Edelliseen kirjoitukseen viitaten, tiedätte mikä olo meikäläisellä on :) Eli vaivoja löytyy, jotkut päivät ovat parempia kuin toiset. Minin potkut tuntuvat välillä kovin ikäviltä, tilaa kun pienellä ei enää kauheasti ole liikkua. Vauva on nyt noin 37cm pitkä ja painaa keskimäärin 1,5-1,7kg (riippuu vähän, mistä lukee). Meillä on tyttö ultratessa vastannut hieman viikkojaan isompaa joten varmaan lähemmäs 1,7 kg tää voisi olla.
Lapsi on aika pitkälti valmis syntymään, sellainen ruipelo se nyt syntyessään olisi, viimeiset viikot kun lapsi kerää massaa aika mukavasti. Hengittämistä kovasti harjoittelee, hikkaa on havaittavissa ainakin pari kertaa päivässä. Vekkulin tuntuinen tuo hikka, näin äidin näkökulmasta.
 | |||
| Tässä me ollaan menossa neuvolalääkärin vastaanotolle |
Kävin eilen tosiaan neuvolalääkärin luona "arvioimassa sairasloman tarvetta". Lääkäri selvensi, että tuntemukset joita minulla on ollut, on ollut ihan supistuksia. En jotenkin osannut ajatella kramppien olevan "aitoja" supistuksia koska eivät ne nyt niiiin kauhealta tuntuneet. Harjoitussupistukset nyt ovat olleet arkipäivää useamman viikon. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja paikat pehmenneet, joten nyt pitäisi välttää provosoimasta supistuksia ja levätä. Joten sairaslomalla olen äitiysloman alkuun. Maanantaina menen käymään työpaikalla mutta sitten keskityn olemiseen ja nauttimaan kaksinkeskeisestä ajasta Paavon kanssa - kohta me ei enää olla kaksin :)
Vaikka Paavo ei meidän blogia luekaan, niin haluan erikseen mainita, kuinka upea mies hän on. Hän hoivaa ja huolehtii, antaa rakkautta ja tukea joka päivä. Meillä on pienen huonekin kohta valmiina kun iskä on jaksanut fiksailla. Tuosta miehestä tulee mitä upein ja parhain isä meidän lapselle ja teen kaikkeni, että voisin hänelle antaa edes osan takaisin siitä, mitä hän on minulle raskauden aikana antanut (ja kestänyt :D). Rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!