Niin kuin aikaisemmassakin rv-kirjoituksessa, niin olo on vieläkin iso, ja se olo ei liene muuttua ennekuin lapsi on saatu tähän maailmaan.
Tänään oli neuvolakäynti ja tällä hetkellä painan saman verran kuin edellisen synnytyksen kohdalla. Eli esikoista odottaessani niin painoa oli kertynyt tässä vaiheessa huomattavasti vähemmän kuin nyt. Varsinaisia treenejä en (valitettavasti) tällä hetkellä ole, syystä tai toisesta, tehnyt - mutta ruokailutottumukset ovat aikalailla samat kuin aina, eli suht terveelliset. En mässäile mitenkään erikoisen paljon tai muutenkaan "syö kahden edestä". Jotenkin nyt vaan niin nämä kilot tahtovat tarttua herkemmin? En kuitenkaan stressaa asiaa. Tärkeintä että vaualla on kaikki hyvin.
Viime viikolla minulta kysyttiin, se normaali kysymys, että miten pitkällä raskauteni on. Esikoista odottaessani vastaus olisi tullut salaman-nopeasti, ja olisin sen lisäksi voinut vastata kysymykseen kysymyksellä: "Haluatko vastuksen sekunneissa vai minuuteissa?"
Nyt kuitenkin jouduin sanomaan että odotappas hetki niin tarkistan! SIIS MITÄ! Niin ei minua.
Esikoisen kanssa tarkistelin jatkuvasti missä vaiheessa vauvan kehitys on ja mitä milloin tapahtuu niin lapsen kuin äidin keholle. Nyt en todellakaan ole samalla intensiteetillä tarkistellut näitä asioita.
Myös tutustuminen lapseen on ollut erilaista tässä raskaudessa. Esikoisen kanssa lauleskelin, luin ja soitin musiikkia päivittäin hänelle. Pysähdyin monesti päivässä vain paijailemaan ja "pitämään seuraa" mahalle. Tunnustelin vatsaa ja leikin myllertäjän kanssa useasti päivän aikana. Nyt päiväni ei pysähdy luonnollisesti tällaisiin hetkiin - vaan joudun pysäyttämään sen jotta otan sen ajan meille. Minulle ja vatsalle. Laulua ja meidän ääniä nyt tulee luonnollisesti tietenkin päivän mittaan kun tuon yhden taaperon kanssa häärätään. Mutta sita paijailua ja vain paikallaan makamista ja tunnustelemista sen sijaan ei tule tehtyä kuin juuri ennen nukkumaan menoa.
Eli koen tämä raskauden hyvin monella tapaa erilaiseksi. Niin fyysisesti kuin henkisestikkin.
Selventääkseni vielä, niin vaikka en ole yhtä intensiivisesti tarkastelemassa asioita, muista välttämättä viikkoja ja päiviä suoralta kädeltä tai ole koko ajan paijailemassa vatsaa tai sen sijaan puhumassa raskaus-/vauva asioita - niin tämä on aivan yhtä tärkeä ja ihana kokemus. En tule rakastamaan tätä lasta yhtään sen vähemmän, tai muistelemaan tätä raskautta millään tavalla "huonompana" - ainoastaan erilaisena.
Uusi kokemus on aina uusi kokemus, asiasssa kuin asiassa. Ja elämäntilanne on luonnollisestikkin erilainen kuin esikoista odottaessamme joten ei sitä voi olettaakkaan että kaikki menisi täysin samoilla raiteilla kuin silloin.
...on se mielenkiintoista seurata tätä omaa käyttäymistä ja ajatuksenkulkua raskauden edetessä. Jos nyt ajatuksenkulusta voi edes puhua.. minua nimittäin vaivaa pahanlaatuinen raskausaivo. En tiedä kuka sen teki, mutta joku on käynyt vaihtamassa aivoni tilalle munakokkelia.
-Matilda
Hakusana: rv, rv 28, raskausviikko, Matildan raskaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!