01 kesäkuuta 2016

Mitä tapahtunut tontilla

Eli Matilda täällä kirjoittelee. Ja nyt jää ruotsin kielinen osio pois, muuten istun tässä vielä viikon päästä. - Svenskatalandebättrefolket, nu får ni bara titta på bilder och njuta av dom, dethär är nämligen all svenska som kommer finnas i detta inlägg.


Tontilla on jo tapahtunut jonkin verran, vaikka aloituskokous oli tänään. Hehe. Emme ole rebellejä, vaan päävastaava antoi luvan aloittaa työt, kunhan ei valuja tehdä ennen kokousta (valuthan tulee ”vasta” maanantaina, joten tuossa välissähän on reilut 4 päivää!) . Suomen laissa sanotaan että aina saa aloittaa rakentaminen, mutta ainoastaan sellaisia asioita että rakennuspaikan saa alkuperäiseen kuntoon mikäli rakennuslupaa ei hyväksytä tai muuta vastaava. Betonihan on ongelmajäte, joten siinä aikalailla se raja meneekin.
En  tuon enempää uskottele teille että tietäisin mistään mitään, joten asiaan. Tässä siis tilannekatsaus. Jatkossa pidän blogin ajan tasalla mitä milloinkin tapahtuu :)


! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !
Varoitus! Teksti ei sisällä yritystä olla kekseliäs taikka nokkela, tai millään tavalla edes yritystä olla hauska. Tämä on tilanneraportti! ;) …eli varaudu hyvin pitkään tekstiin.
! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !


Ostimme tontin huhtikuun alussa ja samantien aloitimme puiden kaatamisen. Siinä meni oma hetkensä… oli nimittäin muutama puu kaadettavana – puhutaan siis sadoista puista, 1,2ha tontilla sitä löytyy.

Marko oli meidän metsuri, on se niin ihanaa kun olen onnistunut nappaamaan tuollaisen käytännön miehen. Hän siis hoiti suurimman osan aivan itse, mutta kävin minäkin siellä pariin otteeseen heilumassa moottorisahan kanssa. Enemmän apua hän varmasti sai kun äitini kävi pari kertaa auttamassa, ja suurin osa puista sai tuntea tuulenvireen hiuksissaan kun Markon puolelta pari taitavaa jässikkää kävi auttamassa.



Kun puut oli kaadettu Markon isä toi koneensa tontille, ja siitä hommat lähtivätkin käyntiin. Puut kasaan, kannot pois ja maa tasaisemmaksi.

Ojan kaivaminen ja rumpuputkien asennus - siitä sitten tien tekoon. Maakangasta alle ja sekamursketta päälle. Tuohon tiehen meni 6 kasettia mursketta – eli n. 260 tonnia! Mitä määriä, sitä ei ymmärräkään. Kun yleensä painomäärät mistä arjessa puhutaan jää siihen 700g jauhelihapakettiin.
…samana päivänä kun tietä työstettiin niin he tasoittivat samalla maata talon kohdalla, ja tekivät siihen murskepatjan. Mittamies tuli seuraavana päivänä paikalle ja merkitsi talon paikan.





Marko, hänen isä ja veli, kävivät yhtenä päivänä tontilla ja tekivät pitkän päivän.
Talon alustaa paremmaksi, salaojien ja tarkastuskaivojen asennus, umpisäilö paikoilleen ja maata sivuun putkille. Anturalle tehtiin alusta, mikä kuitenkin pitää vielä hieman levittää ennen kuin anturaa ruvetaan asentamaan.




Porakaivon suhteen päädyimme Suomen Porakaivoon. Tapasimme maanantaina tontilla ja hän sanoi että koneet ovat siinä lähistöllä joten poraaminen voidaan aloittaa heti seuraavana aamuna klo. 8. Maanantai-aamulla oli tullut 2 kasettia kiviaineista, joten ne pitäisi saada siirrettyä hieman sivummalle jotta heidän kone pääsee perille. Porakaivon paikalla oli monttu kaivettu, joten ennen porausta monttu pitää täyttää. Markon isälle soittoa ja hän lähti samantien tulemaan tontille töihin. Huikeeta, en tiedä miten tuokin olisi mennyt jos hän ei olisi noin avulias!
Emme olleet oikein valmistuneita tällaiseen kun lähdettiin tapaamiseen, joten pikkumies ja koiratkin olivat mukana. Siinä menikin sitten neljä tuntia. Marko ja hänen isä työn touhussa, ja minä katselin pikkumiehen ja koirien kanssa sivusta. Pikkunen oli kyllä niin haltioissaan kun katseli konetta ”titta, titta” ja käsi ojossa. (Pakko myöntää että olihan se ihan kiva katseltavaa kun tuollainen vehje painaa menemään).
Seuraavana aamuna Marko kiiruhti tontille, että ehtisi ennen poramiehiä. Tunnin päästä hän soitti minulle että ei vieläkään näy. Minä olen toiminut meidän soittajana, joten puhelin kauniiseen käteen vain.
Kuulemma jokin kommunikaatiokatkos tapahtunut heidän puolelta, mutta neljän tunnin päästä porausmiehet tulevat meidän tontille. Ei näkynyt. Soittoa taas, ei saa yhteyttä. Ja tällaista rumbaa iltaan asti kunnes loppujen lopuksi sieltä vastataan. Tuo koneet sinne ja aloittaa työt sitten seuraavana päivänä. Marko soitti illalla että kone meni rikki ja se viedään huoltoon… ei mennyt nyt heillä tuo oikein kuin strömsössä. Poraus kuitenkin tuli tehtyä tänään, olivat laittaneet uuden koneen asialle.
Hieman paha maku suuhun tuosta kyllä jäi. Mielestäni jos jotakin sovitaan, ja luvataan, niin siitä pitää pitää kiinni, tai ainakin ilmoittaa jos tulee muutoksia. Kuuluu hyvin tapoihin ja on mielestäni ammattimaista. Tuossa tuli Markolle turhaa ajoa, ja olisihan meillä ollut yhtä sun toista muutakin tehtävää. Marko jutteli pitkät pätkät poraajan kanssa, ja hän oli kyllä mukava ja taitava. Tämä tyyppi nostatti kyllä kieltämättä sitä fiilistä Suomen porakaivosta!




Nyt on tavaraa, siis todella paljon tavaraa tilattu ja tämän viikon aikana pitäisi saapua tontille. Anturavalu on tilattu maanantaille.

Sitten minun mielestäni se magein juttu - eli koira-aitaus. Nyt lurjuksilla on iso aitaus missä ne voi kesäpäivät loikoilla varjossa, ja sieltä katella kun uusi koti valmistuu. Marko ja Markon siskonmies kävi tuon tekemässä. En tiedä mitä teho-lientä ne siellä on vetänyt kun puolen hehtaarin koira-aitaus valmistui muutamassa tunnissa! Hurraat heille, minun sinttilihakset eivät tuollaiseen suoritukseen oilisi kyenneet.

Eli tämä on tämänhetkinen tilanne ja aivan hyvin mennyt tähän asti, tuota porakaivotyyppien mokaa lukuunottamatta. Toivottavasti hyvä boogie jatkuu ja saataisiin lattiavalu tehtyä ennen viikkoa 28, silloin talon toimitus on sovittu!


Ajatuksia, kommentteja? Tuleeko teillä mieleen jokin kriittinen vaihe joka meillä sattunut unohtumaan? ...jos näin on, kerro jooko minullekkin :)


- Matilda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, anna mennä vaan! / Ordet är fritt, låt fara bara!