Viikonloppu ja sillai

Varoitan heti tähän alkuun että tässä kirjoituksessa ei tule olemaan päätä eikä häntää. Käyn hyvin hitaalla tällä hetkellä, oikeastaan minulla on pieni horrostila päällä. Kolme viimeistä yötä ovat olleet.. nå, mielenkiintoisia oman henkisen jaksamisen kannalta. Jos nyt muotoilisin sen noin tällä kertaa :D haha. Parempi onni nyt tulevana yönä!

Ajattelin lyhyesti kirjoitella tänne meidän viikonlopusta. Emme oikeastaan ole tehneet mitään ihmeellistä. Valehtelin. Olemmehan me. Lapset ovat saaneet nauttia mommosta sekä famosta ja fafasta tämän viikonlopun aikana! Näemmehän äitiäni ja Markon vanhempia useasti, mutta harvemmin peräkkäisinä päivinä... ja tuon kirjoitettua tuli iso kiitollisuuden aalto. Olen kiitollinen, ja onnellinen, että meidän lapsilla on upeat isovanhemmat molemmilta "puolilta". Isovanhempien läsnä olo lastenlasten elämässä ei ole itsestään selvyys - meillä on onni, että äitini sekä Markon vanhemmat ovat aktiivisesti mukana heidän elämässään ja rikastuttamassa heidän lapsuuttaan.

Lauantaina olimme äitini seurassa. Aloitimme päivän uimahalli reissulla. Minä ja Ale saimme yhteistä äitipoika aikaa kun menimme polskimaan, ja äiti puolestaan mommoAde aikaa. Hän kävi vaunukävelyllä jonka jälkeen he tulivat seuraamaan miten me polskuttelimme altaassa.

Ennenkuin lähdimme uimahallilta vetäsimme kahvikupposet naamaan ja Ade sai napata "gripklolla" lelun sellaisesta kolikkohärvelistä. Muistan omasta lapsuudesta nuo kolikkomasiinat. Oli se aina niin jännittävää tipauttaa kolikko lokeroon ja odottaa että minkälainen saalis sieltä tulee. Harvassa paikassa noita enään on...

Sen jälkeen loppulauantai meni äidin luona. Ulkoilun ja leikin merkeissä. Kun illalla kurvasin pihaan minulla oli kaksi simahtanutta lasta takapenkillä. 

Sunnuntaina pakkasin lapset mukaan ja lähdimme ajelemaan famon ja fafan luo - Alen pyynnöstä. Pari muutakin serkusta sattui juuri olemaan siellä kyläilemässä. He saivat leikkiä yhdessä muutaman tunnin ennkuin serkkujen piti lähteä. Sen jälkeen Markon äiti patisti minut Aden kanssa päikkäreille ja hän otti Alen mukaan ulkoilemaan. Taas kerran sain illalla kurvata pihaan tyytyväisten simahtaneiden kakaraoiden kanssa. 

Tämän lisäksi pidensimme meidän viikonloppua maanantaille ja saimme nauttia ihanasta seurasta vielä tämänkin päivän. Vaikka aivot on sörsselinä niin olo on mahtava. 

Mitäs tässä nyt muuta kirjoittelisi enään. Marko on kotona, joten nyt taidan suunnata sohvalle hänen viereen ja laitamme elokuvan pyörimään. Juuri sopivan haastavaa tekemistä tämänhetkiselle aivokapasiteetille. Heh.

-Matilda