhä lämpimämmältä ihoa vasten. Ruoho kurkistaa lumen alta kunnes linnut laulaa ja tuttu lämmin ajanjakso on takaisin. Ihminen kutsuu tätä vuodenajoiksi.
Vuodenajat sisältävät kuukausia. Kuukaudet määrittyvät kuun kierron mukaan. Kahdentoista kuunkierron jälkeen maapallo on kiertänyt auringon ja silloin vuosi on vierähtänyt. Kuka näin on päättänyt, kuka on päättänyt että yhtä kuunkiertoa ruvetaan kutsumaan kuukaudeksi?
Ihminen. Itse aika, niin kuin me sen ymmärrämme ja näemme, on ihmisen keksimä. Luonnon oma aika vain on, se ei ole varttia vaille kolme.
Kun ihminen oli vielä sillä tasolla että elämän tarkoitus oli päivästä toiseen selviytyminen, ja suurin tavoite ja päämäärä oli lisääntyminen, niin ei ollut muuta kuin juuri luonnon oma aika. Ei sitä laskettu kuinka monta vuotta on, sitä vain eli ja sitten kuoli kun oli sen aika.
Ihminen kuitenkin kehittyi ja aika, samankaltaisessa muodossa minä me tänäpäivänä sitä ymmärrämme, on jo aika vanha keksintö. Aikahan on keksintö, yhtälailla kuin sähkö tai rengas.
Nykypäivänä elämme 'meidän' keksimämme ajan mukaan. Lähdemme kotoa klo. 7.00, viemme lapset päiväkotiin klo. 7.30, saavumme töihin klo. 7.45 jotta ehdimme aamupalaveriin joka alkaa klo. 8.00 eikä klo. 8.05.
Töissä olemme kahdeksan tuntia ja se 35 minuuttia mitä teimme ylityötä merkataan ylös jotta joku päivä voimme lähteä töistä klo. 15.25 sen klo. 16.00 sijaan. Ymmärrätte yskän. Aika, ja tietty raha, määrää tahdin ja pyörittää tätä puljua jota kutsutaan maapalloksi.
Minähän olen monessa asiassa ajan (super)orja. Sen myönnän. Siskoni saa harmaita hiuksia kun haluan aina arvion miten kauan mikäkin tulee kestämään.
E: Olen metrossa, hyppään sitten autoon ja lähden ajelemaan sinne, kiva nähdä Lihapulla kohta
M: Okej, eli olet täällä noin 42 minuutin päästä?
Minä voin soittaa siskolleni kertoaakseni että olen siellä 18 minuutin päästä, jos joudun punaiseen aaltoon voi mennä 21 minuuttia.
Joten olen siis ajan orja vaikka välillä unelmoinkin maailmasta "ilman" aikaa. Ajatus siitä että saisi elää pelkästään luonnon oman ajan mukaan tuntuu välillä todella houkuttelevalta.
-.-.-.-.-.-.-.-.-
Palataakseni siis siihen, miksi alunperin lähdin kirjoittamaan tätä, että uudenvuodenaatto on vain päivä muiden keskellä. Uudenvuodenaatto on päätetty päivä, tarkemmin sanoen Julius Ceaser päätti tämän pari tuhatta vuotta sitten.
Vuodenvaihde on monelle ahdistavaa ja jopa pelottavaa, sehän kuvastaa jonkin ajan loppumista. Joillekkin uusi vuosi voi taas tarkoittaa uutta alkua.
Uudenvuodenaattona 'pitää' olla jotakin hienoa suunniteltuna. Taivaalle räjäytellään miljardeja euroja. Koirat paskovat housuun ja pienet lapset heräävät koviin paukahduksiin. Uusi vuosi tarkoittaa hikoilemista virallisia papereita täyttäessä kun pitää muistaa että sen 9.1 jälkeen pitää kirjoittaa 2017 eikä 2016. Sitten kun sen on juuri sisäistänyt pitääkin jo harjoittaa numeroiden 2018 yhdistämistä 2017 sijaan.
Voi kun tuo Matilda on niin masentava ;) kaikki mitä äsken kirjoitin on toki totta, mutta löytyy tästäkin kolikosta se toinen puoli.
Uusi vuosi voi tosiaan kuvastaa uuden alkua. Uudenvuodenaattona tehdään lupauksia, ja lupaukset ovat useasti jonkin asian kehittämistä tai parantamista elämässään. Tavoitteiden ja unelmien laatimista. Halutaan tehdä seuraavasta vuodesta hitusen parempi kuin edellisestä. Ei ollenkaan huono asia. Saamme sen tunteen että pöytä on raivattu tyhjäksi, nyt voimme täyttää sen millä haluamme. Ja toisaalta, vaikka mikään tavotteista tai lupauksista ei olisi täyttynyt niin onhan aina seuraava vuosi...
Kun aloittaa esimerkiksi dietin tai jonkun treenihaasteen, lopettaa röökin polton tai päättää että nyt tämä asia muutetaan, niin se useasti aikataulutetaan seuraavan kuukauden alkuun tai todetaan että "aloitetaan sitten maanantaina". Harvemmin dieetti tai treenihaaste on jokin ns.epämääräinen aika. Se on, joko ennalta asetettu tavoite tai matkan varrella esiin noussut päämärä, joka muodostaa ajanjakson. Tämä ajanjakso alkaa useasti jonkin käsitteen "alussa" ja loppuu jonkun käsitteen "lopussa". Vaikka teemaviikko, kuukausihaaste, kevätkausi tai vuoden projekti. Ihminen tarvitsee alkuja ja loppuja. Jotkut enemmän kuin toiset. Ajanjaksot ovat elämänlukuja jotka saavat ihmisen painamaan eteenpäin tässä elämässä. Jos kaikki olisi pelkkää jatkuvaa ja loputonta aikajanaa, niin ihminen ei olisi onnellinen. Jokainen loppuun saatettu ajanjakso on tietynlainen voitto joka antaa energiaa. Loppuun saatetut luvut antavat ihmiselle tunteen että elämä on merkityksellistä. Minä osaan, minä olen hyvä. Ne antavat itseluottamusta ja jopa toivoa. Miksi ei onnellisuuttakin. Aika on siis tärkeä ihmisen terveydelle, mutta niin on myös välillä sen unohtaminen.
Uusi vuosi on siis "end of the grand chapter".
Olen sellainen ihminen joka aina välillä jää ajattelemaan jotakin tiettyä asiaa, ja kun on hiljainen hetki miettiä, niin palaan tänne omaan mielipalatsiini ja pyörittelen asiaa kaikessa hiljaisuudessa. Vaikkapa autoa ajaessa niin harvemmin nykyään kuuntelen radiota, käyn mielummin vierailemassa omassa mielessä. Tunnen, ja tiedän, että mieleni tarvitsee sitä että tasasin aikavälein erkaannun tästä kehosta ja katson asioita ulkopuolisesta, ja neutraalista näkökulmasta. Vaikka näillä 'hetkillä' ei olisi minkäänlaista vaikutusta omaan arkeen tai muuttaisia tapaani elää, niin se on hyvin tervetullutta. Se on terapeuttista ymmärtää että kaikki on niin paljon isompaa kuin mitä me näemme ja elämme. Terapeuttista, mutta samalla hyvin turhauttavaa.
Suosittelen joskus että käytte vierailemassa omassa mielessänne. Se on kaunista ja vapauttavaa. Vain olla siellä omassa paikassaan missä mikään ajatus ei ole väärä ja tunteet ovat vain. Mikään ei saa sydäntä pursuamaan yli, ja mikään ei pysty repimään sielua kahtia.
Oma mielipalatsi on pieni hengähdystauko kaikesta. Se saa ajan muuttumaan merkityksettömäksi.
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!