Rv 30 (29+0)

Okei.. Olen tässä raskaudessa ollut hieman "huono" muistamaan millä viikoilla meen, se selvisi edellisessä rv-kirjoituksessa. Mutta vaikka olisinkin täysin mukana viikkojen kanssa niin olisin kuitenkin ihan sekaisin. Nimittäin. Kättärin mukaan minulla vaihtuu viikot keskiviikkoisin, raskaussovelluksen mukaan torstaisin ja neuvolakortissa luki vielä edelliskerralla että perjantaisin on aina täydet viikot. Kättärillä he merkitsivät neuvolakorttiin viikot vauvan koon ja lasketun ajan mukaan, raskaussovellus laskee viikot LA:sta (joten en osaa sanoa miten tuossa tulee päivän heitto?) ja neuvolalaskuri edellisten kuukautisten mukaan. Virallisissa papereissa minulla oli vielä kaksi viikkoa sitten kaksi arvioitua synnytysajankohtaa - hienovaraisesti kyselin miten se on mahdollista ja neuvolassa sitten päivitettiin viralliset tiedot ajantasalle, tosin äitiyskortissa viikot vaihtuvat nyt torstaisin, ei pe tai ke. 

No mutta, loppujen lopuksi noilla ei ole kauheasti väliä. Laskettu aika harvemmin kuitenkin pitää kutinsa ja viikot nyt ovat enemmänkin suuntaa antavia jotta pysyisi jotenkin mukana raskauden kulussa. Tiedän kuitenkin että olen tällä hetkellä jotenkuten jo loppusuoralla, viimeisellä kolmanneksella. Kyllä se vauva sieltä sitten jossain vaiheessa tulee.

Mitäs muuta tähän raskauteen nyt kuuluu?

Olo on kokonaisuudessaan hyvä. Ikäviä kipuja tai muita perinteisiä raskausoireita ei ole ainakaan vielä ilmennyt. Varmaan aika luonnollinen "oire" raskaana on tietenkin hengästyminen. Kun olemme pikkumiehen kanssa leikkipuistossa niin en enään jaksa painaa täysillä kahta tuntia. Joudun välillä pysähtymään ja tyytymään katsojarooliin. Vähän huono omatuntohan siinä tulee, mutta minkäs teet, tämä valas nyt ei vaan liiku yhtä nopeasti kuin muuten.
Niin ja minulla oli tuossa hetken ajan pieni yskä, ja voin kertoa että silloin tuli ravattua vessassa huomattavasti enemmän. Ja ei sen takia että olisi ollut suurempi pissatarve... ne oli sellaisia "just in case" käyntejä. Te tiedätte jotka sen tiedätte.

Meidän neiti vahvistuu koko ajan ja vatsa hyppelee jo reippaasti kun hän jumppailee. Tämä tapaus on tosin huomattavasti rauhallisempi kuin esikoisemme. Esikoinen mylläsi yhtä mittää ja todella vahvoilla ja nopeilla liikkeillä - eli oli vatsassa jo samanlainen hulivili kun vielä tänä päivänäkin. Tämä möyhämaija liikkuu kyllä vahvoilla liikkeillä, mutta vähemmän ja paljon pehmeämmin. Olenkin sanonut että esikoinen liikkui kuin nyrkkeilijä ja tämä prinsessa taas kuin nykytanssija. Aivan erilaisen oloiset vatsamöyhääjät. Ehkä vähän salaa toivon että tytön nykyinen rauhallinen olemus jatkuisi vatsan ulkopuolellakin.

Kaksi esikoisen tapaista energiapaukkua... siinä olisikin sitten tekemistä...

Tänään kävimme kolme tuntia leikkimässä Holopissa ja kyllä isälle ja äidille tuli hiki kun juoksi tuon yhden perässä. Se on niin ihanaa nähdä kun poika on aivan elementissään kun saa vipeltää menemään siellä. Kehon valtaa sellainen lämmin ja kotoisan mukava olo. Kun lapsi on onnellinen sitä on itsekkin.
Holopin jälkeen äitini nappasi pojan ja ajeli meidän kotio. Minä ja Marko saimme sitten aikuisten aikaa. Kävimme keskustassa kaupoilla, syömässä ja sitten leffassa. Kotona olimme jo yhdeksän maissa ja mummo olikin juuri saanut pojan nukkumaan. Vaikka tämä oli sellainen muutaman tunnin irtiotto jona, aikana emme oikeastaan tehneet mitään "erikoista", niin se oli oikein mukavaa ja riittävä :) Harmillisesti leffa ei ollut niin hyvä kuin olimme odottaneet, mutta minkäs teet, tyttö ainakin piti kunnon discot sotaäänien tahtiin!

-Matilda