01 elokuuta 2016

6. Budjetti ja kilpailutus

Ennen tontin ostoa teimme tosiaan aika tarkan budjetin. 

Tietty pankkia varten, mutta ihan itsemmekin takia. Vaikka pankista sanottaisiinki että he rupeavat rahoittamaan projektia, ja tämä laina on sopiva, niin haluan itse nähdä kaikki luvut ja olla varma että varmasti pärjäämme. Emme ota riskejä että taloutemme ei kestä ja tarina loppuu siihen että asumme kaikki 5 teltassa meidän metsäpläntillä... Toisaaltahan sekin voisi olla aika tunnelmallista. Hmm… 

Jos nyt kuitenkin jätän sen ajatuksen sille ajatus tasolle.


Viikon verran puhelin oli liimattuna korvaani ja sillä tavalla saatiin hyvä ja luotettava kustannusarvio rakentamiselle. Jee! Diudiu. En tykännyt. Mutta hyvä että tuli tehtyä.






Hyvin tämä budjetti on kestänytkin tähän asti. Joku asia on voinut maksaa enemmän kuin arvioimme (esim. kiviaines) mutta joissakin asioissa olemme menneet ali budjetin, ja suurimmaksi osaksi olemme onnistuneet prickaamaan summat yhteen arvion kanssa. kopkop. Joten vielä ei ainakaan ole mitään hätää sen suhteen. (Laitoimme kyllä hieman liikkumavaraa budjettiin ns. puskuriksi – pakko olla)

Ja tosiaan meidän budjetti ei ollut tällainen:

Vesijutut 15 000€

Sähkövermulit 16 000€

Sisätyöt 50 000€

Vaan laskimme kaikki nippelinappeli osatkin mukaan.

”Hei kuinka monta tollasta kiinnikkettä tarvitaan koira-aitaukseen – nå siihen menee sellanen 100 – okej, mä tilaan sit kaks pussia” Yhden pussin hinta 4€…

Jo, kyllä, näin teimme. Ja uskokaa pois, budjetin tekoon meni hetki, mutta tuntuu kivalta kun ei tarvitse pelätä että ”…..nyt ne lisäosat mitä ei laskettukkaan niin tulee maksaa 500€ ja sit noi putkien suojamuovit ni on kans se 400€ ja sit…..”

Nopeasti tuollaiset summat muuttuvat nelinumeroiseksi, ehkäpä jopa viisinumeroisiksi... ja jos ne 8€ kiinnikkeet nyt tähän konkurssiin ei tunnu, niin ne tuhannen euron setelit kyllä kirpasee.

Vaikka kuinka yrittäisi laskea kaikki kulut, se ei kertakaikkiaan ole mahdollista. AINA, siis oikeasti, AINA, tulee jotakin mitä ei ole tullut mietittyä. Mutta juurikin tämän takia kannattaa pyrkiä tekemään tarkka budjetti ennen rakentamisen aloittamista. Silloin ne yllärikulut ei välttämättä ole juuri noita nelinumeroisia vaan hieman pienempiä - joka hoituu tuon puskurin avulla.


Minä toimin projektisihteerinä, joten avasin Wordin ja kirjoitin otsikoita:
Maatyöt, Perustukset, Porakaivo, Jätevesijärjestelmä, LVI, IV, Sähkö, Lämmitys, Sisätyöt, Piha

Ja yhden otsikon alla on alaotsikoita, ja alaotsikoiden alla välineet/tarvikkeet/työ/koneet jne. ja summat perään. Tämän lisäksi laitoin tiedon mistä kyseinen summa on peräisin. Vaikkapa näin (hyvin pienoinen esimerkki tässä):


PERUSTUKSET

Antura
Valmistassumuotti, Lammin tassu 99€ kpl / STARK - tarve 11kpl.
Lapio 19,90€ / motonet
Laser (lainattu)
Vatupassi 20€ / K-rauta
Tasoitusväline (puukalikka)
Harjateräs tankoja


Sokkeli
Betonimylly
Laasti
Leca-kelkka
Leca harkko
Kulmaharkko
Harjaterästä
Muurauskauha

jne. jne. jne.


Nyt en laittanut hintoja tai paikkoja jokaisen perään. Mutta ymmärsitte pointin varmasti :) joten tuosta perustuslistasta tulee aika pitkä. Ei jokaista pientä muurauskauhaa tarvitse välttämättä eritellä, mutta laittaa vaikkapa alaotsikon "työkalut" ja tämän perään noin arvio. Mielummin yläkanttiin kuin alakanttiin.
.

Joten yksinkertaistaen, laske mahdollisimman tarkka budjetti, ja pyöristä ylöspäin summat.

- on kivempi fiilis projektin aikana kun pysyy tehdyn budjetin sisällä, kun se että jokainen ostos ylittää budjetin. Hermot on kireellä koko ajan, menee fiilis ja ehkä ruvetaan sitten loppuvaiheessa säästämään sellaisissa asioissa missä ei ehkä pitäisi... joten jos jokin asia maksaa 1 200€ - laske 1 500€. Tulee sen näkyvän puskurin lisäksi myös "näkymätön" puskuri joka pitää rakentamis ilon yllä :)






Kiplailutus on myös hermoja raastavaa. Tuhat sähköpostia ja miljoona puhelua. Hinkkaat ees taas eri firmojen ja hintojen kanssa.

Mutta on ehdottomasti kannattava! Pakko tehdä. Sillä säästä ja PALJON.

Uskon että jokainen ymmärtää että se on kannattavaa. Mutta se kynnys tehdä se itse voi monelle olla korkea. "En minä kehtaa", "Sain jo hieman edullisemmin sen", "Eihän tämä nyt niin kallis ole", "Muttakun tuo myyjä on niin mukava", "En haluu olla mulkero"... tota voisi jatkaa loputtomiin. Ja nyt en tarkoita pelkästään kilpailuttamista vaan myös alennuksen pyytämistä paikan päällä.

Tiedät biisin eye of the tiger. Leffoissa tämä toimii "kuulien" kasvatus biisinä - niin miehille kuin naisille... sataa kaatamalla ja hän on lenkillä, hän menee jyrkän mäen juurelle, nostaa katseensa ja pisarat valuvat kasvoja pitkin, eye of the tiger biisi vahvistuu koko ajan taustalla. Hän siristää silmiään, jännitää lihaksiaan ja rykäisee liikkeelle. Biisi soi täysillä samaa tahtia kuin tämä henkilö taistelee ylös mäkeä.

Minä haluan, että kun sinä epäröit alennuksen kysymistä ja liikkeen liukuovet avautuvat edessäsi ja kävelet käytävää eteenpäin - tämä alla oleva teksti rupeaa soimaan päässäsi eye of the tigerin tavoin.

Aion kirjoittaa siitä miten kannattaa selittää itselleen tuon kilpailutuksen ja alennuksen pyytämisen. Miksi siitä ei kannata saada pahaa mieltä. ja miksi se kannattaa tehdä :)


Esim. LVI-suunnitelman kanssa. Hintahaarukka 400 – 2 000€. Ensimmäiset neljä kelle soitin antoi tarjoukset 1 200 – 1 800 €. Onneksi jaksoin pirautella. Eipä siinä säästetty kun tonni.

Olemme avanneet rakentajatilin STARKiin, ja kun ostimme antura muotit tuli automaattisesti jokin alennus. Pari euroa per muotti. Soitimme STARKiin ja kysyimme kuka pystyy antamaan lisää alennusta. Ja sieltähän löytyi yksi tyyppi joka saa antaa paremmat aleprossat, ja maksoimme sitten 85€ kappale tuon 99€ sijaan. Ostimme 11kpl, joten säästöä tuli 154€.Kyse ei ole miljoonasta, mutta kaikki on kotiinpäin. Ei sitä menetä mitään kysymällä.







Minä tosiaan olen semmoinen että en maksa mitä pyydetään vaan tingin – tai oikeastaan keskustelen hinnasta :D 
tai ainakin pyrin tähän. Joskus ei vaan jaksa, tai välttämättä ole tarve.

En tykkää tingi sanasta, sillä se kuulostaa mielestäni siltä ettei arvosta työtä, palvelua, tuotetta mistä keskustellaan – eli tingitään. Minä miellän tuon tingi sanan hyvin negatiivisena. Joten minä haluan käyttää sanaa keskustella ;) sillä kilpailutus ei ole millään taholla negatiivisti - kenellekkään.


Kaikella on kate, myyjästä/liikkeestä/ketjusta kiinni paljonko he haluavat siitä välistä. Jotkut enemmän jotkut vähemmän, siinä se keskusteluvara.
Sama palvelu/tuote voi olla hyvin eri hintaista eri paikoissa. Kilpailutuksella antaa mahdollisuuden myös liikkeille/yrityksille nappaamaan sinut asiakkaakseen. Jos suoraan valitset ilman että olet ollut yhteydessä muihin paikkoihin, niin eihän muilla ole mahdollisuutta. Mutta jos taas kilpailutat niin kaikilla kehen olet ollut yhteydessä on mahdollisuus saada uusi asiakas. Silloin se on enään kiinni heidän halusta keskustella hinnasta.

Ja niin kuin sanotaan: Se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan joka maksaa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, nyt en hauku ketään suoranaisesti tyhmäksi tässä. Vaan tuolla tarkoitan vaan, että jos joku miettii niitä ressukoita jotka ovat joutuneet keskustelutykkini alle, että kyllähän hekin tarvitsevat leipää pöydälle. Niin sanon sen, että en minä nyt veistä ole pitänyt heidän kurkulla, vaan itse he ovat tehneet päätökset. Joillekkin riittää hieman pienempi palkkio, kun toiset ei nostaisi pyllyään samasta. Se on siis henkilöstä kiinni.

Ja enhän minä nyt lähetä koiriani tapporeissulle vaikka puhelun toisessa päässä sanotaan että hinta on tämä, ja se ei enään muutu – ainakaan pienemmäksi. Silloin kiitän hänen ajasta ja kerron palaavani asiaan mikäli päädymme heihin.

Jos otan tarjouspyynnön vaikka 10 eri paikasta, valkkaan sieltä 3-5 mieluisinta ja aloitan keskustelurallin näiden kanssa. Kerron mitä tarjouksia olen saanut, ja kysyn tulevatko he samaan hintaan vai pystyvätkö he tarjoamaa jotakin muuta lisäksi. Näin käyn kaikki läpi kunnes jokainen on sanonut tiukan hintansa. Sillä sitten mennään.

Ja tärkein tässä on tietenkin olla mukava ja asiallinen, mutta samalla tiukka ja asioista selvillä. Ei ole ainoastaan yksi ja kaksi kertaa kun joku on yrittänyt hieman höynäyttää minua. Sehän on selvää että jokainen haluaa päästä kaupoille asti, sitä sanotaan mitä se vaaditaan ja selitellään sen mitä pitää. Joten ennenkuin ottaa puhelimen käteen suosittelen ottamaan asioista selvää, ainakin osittain. Tämä on auttanut minua. Puhelimen toisessa päässä ei sitten yritetä turhaan selvitellä niitä näitä kun kuule että itse on selvillä asioista. Säästää aikaa ja taas kerran niitä hermoja ;)


Eli ei ole mitään järkeä olla yrittämättä saada hintaa alaspäin. Mitä voi tapahtua jos uskallat kysyä ”Mitäs alennusta tästä saisi?”. Vaihtoehto yksi, saat alennuksen. Vaihtoehto kaksi, saat vastauksen ei.

No harm done.

En ole ilkeä, ärsyttävä tai v-mäinen ämmä vaikka näin teenkin. Enemmänkin haluan ajatella että olen taloudellinen ja järkevä, hihi.


-Matilda

1 kommentti:

  1. Minä olenkin kuullut, että on hyvä laskea budjetti hieman yläkanttiin. Niin me teimme, ja niin siinä myös kävi. Kuluja tuli hieman enemmän. Tuttavalle annoin saman vinkin. He alkavat rakentamaan keväällä. Parhaillaan etsivät yritystä joka toimittaisi tontin kivimurskeen.

    VastaaPoista

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!