Se tuntui hyvältä idealta - vetoketjulliset kengät - sehän on nopeaa ja kätevää. Lapsi pystyy itsekkin helposti saamaan kengät päälle ja pois. Samalla ne on makeen näköiset ja hieman erilaiset kuin ne ns. normi lastenkengät.
Eihän noista ole mitään pahaa sanottavaa.
Ja eipä aluksi ollutkaan. Ne toimi vallanmainiosti - ...ekat kaksi kertaa. Tämän jälkeen vetoketjut sanoivat itsensä irti ja sitten oltiinkin näpit haavoilla ja hermot kireellä.
Kun lapsi möyrii hiekassa niin tietenkin ne hiekkajyvät menevät kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Myös vetoketjuihin. Joten nykyään nuo vetskarit ei liiku mihinkään ja kenkää käytetään ainoastaan trampakenkinä - eli kun siirrytään sisältä trampoliinille. Onhan sinne kenkään helppo sujauttaa jalka kun ne ovat aivan lötköt, mutta yhtä helposti ne valahtavat pois jalasta. Puhumattakaan kuinka surkea tuki tuo kenkä on tämänhetkisessä muodossaan nilkalle...
Joten me turvauduimme sitten aivan perinteisiin tarrakenkiin. Perus siistin näköiset, mutta ennenkaikkea toimivat.
Antavat hyvin tukea nilkalle, ja pääsepä niistä päänsisäisitä hermoromahduksista eroon kun ei tarvitse painia noiden pirkuleen vetoketjujen kanssa. Joten jos olet hankkimassa taaperolle kenkiä, meidän perhe ei ainakaan suosittele vetoketjullisia vaihtoehtoja. Voihan se toki olla että jollain muulla on positiivisia kokemuksia näistä, mutta kaikilla tuon tyyppisillä kengillä on kyllä ikuinen porttikielto meidän huusholliin! Never again.
-Matilda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!