Itseasiassa, älkää edes ajatelko peilin rikkomista! Koska muuten voi olla että ootte samassa jamassa kuin minä.
Rikoin toissapäivänä peilin ja muiden hyvin epäonnisten tapahtumien saattamana löysin itseni yöllä halailemassa pönttöä. Päivän aikana oli hieman nuutunut olo ja iltaa kohden tunsin pientä möyrintää mahassa. Otin varuiksi ämpärin sohvan viereen. Oikeastaan ihan näön vuoksi vain koska en osaa oksentaa. Minä yskin.
Raskauden aikana oli muutaman kerran hieman äklö olo ja menin sitten vessaan "oksentamaan" jospa olo helpottuisi. Silloin se tuntui kivalta oksentaa kun tiesi että se on se pikkuveijari siellä mahassa joka saa olon sellaiseksi. Nämä muutamat kerrat loppui yleensä niin että Marko avaa vessan oven ja kysyy "Oletko yskinyt valmiiksi jo?".
Nåjoo. Mutta pointtini oli, että en ole oksentanut 18 vuoteen! Ja lisäksi voin sanoa, että tässä taudissa ei kyllä ole ollut mitään mukavaa. Osanottoni siis teille jotka osaatte yleensä tämän taidon, ja myös teille jotka kärsitte tästä taudista itseaiheutetusti.
Tämä on ollut rytinätauti. Eilen illalla tauti iski kunnolla, yöstä en halua edes puhua (sattuu jo pelkkä ajatus siitä) ja tämä päivä on mennyt koomailen. Nyt rupeaa jo tuntumaan ihmismäiseltä. En ole syönyt tai juonut mitään eilisen aamupalan jälkeen, joka olis siis banaani... hieman olen hörppinyt mehukeittoa, mutta nyt aion uhmata kohtaloa ja syödä puuroa! Toivottavasti se olisi pelastukseni ja elän toivossa että huomenna olisin taas normaali. Tai siis, oma itseni ehkä olisi parempi ilmaisu ;)
Vaikka sisältö oli mitä se oli, niin tärkein viestä tässä oli: Älä ikinä koskaan milloinkaan edes vahingossa ajattele peilin rikkomista (tai varsinkaan riko...)! Toivotaan että kohdallani epäonni jäisi tähän kahteen päivään eikä jatkuisi seitsemän vuotta...
-Matidla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!