Siskosten Maanantai Mietinnät

Mitä tekisit, jos tietäisit, että sinulla on enää yksi päivä elettävänä?


MATILDA

Tämän päivän viettäisin ehdottomasti perheeni kanssa. Aamupäivän aikana äitini ja siskoni olisi mukana meidän kanssamme ja loppupäivän sitten viettäisimme ihan vaan perhen kesken. Joko kotosalla tai sitten keksisimme jotakin hauskaa tekemistä yhdessä. En haluaisi tehdä siitä mitenkään "erikoisen" päivän, vaan haluaisin että se olisi mukava mutta samalla "normaali" päivä muiden seassa.

Yrittäisin olla itkemättä. Ymmärettäväähän tuossa tilanteessa olisi päästää kyynel jos toinen, mutta samalla en haluaisi tuhlata aikaa siihen :D

Oli pakko laittaa hymiö tuohon sillä silmät kostuivat nyt jo täällä päässä! ("Yrittäisin olla itkemättä" - just joo, ei onnistu edes nyt kun vain ajattelen tuollaista tilannetta).

Mutta siis, perhepäivä ja nyt en halua ajatella tuota skenaariota sen enempää, toivotaan että kyseinen tilanne ei ikinä koskaan milloinkaan tulisi vastaan. Hyi.

...olipa muuten iloinen mietintä tänään :D




EMILIA

Jos tämä tieto tavottaisi minut keskellä viikkoa, soittaisin ensimmäisenä kertaa elämässäni saikkua ilman syytä. Niin paljon en työstäni välitä, että siellä viettäisin viimeiset hetkeni ;)

Ensin söisin aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja. Survoisin näiden sekaan niin järjettömät määrät Nutellaa (mistä en edes tavallisesti tykkää, näihin se kuitenkin sopii) ja vaahterasiirrappia, että viettäisin seuraavat kaksi tuntia sokerihumalassa. Sitten lähtisin salille treenaamaan (hah, just kidding).

Tämän jälkeen lisäilisin muutaman lukitun kansion tietokoneelle. Ihan vaan sen takia, että kun joku käy minun konetta läpi kuolemani jälkeen, he voisivat kuvitella kuinka olen toiminut salaisena agenttina koko elämäni ja päivätyö on ollut pelkkä peitetyö. Kone luonnollisesti vietäisi poliisille tutkittavaksi ja kun selviää, että kansiot seisoo tyhjillään, saisin viimeiset nauruni.

Kävisin myös mäkkärissä syömässä niin paljon kuin jaksaisin. Tämän jälkeen kiskoisin viiniä kaksin käsin ja loppuillasta en sitten muistaisi enää mitään.

Ei vaiskaan. Tosielämässä itkisin niin paljon kuin sielusta lähtisi koska a) pelkään kuolemaa kuollakseni (heheeee) ja b) en haluaisi jättää perhettä ja ystäviä. Kun olisin itkuni itkenyt, viettäisin päiväni läheisten kanssa ja kertoisin heille, mitä he minulle merkitsevät. Pelkkä ajatus siitä, että tietäisi kun täältä tulee lähtö, pelottaa minua ihan kamalasti. En halua tällaista tietoa koskaan saada vaan yritän elää elämääni niin kuin joka päivä olisi viimeinen. En halua turhaan kenenkään kanssa riidellä, haluan läheisteni tietävän mitä he minulle merkitsevät ja ennen kaikkea olla kiitollinen niistä ihmisistä, jotka elämääni kuuluvat.